Aistiyliherkkyys

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Kanaemo"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

"Kanaemo"

Vieras
Liittyyko aistiyliherkkyyteen aina jokin vakavampi sairaus, esim.autismi? Poikani 6-v. on menossa huomenna tutkimuksiin ja epailen, etta hanella on aistiyliherkkyyksia. En kuitenkaan usko, etta olisi autismia tai muuta vastaavaa, kun vaikuttaa muuten ihan normaalilta. Kenellakaan muilla lapsia, joilla on vain SI?
 
Ei tarvi olla vakavampaa sairautta. Pikkuveljelläni todettiin silloin muinoin MBD (nykyinen diagnoosi saattaisi olla jotain ADD-tyyppistä) ja hänellä on aistiyliherkkyyksiä. Itsellänikin on jotain tuollaista lievempää vaikkei mitään diagnoosia olekaan.
 
Mutta ilmeisesti harvinaisempaa, ettei olisi muitakin oireita. Olen lukenut TOSI paljon autismista, aspergerista jne. Mutta oireet ei passaa tuohon poikaan. Pelottaa vain, etta sille laitetaan vakisin jokin muu diagnoosi, eika kuunnella vanhempia.
 
Tietenki ne kuuntelee vanhempia ja nimenomaan kyselee ja haastattalee vanhempia. Minkälainen teidän poika on? Mulla on kans 6-poika ja epäilen aspergeria mutta mitään diagnoosia ei ole vielä tehty eikä neuvolassa käyty.
 
[QUOTE="Kanaemo";23523364]Mutta ilmeisesti harvinaisempaa, ettei olisi muitakin oireita. Olen lukenut TOSI paljon autismista, aspergerista jne. Mutta oireet ei passaa tuohon poikaan. Pelottaa vain, etta sille laitetaan vakisin jokin muu diagnoosi, eika kuunnella vanhempia.[/QUOTE]

Itselläni on kaksi autistista lasta ja jos tykkäät ettei autistiset piirteet osu lapseesi niin en usko että hänellä sen tyylisiä ongelmia oikeasti on. Enkä todellakaan usko että mitään diagnoosia väkisin kehitetään vanhampia kuulematta. Ainakin meidän lasten diagnooseissa noiden tutkimusten ja lapsen tarkkailun lisäksi todella oleellisena tekijänä oli vanhempien ja pk-henkilökunnan haastattelut.

Tutkimukset kaikkineen pitkä ja raskaskin prosessi, eli ei tosissaan niin että joku lääkäri lasta hetken katseltuaan päättäisi että tällä on autismi tai adhd vain siksi että hänen mielestään aistiyliherkillä lapsilla vaan tuppaa joku tuollainen diagnossi olemaan.
 
Itse mietin samoja kuin ap, poika eskariin syksyllä ja aiotaan tehdä psykologi ja lääkäri tutkimulset. Tosi hankalaa tietää ketä ja mitä uskoa, kun kyseessä "elävä olento", joka on eri pävinä/tilanteissa erilainen. Toisinaan en aina usko ammattilaisen tulkintaan, kun kyseessä vain kertatapaaminen...Saa nähdä puhuuko minulle kukaan kehitysviiveestä jota itse olen miettinyt pojan "diagnoosiksi" vai tuleeko heti VAIN ylivilkkaus kyseeseen. Tottakai haluan lapselle apua ja tukea, mutta mihin hukkuu kodin ja läheisten arviot lapsesta, kun tutkimukset tehdään tietyn otannan ja tilastojen mukaan? sori vuodatus...
 
Itseasiassa uskoisin että syy siihen että niin monella aistiyliherkkyyksistä kärsivällä on joku muu diagnoosi, on vain siinä että noita ei useinkaan edes lähdetä tutkimaan enempää jos ei ole vakavampia ongelmia. Ne aistiyliherkkyyden "tavallisilla" lapsilla jäävät vain lapsen omiksi omituisuuksiksi tai muiksi hankaluuksiksi joiden uskotaan helpottavan ajan myötä.
 
Itse mietin samoja kuin ap, poika eskariin syksyllä ja aiotaan tehdä psykologi ja lääkäri tutkimulset. Tosi hankalaa tietää ketä ja mitä uskoa, kun kyseessä "elävä olento", joka on eri pävinä/tilanteissa erilainen. Toisinaan en aina usko ammattilaisen tulkintaan, kun kyseessä vain kertatapaaminen...Saa nähdä puhuuko minulle kukaan kehitysviiveestä jota itse olen miettinyt pojan "diagnoosiksi" vai tuleeko heti VAIN ylivilkkaus kyseeseen. Tottakai haluan lapselle apua ja tukea, mutta mihin hukkuu kodin ja läheisten arviot lapsesta, kun tutkimukset tehdään tietyn otannan ja tilastojen mukaan? sori vuodatus...

Meillä mitä noita lapsia tutkittiin, niin pari kertaa oli tuollaiusta vapaampaa oleskelua ja tutustumista missä seurasivat lapsen toimintaa, sitten psykologin testit, "leikki- tarkkailu" mikä lie yms sekä psykologi tuli päiväkodille aamupäiväksi tarkkailemaan lapsen toimintaa tämän omassa ja tutussa ryhmässä. Sekä vanehmmille että pk-hoitajalle annettiin vinot pinot papereita täytettäviksi, sen lisäksi meitä haastateltiin useaan otteeseen lääkärin, psykologin ja kuraattorin toimesta. kaikkien lapsen tarkkailukertojen yhteydessä kysyttiin useaan otteeseen vastaako tämä tilanne lapsen normaalia toimintaa, halutaanko lisätä jotain jne. Mukana oli myös neuvolan ja lasten lääkäreiden lausunnot.

Loppupelissä itse tykkään että nuo tutkimukset olivat monipuolisia ja kuten tutkimusvastauksista sitten näkyi niin hyvin paikkansa pitäviä. Vanhempia todella kuunneltiin ja rasti ruutuun kysymyksissäkin oli useita eri vaihtoehtoja sille kuinka usein lapsella esim. on tietynlaista toimintaa.
 
Pojallani oli pienempana aika paljon sellaisia juttuja, jotka voisivat olla aistiyliherkkyyksia. Vauvana huusi paljon, ei tykannyt olla sylissa, ei vaihtaa vaippoja eika vaatteita, rauhoittui vasta kun laitoin sen nukkumaan. Sai raivarit, jos otin sen meidan sankyyn, jo ihan vastasyntyneena. Nukkui muuten meidan vieressa ensimmaisen kerran 3,5v. Alkoi puhumaan todella myohaan, kay puheterapiassa kun vielakin ongelmia epaselvan puheen kanssa. N.4v. Piti kaikista vaatteista leikata laput pois, kun ne hairitsi, suihkussa huusi ja kirkui, kun pelkasi vetta, pelkasi leluja, joista lahti aania, auringon valo hairitsi ja muutenkin oli todella varovainen poika. Nykyaan melkein kaikki oireet on jaaneet pois, mutta vielakin erittain ujo ja arka uusissa
 
Katkesi kirjoitus. Siis vielakin ujo ja arka uusissa tilanteissa. Saakin sen takia ensi vuonna Oman kouluavustajan kouluun. Mutta iloinen poika, joka tykkaa olla tarhassa ja kavereiden kanssa.
 

Yhteistyössä