Menee hermot kaverin käytökseen!

["kyllästynyt"]

Olemme jo 1,5 vuotta yrittäneet lasta. Kaverillani on vähän alle 2kk poika. Ikinä en voi tavata kaveriani kahdestaan vaan aina hänellä on vauva mukana, ihan kun mies ei muka voisi hoitaa sitä kotona (osaa kyllä syödä pullostakin koska saa välillä korviketta kun ei oma maito kaverilla riitä). Jos olen esim heillä kylässä niin koko ajan pitää vauvaa sylissä ja juttelee sille siinä samalla kun juttelen hänen kanssaan. Ihan kun tahallaan yrittäisi ärsyttää ja esittää mulle että "meilläpäs on vauva" kun koko ajan pitää kiinnittää niin hitosti huomiota siihen, eihän se vauva nyt rikki mee jos se ois esim sängyllä vähän aikaa yksin että saataisiin jutella! Tai sitten sen vauva rääkyy koko ajan ja tää kaveri miettii että "mikähän sillä on" ja kokeilee kaikki keinot läpi ennenkun tajuaa että sillä olikin esim märkä vaippa! Eikö jo tossa vaiheessa pitäis tunnistaa lapsensa itkusta mikä on hätänä?

Joskus hän saattaa tulla jonnekkin kaupungille tai meille kylään mutta harvoin, koska ei kuulemma jaksa lähteä kun on niin väsynyt kun vauvalla on koliikki ja sen itkut ajoittuu yöhön, joskus kuulemma huutaa tai sitten muuten vaan on hereillä puolestayöstä melkeen aamuun asti. No voi voi, kai se nyt tiesi että kun vauvan hankkii niin sitten pitää valvoa! Eikä vikistä että "väsyttää" ja istua koko päivän kotona.

Vielä se ettähänen miehensä on vuorotyössä, ja on ollut myös ennen raskautta, joten kaveri kyllä ihan varmasti tiesi jo silloin että hänen tehtäväsä on myös tehdä kotityöt kun mies on töissä... Esim kun vauva nukkuu päiväunia niin sillon ehkäpä kannattais siivota eikä vaan löhötä sohvalla. Monesti jos menen sinne käymään niin siellä on tiskit tiskaamatta, hirveesti pyykkiä ja tavaroita sekaisin (jotain vauvan rättejä sohvalla, aamupala-astiat ja kahvikupit keittiönpöydällä, sohvalla lehtiä ja tavaroita....). Huh huh. Kyllä mun mielestä lapsella pitäis olla siisti koti jossa tavarat järjestyksessä!

En ymmärrä miks tommoset ihmiset hankkii lapsia jotka ei sit ees jaksa huolehtia kodista vaan ennemmin "huilaa kun on niin raskasta" kun vauva nukkuu, valittaa että väsyttää yms. Ja miks sellaset saa lapsia, mutta mä, joka olen tarkka siisteydestä ja oikeesti haluan vauvan, en saa.
Piti vaan saada avautua!!!

 

["ihmettelijä"]

Ooksä tosissas?

 

["hmmm"]

Miksikähän tää kirjoitus kuulostaa vaan ja ainoastaan niin katkeralta, että epäilen jopa provoksi...? Toivon vaan, et sullakin tärppää lapsen saannissa niin opitpahan ymmärtämään kaveriasi paremmin.

 

["tööt"]

Tarvitset päälääkärin apua, pikaisesti.

 

[Ef]

Nojoo, onhan se noinkin. Mutta odotappas vaan, ku ite saat lapsia.

 

["popo"]

Hmmm... Toivon sydämestäni että myös sinulle/teille tärppäisi ja saisitte vauvan... Voi nimittäin olla että siinä vaiheessa perut kaikki pahat puheesi ja mietteesi ystävästäsi! Tsemppiä sinne!

 

["vieras"]

No huh huh mitä tekstiä. Kaverisi vikako se on ettette saa vauvaa? Ja jos ja kun joskus saatte niin tosiaan saatat huomata että ne päiväunet sen siivoamisen sijaan on parempi vaihtoehto. Ja pakkoko sun on tunkea kylään jos noin kovasti vituttaa toisten asunnon sotku?!

