mies on alkanut määräileen mua ja huutaa mulle kun hermostunut vanhempi lapselleen.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hermoraunio
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

hermoraunio

Vieras
se käskyttää, neuvoo ja ohjeistaa koko ajan. ja haluan mainita et minä olin asunu lähes 10vuotta yksin siinä vaiheessa kun hän muutti kotoaan pois. kritiikin kestän, mutta ei mua ihan normijutuissa tarvii opastaa!! jos oon tähänki asti pärjänny (opiskellu, vakituinen työpaikka, ei mitään maksuhäiriömerkintöjä koskaan, oma -eli pankin- asunto, terve ihana lapsi ja vastoinkäymisiä elämässä enemmän kun olis reilua, mutta osaan suhtautua asioihin.)
niin tuskin mä tarviin apua koirien ruokkimiseen tai kaupassa käymiseen. "ruoki koirat!" "käy kaupassa!" yms.
olen sanonut monesti erittäin asiallisesti, että mä olen aikuinen ihminen, ei mua tarvii kohdella yhtäkkiä kun lasta! johon mies et "no näköjään tarvii!"

mä lähden ihan just litoon täältä jos ei toi ala puhuun missä mennään!!
 
tän aamuinen keskustelu:
mulla jumahti selkä yön aikana, enkä meinannut päästä sängystä ylös. kampesin polvilleen ensin lattialle ja siitä tikkusuorana ylös ja uus dilemma tulikin vessanpöntölle istumisesta. mies ei missään vaiheessa tarjonnut apuaan tai kysynyt mikä on tms vaikka aivan varmasti näki, että kaikki ei oo kunnossa.
miehellä joustava työaika, saa mennä töihin 6-9 välillä miten halua, mutta päivän pituus on se 8h.
kahdeksalta alko sit huutaa, että on myöhässä (ilmeisesti sitten sopinu jotain..) ja karjas mulle, että "RUOKI KOIRAT!" mä sanoin, et jos mun selkä kestää (koirien ruuat tynnyreissä lattialla ja aika vähissä, joten melko kumarrus pitäs tehdä.) siitähän se mies repes:
"JOKO SÄ ANNAT SEN RUUAN TAI ET, TOI EI OO MIKÄÄN VASTAUS!!!!!!!!!"
mä ihan äimänkäkenä tuijotin haavi auki miestä ja sanoin, että mä voin kokeilla.
"SÄ OOT JUST NIIN SAAMATON P*SKA, ET SÄ VOI KOIRIA NÄLKÄÄN TAPPAA!!!!"
ööööö.... kiitos. ja hiljaisuus. siinä se sitten PAISKOI koirille ruuat ja lähti ovet paukkuen meneen.

ja sitten sanotaan, että mikään ei vaivaa. hieman loukkaa mun älyäni.
 
[QUOTE="Lania";23422785]Huono itsetunto miehellä? Epävarma itsestään?[/QUOTE]

mä oon alkanu epäillä tätä.. miehellä ollut jo vuosia yks projekti mikä olis todellakin pitäny saada jo aikaa sitten valmiiks, mutta projekti vieläkin ihan levällään ja mä epäilen, että on niin pettyny itseensä, et purkaa kaiken muhun....

lähes joka asiaan se nykyään vastaa: "ai no mun vikahan se olikin!" "no mähän oonkin aina se paska jätkä!" "kaikki on aina mun syytä!"

eikä oo ennen ollu tollanen. mutta mä en tiedä kauan mä jaksan tota???!!! oon kuitenkin kannustanu ja sanonu rakastavani ja olevani ylpee ja jos se ei riitä niin mitä mun pitäs tehä?
 
Mies on masentunut! Sopii aika hyvin kuvaan nuo kuvaamasi asiat.
Juttele miehen kans ja passita lääkäriin..

tätä mäkin oon aatellu.. kaikki mihin se ei oo itsessään tyytyväinen (esim.tuo adjektiivi "saamaton" ) se peilaa jotenkin muhun et voi mulle huutaa "omista vioistaan"... mutta ei ole musta mun rooli ottaa vastaan tota paskaa lähes päivittäin.

millä mä aikuisen miehen lääkäriin passitan? olisin sen jo tehnyt jos tietäisin miten.
 
Se ei varmaan puhetta kuuntele, joten kirjoita sille noi asiat. Laitat esimerkkejä sen puheesta, kerrot miltä se susta tuntuu ja ehdotat lääkäriin menoa. Kerro myös siitä, että et jaksa ja ero on käynyt mielessä. Jätä kirje niin, että mies saa sen rauhassa lukea ja miettiä ennen sun tapaamista tai laita sähköpostilla esim. työaikana jos silleen onnistuu. Mies saa vähän aikaa miettiä mitä sanoo.
 
