Poika haluais kutsua mun miestä isäksi...

[Kurmeli]

kyllä munkin mies kielsi ja suuttui kun hänen lapsensa oli opetettu sanomaan isäpuolta isäksi.

Lapsella on yksi isä ja häntä isäksi kutsutaan.

en mä edes haluaisi että tyttö sanoisi mua äidiksi.


muoks.

silmäilin ketjua ja ilmeisesti isä ei kuitenkaan ole kuvioissa mukana? jos näin on niin en oikein osaa sanoa mitään mielipidettä asiaan...

Tapaa lastaan noin kerran kuussa ja lapsi on isänäidillä joka toinen viikonloppu, jossa isä mysö voi käydä lasta tapaamassa

 

[lai-ne]

Ja jos minä nyt sanon sinulle, että näin eilen lehmän lentävän niin uskoisitko sinä sen kyselemättä?

en. tiedätkö miksi?

sinuna miettisin kovasti miksi kyseenalaistat ja haet negatiivista ap:n aloituksesta? etkö luota ihmisiin? onko sun lähtökohta useinkin alkaa väittää jollekin jotain muuta mitä hän kertoo?

 

["niin"]

Ja jos minä nyt sanon sinulle, että näin eilen lehmän lentävän niin uskoisitko sinä sen kyselemättä?

Onko se noin kovin vaikea uskoa, että tämä asia todella voisi lähteä lapsesta itsestään? Kuten jo aiemmin sanoin, ei biologia tee vielä kenestäkään isää, isyys on tekoja.

 

[TrueBlood]

Näen tilanteen silleen, että lapsi kokee isäpuolen läheisemmäksi kuin bio-isän. Miksei lapselle sitä turvallisuutta voi suoda?
Bio-isän vika, jos ei ole kuvioissa enempää mukana, että lapsi tuntisi vahvempaa sidettä bio-isään.

 

["vieras"]

siis oletko ihan tosissasi? poika menee sekaisin vain siitä, että ei saa sanoa rakastamaansa isää (ap:n mies) isäksi vain siksi, että joku pahoittaa siitä mielensä kerran kuussa. ex on itse tehnyt ratkaisunsa ja luulisi aikuisen miehen ymmärtävän, että pojalla on arjessa oikea isä.

Olen tosissani kyllä ja pohjaan väitteeni ihan uusioperheistä tehtyihin tutkimuksiin. Näiden
mukaan selkeät pelisäännöt uusperheissä ovat äärimmäisen tärkeät, jotta lasten päät eivät mene sekaisin. Kaikissa myös korostetaan biologisten vanhempien oikeutta säilyttää " isyytensä " ja "äitiytensä" ja
että uusperheen vanhemmat olisivat esim. Pekka ja Maija.

Mun mielestä myös tässä heijastuu voimakkaaasti ap:n oma halu siihen, että lapsi kutsuisi ap:n miestä isäksi.

 

["vieras"]

Onko poika halunnut aina kutsua miestäsi isäksi, vai tuliko halu vasta kun pikkusisarus syntyi?

 

[Janoschin tarinatuokio]

Mä en muista tarkalleen, missä vaiheessa poika on tän asian ekaa kertaa ottanut puheeksi. Mutta tilannetta tosiaan ei helpota se, että kotona on pikkusisko, jolle "Pekasta" puhutaan isänä. Ja koska "Pekka" on ollut mukana kuvioissa jo vuosia, ihan pojan ollessa alle kaksivuotias, niin onkai se vaikea käsittää, miksi vähänaikaa sitten syntyneelle siskolle ollaankin isä, mutta hänelle, joka on ollut tässä jo paljon kauemmin, ei ollakkaan.... Ja painotan vielä kerran, että koskaan ei ole mun miestä tässä talossa isäksi kutsuttu mun toimesta (paitsi siskon isäksi) ja poikakin on kutsunut etunimellä siihen asti, kun totesi, että haluaa isäksi kutsua.

 

[uusilapsi]

Olen itse uusioperheen kasvatti enkä ole omaa isääni nähnyt vuosikausiin. Meillä isäpuolta kutsuttiin omalla nimellään paitsi hänen biologisten lasten toimesta.