 

["plop"]

Säilytä tämä kirjoitus ja kun joskus raskaudut lue. Ja lue uudestaan kun vauva on 2kk. Silloin ymmärrät.

Meillä oli yritystä + hoitoja 4v ennen kuin lapsen saimme. Nykyään onneksi lääketiede osaa auttaa Vauva-ajan mietikin, että saanko olla väsynyt, koska tätähän halusimme, tämän vuoksi teimme kaikkemme. Ja kyllä minäkin saan olla väsynyt, kiukkuinen ja kotini sotkuinen, koska meillä on lapsi.

Onnea tulevaisuuteesi, toivon että pienen vielä saatte.

 

[...]

tuskin se sun kaveri tulee oikeen siihen, että "mulla on vauva sulla ei, lällälää". Ehkä hänen miehensä on laiska ja kusipää eikä yksinkertasesti hoida lasta? tai kaveris vaan haluaa ottaa vauvan mukaan, eikä ajattele sitä huonona asiana..tuo sun tekstis kuulosti aika katkeralta. toivottavasti teillä tärppää jossain vaiheessa!

 

[???]

olet selvästi vain niin kateellinen kaverillesi et kuvittelet omassa mielessäsi et hän jotenkin yrittäis ärsyttää sua sillä et hänellä on lapsi ja sulla ei. Uskon et kaverisi ei edes tajua et sä ajattelet asian noin.. kuitenkin tuo ihan ymmärrettävää et kaverias väsyttää jos on kerran vauvalla koliikkia!! en voi muuta kuin toivoa et sinäkin saisit pian lapsen ja ehkä sit ymmärrät että toi tollanen ajattelutapa on melko kohtuutonta kaverias kohtaaan

 

["vieras"]

Tän on oltava provo.

 

[hem]

selvääkin selvempi provo!

 

["Beep"]

Pakosti provo, sen jotenki haistaa tänne asti.

Ei kukaan kirjota noin yksioikoisesti tota samaa... tosta puuttui aitouden tuoma särmä.

 

["tiikeri"]

rupeat syyllistämään kaveriasi siitä ettei hän jaksa siivota tai lähteä kaupungille?!?! voi voi kuule se on enemmänkin kun vain ymmärrettävää ettei sitä jaksa kokoajan olla menossa tai siivoomassa! Varsinkin kun mainittu toi koliikkikin!!!! mun vauvalla ei oo ees koliikkia ja muutenkin tosi kiltti poika(nukkuu pitkät unet eikä vähästä itkeskele) ja silti oon itsekin todella poikki välillä..
Helppoa se sun on tietysti kateellisena kaveriasi moittia kun et todellisuudessa tiedä kuinka rankkaa lapsen kanssa voi olla! et sinuna olisin hiljaa ja puhuisin sit vasta kun kokemusta asioista!!!!

 

["vieras"]

Provo mullekin tuli mieleen, oikeastaan toivon, että se on sellainen, koska muuten olen kyllä aika ihmeissäni, voiko joku oikeasti ajatella noin, kamalaa.. Mutta miksi nähdä vaivaa näin pitkän provon kirjoittamiseen..? Ei ymmärrä. Kuten joku ehdottikin, aloittaja, säilytä kirjoituksesi ja jos se lapsi teille siunaantuu, lue tekstisi uudelleen vauvanhoidon lomassa. Jos valvomisilta jaksat.

 

[maitokahvi]

tuuleepa tänään porvoosta päin...

 

["esko"]

hahaah miksi ihmiset luulevat kaiken olevan pelkkää potaskaa? en itse ainakaan noin pitkää tekstiä kirjottais pelkästään huvin vuoksi

 

["kyllästynyt"]

No en väitäkkään että se olisi kaverin vika etten saa lapsia. Ja tiedän kyllä millaista vauvan hoito on koska olen itse hoitanut serkkuani (nyt 1v) välillä yönkin yli sillonkin kun se oli ihan pieni ja oon ihan hyvin jaksanut seuraavan päiväön vaikka se olisikin huutanut yöllä.

