Taas tätä...Kotiäitiydestä.

["kotimamma"]

Kotihoidontuki voi olla naiselle ansa | Taloussanomat

Hohhoijaa. Eli töihin ilmeisesti pitäisi mennä ja pieni vauva/taapero hoitoon. Kuka ajattelee lapsen etua?

 

["www"]

Ehkä jotkut ajattelevat lasten etua pidemmällä tähtäimellä kun siihen kolmeen ikävuoteen asti.

 

[EllaDonna]

Ei kai siinä niin sanottu. Todettiin vaan faktatietoja. Ja siinähän nimenomaat sanottiin, että "työelämän näkökulmasta".

 

["vieras"]

[QUOTE="www";23299266]Ehkä jotkut ajattelevat lasten etua pidemmällä tähtäimellä kun siihen kolmeen ikävuoteen asti.[/QUOTE]

???

Ai, että sillä olisi nyt suurta väliä, jos on 3 vuotta pois töistä tai toisetkin 3? Ai kauhee, mun eläkekertymä jää nyt pieneksi!!! Apua!

 

[Lilyh]

Onko siis se väärin ajatella äitien työllistymistä, kun lisääntymiskausi on ohi? Mun mielestä on ihan järkevää miettiä myös sitä, mitä tekee, kun lapset ovat isompia. Yrittäjänä en henk.koht. haluaisi palkata ihmistä, joka on ollut vuosia pois työelämästä.

 

[Kaiutin]

Valtiotieteilijä Tuomas Kososen tuoreesta väitöstutkimuksesta ilmeni, että kotihoidontuki vähentää suomalaisten äitien työssäkäyntiä.

Ettäoikein tohtoriksi piti väitellä, jotta tämän saa ilmoille. Voi tsiisus.

On sanottava kuitenkin, että tässä on pointtia. Kotihoidontuki VOI olla ansa ja johtaa köyhyysloukkuun, mutta itsestä se on kiinni, ei kunnista, ei avioeroista eikä miehen tuloista. Nim. kokemusta on.

 

[-]

[QUOTE="vieras";23299294]???

Ai, että sillä olisi nyt suurta väliä, jos on 3 vuotta pois töistä tai toisetkin 3? Ai kauhee, mun eläkekertymä jää nyt pieneksi!!! Apua![/QUOTE]

Miten mulle tulee semmoinen olo, ettet sä ole työelämässä ikinä suuremmin viihtynyt. Ihan tiedoksi vaan, että monella alalla kuudessa vuodessa tipahtaa kelkasta. Siksi(kin) olisi järkevää jakaa lastenhoitovastuuta vaikkapa sen toisen vanhemman kanssa.

 

[ohisa]

[QUOTE="vieras";23299294]???

Ai, että sillä olisi nyt suurta väliä, jos on 3 vuotta pois töistä tai toisetkin 3? Ai kauhee, mun eläkekertymä jää nyt pieneksi!!! Apua![/QUOTE]

"Suomalaisten äitien asema työmarkkinoilla ei näytä järin kukkealta. Tukijärjestelmä kotihoidontukineen kannustaa äitejä jäämään pitkillekin hoitovapaille. Yhä useammat äidit hyödyntävät tarjottua tukijärjestelmää ja viettävät lastensa ensimmäiset elinvuodet kotona.

Työelämän näkökulmasta katsottuna tämä ei välttämättä ole järkevää. Onko kotihoidontuesta muodostumassa ansa, joka voi pudottaa äidit työelämästä ja pahimmillaan suistaa heidät jopa köyhyyteen?"

Onko köyhyys lapsen etu?

 

["kotimamma"]

Työelämän kannalta tuo taatusti pitääkin paikkansa, mutta kyllä pienen lapsen paikka on kotona vanhemman kanssa.Ja tarkoitan pienellä lapsella nyt 1-2 vuotiasta.

 

[---]

[QUOTE="kotimamma";23299396]Työelämän kannalta tuo taatusti pitääkin paikkansa, mutta kyllä pienen lapsen paikka on kotona vanhemman kanssa.Ja tarkoitan pienellä lapsella nyt 1-2 vuotiasta.[/QUOTE]

No tämäkin on melko pitkälle riippuvainen siitä kodista ja vanhemmasta...

 

[näin]

Onko siis se väärin ajatella äitien työllistymistä, kun lisääntymiskausi on ohi? Mun mielestä on ihan järkevää miettiä myös sitä, mitä tekee, kun lapset ovat isompia. Yrittäjänä en henk.koht. haluaisi palkata ihmistä, joka on ollut vuosia pois työelämästä.