Ei tuottanut mitään ongelmia minulle tai veljelleni. Olin itse noin 6-7, veljeni 3-4 kun tapasimme isäpuolemme ensimmäistä kertaa.

 

["niin"]

[QUOTE="vieras";23176079]Olen tosissani kyllä ja pohjaan väitteeni ihan uusioperheistä tehtyihin tutkimuksiin. Näiden
mukaan selkeät pelisäännöt uusperheissä ovat äärimmäisen tärkeät, jotta lasten päät eivät mene sekaisin. Kaikissa myös korostetaan biologisten vanhempien oikeutta säilyttää " isyytensä " ja "äitiytensä" ja
että uusperheen vanhemmat olisivat esim. Pekka ja Maija.

Mun mielestä myös tässä heijastuu voimakkaaasti ap:n oma halu siihen, että lapsi kutsuisi ap:n miestä isäksi.[/QUOTE]

Entä lapsen oikeus kutsua haluamallaan nimellä hänellä läheistä ja hänen arjessaan elävää aikuista? Jos isää ei lapsen tapaaminen kiinnosta kuin satunnaisesti, mikä tekee hänen isyydestään erityisen verrattuna isäpuoleen, joka on lapselle paljon läheisempi?

 

[Kurmeli]

en. tiedätkö miksi?

sinuna miettisin kovasti miksi kyseenalaistat ja haet negatiivista ap:n aloituksesta? etkö luota ihmisiin? onko sun lähtökohta useinkin alkaa väittää jollekin jotain muuta mitä hän kertoo?

Ja kuten arvata saattaa, et ymmärtäny pointtiani!

Tarkoitin lausahduksellani sitä, että uskotko aina kaiken mitä sinulle sanotaan? Et voi perustella uskomuksiasi äidin sanomisilla, sillä et aidosti tiedä kuka siinä perheessä haluaa ja mitä!

Ja yöuniani en menetä, jos olen mielestäsi vanhanaikainen tai uskon eri asioihin kuin sinä. Minä uskon siihen, että mikäli isä kuvioissa on ja hänellä on sanottavaa asiaan niin silloin myös isää tulee kuulla!

 

["vieras"]

No toistaiseksi poika ei oo yhtään mummilta saamaansa lelua tuonut kotiin, koska kotona on hänen mielestään tarpeeksi leluja. POjalle vietetään mummilassa aina toiset synttärit/joulut, joista saadut lahjat hän itse haluaa jättää sinne, koska on sitten sielläkin kivoja leluja. Tuon mummolaan kylään menemisen selittämisen voimme sitten miettiä, kun sen aika on....Sisko vasta vuoden ikäinen ja toinen syntyy huhtikuussa.

Pojalla kuulostaa olevan vähä niinku kaks eri elämää,siellä teidän luona ja mummilassa.
Et jos meinaatte jatkaa tota linjaa niin ehkä ihan hyvä et "pekka" on ihan vaan pekka,tai olkoot vait pekka-iskä..mut sitä nimikettä ei sit viedä mukana mummilaan.

 

[lai-ne]

[QUOTE="vieras";23176079]Olen tosissani kyllä ja pohjaan väitteeni ihan uusioperheistä tehtyihin tutkimuksiin. Näiden
mukaan selkeät pelisäännöt uusperheissä ovat äärimmäisen tärkeät, jotta lasten päät eivät mene sekaisin. Kaikissa myös korostetaan biologisten vanhempien oikeutta säilyttää " isyytensä " ja "äitiytensä" ja
että uusperheen vanhemmat olisivat esim. Pekka ja Maija.

Mun mielestä myös tässä heijastuu voimakkaaasti ap:n oma halu siihen, että lapsi kutsuisi ap:n miestä isäksi.[/QUOTE]

ahaa, no meillä on tässä näkemysero. mulle ei heijastele ap:sta mitään omaa halua asialle vaan enempikin huolta siitä, että bio-isä ja ex-anoppi on lasta kieltäneet.

noilla selkeillä pelisäännöillä voi heittää vesilintua siltä osin, jos ne eivät sovi jonkun perheen elämään. kaikki bio-isät ja bio-äidit eivät ole lastensa elämässä mukana vaan uusioperheen vanhemmasta voi todellakin tulla se oikea äiti tai isä. on suuri arvostuksen osoitus lapselta jos hän alkaa kutsua uutta puolisoa nimellä äiti tai isä. ei ne lapset ole niin tyhmiä, etteikö ne tietäisi, että biologisesti niin ei ehkä ole. isyys ja äitiys on rakkautta ja tekoja, kuten joku kirjoitti. sitä ei määritä biologia.