 

[Pesky Pixie]

Et sinäkään mielestäni kovin hyvältä kaverilta vaikuta. Huh huh. Onneksi minä olen kavereiden kanssa säästynyt tuollaisilta ihmissuhdedraamoilta.

 

[Fortune]

Joo tuttuja ovat varmaan nuo tuntemukset jokaisen jo mammautuneen keskuudessa aikoinaan olleet "sitten kun mulla on lapsi, en tee sitä ja tätä ja tuota". Muttamutta.. Itselläni oli ainakin se, etten varmasti pue tyttövauvaani vaaleanpunaiseen / poikavauvaa vaaleansiniseen. Mutta kyllä olen pukenut tyttöni melko tyttömäisesti.
Ja kyllä vaan se lepääminen ja oman ajan ottaminen ilman siivoamista ynnä muuta puunaamista tuli ainakin mulle tärkeämpänä. Ja tulee edelleen.

Oletko miettinyt, ettei ehk kaverillasikaan tärpännyt ensimmäisellä kerralla? Ja kyllä tuon ikäistä haluaakin pitää jatkuvasti mukanaan ja sylissään jne. On ne vauvat vaan niin ihania!!
Toivottavasti teitä pian lykästää ja pääsette kokemaan vanhemmuuden onnen ja ihanuuden ja välillä myös sen väsymyksen ja epäsiistin kodin.

 

[Fortune]

[QUOTE="kyllästynyt";23197654]No en väitäkkään että se olisi kaverin vika etten saa lapsia. Ja tiedän kyllä millaista vauvan hoito on koska olen itse hoitanut serkkuani (nyt 1v) välillä yönkin yli sillonkin kun se oli ihan pieni ja oon ihan hyvin jaksanut seuraavan päiväön vaikka se olisikin huutanut yöllä.[/QUOTE]

Niin paino sanoille YHDEN YÖN ja SEURAAVAN PÄIVÄN. Entäs sitten kun se jatkuu monta kuukautta??

 

[Ristiinkulkija]

Siis ihan järkyttävää tekstiä sinulta. Et todellakaan tiedä mitä lastenhoito voi olla yhden valvotun yön perusteella. Kaverisi ei luultavasti ole nukkunut 2 kuukauteen kokonaista yötä, saatikka useampaa tuntia yhteen menoon. Ja luulee sinua ystäväkseen, jolle voi kertoa olevansa väsynyt?!?
Eikä se aina ole helppoa tietää mikä vauvaa itkettää ja väsyneenä ei ajatus kulje sitäkään vähää.

 

[Pesky Pixie]

[QUOTE="kyllästynyt";23197654]No en väitäkkään että se olisi kaverin vika etten saa lapsia. Ja tiedän kyllä millaista vauvan hoito on koska olen itse hoitanut serkkuani (nyt 1v) välillä yönkin yli sillonkin kun se oli ihan pieni ja oon ihan hyvin jaksanut seuraavan päiväön vaikka se olisikin huutanut yöllä.[/QUOTE]

Se on pikkasen eri asia kuin hoitaa ihka omaa lasta päivästä päivään ja yöstä yöhön.

 

["vieras"]

Siis ihan järkyttävää tekstiä sinulta. Et todellakaan tiedä mitä lastenhoito voi olla yhden valvotun yön perusteella. Kaverisi ei luultavasti ole nukkunut 2 kuukauteen kokonaista yötä, saatikka useampaa tuntia yhteen menoon. Ja luulee sinua ystäväkseen, jolle voi kertoa olevansa väsynyt?!?
Eikä se aina ole helppoa tietää mikä vauvaa itkettää ja väsyneenä ei ajatus kulje sitäkään vähää.

En voisi olla enempää samaa mieltä!

 

[tuk]

Heh, mäki epäilisin provoa.

