Miksi niin monet ajattelee köyhyyden olevan aina oma valinta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "ihmettelijä"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Minä olen tällä hetkellä köyhä, enkä pidä sitä ihan omana syynäni :) minä en ole ihan terve, joten tähän tilanteeseen olen joutunut. Kyllähän se vähän harmittaa, että olen alisuoriutuja älyyni nähden. Toivottavasti tilanteeni paranee, siihen ainakin pyrin.
 
Köyhyys ei ole aina ihmisen oma vika. Toivottavasti kaikki ymmärtävät sen. Usein vaan tuntuu, että nykyään ollaan hirveän ahneita. Pitäisi saada omakotitalo riippumatta tulotasosta. Valitetan kun ei ole rahaa lasten harrastuksiin tai ulkomaan matkoihin jne. Ei kaikilla vaan ole rahaa harrastaa jääkiekkoa tai ratsastusta ja vanhempien tehtävä on saada lapsi ymmärtämään se.
Näissä köyhyyskeskusteluissa menee aina vähän sekaisin nämä "ei ole rahaa poniin"- köyhät ja oikeasti vähävaraiset.
 
Mä en ole köyhä, mutta hemmetin pienituloonen. Joo on mun valinta opiskella, mutta parempi niin kuin olla työtön. Täälläpäin kun ei ole pahemmin töitä tarjolla ja pois en halua muuttaa. Odotan sitä, että valmistun ja sitten kyllä riittää töitä. Hoitoalalla kyllä saa tehdä töitä.

Mua ärsyttää se kun tällä palstalla toitotetaan, että kyllä yh:t saa rahaa vaikka kuinka paljon ja sossu maksaa vaikka mitä. Mäkin joidenkin palstalaasen mukaan saa sossusta kaiken. Mä en vain tiedä itte mitä kaikkia mä sieltä saan enkä saa vastausta ikinä noilta suunsoittajilta.

Ei ole kyllä mun elämässä ollut aina kiinni ittestä mitä tapahtuu. Ei ole ollut mun valinta sairastaa syöpä kaksi kertaa ja kärsiä hoitojen aiheuttamista ongelmista elimistössä. Siitäkin olen saanut paskaa niskaan tällä palstalla, että yo-lautakunta päästi mut ruottista läpi vaikka jäin 2 pistettä alle hyväksytyn rajan. Mä kun lähetin lautakuntaan lääkärintodistuksen siitä, että sairastan syöpää ja käyn hoitoja läpi kirjootusten aikaan.

Tuntuu, että joillakin on aivan liian ruusuunen kuva siitä mitä todellinen elämä voi olla pahimmillaan. Eikä mun elämä edes ole ollut sieltä pahimmasta päästä.
 
Huono-osaisena kasvaneen huono-osaisen ihmisen on kenties teoreettisesti mahdollista lähteä opiskelemaan, vaihtaa paikkakuntaa, muuttaa ulkomaille jne., mutta vain teoreettisesti. Yleensä nämä syrjäytymisvaarassa olevat ja jo syrjäytyneet ovat moniongelmaisia, eikä yksi luukku tai yksi idea ratkaise heidän tilannettaan.

Esim. jos kuvitellaan, että on perhe A, jossa vanhemmat ovat työttömiä/pätkätöissä, on kenties alkavaa mielenterveysongelmaa, on ehkä päihderiippuvuutta, rahat tiukilla, riitoja, perheen ruokavalio suppea ja lapset saavat ehkä tarpeeksi energiaa, mutta eivät ravintoaineita riittävästi. Lasten koulu kärsii näistä vitamiini- ja hivenainepuutoksista, lapset saavat liian vähän unta vanhempien riitojen takia (rahahuolet) ja vanhemmat eivät kykene auttamaan läksyissä saati ole kiinnostuneita lastensa koulunkäynnistä. Lapset passivoituvat opiskelujen suhteen ja peruskoulun päätyttyä ovat mieluummin pikkurikollisten kavereidensa kanssa kuin miettivät tulevaisuutta. Kun ei sitä vanhemmillakaan ole ollut.

