Miehen hääkammo=O(pitkä purnaus luvassa)

["niinpä"]

Eli mitähän mun pitäs tästä ajatellaltu yhdessä 7v.ja yksi lapsi on.
Jo n.parin vuoden ajan olen ehdottanut että jos naimisiin mentäisiin;no vastaus aina joskus,ei suostu enempiä aiheesta keskustelemaan ja jopa suuttuu jos yritän enemmän saada keskustelemaan aiheesta=(en ole kovin useasti asiasta sanonut,viimeksi ennen joulua sovittiin epävirallisesti että kesähäät tulis(hyvin pienimuotoiset maistraattihäät),mies sanoi sen verran että ei halua isoja juhlia,ja itsekin mielelläni suostun maistraattivihkimiseen ja ihan pikkuisiin juhliin perheen kesken=)eli ei ole siis kyse siitä että mies joutuisi pelkäämään isoja hulppeita hääjuhlia kun ihan pikkuset häät olis kyseessä;haluan siis vaa naimisiiin rakastamani miehen kaa,en halua mitään rinsessahäitä=O

Nyt kuitenkin mies "perui"nämä kesähäät=(ei siis taaskaan halua keskustella asiasta,sanoo vaan tutun ja turvallisen JOSKUS,KATOTAAN NYT=O
Siis oon niiiin prkleen hermona,mikä ihme tota vaivaa!=O
En oo nyt mitään maininnut asiasta miehelle,tuli vaa taas häät mieleen kun erästä foorumia luin=(

Mies on muutenkin jotenkin äksyillyt mulle vähän väliä(ei liity tähän hääjuttuun) eikä myöskään toista lasta halua=(meidän elämä vaan tuntuu polkevan paikallaan ja tuntuu ettei mies halua enää mitään tulevaisuutta mun kaa.....onkohan näin?=(

Anteeksi pitkä sepustus,oli purkauduttava

 

["viivi"]

Miehen on ilmeisesti hyvä noin. Eihän se tarkoita ettei ole mitään tulevaisuutta ja jatkuvuutta vaikka ei haluaisikaan naimsiin ja lisää lapsia. Mitä sitten jos teette toisen lapsen, mikä sen jälkeen on jatkumo?

Kaikki ei vain halua naimisiin ja sillä selvä. Kaikki eivät myöskään halua enempää lapsia. Tosin se on kyllä väärin ettei suostu edes keskustelemaan, mutta voihan olla että hän kokee keskusteluyrityksesi painostaviksi.

 

[rtee]

Ei se asia selviä kuin kommunikoimalla. Sun on saatava se mies puhumaan asioista tai muuten suhde on kyllä aika tuhoon tuomittu.

 

["vieras"]

Et oo ainut, mun miesystävä kammoaa naimisiinmenoa myös. Vaikka ollaan muka kihlois

 

[a...p]

no se helpottaisi mua jos edes joskus saataisiin asioista keskusteltua,ihan kuin aikuiset=/kun harmittaa kun ei voi kunnolla jostain puhua niin asiat selkiäis=(luulen että siksi itsekin asiasta yritän jopa tivata kun ei vain asiat ratkea kun toinen on vaa melkein tuppisuuna=(
ja oon nkyllä aika herkkä;otan itteeni helposti niinkuin nyt tää hääkammo(ns.),eli olen loukkaantunut koska ajattelen ettei mies haluan sitoutua minuun enempää,ja kun mulle avioliitto on tärkeä...=(
Totta on ettei voi pakottaa naimisiin,enkä siis niin pirttihirmuksi aiokkaan=D
musta vaan tuntuu pahalle että ei oo mitään mitä odottaa,ei häitä,avioliittoa,toista raskautta/lasta jne....=(

 

[a-...p]

miten saisin miehen juttelemaan,ilman että hän aina sitten rupeaa tiuskimaan mulle vaikka asiallisesti asiasta mainitsen?=(

 

["mie"]

miten saisin miehen juttelemaan,ilman että hän aina sitten rupeaa tiuskimaan mulle vaikka asiallisesti asiasta mainitsen?=(

Kurja tilanne teillä. Mä ehkä koittaisin kirjoittaa miehelle sitten vaikka kirjeen, jos kerran puhuminen ei miestä kiinnosta. Koittaisin kuitenkin välttää syyttelevää sävyä tai sitä naimisiinmenon tivaamista. Aloittaisin sillä, että koska keskustelu ei onnistu, niin...

 

["joo"]

mun mies vastaa aina et kuhan keritään... se on ollut tähän asti ihan pätevä vastaus kun mentiin vasta keväällä kihloihin kun olin neljännellä kuulla raskaana ja sen jälkeen ostettiin talo ja lapsikin synty ja vauva aikaa elelty mut kohta alkas olee niinku enemmän taas tasasempaa tää elämä et musta ihan hyvin kerettäis sellaset minihäät joihin mä nyt oon suunnitelmani kutistanut...

joskus aikaa sitten kuvittelin ihan perus häät mutta tuon miehen kanssa en haluu kun ihan molempien vanhemmat ja sisarukset paikalle kun ei tuo kestäis olla keskipisteenä koko päivää, enkä mä kestäis kattella kun toisella olis vaivautunut olo... pidetään sit vaikka kavereille vapaamuotoset "hei, me mentiin naimisiin"-bileet joissa ei tarvii istua kakunkoristeena keskellä salia...

 

["vieras"]

Meillä oli samaa ja jossain vaiheessa mulla paloi pinna. Ilmoitin että HÄN on sanonut koko ajan että juujuu, mutta myöhemmin, ja jos ei kerran aio pitää siitä kiinni (jossa uskossa minä olen ollut) niin mun pitää miettiä vakavasti haluanko mä jatkaa avosuhdetta. Että onko muita asioita joissa en enää voi uskoa miehen lupaukseen.

Ja annoin 1 kk aikaa, sanoin että siihen asti jatketaan ihan normaalisti mutta x-päivänä mä haluan tietää missä mennään. Piste.

Määräpäivää edellisenä iltana mies kysyi milloin haluan mennä naimisiin, että pari viikkoa kuulemma ainakin pitää olla etuajassa kun on ne lomakeasiat (esteettömyys). Siitä meni 1 kk kun mentiin kotona todistajien läsnäollessa naimisiin :heart:

 

[??]

Onko sinun mies kovinkin nuori?? Alle 25 v?

Sen ikäiset miehet ei välttämättä voi oikein ymmärtää koko naimisiinmenoa, vaan saattaa kokea sen vaan naisen hömpötyksinä...?