Kun ei enää jaksa

[Liian väsynyt]

Oon aivan loppu niin henkisesti kuin fyysisesti, lapset valvottavat öisin, minulla vaikea masennus (+epäily kaksisuuntaisesta), nyt todettiin vielä keliakia. Miehllä usein migreeniä ja tekee pitkää päivää töissä joten kamalasti ei viikolla apua hänestä ole. Viikonloput meillä menee siihen, että nukutaan vuorotellen eli perheen yhteistä aikaa ei juuri ole.

Itkeskelen pitkin päivää, miten miehellä ja lapsilla olisi niin paljon parempi ilman minua. En jaksa siivota, ruokaa laitan silloin tällöin, puhtaita vaatteita saa etsimällä etsiä. Ja nyt sit pitäis alkaa erikoisruokavaliota noudattamaan, mikä tarkoittaa hyvin paljon itse tehtyä.

Lapset vaatii jatkuvaa huomiota ja minulla on niin paska fiilis kun en jaksa enempää osallistua, vaikka halailen, suukottelen ja olen läsnä, mutten kuitenkaan ole. Ulos en jaksa joka päivä lähteä.

Neuvolasta en saa apua lasten uniongelmiin. Onneksi lapset menee viikonlopuksi hoitoon, niin saan nukuttua.

Toisaalta haluaisin kuolla, mutta pelottaa mitä sen jälkeen? Vaikka ajattelen, että lapsilla olisi parempi ilman tällaista luuseri-äitiä, en silti uskalla tehdä iyselleni mitään.

Pari hyvää kaveria minulla on, mutta tuntuu etten enää edes tiedä mitä ystävyys tarkoittaa, eli ystäviä tuskin on.

Välit omaan äitiin on etäiset/ asialliset ja sisko on katkaissut välit minuun ja perheeseeni, koska erehdyimme kerran sanomaan mieheni kanssa, ettei hänen käytöksensä ollut kovin soveliasta. Eli käytännössä ei oo ketään, kelle edes purkaa pahaa oloani.

Oon niin totaalisen epäonnistunut kaikessa, ettei minulla ole mitään muuta syytä elää kuin lapset ja niillekin aiheutan varmaan jotain traumoja tällä masennuksellani.

Anteeksi pitkä vuodatus, pakko purkaa johonkin.

 

[Saima.]

Onko sulla oikea lääkitys nyt? Käytkö terapiassa? Minkä ikäiset lapset? Miksi vaativat jatkuvaa huomiota, mikset veisi lapsia hoitoon?

Tunnistan tekstistäsi paljon. Viimeksi kun puhuin miehelle "kunnolla", niin kerroin että olen ajatellut, että hän ja lapset olisivat varmaan onnellisempia ilman minua. Huh, oli aika paha kyllä sanoa ääneen.

En kyllä osaa auttaa, mutta toivon että olet hyvässä hoidossa. Mua aikanaan auttoi lasten vieminen hoitoon. Koko perheen tilanne parani siitä.

 

[KiiajaVille]

Ensinnäkin, lapsillasi ja miehelläsi EI ole parempi jos kuolisit.

Kun kerran neuvolasta et saa apua, soita terveyskeskuksen psykiatriselle sairaanhoitajalle ja pyydä päästä juttelemaan.

Voi myös olla kun saat ruokavaliosi kondikseen olokin paranee, jaksa uskoa myös siihen.

Jaksamista!

 

["äiti minäkin"]

Minkähänlaisia uniongelmia lapsilla on ja olisko miehen mahd.ottaa töistä vähän lomaa tai tehdä lyhempää työpäivää niin saisit kunnolla levättyä tai voisko äitisi/miehen äiti ottaa lapsia vähän pidemmäksi aikaa kun vkonloppu ja menisitte miehen kans vähän toisiin ympyröihin rentoutumaan? Vaikka välit äitisi kanssa ovat etäiset niin josko hän kuitenkin olis halukas auttamaan kun kuulee tilanteen? Itselläni on kans varsin kinkkinen elämäntilanne ja sos.verkostoa ei omaa äitiä lukuunottamtta juurikaan ole, mutta äitistä siis ollut todella korvaamaton apu!

 

[..]

kannattaisikohan sinun olla ihan sosiaalihuolton yhteydessä? joko avoimen puolen perhetyöhön tai sitten ihan lastensuojeluun? sieltä voisi saada sitä lastenhoitoapua ja tukea tuohon tilanteeseenn kaikin puolin. se tietysti tarkoittaa sitä että teidän asiat syynätään ja kysellään tarkkaan, joten on varmasti rankkaa, mutta slastensuojeluun lain mukaan kuuluu myös ennaltaehkäisevät tukitoimet.

 

["A p"]

Onko sulla oikea lääkitys nyt? Käytkö terapiassa? Minkä ikäiset lapset? Miksi vaativat jatkuvaa huomiota, mikset veisi lapsia hoitoon?