Perheessä B vakavaraiset vanhemmat ovat ehkä hieman ylisuojelevia lastensa suhteen, mutta lasten kaikki vaatimukset jopa ylitetään. Koulusta ollaan kiinnostuneita ja muksut saavat lukion jälkeen valmennuskurssit yliopistoon päästäkseen yms. Lapsilla on harrastuksia ja he kokevat olonsa turvalliseksi kodissaan. Olosuhteet kannattavat heitä eteenpäin.

B:n lapsilla ei ole huolta työttömyydestä, he voivat lähteä "rapakon taakse" töihin tai tehdä muuta mukavaa. A:n lapset elävät luukulta luukulle ja heitä koetetaan työllistää, mutta he eivät koskaan pääse vakitöihin. Ei vaikka syntyessään heillä olleet samat potentiaaliset mahikset ja oikeudet. A:n lapset oikeassa hoidossa olisivat kenties 10-30 pointsia korkeammalla tasolla älykkyysosamäärässä. Koska mitään tukea ei perheelle ole tullut, kasvaa A:n lapsista taloudelle riippakiviä ja asema periytyy heidän jälkikasvulleen.

Huom. tiedän ongelmattomia köyhiä perheitä, ts. joissa ainoa probleema on se, että rahaa on vähän.
 
Komppaan NCM:n juttua täysin.

Minä olen vähän huonommista oloista kotoisin ja huvittaa (suututtaakin) kuunnella keskiluokkaisista oloista kotoisin olevien kavereiden juttuja siitä, miten ei heilläkään rahassa kylvetty. Ei ehkä, mutta todennäköisesti heidän lapsuudenperheissään oli varaa kunnon ruokaan ja aika moni heistäkin sai lapsena matkustella. Minä taas sain lapsena syödä aika paljon kaurapuuroa ja matkailemaan pääsin vain srk:n retkille.

Minulla riittää kirimistä. Olen joutunut ihan itse opettelemaan monia sellaisia asioita, jotka moni muu on jo lapsena ja nuorena oppinut. Olen "jäljessä" elämässäni ts. nyt siinä vaiheessa, missä ihmiset yleensä vähän yli kaksikymppisinä ovat. Mutta minä voin toisaalta olla ylpeä itsestäni, olen kaiken varmasti saavuttanut ihan itse.
 
Ei rahan puute tee lapsuudesta automaattiesti onnetonta, eiköhän se ole enemmänkin päihde-ja mielenterveysongelmat. Usein nämä kaikki tietenkin löytyvät samasta kodista, mutta ei kaikkea voi köyhyyden piikkiin laittaa.
 
[QUOTE="alma";23551744]Ei rahan puute tee lapsuudesta automaattiesti onnetonta, eiköhän se ole enemmänkin päihde-ja mielenterveysongelmat. Usein nämä kaikki tietenkin löytyvät samasta kodista, mutta ei kaikkea voi köyhyyden piikkiin laittaa.[/QUOTE]

Aika paljon kuitenkin voi. Ei ole kovin kauaa, kun oli tehty jokin tutkimus Helsingissä, että asuinalueiden välillä oli eroja sairastavuudessa ja kuolleisuusluvuissa, nämä korreloivat varallisuustasojen mukaan. Köyhät elivät sairaammin ja kuolivat aiemmin.
 
Siitäkin olen saanut paskaa niskaan tällä palstalla, että yo-lautakunta päästi mut ruottista läpi vaikka jäin 2 pistettä alle hyväksytyn rajan.