 

[lai-ne]

[QUOTE="vieras";23176097]Onko poika halunnut aina kutsua miestäsi isäksi, vai tuliko halu vasta kun pikkusisarus syntyi?[/QUOTE]

onko tällä väliä? minusta olisi lähinnä tosi raakaa, että pojan pitäisi kutsua pekaksi ja sisko saisi sanoa isä. miten ap:n mies on enemmän isä siskolle kuin pojalle?

 

[lue ajatuksel]

Se, että sinä viestität lapsellesi, että on ok kutsua "Pekkaa" isäksi on ristiriidassa sen kanssa mitä isän ja mummon luona sanotaan. Mikäli et saa heidän näkemystään ja mielipudettään muuttamaan, niin eikö sinun tulisi silloin olla se joustavampi asiassa, kun ei se sinulta ole pois ketä lapsi isäkseen kutsuu!

Hämmennystä lapsessa aiheuttaa vain ja ainoastaan ristiriitaiset luvat asiaan, eikä johdonmukaisuus pitää asiat niin kuin ne ovat. Lapsella on vain yksi isä, se on selvää ja jollei toinen puoli suvusta jousta asiassa niin jousta sinä ja opeta lapselle ketä isäksi kutsutaan! Tällöin lapsi saa joka paikassa yhdenmukaisen kasvatuksen asiaan eikä siitä ongelmaa tule. Kuten jo todettua, sinä itse teet asiasta nyt haloon vaikka lapsi aivan varmasti tottuu kutsumaan vain biologista isäänsä isäksi sen kummemmin traumatisoitumatta.

peesien peesi.

 

["vieras"]

[QUOTE="niin";23176114]Entä lapsen oikeus kutsua haluamallaan nimellä hänellä läheistä ja hänen arjessaan elävää aikuista? Jos isää ei lapsen tapaaminen kiinnosta kuin satunnaisesti, mikä tekee hänen isyydestään erityisen verrattuna isäpuoleen, joka on lapselle paljon läheisempi?[/QUOTE]

Tottakai se on läheisempi kun samassa asunnossa kerran asuvat. Varmasti tämä biologinen isä ottaisi lähivanhemman roolin itselleen samantien, mutta se ei ole mahdollista kuten tiedät.

 

["niin"]

Minä uskon siihen, että mikäli isä kuvioissa on ja hänellä on sanottavaa asiaan niin silloin myös isää tulee kuulla!

Ja mikä on kuvioissa olemista? Se, että tapaa lasta ehkä kerran kuussa, vaikka mahdollisuus olisi enempäänkin? Tuollainen tapaamishalukkuus kertoo mun mielestä aika paljon isän sitoutumisen asteesta lapseensa.

 

["päikki"]

siis oletko ihan tosissasi? poika menee sekaisin vain siitä, että ei saa sanoa rakastamaansa isää (ap:n mies) isäksi vain siksi, että joku pahoittaa siitä mielensä kerran kuussa. ex on itse tehnyt ratkaisunsa ja luulisi aikuisen miehen ymmärtävän, että pojalla on arjessa oikea isä.

Samoilla linjoilla tässä.
Meillä oli sydämenraastavaa (lasta ajatellen) tiukkuutta biologisen isän puolelta tuo ketä kutsutaan isäksi ja nimenomaan isäksi..ei isiksi jne.
No, tämä mies jota ei "isän" mukaan saanut isäksi tms. kutsua on opettanut lapselleni pyöräilyt, uinit,jopa opetellut itse lukemaan paremmin (lukihäiriöinen) iltasatuja lukiessaan,opastanut läksyissä joissa vahvempi kuin minä(matikka),kuljettanut kannustanut harrastuksissa...keksineet minulle jekkuja joita sitten sylikkäin,pinoittain ,kippurassa nauraneet....itkeneet huolia ..jännänneet milloin mitäkin.kaksi pikkusisarustakin yhdessä odotelleet..
Tämä herra joka isäksi haluaa itseään kutsuttavan,laittaa ehkä tekstarin puolivuosittain.
No, ISÄLTÄ kaikki riistetty.

