Aika erikoista.. vai lopetatteko te ystävien muistamisen kun tulee lapsi?!

["bonbon"]

Olen aika ihmeissäni: hyvän ystävän kanssa ollaan AINA muistettu toisiamme lahjalla jouluna ja synttäreinä. Viime kesänä hän sai lapsen ja ennen joulua ilmoitti, että tänä jouluna ei sitten lahjoja vaihdeta (!?). Nyt hänellä oli synttärit ja ostin tapani mukaan lahjan ja kortin - häneltä tuli vastaus, että eikös me sovittu, ettei lahjoja enää anneta. Siis mitäh?! Olen aika ymmälläni, eikö sen jälkeen kun saadaan lapsi, enää anneta ystäville lahjoja...? Itse olen lapseton, mutta en voi kuvitella, että lakkaisin muistamasta läheisiäni lapsen saamisen jälkeen..??

 

[ok]

Aika tyly kiitos ystävältäsi, kun ostit lahjan! Höh. Mun mielestä hieman ikävä tuollainen yksipuolinen päätös.

 

[ap....]

Minustakin, todella tylyä. Ei voi kuin ihmetellä.

 

[mietis nyt]

Voisiko olla että hänellä on tiukemmassa nyt rahat eikä halua ostaa sulle lahjoja eikä siksi myöskään halua sulta lahjoja.

 

["vieras"]

money-money-money-money...

Lahjat ovat kivoja, mutta pakollisia vain lapsille. Aikuiset pärjäävät onnitteluilla.

 

[kaalimaan vartija]

Ei tylyä mun mielestä. Ystäväsi ei halua enää vaihdella lahjoja. Kai aikuinen saa tuollaisen päätöksen tehdä? En mäkään enää vaihtele ystävien kanssa lahjoja muuta kuin erikoistapauksissa. Jos jotain erityistä osuu silmään mikä on pakko ostaa kaverille .....

 

["minnamari"]

Vaikka tarkoitit hyvää, loit samalla ystävällesi paineita joita hän ei halunnut. Itse en ainakaan kehtaisi olla antamatta lahjaa jos ystävänikin muistaa minua. Vaikka rahatilanne ei edes sallisi.

En kuitenkaan ole sitä mieltä että ystävien muistaminen pitäisi unohtaa. Muistaa voi kait muillakin tavoilla kuin lahjoilla.

 

[...]

Jos kerran on sovittu, että ette enää ostele lahjoja toisillenne,niin miksi sitten ostit? Ystävälläsi on varmasti tästä paha mieli.

 

["vieras"]

Miehenä olemisen hyviä puolia on se että lahjoja ei osteta koskaan toisille, ehkä joku pullo joskus tai tuoppi.

 

[Anatolia]

Jossain vaiheessa se lahjojen vaihtaminen jäi. En muista, oliko se ennen lapsia vai lasten jälkeen, mutta siinä vaiheessa kuitenkin kun tavaraa oli jo tarpeeksi ja sydämestä sanottu "Onneksi olkoon" tai "Hyvää joulua" alkoi tuntua tärkeämmältä kuin tavaralahjat. Silloin sovittiin useammankin kaverin (ja sukulaistenkin) kanssa että ei enää vaihdeta lahjoja. Tai että muistetaan vain lapsia, mutta aikuisia ei lahjota.

Joskus vieläkin, joko yksin tai kavereiden kanssa porukassa muistetaan kamua synttäreinä, mutta täysin vailla sitä oletusta että toinen vuorostaan ostaa lahjan myös mulle.

Ei minusta tippaakaan epäkohteliasta, jos ei halua enää lahjoja vaihtaa. Jos toinen siitä huolimatta tahtoo ystäväänsä synttäreinä lahjalla muistaa, niin tottakai pitäisi osata ottaa lahja vastaan ja kiittää siitä, mutta ei se velvoita mihinkään kuitenkaan.

 

[junttikerroin]

Jos kerran on sovittu, että ette enää ostele lahjoja toisillenne,niin miksi sitten ostit? Ystävälläsi on varmasti tästä paha mieli.

Vittuako sellasesta kukaan mieltään pahottaa.

 

[Toisaalta]

Niin kauan kun itse on lapseton/sinkku - sitä ilmeisemmin kaipaa nimenomaan 'henkilökohtaista' muistamista , lahjoja yms enemmän.
Vaikkei kyse olisikaan rahasta.
Näin ehkä mullakin, silloin ennen...
Lapsen tultua elämään - ei enää ole tuollainen niin tärkeää. Vaan se lapsen muistaminen ja lapsen hyvä olo.
Tätä voisi kai kutsua aikuistumiseksikin ?

Ja toki rahakin voi olla tiukalla - tai sitten mieluummin panosta siihen lapseen , vaikka ei tiukalla olisikaan...