Nyt on kuitenkin niin, että nuo rajat on tosiaan pakko vaan olla jossain...
tuollainen pieni ero ei käytännössä ole mitään - toisin sanoen siis voit ihan itseäsi onnitella, että olet osannut kokeessa riittävästi - ihan omaa ansiotasi siis kun olet tuon edestä jo tehnyt ja osannut = sinulla on ne todelliset taidot aivan samalla tasolla kuin sillä, joka sai kaksi pistettä enemmän...
(aika kauan olen sattumalta tehnyt ruotsin open töitä, siksi tämän halusin sanoa...)
että turha on kenenkään vinkua silloin, että on armosta saanut pisteitä tms, vaan on sinulla se kompetenssi ihan omasta takaa tuolla tasolla :D ja ylpeä siitä!!!
 
Aika paljon kuitenkin voi. Ei ole kovin kauaa, kun oli tehty jokin tutkimus Helsingissä, että asuinalueiden välillä oli eroja sairastavuudessa ja kuolleisuusluvuissa, nämä korreloivat varallisuustasojen mukaan. Köyhät elivät sairaammin ja kuolivat aiemmin.

Mutta tuski kyseessä on kuitenkaan aina rahatilanne, vaan se, että yleensäkin ihmiset ovat kouluttamattomia ja tietämättömiä asioista, polttavat paljon tupakkaa ja käyttävät alkoholia. Terveellisista elämäntavoista ei tiedetä mitään eikä haluta tietää. Köyhyyden kanssa tuolla ei taida olla tekemistä, vaan hälläväliä -asenteen.

Ehkä taustalla on heikkolahjaisuus, kouluttamattomuus, laiskuus ym. sillä vaikka näitä ihmisiä lottovoitolla siunattaisiin niin kävisi vain niin, että enemmän söisivät epäterveellistä ruokaa, enemmän tupakoisivat ja joisivat. Tietysti poikkeuksiakin on, mutta ei terveellinen ruoka ole kallista eikä liikunta ja koulutus maksa mitään. Niin paljon voi itse terveyteen vaikuttaa. Tietysti on lääkkeitä, jotka maksaa, mutta elintärkeisiin lääkkeisiin saa hyvän kela-korvauksen.
 
Mun suunnitelma oli pikkulikasta asti opiskella sairaanhoitajaksi ja siitäkin halusin vielä tavoitella pidemmälle. Mä tiesin aina mitä haluan tehdä ku moni vielä oli ihan haavi auki tulevaisuutensa suhteen.

Olen sen ikäinen että voisin olla vaikka mitä. Olisin kerennyt vuosien perusteella opiskella jo tosi pitkälle ja tehdä töitäkin.

Mutta mä olen "vain" lähihoitaja, ja sitäkin työtä ehdin tehdä vain vähän. Suunnitelmat tyssäsi eikä todellakaan omasta halusta. Sairastuin. Kituutan kelan pienellä tuella. Tällä hetkellä en kykene mihinkään työhön. Onko se muka mun oma valinta?
 
[QUOTE="vieras";23551887]Mutta tuski kyseessä on kuitenkaan aina rahatilanne, vaan se, että yleensäkin ihmiset ovat kouluttamattomia ja tietämättömiä asioista, polttavat paljon tupakkaa ja käyttävät alkoholia. Terveellisista elämäntavoista ei tiedetä mitään eikä haluta tietää. Köyhyyden kanssa tuolla ei taida olla tekemistä, vaan hälläväliä -asenteen.

Ehkä taustalla on heikkolahjaisuus, kouluttamattomuus, laiskuus ym. sillä vaikka näitä ihmisiä lottovoitolla siunattaisiin niin kävisi vain niin, että enemmän söisivät epäterveellistä ruokaa, enemmän tupakoisivat ja joisivat. Tietysti poikkeuksiakin on, mutta ei terveellinen ruoka ole kallista eikä liikunta ja koulutus maksa mitään. Niin paljon voi itse terveyteen vaikuttaa. Tietysti on lääkkeitä, jotka maksaa, mutta elintärkeisiin lääkkeisiin saa hyvän kela-korvauksen.[/QUOTE]