Tunnistan tekstistäsi paljon. Viimeksi kun puhuin miehelle "kunnolla", niin kerroin että olen ajatellut, että hän ja lapset olisivat varmaan onnellisempia ilman minua. Huh, oli aika paha kyllä sanoa ääneen.

En kyllä osaa auttaa, mutta toivon että olet hyvässä hoidossa. Mua aikanaan auttoi lasten vieminen hoitoon. Koko perheen tilanne parani siitä.

Mielestäni nykyinen masennuslääkkeeni (sertralin) ei toimi tarpeeksi hyvin ja uusi lääkäri muutti sitä niin, että annosta pienennettiin ja lisäksi otettiin mieltä tasaavaksi Ketipinor (ainakin näin alkuun 25mg ja tarkoitus on sitä nostaa) myös cipralex on ollut kokeilussa, mutta ei siitäkään juurimitään apua ollut. Sertralinilla on ilmeisesti sen vuoksi nyt menty aika kauan, kun ekassa masennuksessa se auttoi tosi nopeasti.

Varsinaisessa terapiassa en käy, mutta juttelemassa psyk. polilla sairaanhoitajan kanssa muutaman viikon välein ja olen jonossa johonkin masennuksenhallinta-ryhmään.

Lapset on 1,5 ja 3v. Tuota hoitoon viemistä olen miettinyt, mutta laskeskelin tuossa, että käytännössä se tarkoittaisi meidän tulojen tippumista n.800€/kk kunlaskin kotihoidontuen menetyksen ja hoitomaksut. Minulle riittäisi jo 1-2 kertaa viikossa vaikka 6h hoitoa kerrallaan, mutta mistä tuommoisia hoitopaikkoja löytyy? En haluaisi meille kotiin hoitajaa, koska haluaisin sit käyttää lasten hoitoajan lepäämiseen, kotitöihin tms.

Ainoa aika kun lapset ei tarvi huomiota on, jos laitan dvd:n pyörimään ja niitä katsotaankin meillä aivan liikaa. Esim. ruoan laitto on ihan kamalaa noiden pikku "apureiden" kanssa. Kiipeävät, penkovat joka paikan ja tappelevat jatkuvasti eli erotuomarina täytyy olla paljon. Hermot on aika tiukilla välillä..

 

[Saima.]

Onko Ketipinor ehtinyt vielä vaikuttaa? Onko siis melko uusi vielä? Koita jaksaa odottaa...

Pieni ikäero teillä, ja pienet lapset. Valvottavat vielä ehkä vuoden-pari. Myöhemmin tuntuu lyhyeltä ajalta, mutta nyt varmaan musertavalta.

Voisitko mennä itse töihin, jos viette lapset hoitoon? Kunnalliselta puolelta saa kyllä usein esim. 3 vrk viikossa -paikkoja, meilläkin aikanaan esikoinen meni sellaiseen ensin.

Jos joskus jopa se 800e/kk tulojen väheneminen on silti sen arvoista... :hug:

 

["A p"]

[QUOTE="äiti minäkin";23270511]Minkähänlaisia uniongelmia lapsilla on ja olisko miehen mahd.ottaa töistä vähän lomaa tai tehdä lyhempää työpäivää niin saisit kunnolla levättyä tai voisko äitisi/miehen äiti ottaa lapsia vähän pidemmäksi aikaa kun vkonloppu ja menisitte miehen kans vähän toisiin ympyröihin rentoutumaan? Vaikka välit äitisi kanssa ovat etäiset niin josko hän kuitenkin olis halukas auttamaan kun kuulee tilanteen? Itselläni on kans varsin kinkkinen elämäntilanne ja sos.verkostoa ei omaa äitiä lukuunottamtta juurikaan ole, mutta äitistä siis ollut todella korvaamaton apu![/QUOTE]

Miehellä on uusi työpaikka niin ei vielä voi paljon lomaa ottaa ja jo pelkkiin työmatkoihin menee lähemmäs 2h päivässä vaikka tekisikin normaalin mittaisia työpäiviä.

Anoppi auttaa jo paljon, enempää en yksinkertaisesti kehtaa pyytää, kun hän auttaa myös tytärtään lasten hoidossa, huolehtii vanhasta äidistään ja tukee alkoholisti-veljeään, siihen vielä lisäksi omat työkiireensä niin en yksinkertaisesti halua kuormittaa häntä enempää.

Oma äitini asuu toisella puolella suomea ja on fyysisesti niin huonossa kunnossa, ettei pysty edes tänne matkustamaan, saati lapsia hoitamaan. Tietää kyllä tilanteen, mutta eipä hänestä ole oikein auttamaan.

Sossuun olen sen verran ollut yhteydessä, että ovat meillä kerran käyneet tilannetta kartoittamassa ja minulla on periaatteessa mahdollista saada lastenhoitoapua, mutta en yksinkertaisesti kehtaa päästää tänne ketään jos en ole siivonnut kunnolla. Hävettää tämä oma saamattomuus. Eli pitäisi ensin saada siivottua vähän, että kehtaan sieltä pyytää apua, ehkä nyt viikonloppuna sais kämppää vähän parempaan kuosiin. Huoh.