Millä perustelet tuon kannan? Onko esim 3 vuotta työelämästä pois ollut heti työkyvytön sun mielestä? itse olin 5 vuotta kotiäitinä ja hyvin pääsin työhön takaisin kiinni. Ei mitään ongelmia. Vakituisen paikankin vielä sain heti kerrasta vaikka työnantaja tiesi että 5 edellistä vuotta olin ollu kotona lasten kanssa. Eikö se oo järkevämpää palkata nainen joka on lapsensa tehny kuin nainen joka ehkä parin vuoden päästä alkaa tehä niitä lapsia.

 

[Rytkäätys]

Kyllä mä ainakin tiedän sen ettein kärsi olla yhtään pidempään kuin ensi joulukuuhun (lapsi silloin 1v8kk) poissa töistä. En rahallisesti enkä työni kannalta. Jo nyt olen pudonnut kelkasta kuin eno veneestä, ja kauhulla odotan mitä joulukuu tuo tullessaan, kun koko firman kuviot menneet uusiksi, tietokoneohjelmat ovat täysin uudet myös, kaikki pitää opetella alusta, uudesta tuotteesta lähtien. Joulukuussa onneksi voin tehdä puolikasta päivää ettei suoraan ala kuopuksella pitkät päivät, mutta tammikuusta eteenpäin on elämä varmaan melkoisen haastavaa, ainakin alkuun. Saatika jos olisin ollut poissa useita vuosia!
Myöskään rahallisesti ei kotihoidontuella kyllä pitkälle pötki, eihän se kata lähimaillekaan edes lainanlyhennystä. Mutta mieluummin elän stressaamatta rahasta ja koko perhe saa nauttia rahan tuomista eduista ja rentoudesta... Sitten jos palkka olisi normaalistikin tyyliin tonni käteen, olisi eri asia, mutta kun on tottunut hyviin tuloihin niin eipä paljon nappaa kitua kovin kauaa näillä tuloilla jotka nyt on :/

 

["vieras"]

Minä olen paininut tämän ongelman kanssa. Esikoisen kanssa olin kotona noin 2 vuotta. Toisen lapsen kanssa en sitten tiedä vielä, että kuinka kauan kotona olisin. Lapsen kannaltahan se olisi reilua olla kotona se 2 vuotta. Mutta toisaalta, viihdyn työssäni ja minulla olisi mahdollisuus edetä urallani (mikä tarkoittaisi mm säännöllisempiä työaikoja, ts. minun ei enää tarvitsisi tehdä iltavuoroja), mikäli menisin töihin hieman aikaisemmin. Nyt jos olen kotona kaksi vuotta, ehtii ylennys todennäköisesti mennä ohi ja joudun palaamaan entiseen epäsäännölliseen työhöni.

 

[Angel Eyes]

Eiköhän tuo ole jokaisen omavalinta, miten lapsensa hoitaa. Kyllä jokaiselle varmasti on selvää, että jos hoidat lapsia kotona niin työura siitä kärsii. Jokainen voi sitten omalla kohdallaan tämän valinnan tehdä oman arvomaailmansa mukaisesti, eikä siinä tarvita mitään tutkijoita ja tohtoreita pohtimaan asiaa.

Henkilökohtaisesti ei vähempää voisi kiinnostaa mikään työura. Työ on mielestäni elämistä varten eikä elämä työtä varten.

 

[Lilyh]

Rahaa ja rakkautta on turha mun mielestä rinnastaa, mutta mun mielestä ei päivähoidolla ja rakkaudellakaan ole toistensa kanssa mitään tekemistä kyllä.

 

["kahden äiti"]

Onko siis se väärin ajatella äitien työllistymistä, kun lisääntymiskausi on ohi? Mun mielestä on ihan järkevää miettiä myös sitä, mitä tekee, kun lapset ovat isompia. Yrittäjänä en henk.koht. haluaisi palkata ihmistä, joka on ollut vuosia pois työelämästä.

Sori, mutta olet asennevammainen! Kyllä sitä voi ihminen pysyä perillä asioista ja kehittää tietojaan ja taitojaan myös kotona vietettyjen vuosien aikana. Siinä voi saada myös jopa vähän laajempaa näkemystä asioihin ja kehittyä ihmisenä.