[QUOTE="luffe";23422915]Aikuiset koirat ei tartte ruokaa montaa kertaa päivässä. Paitsi ehkä jotkut pikkuräksyt, muta niiden ruoka ei ole tynnyrissä.[/QUOTE]

Meillä syö aikuiset keskikokoiset koirat kahdesti päivässä. Liikkuvat niin paljon, että kuluttuvat.
 
[QUOTE="luffe";23422915]Aikuiset koirat ei tartte ruokaa montaa kertaa päivässä. Paitsi ehkä jotkut pikkuräksyt, muta niiden ruoka ei ole tynnyrissä.[/QUOTE]

ja tää oli ihan sivuseikka, yksi esimerkki monista ja me itse osaamme omat koiramme ruokkia kuten pitää. se olis mun miehelle ihan sama koska ne on syöny viimeks kunhan pääsee huutaan mulle ja syytteleen mua jostain.
 
Se ei varmaan puhetta kuuntele, joten kirjoita sille noi asiat. Laitat esimerkkejä sen puheesta, kerrot miltä se susta tuntuu ja ehdotat lääkäriin menoa. Kerro myös siitä, että et jaksa ja ero on käynyt mielessä. Jätä kirje niin, että mies saa sen rauhassa lukea ja miettiä ennen sun tapaamista tai laita sähköpostilla esim. työaikana jos silleen onnistuu. Mies saa vähän aikaa miettiä mitä sanoo.

tää voiskin olla yrittämisen arvoinen idea.... toivottavasti vaan osaan olla syyttelemättä :ashamed: sillä kyllä, minussakin on vikoja ja alan olla niin loppu tähän tilanteeseen, että saatan itsekin olla aika kärkäs..
kiitos ideasta! :)
 
No miksi et vaan reippaasti kysynyt mieheltäsi apua, kun sitä kaipasit? Eihän hän nyt hyvänen aika voi ajatuksia lukea! Mun mielestä ihmiset keskustelee liian vähän ja oletetaan, että toinen tajuaa. Jos tarvit apua, niin pyydä että voisko mies ruokkia koirat kun yrität kammeta vessaan selkäsi kanssa. Koirien ruokkimiseen ei kauaa mee, sen voi vaikka sillä välin laittaa kun odottaa että kahvit tulee aamulla.

Jotenkin mua häiritsee se, että ihmiset ei mieti mitä ne puhuvat toisillensa parisuhteella ja millä tavalla. Jos aina vaan naljaillaan puolittain, kaivellaan menneitä tai oletetaan jotain niin eihän siitä mitään tuu!

Miestä varmaan tuossa aamulla saatto ärsyttää se, että hänellä on pitkä venähtänyt projekti ja sitten hän ei saa selkoa että saatko koirat ruokittua vai ei. Epäystävällinen tapa on kyllä puhua, mutta toisaalta en oikein tiedä miten itse käyttäydyt kotona..ootko tyyliin vihjailevan huokaileva, voivottelet vaikka sitä selkää, ehkä suoraan aamulla jo veetuilet jne. Jotkut on tollasia, jollon vastauksetkin on samaa luokkaa. Tai sitten toinen on se, mikä jätetään sanomatta.

Omalle kumppanillekin voi aamulla antaa pusun, halata ja puhua ystävällisesti =) Ei siihen ihmeitä tarvita, mutta asennemuutosta. Jos tilanne ei muutu, niin sitten kumppani vaihtoon! Lisäksi kannattaa ihan ystävällisesti sanoa sille omalle kumppanille, jos keskustelun sävy on epäasiallinen. Sitä ei välttämättä kannata juuri tilanteessa sanoa, vaan myöhemmin.
 
[QUOTE="hmm";23422957]No miksi et vaan reippaasti kysynyt mieheltäsi apua, kun sitä kaipasit? Eihän hän nyt hyvänen aika voi ajatuksia lukea! Mun mielestä ihmiset keskustelee liian vähän ja oletetaan, että toinen tajuaa. Jos tarvit apua, niin pyydä että voisko mies ruokkia koirat kun yrität kammeta vessaan selkäsi kanssa. Koirien ruokkimiseen ei kauaa mee, sen voi vaikka sillä välin laittaa kun odottaa että kahvit tulee aamulla. [/QUOTE]

en pyytänyt apua, koska mies puhkui hijaista pyhää vihaa siitä hetkestä kun nousi sängystä, mutta silti jotenkin oletin, et toisen kipu menis senkin yli.. en haluannu pyytää apua, koska sieltä olis tullu joku haukkuvuodatus ja mun olo olis ollu vieläkin kurjempi.

mä en uskalla enää sanoo sille mitään.