 

["A p"]

Onko Ketipinor ehtinyt vielä vaikuttaa? Onko siis melko uusi vielä? Koita jaksaa odottaa...

Pieni ikäero teillä, ja pienet lapset. Valvottavat vielä ehkä vuoden-pari. Myöhemmin tuntuu lyhyeltä ajalta, mutta nyt varmaan musertavalta.

Voisitko mennä itse töihin, jos viette lapset hoitoon? Kunnalliselta puolelta saa kyllä usein esim. 3 vrk viikossa -paikkoja, meilläkin aikanaan esikoinen meni sellaiseen ensin.

Jos joskus jopa se 800e/kk tulojen väheneminen on silti sen arvoista... :hug:

Kiitos kun jaksat jutella

En ole työkykyinen ollenkaan, olen ollut jo vuoden saikulla ja nyt pitäisi hakea kuntoutustukea tai työkyvyttömyyseläkettä. Sekin ahdistaa, oonko nyt ihan yhteiskuntakelvoton kun en töihin kykene.

Meillä oli taloudellisesti tosi tiukkaa ennenku mies aloitti tuon uuden työn ja nyt menee jonkin aikaa, että talous vähän tasaantuu. Täytyy jossain vaiheessa alka laskeskelemaan miten pärjätään jos meen osa-aikaisesti jonnekin. Opiskelua olen miettinyt, mut oma suunta on vähän hukassa enkä tosiaan oo varma onko minusta tällä hetkellä siihenkään.

 

["A p"]

Ja tuosta ketipinorista vielä, muutaman päivän oon vasta syönyt enkä muuta vaikutusta oo vielä huomannu kuin et oon entistä väsyneemmpi. Sikäli hyvä, että illalla saan unta nykyään paljon helpommin kuin ennen pyörin sängyssä parikin tuntia ennen unta..

Niin ja siis ne lasten uniongelmat; toinen saa kauhukohtauksia ja huutaa sydäntäsärkevästi, lisäksi sit täytyy muutaman kerran yössä käydä vaan silittelemässä ja rauhoittelemassa toinen uudelleen uneen. Vanhempi herää yöllä huutelemaan ja herättää kaikki jos ei hänen käskyihinsä reagoi. Tässä oon yrittänyt olla tiukempi, mutta yksinkertaisesti ei oo voimia kovin kummoiseen unikouluun/ taisteluun.

 

[Saima. harmaana]

Ota apua vastaan, jos kerran saat. Se on tosi hieno yhteiskunnan tarjoama etu. Ihan ensiaskel mun mielestä. Ja hae työkyvyttömyyseläkettä, sehän on sitten rahallisestikin etu. Voit silti mennä myöhemmin opiskelemaan, eikö niin.

Lasten uniongelmiin ei juuri ole apua, ns. kauhukohtaukset tosin voi johtua mahavaivoista, eli esim. allergiasta.

Ja jos olet syönyt uutta lääkettä vasta pari päivää, niin tiedät varmaan itsekin vastuksen: voi kestää pari viikkoa, ennen kuin lääkkeen vaikutus tuntuu. Sen sijaan jos sulla just laskettiin samalla toisen lääkkeen määrää, niin sen vaikutus tuntuu nopeammin. Eli olo voi paheta hetkeksi.

Tsemppiä

 

["äiskä"]

ja nyt ihan ekaksi ikkunat kämpässä auki raitista ilmaa on masentuneenkin saatava, lääkärin määräys mun siskolle oli että joka päivä edes 15 min.
Millain te asutte? kerrostalossa? rivarissa? miten lasten joka päivän ulkoilut?

Ja jos kerran saisitte apua sossusta, niin OTA APU VASTAAN!!!!! ei ne kato millasessa kuosissa teidän asunto on.. te tarviitte apua, ja itsemurha ei ole ratkaisu.
Nyt itseä sen verran niskasta kiinni että katsot ekana peiliin.. sinä oot tärkeintä lapsille mitä ikinä heillä on.. lasten uniongelmat voi puhtaasti johtua teidän tilanteesta/sun mielialasta. Kauniit kevätpäivät on tulleet, jos vaan väkisin raahaat itsesi edes ikkunan rakoon haistelemaan raitista ilmaa niin siitä on hyvä lähteä.
Oot kokeillut melkoisen sarjan eri lääkkeitä, ne väsyttää valtavasti vallankin aloitusviikkojen aikaan kuten varmasti tiedätkin.
nyt ei ole aika luovuttaa... vaan alat taistella itsesi eläväksi
Kun alat tehdä ruokaa, niin keksi muksuille jotain mielekästä tekemistä siksi aikaa.. levitä vaikka kattiloita lattialle ja anna niiden rummuttaa niitä lastoilla sun muilla, ja jos he katsovat liikaa dvd:tä niin alat rajoittaa sitäkin...
muovikipoilla on myös kiva leikkiä..
en nyt muuta osaa itse sanoa muuta kuin että taistelutahtoa kehiin, ja kaikki apu mitä on saatavilla niin otat... kovasti voimia!!