Rikkaat ovat koulutetumpia ja terveempiä, heillä myös terveemmät elintavat. Noin niin kuin yleensä! Toki on rikkaita tupakoitsijoitakin jne. Silti, köyhyyden linkki on vahva, mitä tulee kurjuuteen. Edelleen, köyhyyden ei ole pakko olla epäterveellistä yms., mutta useimmiten se on. Köyhyyteen kun liittyy niin paljon lieveilmiöitä. Siksi tulisi ajatella köyhyyttä laajemmalti ja puuttua niihin epäkohtiin eikä sulkea niiltä silmiään. Jotta päästäisiin, jossa ihminen on kenties vähävarainen, mutta tiedostava, terve, hyväntuulinen, osa yhteiskuntaa ja saanut haluamansa koulutustason.
 
Köyhyys on tavallaan oma valinta, mutta sairastumista ei lasketa.

Ei ole pakko tehdä lapsia nuorena, opiskella voi aina. Jos takaa jonkun lainan ja joutuu vaikeuksiin se on oma vika. Jos perustaa yrityksen ja se menee konkurssiin, se on oma vika jne.
 
Moni sanoo että sairastumista ei lasketa. Ihan kiva joo, mutta jos köyhiltä halutaan viedä enemmän veroja ja tukia halutaan ottaa pois, niin ne lähtee myös niiltä sairastuneilta, jotka eivät ole köyhiä omasta halustaan.

Köyhyys on monesti myös oma valinta. Sitä ei voikaan kieltää kukaan. Mun tuttava on köyhä, koska ei halua hakea tukia, jotka kuuluisivat hänelle. Elää todella pienellä palkalla, ei ole varaa asua yksinään. Toinen tuttava on köyhä, koska ei halua mennä töihin. Sillon niitä pieniä tuloja on turha mun mielestä inistäkään. Tämä tuttava joka ei hae edes tukia, niin ei valitakaan. On täysin tyytyväinen elämäänsä, on terve, tekee sitä mistä nauttii.

Mutta köyhyys ei aina ole oma valinta.
 
Meillä perheessä oli 3 lasta. Minä vanhin, veli keskimmäinen ja sisko nuorin. Kaikki siis samoista lähtökohdista, eli köyhästä ja alkoholisoituneesta perheestä. Minä pärjäsin kohtalaisesti koulussa ja vaikka vanhempiani ei koulumenestykseni kiinnostanut, niin tsemppasin silti. Muistan tunteneeni jonkinlaista ulkopuolisuutta perheeseeni jo ihan pienestä asti ja haaveilin paremmasta elämästä. Se on, näin jälkikäteen, vaikuttanut paljolti kaikkiin valintoihin elämässäni, jopa ystäväni ovat jollain tasolla "valittuja".

Veljeni on alkoholisoitunut työtön, joka ei edes ymmärrä että elämää voisi olla toisellakin tavalla. Hän ei näe mitään pahaa alkoholismissaan, päinvastoin: hän nauttii elämästään.

Siskoni ei tule koskaan olemaan alkoholisti, mutta hänellä on toisaalta rima aivan liian alhaalla opiskelun ja työn suhteen. olen kovasti häntä tsemppaamassa ja jollain tasolla jopa painostamassa. Olen tehnyt kovasti töitä sen eteen ettei hän alkoholisoituisi ja onneksi näin ei sitten lopulta käynyt.

Ja sitten olen minä, joka olen pärjännyt vallan mainiosti. Ei ongelmia alkon kanssa, eikä rahahuoliakaan. Töitä olen paiskinut kohta 20 vuotta (miinus kotiäitiysvuodet) ja kouluja olen käynyt. En tiedä miksi olen ollut erilainen kuin muut perheessäni, mutta sen tiedän että hemmetin sitkeästi ja sinnikkäästi olen tietäni raivannut. Valtava on ollut tahto ja se on kannattanut :).