(niin ja se projekti mikä sillä on, ei liity sen työhön... mutta suunnilleen koko maailma hiillostaa sitä et jokojokojoko ja missäs vaiheessa.. ymmärrän siis että ottaa kupoliin, mutta ei sitä mun niskaan tarvis kaataa...? ihmisen, joka yrittää tukea ja auttaa.)
 
Jos se on yhtäkkiä muuttunut niin kannattais käydä lääkärissä tosiaan. Esim. aivokasvain tai puutiaisten aiheuttamat sairaudet voi aiheuttaa yhtäkkisiä luonteen muutoksia, ja tietty sit just masennus jne. Muutoin jos ei mitään vikaa oo, niin sit voi olla et mies on vaan yksinkertaisesti inhottava sika. :(
 
tän aamuinen keskustelu:
mulla jumahti selkä yön aikana, enkä meinannut päästä sängystä ylös. kampesin polvilleen ensin lattialle ja siitä tikkusuorana ylös ja uus dilemma tulikin vessanpöntölle istumisesta. mies ei missään vaiheessa tarjonnut apuaan tai kysynyt mikä on tms vaikka aivan varmasti näki, että kaikki ei oo kunnossa.
miehellä joustava työaika, saa mennä töihin 6-9 välillä miten halua, mutta päivän pituus on se 8h.
kahdeksalta alko sit huutaa, että on myöhässä (ilmeisesti sitten sopinu jotain..) ja karjas mulle, että "RUOKI KOIRAT!" mä sanoin, et jos mun selkä kestää (koirien ruuat tynnyreissä lattialla ja aika vähissä, joten melko kumarrus pitäs tehdä.) siitähän se mies repes:
"JOKO SÄ ANNAT SEN RUUAN TAI ET, TOI EI OO MIKÄÄN VASTAUS!!!!!!!!!"
mä ihan äimänkäkenä tuijotin haavi auki miestä ja sanoin, että mä voin kokeilla.
"SÄ OOT JUST NIIN SAAMATON P*SKA, ET SÄ VOI KOIRIA NÄLKÄÄN TAPPAA!!!!"
ööööö.... kiitos. ja hiljaisuus. siinä se sitten PAISKOI koirille ruuat ja lähti ovet paukkuen meneen.

ja sitten sanotaan, että mikään ei vaivaa. hieman loukkaa mun älyäni.

No joo... Ei tuo sunkaan käyttäytyminen ihan normaalilta kuulosta (voi tietysti johtua siitä että olet kyllästynyt miehen komenteluun ym. ja jo etukäteen pelkäät hänen suhtautumista). Siis meinaan, että jos mun selkä yön aikana jumahtas, niin kyllähän mä puhusin miehelle, sanosin että ai että koskee selkään, ja että mahdanko päästä ylös tai pöntölle ja jopa kysysin apua jos tarvisin. En tosiaan vaan kaikessa hiljasuudessa kömmähtelis menemään. Kuulostaa tosi oudolta. Mut jokuhan sitä miestä varmaan vaivaa, ei tuollainen raivoaminen (tuo koiranruokajuttu) oo ihan normaalia. Ootko sä siis kysynyt suoraan mikä sitä vaivaa ja miksi se ohjeistaa ja komentelee sua?
 
[QUOTE="Ulla";23422975]Jos se on yhtäkkiä muuttunut niin kannattais käydä lääkärissä tosiaan. Esim. aivokasvain tai puutiaisten aiheuttamat sairaudet voi aiheuttaa yhtäkkisiä luonteen muutoksia, ja tietty sit just masennus jne. Muutoin jos ei mitään vikaa oo, niin sit voi olla et mies on vaan yksinkertaisesti inhottava sika. :([/QUOTE]

mun on vaan niin vaikea uskoa et siitä kuoriutus tollee vaan "sika".
aina ollut aivan ihana, eikä yhtään sen olonen, että "pinnan alla kytee jotain"..

veikkaan tota masennusta, mutta olen aika neuvoton. en uskalla edes ajatella asian esittämistä sille.
 
Kokeile jutella tai kirjoittaa miehelle, että olet tosi huolissaan miehestä ja hänen voinnista. Kerrot, että ymmärrät, miten paha olla miehellä on ja että haluaisit auttaa häntä. Ehdota, hän voisi vaikka tehdä ensin jonkun nettitestin tuosta masennuksesta ja vaikka sen jälkeen, jos testi näyttää sitä mitä epäilet, menisitte vaikka yhdessä lääkäriin.