 

[Janoschin tarinatuokio]

[QUOTE="vieras";23176127]Pojalla kuulostaa olevan vähä niinku kaks eri elämää,siellä teidän luona ja mummilassa.
Et jos meinaatte jatkaa tota linjaa niin ehkä ihan hyvä et "pekka" on ihan vaan pekka,tai olkoot vait pekka-iskä..mut sitä nimikettä ei sit viedä mukana mummilaan.[/QUOTE]

Nää järjestelyt on sen takia, että pojan kummitäti (eksän sisko) on tosi vakavasti sairas, eikä voi tulla meille juhlia viettämään. Mutta asuu ihan kivenheiton päässä äidistään, eli pojan mummista ja haluaa siellä aina järjestää pojalle sitte nämä juhlat. Samalla sitte pojan isä oman perheensä kanssa pääsee sinne viettämään kanssa näitä juhlia. Itellä ei periaatteessa ois mtn sitä vastaan, että eksä tulis perheineen meille vaikka pojan synttäreille, mutta voishan se vähän hassulta tuntua.....

 

["niin"]

[QUOTE="vieras";23176140]Tottakai se on läheisempi kun samassa asunnossa kerran asuvat. Varmasti tämä biologinen isä ottaisi lähivanhemman roolin itselleen samantien, mutta se ei ole mahdollista kuten tiedät.[/QUOTE]

Jos tarkoitat tällä ap:n lapsen isää, niin millä perusteella häntä kiinnostaisi lähivanhemman rooli, kun ei nytkään tapaa poikaansa kuin kerran kuussa? Ja se samassa asunnossakaan eläminen ei tee kenestäkään suoraan läheisempää, ei biologisesta isästä eikä isäpuolesta, vaan arjen jakaminen, yhdessä tekeminen ja oleminen ja välittämisen näyttäminen.

 

["vieras"]

onko tällä väliä? minusta olisi lähinnä tosi raakaa, että pojan pitäisi kutsua pekaksi ja sisko saisi sanoa isä. miten ap:n mies on enemmän isä siskolle kuin pojalle?

Kertoo ehkä siitä, että poika jostain syystä pelkää olevansa perheessä ulkopuolinen ilman isää, sitä omaa, kun siskollakin on. Ja siis ehkä, en voi tietenkään tietää.

Mites sitten siskot myöhemmin, saavatko kutsua pojan bioisää iskäksi, kun poikakin sanoo?

 

[Kurmeli]

ahaa, no meillä on tässä näkemysero. mulle ei heijastele ap:sta mitään omaa halua asialle vaan enempikin huolta siitä, että bio-isä ja ex-anoppi on lasta kieltäneet.

noilla selkeillä pelisäännöillä voi heittää vesilintua siltä osin, jos ne eivät sovi jonkun perheen elämään. kaikki bio-isät ja bio-äidit eivät ole lastensa elämässä mukana vaan uusioperheen vanhemmasta voi todellakin tulla se oikea äiti tai isä. on suuri arvostuksen osoitus lapselta jos hän alkaa kutsua uutta puolisoa nimellä äiti tai isä. ei ne lapset ole niin tyhmiä, etteikö ne tietäisi, että biologisesti niin ei ehkä ole. isyys ja äitiys on rakkautta ja tekoja, kuten joku kirjoitti. sitä ei määritä biologia.

Miten suhtautuisit tähän asiaan, jos isä asuisi 600km päässä, eikä pääsisi näkemään lastaan kuin kerran kuussa? Suhtautuisitko silloinkin yhtä vapaamielisesti asiaan?

Lapsi tapaa isäänsä noin kerran kuussa ja mahdollisesti myös isoäidillään, jonka luona joka toinen viikonloppu. Eikö se paina mitään? Että kun isä tahtoo pitää kiinni siitä, että hän on nimellisesti pojan isä niin mitä se on keneltäkään pois???

