Miksi mulla on parempi olla kun mies ei ole kotona..

["vieras"]

olipa kamala kirjoittaa se mustaa valkoiselle..
Tunnen kamalaa syyllisyyttä omista ajatuksistani..
Ne on aika sekaisin.. rakastan kai miestäni.. uskon niin sillä toisinaan kaipaan häntä ja meillä on kivaakin yhdessä, mutta toisinaan tuntuu et voi kun ei olis kotona.. Toisinaan hän vain ärsyttää minua enkä siedä ollenkaan..

Mistä sen tietää kun rakkaus onkin vain kuollut?
mun pää on ihan sekaisin.. olen monena päivänä meinannut tehdä aloituksen ja toivoa keskustelu "tukea" asiaan, mut sit mulle on iskenyt kauheat syyllisyyden tuskat siitä että edes ajattelen, saatikka et kirjottasin sen ylös, sanoisin ääneen..

 

[huohahtaa]

ehkä sä oot ahdistunu, tarvitset tilaa hengittää, normaalia minusta, ei kenelläkään ole hyvä olla jos ei saa välillä olla yksikseen. miksi epäilet rakastatko? minusta sitä joko rakastaa tai ei, kai muotoa ei ole.

 

["vieras"]

Ongelma on varmaan sun oma syylliseyydentunne, ei mies. Joskus voi tuntea noinkin, kunhan ei jää siihen tunteeseen makaamaan, ettet liioittelisi?
Joskus on kiva tulla kotiin kun on hiljaista, voi rentoutua ja hieman katsella ympärilleen. En tunne siitä syyllisyyttä.

 

["vieras"]

Saattaa olla että teillä on ongelmia suhteessa tai saattaa olla että tarvitset vain tilaa. Minäkin tykkään mielellään käydä vessassa yksin, mieluiten niin ettei kukaan ole kotona. En tunne mitään syyllisyyttä asiasta.

 

["aloittaja"]

Siksi mietin kun toisinaan (nykyään useammin) mulla on niin suuria vihan/ärtymyksen tunteita miestäni kohtaan.. ja olen alkanut miettiä et rakastanko edes.. vai ollaanko ennemminkin niinkuin kavereita..

 

["noo"]

meillä on pientä ristiriitaa pinnan alla koko ajan, josta sitten välillä keskustellaan vaihtelevalla menestyksellä, mutta perustila on tuo, että hengitän vapaammin kun mies ei ole paikalla hiljaisesti paheksumassa.

En ymmärrä, miksi siitä pitäisi kokea syyllisyyttä - asiahan on aivan luonnollinen ja väistämätön reaktio. Kyllä mä silti häntä kotiinkin odotan, kun tuo on ollut muutaman tunnin muualla.

Kyllä sä voit tuntea negatiivisia asioita semmoista ihmistä kohtaan, jota rakastat - mitä enemmän rakastat, sitä syvempiä ovat pettymys ja kiukku, ahdistus, ärtymys... kun koet itsesi jollain tasolla uhatuksi. Eikä tässä ole sinänsä mitään väärää. Moni vain toimii väärin siinä, miten käsittelee näitä tunteitaan. Tai sanotaanko, epäoptimaalisesti. Itsehän siinä kuitenkin eniten kärsii, jos virheitä tekee. Ei niitä tarvitse niin hävetä.

 

["aloittaja"]

ja oikein odotan et lähtee johonkin ja jos/kun jokin peruuntuukin olen pettynyt..
tykkään olla vaan kotona yksin, laittaa lapset nukkumaan ja olla vaan..
Ja jotenkin minulla on paljon vapaantuneempi olo..

tää on ihan kauheeta että edes ajattelen näin. tunnen itseni niin paskaksi ja alhaiseksi maan matoseksi

 

[hum]

saattaa olla myös jonkinlaista passiivis-agressiivisuutta eli että sinä olet jostain vihainen tai turhautunut vuosien mittaan miehellesi ja sen sijaan että käsittelet asiaa niin toivot että hän vain menee pois jotta voisit välttää kohtaamasta häntä.

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";23318892]ja oikein odotan et lähtee johonkin ja jos/kun jokin peruuntuukin olen pettynyt..
tykkään olla vaan kotona yksin, laittaa lapset nukkumaan ja olla vaan..
Ja jotenkin minulla on paljon vapaantuneempi olo..

tää on ihan kauheeta että edes ajattelen näin. tunnen itseni niin paskaksi ja alhaiseksi maan matoseksi [/QUOTE]

Vaihda muusikkomieheen niin voit olla varma, ettet ehdi kyllästyyn äijän naamaan ja olemukseen. Siinä onnen salaisuus.