Mulla on mies käynyt läpi vaikean masennuksen ja muuttui sairastuessaan ihan toiseksi ihmiseksi. Vaikea oli hyväksyä sitä, että miehellä ei kiinnostanut mikään ympärillä ja se oma olotila oli se, jonka ympärillä miehen ajatukset pyöri. Vaikeaa aikaa oli, mutta se oli vaan pidettävä pää kylmänä ja tavallaan jättää ittensä vähäksi aikaa pimentoon mieheltä ja keskittyä auttamaan. Minun mies lähti lääkäriin, kun juttelin asiasta mitenkään syyttelemättä, painostamatta tai muuten viittaamalla, kuinka vaikeaa mulla itellä on hänen seurassaan. Ja hyvä että lähti, monen lääkekokeilun ja yhden sairaalareissun jälkeen mies alkaa olla entisellään, hyvin ihana ja huomaavainen mies, johon silloin joskus rakastuin.

Virheitä ja kurjuuksia minua kohtaan mies teki vaikka kuinka, ollessaan sairas, mutta pitää vaan muistaa, että se on sairaus eikä mies oikeasti ole sellainen.
 
No jospa helpottais sitten kun tämä projekti on ohi. Mun mielestä kuitenki voi reippaasti pyytää apua, kyllä omaa kumppania pitää voida auttaa. Toinen on se, että kunhan tuo projekti on ohi, niin ehkä kannattais keskustella siitä ettei tommosia projekteja enää oteta jos ne tuntuu kaatuvan parisuhteen päälle. Ja jos projekti on sellanne, että sen voi periaatteessa jättää tekemättä, niin jättäkää. Johan tossa mielenterveys kärsii, ei passais ottaa sellaista mitä ei voi totettaa.

Teillä voi muutenkin olla ehkä vähän erilainen tyyli. Esimerkiksi ite oon sellanen, että jos kaupassa pitää käydä niin hoidetaan se alta pois. Tai jos täytyy siivot,a niin siivotaan alta pois. Mies on taas sellanen, että hänen puolestaan me voitais sitä yhtä viikkosiivousta tehdä koko viikonloppuna pienissä osissa ;) Se ei auta kun kumpasenkin vaan löytää se kompromissi.

Mun mielestä kannattaa pyrkiä olemaan kuitenkin ystävällinen eikä tavallaan provosoida tilannetta enää lisää. Sitten ehkä toinenkin näkee, että kiukuttelu ei ole oikeutettua. Kaikkea ei kuitenkaan tarvi sietää, joten jos tilanne ei muutu niin kyllähän toisen pitää sitten ymmärtää hakea apua tai sitten on tosiaan sika, niinkuin Ulla tuossa sanoi =)
 
En tiedä onko lapsellinen neuvo, mutta entäs näin: oletko kokeillut mitä tapahtuu jos et vastaa miehellesi mitään vaan poistut toiseen huoneeseen surullisena. Sen näköisenä, että mies huomaa sinua sattuneen sen mitä sanoi. Jos vastaat kärkkäästi niin ei tajua satuttavansa sinua vaan siinä on taistelu kyseessä. Tavallaan näytät, että alistut, mutta samalla mies huomaa satuttaneensa sinua.
Oma mieheni äkäilee joskus, mutta ei suoraan minulle vaan muuten on sellainen tosi ärtynyt ja sotkut kotona tms. ärsyttää sitä niin olen kokenut hyväksi poistua siitä tilanteesta toiseen huoneeseen vähin äänin ja aika pian se on laantunut ja jopa tehnyt sillä aikaa sen ärsyttävän asian josta motkotti. Joskus olen ollut samassa tilanteessa muuten vaan kovin pitkään toisessa huoneessa niin tulee vaivihkaa kyselemään mitäs puuhaan siellä ja on niin kiltti. Sillä on työssä ja muuten stressiä ja joskus tuo pinna palaa. Itse en jaksa alkaa tappelemaan vastahuutokuorolla ja olen todennut poistumisen tilanteesta olevan parempi.
 
Vieras, ite teen kans tuota samaa. Onhan se jo niinkin, että kiukulla menee hetki laantua. Toisaalta joku toinen yksilö taas voi enemmän saada vettä myllyynsä siitä, että lähdetään tilanteesta kesken kaiken.

Toisaalta sekin voi olla hyvä, että toinen tietää miten se homma menee. Jos käyttäytyy epäasiallisesti, niin sitten ollaan tavallaan kumpikin omillaan hetki jäähyllä. Ja sen jälkeen toinen tietää tulla ystävällisesti jotain juttelemaan ja pyytämään anteeksi. Pätee kumpaankin. Se on siis sillä tavalla myös ehkä omalle mielelle turvallista ja ei ehkä tule sitten sanottua toiselle ikävästi takaisin tavallaan turhaan (ja jotain joka ei välttämättä edes pidä paikkaansa). Riitelyssä varsinkin pitäis pyrkiä, ettei tavallaan riidellään siitä asiasta eikä nimitellä ja mennä henkilökohtaisuuksiin.
 

Yhteistyössä