G : Sitten kun... olette isovanhempia :)

[niinnojooo]

Mä olen sanonut omille lapsilleni, että haluan serkkujen tuntevan toisensa, lastenlasteni tuntevan mut, mun tuntevan lapsenlapseni - ja mä haluan,että mun lapsilla on aikaa myös itselleen ja parisuhteelleen, ettei tartte erota siksi, että haluaa omia viikonloppuja tai siksi, että romantiikka hukkuu arkeen.
Eli olen lupautunut hoitamaan lapsenlapsiani, kaikkia, niitä voi tulla monta, koska lapsia mulla on neljä, oman vointini mukaan, kumminkin suunnilleen noin yhden viikonlopun kuukaudessa siten, että kaikki muksut on samaan aikaan meillä ja vanhemmat vapaalla. Että on sitä omaa aikaa säännöllisesti, eikä tartte lähteä arpomaan, että koska sais taas olla. Pystyy suunnittelemaan omia juttuja, ja vaikka isompia siivouksia, ikkunanpesuja, jos sellaiseen on tarvetta. Ei tartte miettiä, että miten lapsen siinä hoitaisi.

Toistaiseksi mulla on vasta yksi lapsenlapsi,ja olen hoitanut häntä noin vuoden vanhasta suht säännöllisesti, alkuun yhden yön joka toinen viikonloppu, ja kun ikää tuli lisää, niin kaksi yötä, suunnilleen joka toinen viikonloppu. Joskus jää vkl väliin tai pidän yhden yön, sen mukaan miten on menoa ja voimia.
Mulla on tallessa omien lasten leluja, duploja, legoja, brio puujunarataa jne. Täällä oli matkasänky ja rattaat, nyt on lapselle oma sänky. Löytyy vanhoja satukirjoja ja leffojakin, potta ja muuta rekvisiittaa.
Se on aina hupaisaa kun tulee kaveri ekaa kertaa käymään, ja hän huomaa lelut, potan, lasten astiat, nyt syöttötuoli ja matkasänky on jo kellarissa, mutta kumminkin, selkeästi täällä on lasten tavaraa.. Aika moni on kysynyt, että "minkä ikäinen se sun kuopus on?"
"15, miten niin?"

 

["Mmm"]

Totta kai . Haluan olla käytettävissä sitten niin, paljon kuin vaan mun apua tarvitaan. Haluan olla läsnä lastenlasten elämässä, sitten kun se hetki joskus tulevaisuudessa on ajankohtanen. Vielä menee siihen ainakin se, 19-25v. Nyt aijon elää ja olla läsnä tolle meijän 1v .

 

[ninaTT]

Toivottavasti omat lapseni haluavat olla tekemisissä äitinsä kanssa vielä silloinkin, kun omaa jälkikasvua on Ja hyvin mielelläni kuvittelisin heitä auttavan, aivan kuten tähän mennessä olen siskoani ja muita auttanut lastensa kanssa. Mulla on vähän sellanen kylä kasvattaa mentaliteetti. Olen ollut yksinhuoltaja ihan raskauden puolesta välistä asti ja osaan ehkä arvostaa sitä joustavuutta joka tulee muiden aikuisten auttaessa tässä puuhassa. Ja omat lapsenlapseni haluan tuntea, haluan antaa heille jotakin. Haluan, että serkut tuntevat toisensa ja että pikkuserkutkin tuntisivat toisensa.

Enkä mä niin montaa lasta ehdi (tai oikeastaan edes halua) tehdä, että omilla saisin hoivaviettini tyydytettyä... Kyllä siihen tarvitaan vähintään toinen, jos ei kolmaskin sukupolvi

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="vieras";23495037]Mä olen mummo, neljän hyvin pienen lapsen mummo.
Täytyy sanoa, että vaikka rakastankin heitä, niin mä en todellakaan haluaisi hoitaa heitä joka päivä. Siltikin, vähän joka päivä joku heistä on meillä hoidossa.
Meillä on kotona asuvia lapsia kolme itselläkin, vanhin 17 v , 10v, 9 v.
Olisi varmaan eri tilanne, jos itsellä ei olisi noin pieniä lapsia kuin nuorimmat, ei tarvitsisi käydä töissä, olisi enemmän aikaa.
Nyt mä kyllä tunnen niin, ettei yksinkertaisesti riitä aika.[/QUOTE]

Minä en usko, että kyse on niinkään elämäntilanteesta (omien lasten iästä) kuin vain persoonasta?
Olemme kaikki erilaisia, nautimme eri asioista ja sen myötä erilaisia isovanhemmuudessakin?
Oletan näin siksi, että minulla on itselläni pieniä omia ja monta lastenlasta ja silti oikein mielelläni pidän pieniä luonani - jotakuinkin päivittäin.

 

[Katalin]

Minä en usko, että kyse on niinkään elämäntilanteesta (omien lasten iästä) kuin vain persoonasta?
Olemme kaikki erilaisia, nautimme eri asioista ja sen myötä erilaisia isovanhemmuudessakin?
Oletan näin siksi, että minulla on itselläni pieniä omia ja monta lastenlasta ja silti oikein mielelläni pidän pieniä luonani - jotakuinkin päivittäin.

Tästä olen samaa mieltä.Meitä on niin monenlaista.Oma äitini ottaa lapseni pakon edessä kun taas anoppini loukkaantuu jos emme anna hänelle tiettyinä aikoina ja molemmat mummit on elämäntilanteessa samalla viivalla.
Oma äitini matkustaa mielellään yksin parikin kertaa vuodessa kun taas anoppini viime kesänä otti riemusta kiljuen tytön mukaan espanjaan 10 päiväksi.

 

[Keittiönoita]

Mun lapseni ovat jo aikuisia, mutta lapsenlapsia mulla ei ole. On aika vaikea vieläkään sanoa, millainen mummi musta mahdollisesti tulisi. Ihan oleellinen asia on se, miten hyväkuntoinen vuosien päästä olen. Jos on kremppaa siellä ja täällä, niin en välttämättä edes pysty ottamaan - ainakaan pieniä lapsia - kovin usein hoitoon. Toinen oleellinen asia on se, että mä en voi tietää, missä päin maailmaa mulla joskus on lapsenlapsia. Jos välimatkaa on vaikkapa 10 000 km, niin ei sitä joka kuukausi varmaankaan tule matkustettua. Lastenlasten tapaamiset pitää siis suunnitella hyvissä ajoin etukäteen.

En aio puuttua lasteni ja heidän perheidensä elämään vaan annan heidän elää omaa elämäänsä. Tiedän, että jos lapseni apuani tarvitsevat tai haluaisivat mun ottavan lapsenlapsia hoitoon tai tekevän heidän kanssaan jotain, lapseni osaavat avata suunsa ja sanoa sen ääneen. Meillä on joka tapauksessa perinteisesti jonkin sortin sukukekkerit vähintään kerran kuukaudessa, joten silloin tulee niitä lapsenlapsiakin nähtyä, jos sattuvat olemaan maisemissa.