 

[vierass]

Sitten jos palkka olisi normaalistikin tyyliin tonni käteen, olisi eri asia, mutta kun on tottunut hyviin tuloihin niin eipä paljon nappaa kitua kovin kauaa näillä tuloilla jotka nyt on :/

Kuule, minä saan käteen vähän yli tonnin kuussa palkkaa. Aion silti mennä töihin lapsen ollessa alle kaksi. Kun on se tonnikin enemmän kuin se kht

 

[-]

[QUOTE="kahden äiti";23299532]Sori, mutta olet asennevammainen! Kyllä sitä voi ihminen pysyä perillä asioista ja kehittää tietojaan ja taitojaan myös kotona vietettyjen vuosien aikana. Siinä voi saada myös jopa vähän laajempaa näkemystä asioihin ja kehittyä ihmisenä.[/QUOTE]

En tiedä, millä alalla työskentelet, mutta ainakin minun alallani (asiantuntijatehtävät) työelämä laajentaa näkemystä työn kannalta olennaisiin asioihin huomattavasti tehokkaammin kuin kotiäitiys. Ja tuo "ihmisenä kehittyminenkin" kotiäitinä on kovin subjektiivinen käsite, jolla lienee kovin vähän tekemistä sen kanssa, mitä työnantaja minulta toivoo.

 

[nnnn]

Riippuu perheestäkin tämä asia. Meillä kumpikin on 3 vuorotyössä ja lapset joutuvat olla vuorohoidossa kun ollaan kumpikin töissä. Mitä mieltä ootte, oisko meidän 8kk vanhalle vauvalle hyväksi jos laittaisimme sen vuoropäiväkotiin, jossa se joutuu meidän työvuoroista riippuen olla 3 eri yksikössä ja sitä hoitaisi vuoronperään 7 eri hoitajaa ja joskus joku täysin tuntematon sijainen. välillä oltaisiin illasta töissä, joskus aamusta, joskus yö vietettäisiin päiväkodissa ja seuraava päivä päälle. Mun mielestä ei olisi hyväksi. Ennen tätä vauvaa meidän isommat oli ko. rumbassa ja usein jouduin aamukuudelta jättämään 2vuotiaan täysin tuntemattomalle ihmiselle. Hoitaja ei tienny lapsen nimeä eikä minä tai lapsi oltu koskaan ennen nähty ko. hoitajaa. Ei tuntunu kivalta jättää kauhuissaan olevaa lasta täysin tuntemattomalle ihmiselle, joka sitten klo7.15 vei lapsen lapsen omaan hoitoryhmään jossa oli taas joku toinen hoitaja. Hoitaja vaihtui vielä kolmannen kerran ennenkuin ehdin hakea pois hoidosta.

Ymmärrän sen että jos saa lapselle paikan hyvältä pph:lta tai vastaavalta ja hoitoaika ja hoitaja pysyy kokoajan samana, että voisi pienen jo viedäkin, mutta vuorohoito EI ole pienen paikka! Siellä hoitoyksikkö, hoitajat ja hoitoajat on jatkuvassa muutostilassa eikä missään ole mitään pysyvyyttä. Hoitokaveritkaan ei oo päivittäin samat vaan nekin vaihtelee. Koska meillä ei oo mahdollisuutta mihinkään muuhun hoitomuotoon 3 vuorotyömme takia niin todellakin olen kotona kunnes lapsi on niin iso että selviää tuossa rumbassa vähän paremmin. Mutta meidän alalla se poissaólo töistä ei ole niin suuri katastrofi kuin se jollain toisella alalla on.

Mutta, ei siis tuostakaan tutkimuksesta, lehtijutusta, voi tehdä yksoikoisia päätöksiä että jokaikisen mamman pitäis mennä töihin heti äitiysloman loputtua. Tilanteita on niin erilaisia. Ja mielestäni lapsen etu menee ensisijalle.

 

["vieras"]

En tiedä, millä alalla työskentelet, mutta ainakin minun alallani (asiantuntijatehtävät) työelämä laajentaa näkemystä työn kannalta olennaisiin asioihin huomattavasti tehokkaammin kuin kotiäitiys. Ja tuo "ihmisenä kehittyminenkin" kotiäitinä on kovin subjektiivinen käsite, jolla lienee kovin vähän tekemistä sen kanssa, mitä työnantaja minulta toivoo.

No onneksi olen valinnut itselleni alan, johon en tarvitse kehittyäkseni toimistossa istumista. Ja onneksi ajattelen mieluummin mitä lapseni minulta toivovat, kuin sitä mitä työnantaja toivoo..

 

["vieras"]

Miten mulle tulee semmoinen olo, ettet sä ole työelämässä ikinä suuremmin viihtynyt. Ihan tiedoksi vaan, että monella alalla kuudessa vuodessa tipahtaa kelkasta. Siksi(kin) olisi järkevää jakaa lastenhoitovastuuta vaikkapa sen toisen vanhemman kanssa.