Mut jos ei niin aika kamalaa. Ihanko tosiaan sanot etta yhden yön 1v lasten hoitaneena sinua ei seuravana paivana vasyttanyt ? Ei voi olla totta. Se yksi yo on vahan eri asia kuin 24/7 7pv viikossa, ja kun sen lapsen kanssa ollaan aamusta aamuun ihan joka paiva. Ma en oikein tieda mita edes sanoisin. Toisaalta oikein toivoisin ettei tuollaiset katkerat ihmiset saa lasta, mutta toisaalta toivon etta teilla natsaisi ja tietaisit sitten mita se oikeasti on.

Meidan tytto oli helppo vauva, itki vahan ja nukkui jo kolmen kk iassa 12h putkeen, ennen sita herasi tasan 3h valein syömään, söi ja nukahti heti ja silti vauva-arki oli välillä väsyttävää. me liikuttiin alusta saakka paljon ystävien ym luona, vayva mulla oli aina mukana enkä koskaan jättänyt isälle vaikka isä oli kotona ja olisi mielellään hoitanut. Mä en halunnut enkä osannut olla erossa lapsesta, nyt lapsi pian 2v ja edelleen aina joka paikassa mukana poikkeuksena tietty lääkärit ym. Eikä kyse ole siitä etteikö isi hoitaisi. Meillä mies osallistui kniin otitöihin kun vauvanhoitoonkin tasapuolisesti mutta silt oli välillä tiskit tiskaamatta ja imuroimatta. Me miehen kanssa koettiin että on paljon tärkeämpää viettää aikaa vauvan kanssa kuni siivota huushollia hikihatussa, oli tärkeämpää huonosti nukutun yön jälkeen nukkua vauvan päiväunien aikaan päiväunet kuin siivota, jotta jaksoi sitten taas iloisena ja virkeänä touhuta loppuillan vauvan kanssa. Tietenklään mitään himosotkuista ja pölyistä meillä ei koskaan ollut/ole, mutta kyllä mä silti koen tärkeämmäksi levätä ja viettää aikaa vauvan kanssa kuin siivota koko ajan, ei se vauva tajua siitä sotkusta mitään eikä ole sen onnettomampi vaikka välillä ois tiskit tiskaamatta.

Vauva-arki on tosi raskasta ja väsyttävää ilman koliikkiakin, ja varsinkin jos on vielä koliikkia. Se on täysin ymmärrettävää olipa koliikkia tai ei ettei jaksa olla koko ajan liikenteessä ja pienen vauvan kanssa ei pidäkään, tai ettei jaksa siivota. Minusta on luonnollista että äiti haluaa olla lapsensa kanssa ja en minä ainakaan koskaan ole jättänyt tai kävisi edes mielessä jättää vauvaa yksistään toiseen huoneeseen että saan ystävän kanssa rauhassa jutella. Kaverisi ei varmasti tajua tai voi edes uskoa että koet asian noin eikä varmasti tee sitä näyttääkseen että hänellä on vauva, sinulla ei.

Jokainen tietää että vauvat itkee, vauvat valvoo ja vauvanhoito on raskasta. silti varmasti kukaan jolla lapsia ei ole ei voi tietää mitä se todellisuudessa on. Johan sen järkikin sanoo että vaikka kuinka tietää ja valmistautuu että lapsi itkee ja lapsi valvottaa, niin se on silti raskasta ja väsyttävää eikä se tee siitä yhtään sen helpompaa vaikka asian kuinka tietää etukäteen.

Sä et varmaan ole 15-votta vanhempi ajatuksistasi ja tekstistäsi päätellen ? Joka tapauksessa kirjoituksesi luettuani en voi muuta päätelmää tehdä kuin että sun pitäs kasvaa vielä vähän, pari vuotta ennen kuin kannattaa lasta alkaa hankkimaan. En voi kuin puistella päätäni. Toisaalta toivon että teillä tärppäisi, osaisit sitten vauvan synnyttyä asettua ystäväsi tai kenentahansa muun äidin/vanhemman asemaan ja hävetä entistä asennettasi.