 

["niin"]

Meillä näin: Kaksi lasta ja viis kummilasta. Siihen lisäksi mulla on viisi siarusta itsellä ja miehellä onneksi vain yksi, mutta hänen veljellään on kaksi lasta. Meillä se vaan nyt on niin, että yksinkertaisesti esim. jouluisin ei ole rahaa ostaa vielä kavereille lahjoja kun on noita lapsia ja perheenjäseniä niin kiitettävästi.
Synttäreinä tietenkin, mutta jouluna ei.

 

["mielipide"]

Lapsen tultua elämään - ei enää ole tuollainen niin tärkeää. Vaan se lapsen muistaminen ja lapsen hyvä olo.
Tätä voisi kai kutsua aikuistumiseksikin ?

Ei voi. Kyllä se 30-v. lahjoja osteleva lapsetonkin on varmaan jo aikuinen, tuota sinun kertomaa sanoisin enemmänkin vanhemmuudeksi.

 

[Phoebsi]

Kumpaa tässä nyt sitten pitää kunnioittaa, sinua vai ystävääsi? Hän ei halua lahjoja, siispä hänellä on oikeus niistä sanoa. Sinun on turha odottaa vastalahjaa ainakaan, vaikka ehkä kohtelias kiitoskin olisi ollut paikallaan. Tai en tiedä.

Kaikille se lahjan saaminen ei ole tärkeää, ja ehkä ystäväsi laittoi asiat toiseen järjestykseen lapsen saatuaan. Ei kovin ihmeellistä.

 

[TaiNäin]

Ei siihen lasta tarvita. Olin ostanut aiemmin ystävälleni lahjan jouluna (joskus synttärinä jos muistin) ja hän minulle. Viime jouluna minä olin vain ostanut hänelle lahjan. No, tajusin tämän ennen kuin olisin lahjani luovuttanut, hyvin on lahjamukit meillä käytössä olleet . Siihen se lahjominen loppui - ilman lapsia.

 

[junttikerroin]

Niin kauan kun itse on lapseton/sinkku - sitä ilmeisemmin kaipaa nimenomaan 'henkilökohtaista' muistamista , lahjoja yms enemmän.
Vaikkei kyse olisikaan rahasta.
Näin ehkä mullakin, silloin ennen...
Lapsen tultua elämään - ei enää ole tuollainen niin tärkeää. Vaan se lapsen muistaminen ja lapsen hyvä olo.
Tätä voisi kai kutsua aikuistumiseksikin ?

Ja toki rahakin voi olla tiukalla - tai sitten mieluummin panosta siihen lapseen , vaikka ei tiukalla olisikaan...

Just joo eli marttyyriäiti - unohdan itseni, kuljen tynnyrissä, antakaa kaikki lapselleni....

Tossa on vaan se huono puoli et lapsi ei kohtele itseään kuten sinä häntä kohtelet VAAN kuten SINÄ kohtelet ITSEÄSI!

 

["Vieras"]

En ole ostanut lahjoja enkä niitä myöskään odota muilta, vaikka olen ihan aikuinen, 35 v sinkku ja lapseton...

 

[vvvvv]

Lasten tulo on hyvä vaihe lopettaa lahjojen ostelu aikuiselle. Se on ikään kuin hyvä tekosyy asialle. Sillä onhan se tarpeetonta aikuisten kesken. Muuten voi kyllä muistaa kutsumalla ystävän kylään merkkipäivänä.

 

["vieras"]

Just joo eli marttyyriäiti - unohdan itseni, kuljen tynnyrissä, antakaa kaikki lapselleni....

Tossa on vaan se huono puoli et lapsi ei kohtele itseään kuten sinä häntä kohtelet VAAN kuten SINÄ kohtelet ITSEÄSI!

Ei-niin-rakentavasti esitetty, mutta todellakin hyvä huomio.

Meillä mies on ollut näissä asioissa ehkä ihan vain luontaisella psykologisella silmällä aika tarkkanäköinen. Esim. joskus on ollut rahasta todella tiukkaa, ja olen halunnut ilahduttaa lapsia vaikka jäätelöllä. Mies on aina ollut sitä mieltä, että kaikille tai ei kenellekään (tämä ei ole mitään armeijan simputtamista että yksi mokaa, kaikki kärsii). Hän on aina ollut ärtynyt, kun äitinsä on heittäytynyt marttyyriksi "enhän minä minkään arvoinen ole, en minä mitään tarvitse".

 

["miima"]

No meillä ei olla kavereiden kanssa ostettu mitään lahjoja sen jälkeen kun nämä lapsuuden synttärijuhlat on loppuneet. Kortilla on voitu heittää ja sanallisesti muistaa. Eri asia on, jos on synttärijuhlat - sinne viedään lahjakin.

 

[notota]

Meillä ei ole vielä lapsia, mutta ymmärrän kyllä sen, jos ei haluta enää saada/ostaa lahjoja. Mua "ahdistaa" enemmän se (turhan) tavaran saaminen kuin se, että joudun sitten ostamaan toiselle jotain. Kaveria voi muistaa ilman lahjaakin. Pelkästä kortista ei varmaan kukaan ota turhia paineita?