En ole suuremmin ollut työelämässä, olet oikeassa, sillä olen tehnyt lapset opiskeluaikana. Toki töitä tehnyt siinä ohessa. Nyt on maisterin paperit taskussa ja työkokemusta ei juurikaan. Mutta ei mua haittaa tämä. Nautin lasteni kanssa olemisesta ja koen sen tärkeämmäksi. Uskon työllistyväni ja saavani urani tarvittaessa nousuun, kun sitä haluan.
Ja kaikilla aloilla ei siis putoa kelkasta. Ja kaikki eivät välitä siitä. Ja useimmilla aloilla kelkkaan pääsee takaisin. Ei elämää voi elää työelämän ehdoilla mielestäni. Mulle sopisi olla kotirouvakin ja sitten joskus mahdollisesti hankkia työtä uudelleen. Uskon, että elämä kantaa ja jotain töitä järjestyy. Juu, en ole kovin kunnianhimoinen tai uraorientoitunut. Tykkään esim. leppoistamisen ajatuksesta ja ekologisesta elämäntavasta.

 

[sikinsokin]

joo olen samaa mieltä kanssasi "nnnn"! Juuri vuorotyön takia en voisi ajatella, että jaksaisin enää sitä "rumbaa" pienen esim. 8kk ikäisen kanssa. Aamu-ilta-ilta-aamu... sekava työvuororytmi ei sovi pienelle eikä kyllä mielestäni isommallekaan lapselle. Ja aikaiset on lähdot, kun 06 alkaa työt :|ja loppuu 22. Ehkä sitten putoan "kehityksestä", kun haluan olla kotona, että lapsi vanhempi kuin sen 8kk töihin palatessa...Jos haluaa saada jotain, on usein luovuttava jostain

 

[-]

[QUOTE="vieras";23299663]No onneksi olen valinnut itselleni alan, johon en tarvitse kehittyäkseni toimistossa istumista. Ja onneksi ajattelen mieluummin mitä lapseni minulta toivovat, kuin sitä mitä työnantaja toivoo..[/QUOTE]

En istu työkseni toimistossa, matkustelen paljon ja tapaan erilaisia ihmisiä. (ja älkää nyt hyvät kotiäidit hiiltykö ja alkako selittää, kuinka tekin matkustatte ihan koska ja minne vaan haluatte ja tapaatte ihan solkenaan ihmisiä...)

Varmasti jokaiselle oman lapsen tarpeet ovat ne tärkeimmät. Mutta jos henkilö, jota kommentoin, väittää pitävänsä ammattitaitoaan yllä kotiäitinä ja vieläpä kasvavansa samalla ihmisenä, niin kai minä saan ilmoittaa ettei minun ammatissani ammattitaito pysy ihan samalla tavalla yllä, ja että ihmisenä kasvukin on kovin subjektiivinen juttu.

 

["vieras"]

Onko köyhyys lapsen etu?

Kaikki kotiäidit eivät ole köyhiä. Meillä on velaton asunto, velaton auto, velaton mökki, velaton purjevene ja miehen tulot alle keskitason. Olemme onnistuneet järjestämään elämämme näin ja mielestäni meidän perheelle on hyvä juttu, että hoidan lapset kotona ainakin 3-vuotiaiksi. Uskon työllistyväni.

 

[-]

[QUOTE="vieras";23299678]En ole suuremmin ollut työelämässä, olet oikeassa, sillä olen tehnyt lapset opiskeluaikana. Toki töitä tehnyt siinä ohessa. Nyt on maisterin paperit taskussa ja työkokemusta ei juurikaan. Mutta ei mua haittaa tämä. Nautin lasteni kanssa olemisesta ja koen sen tärkeämmäksi. Uskon työllistyväni ja saavani urani tarvittaessa nousuun, kun sitä haluan.
Ja kaikilla aloilla ei siis putoa kelkasta. Ja kaikki eivät välitä siitä. Ja useimmilla aloilla kelkkaan pääsee takaisin. Ei elämää voi elää työelämän ehdoilla mielestäni. Mulle sopisi olla kotirouvakin ja sitten joskus mahdollisesti hankkia työtä uudelleen. Uskon, että elämä kantaa ja jotain töitä järjestyy. Juu, en ole kovin kunnianhimoinen tai uraorientoitunut. Tykkään esim. leppoistamisen ajatuksesta ja ekologisesta elämäntavasta.[/QUOTE]

Varmasti elämä kantaa, tavalla tai toisella. Itsekin olen kiinnostunut mainitsemistasi ajatuksista ja arvoista. Mutta olen nähnyt myös sen verran elämää, että on mielestäni oikeasti vähän epäkypsää todeta "muahahhaa" kun joku kantaa huolta kotihoidontuella elävien naisten eläkekertymistä. Kun me olemme eläkkeellä, voi elämä olla varsin toisenlaista, sairaanhoito/laitoshoito kallista, yhteiskunta tyystin toisenlainen. Eivätkä ne lapsetkaan välttämättä muista, hoidettiinko heidät kolmivuotiaiksi kotona, kun äidin vaippa pitäisi vaihtaa.