Ja ihan viime kädessä lapsen vanhemmat itse tekevät ratkaisunsa sanottiin kumpi meistä mitä tahansa. Äiti nyt itse puhui lapsen hämmenyksestä ja minusta on omituista, että keskustelu on siirtynyt siihen kuka sanoo ja mitä sanoo sen sijaan, että keskustelu olisi ollut lapsen hämmenyksestä kun toisessa paikassa saa sanoa sitä ja toisessa tätä...

 

["vieras"]

[QUOTE="niin";23176165]Jos tarkoitat tällä ap:n lapsen isää, niin millä perusteella häntä kiinnostaisi lähivanhemman rooli, kun ei nytkään tapaa poikaansa kuin kerran kuussa? Ja se samassa asunnossakaan eläminen ei tee kenestäkään suoraan läheisempää, ei biologisesta isästä eikä isäpuolesta, vaan arjen jakaminen, yhdessä tekeminen ja oleminen ja välittämisen näyttäminen.[/QUOTE]

Asiat eivät välttämättä ole niin mustavalkoisia kuten kuvittelet. Oletko kysynyt tältä biologiselta isältä mitä hän haluaa?

Otan kantaa näihin asioihin kärkkäästi, koska lapseni on minulle tärkein asia maailmassa ja elän täydellisessä helvetissä.

 

[Janoschin tarinatuokio]

[QUOTE="vieras";23176167]Kertoo ehkä siitä, että poika jostain syystä pelkää olevansa perheessä ulkopuolinen ilman isää, sitä omaa, kun siskollakin on. Ja siis ehkä, en voi tietenkään tietää.

Mites sitten siskot myöhemmin, saavatko kutsua pojan bioisää iskäksi, kun poikakin sanoo?[/QUOTE]

Miten tää liittyy asiaan? Jos pojan isä käy täällä joskus ja jouluna poikaa hakemassa, ja silloinkin odottaa portin pielessä? Miksi heille tulis tarve kutsua iskäksi? Eikä poika kotona ollessaan puhu isästään juurikaan koskaan. Eikä kysele, että koska pääsee isän luo...

 

["mee"]

Taitaa tuo pojan "tarve" kutsua isäksi johtua vain pikkusisaruksen syntymästä. Meillä kaikki lapset ovat aina kutsuneet miestä etunimellä, eikä kenelläkään ole esiintynyt mitään erityistä tarvetta käyttää isä nimitystä. Ainoa kenestä on isänä puhuttu on esikoisen isä, joka ei tosin ole lapsestaan kiinnostunut, eikä siis läsnä meidän elämässä.

 

[lai-ne]

Miten suhtautuisit tähän asiaan, jos isä asuisi 600km päässä, eikä pääsisi näkemään lastaan kuin kerran kuussa? Suhtautuisitko silloinkin yhtä vapaamielisesti asiaan?

Lapsi tapaa isäänsä noin kerran kuussa ja mahdollisesti myös isoäidillään, jonka luona joka toinen viikonloppu. Eikö se paina mitään? Että kun isä tahtoo pitää kiinni siitä, että hän on nimellisesti pojan isä niin mitä se on keneltäkään pois???

Ja ihan viime kädessä lapsen vanhemmat itse tekevät ratkaisunsa sanottiin kumpi meistä mitä tahansa. Äiti nyt itse puhui lapsen hämmenyksestä ja minusta on omituista, että keskustelu on siirtynyt siihen kuka sanoo ja mitä sanoo sen sijaan, että keskustelu olisi ollut lapsen hämmenyksestä kun toisessa paikassa saa sanoa sitä ja toisessa tätä...

niin, onko vapaamielistä ajatella tässä sotkussa sitä lasta? mua ei kiinnosta tässä bio-isän tai anopin tai äidin tunteet. vaan lapsen!

vaikka bio-isä asuisi 600kilsan päässä ja ei pääsisi usein lasta tapaamaan niin ajattelen ihan samoin. jos lapsi tahtoo kutsua arjessa olevaa isää isäksi niin en voi ymmärtää ensimmäistäkään syytä miksi lapselta se kiellettäisiin.

ongelma on aikuisten pettymyksissä ja loukkaantumisissa mikä on minun näkövinkkelistä naurettavaa. mun pojat saisi kutsua vaikka mitä tyttöystäviä ihan millä nimellä tahansa, myös äidiksi. ei se vähennä minun äitiyttäni mitenkään.