 

["jeps"]

kyllä mullakin on vapautuneempi olo kun olen yksin kotona. Ei tartte kokoajan miettiä mitä tekee tai sanoo. Mies kun on kotona se kokoajan kyttää siinä olan takana että mitä teen jne...

 

["Mira"]

tiiätkö ap, toi on ihan kuin minun ajatuksistani. tuntuu etten voi sietää koko tyyppiä, ois vaan töissä ja harrastuksissaan. mutta kun kuitenkaan en sit taas osaa ajatella elämää ilman sitä :/ kuitenkin on suht hyvä mies ja isä kolmelle lapsellemme. en tajua mistä nämä ärsyyntymisen ajatukset tulee....

 

["noo"]

onko teidän oikeasti noin vaikea ymmärtää, miten ihminen toimii? Ihmisiähän tekin lopultakin olette, vaikka miten yrittäisitte kaikki rumat tunteet kieltää.

Lopultakin tunteet eivät ole rumia. Tilanteet voivat olla. Tilanteita voidaan muuttaa. Tunteet muuttuvat itsellään herttaisempaan suuntaan, kun ongelmat on hoidossa.

 

["vieras"]

sulla on oikeus tunteisiisi..

 

["Mira"]

millähän tän tilanteen korjais? ois se nyt kiva taas nauttia miehen kans yhdessäolosta....

ap, miten kauan olette olleet yhdessä? minkä ikäinen sinä olet?

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Mira";23319332]millähän tän tilanteen korjais? ois se nyt kiva taas nauttia miehen kans yhdessäolosta....

ap, miten kauan olette olleet yhdessä? minkä ikäinen sinä olet?[/QUOTE]

olen 24v, mies 30. yhdessä oltu nyt päälle 5vuotta, joista kaksi naimisissa.

 

["Mira"]

[QUOTE="aloittaja";23319355]olen 24v, mies 30. yhdessä oltu nyt päälle 5vuotta, joista kaksi naimisissa.[/QUOTE]

olen sinua 10v vanhempi ja olemme ollut yhdessä 12v.

 

[Kurja tunne]

Minä juuri mietin samaa.
Mies oli viisi päivää reissussa ja tuli eilen takaisin. Aloin jossain vaiheessa miettiä että olisi parempi ettei tulisi ollenkaan. Että meillä olisi lapsen kanssa parempi kahdestaan, ehdin jo tottua.

Me olemme olleet naimisissa 14 vuotta ja ollaan nelikymppisiä. Miehellä on kamala neljänkympin kriisi ja se on aina vihainen ja kiukkuinen. Siksi varmaan tämä tunne.

 

[Criminal Mind]

Täällä sama. Mulla ei ole ikinä sitä enää edes ikävä vaikka ei nähtäis päiviin. Mä voi helposti kuvitella elämäi ilman miestä. Aika surullista ja lopullistakin...?

 

[ristiriitaa]

ahdistun kun mies on kotona ja tuntuu etten voi olla oma itseni. mutta sitten kun mies on poissa mulla on kuitenkin kova ikävä sitä ja ajattelen että miten olen voinutkaan ajatella että mulla on parempi ilman sitä.

mutta mulla ainakin se pitää paikkansa että on jotain mistä olen vihainen miehelle ja se on jääny käsittelemättä ja se jotenkin nousee pintaan aina kun näen hänet tms.

 

["vieras"]

ahdistun kun mies on kotona ja tuntuu etten voi olla oma itseni. mutta sitten kun mies on poissa mulla on kuitenkin kova ikävä sitä ja ajattelen että miten olen voinutkaan ajatella että mulla on parempi ilman sitä.

mutta mulla ainakin se pitää paikkansa että on jotain mistä olen vihainen miehelle ja se on jääny käsittelemättä ja se jotenkin nousee pintaan aina kun näen hänet tms.

mä ikävöin kans,mut sit kun se on taas tossa niin toivosin et lähtis jo taas.
itsekkin osaan hyvin kuvitella elämän ilman miestä, keskenään lasten kanssa.

 

[*****]

Mä kans nautin,kun mies ei oo kotona. Saa olla vapaasti! Kotona ollessaan mies koko ajan kyylää mitä teen tai jätän tekemättä. Tuntuu, että rakkaus on kuollut!