Joku kirjoitti tuolla edellä että on joutunut opettelemaan monia sellaisia asioita, jotka hyväosaisille on itsestäänselviä. Allekirjoitan tuon ja tunnistan itsessäni. Olenkin oppinut PALJON ystäviltäni, mieheltäni ja hänen perheeltään. Sellaisia asioita, joiden pitäisi tulla selkäytimestä, mutta mulla ei ole ollut moisista asioista pienintäkään ymmärrystä. En voi siis kiittää vain itseäni, vaan myös ystäviäni ja miestäni perheineen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;23543762:
Mä olen elämäni aikana valinnut useammankin kerran. Ensimmäisen kerran parikymppisenä, kun päätin lähteä opiskelemaan hoitoalalle. Toisen kerran, kun päätin hankkia lapsen, vaikka mulla ei ollut työpaikkaa ja äitiyspäivärahani oli peruspäiväraha puuttuvien aiempien ansiotulojen vuoksi. Kolmannen kerran päättäessäni alentaa tulojani siirtymällä vuorotyön sijasta päivätyöhön,

Ihan niin kuin mun kirjoittamaa olisi. Itse olen myös valinnut hoitoalan vaikka tiedän ettei sillä rikastu. Tein lapsen vaikkei ole työtä ja äitiyspäiväraha on minimi. Todennäköisesti yritän saada sen päivätyön vaikka palkkaa ei tule sitten niin paljon.

Mutta ei se raha ja rikkaus ole tärkeintä. Valitsin hoitoalan koska haluan tehdä sydämestäni sitä työtä. Juu olishan se kiva jos palkka olis parempi mutta näillä mennään. Raskaaksi tulin ns. vahingossa ja mielummin halusin lapsen pitää kuin abortoida. Lasta ei voi mitenkään verrata rahaan. Päivätyö ja aika lapsen kanssa on tärkeämpiä kuin ilta- ja yölisät.
 
"Miksi niin monet ajattelee köyhyyden olevan aina oma valinta?"

Keitä ovat nämä mystiset monet, jotka ovat väittäneet köyhyyden olevan aina oma valinta? Jotain tuttujasi?
 
Elämää voi aina yrittää suunnitella, mutta joskus ne suunnitelmat vaan menevät pieleen. Ja sitten eletään niillä korteilla mitä pakasta on heitetty.

Mulle köyhyys on jonkinasteinen valinta, niin ekologinen kuin ajankäytöllinen sellainen. En ihannoi kulutusta, mutta kyllähän ne rahat aina johonkin hupenevat...:saint:
 
Mä en valita pienistä tuloistani, mutta mä valitan nimenomaan juuri tuosta että köyhemmiltä ihmisiltä halutaan viedä enemmän veroja ja kaikki palvelut halutaan viedä meiltä pois jotka sitä tarvitsevat.

Rikkaat eivät halua hyvää kuin itselleen, eivät osaa ajatella myös muiden parasta.
 
[QUOTE="vieras";23551669]Komppaan NCM:n juttua täysin.

Minä olen vähän huonommista oloista kotoisin ja huvittaa (suututtaakin) kuunnella keskiluokkaisista oloista kotoisin olevien kavereiden juttuja siitä, miten ei heilläkään rahassa kylvetty. Ei ehkä, mutta todennäköisesti heidän lapsuudenperheissään oli varaa kunnon ruokaan ja aika moni heistäkin sai lapsena matkustella. Minä taas sain lapsena syödä aika paljon kaurapuuroa ja matkailemaan pääsin vain srk:n retkille.

Minulla riittää kirimistä. Olen joutunut ihan itse opettelemaan monia sellaisia asioita, jotka moni muu on jo lapsena ja nuorena oppinut. Olen "jäljessä" elämässäni ts. nyt siinä vaiheessa, missä ihmiset yleensä vähän yli kaksikymppisinä ovat. Mutta minä voin toisaalta olla ylpeä itsestäni, olen kaiken varmasti saavuttanut ihan itse.[/QUOTE]

Minä olen lähiön kasvatti, -60-luvun lopulla syntynyt. Ja tuohon aikaan oli äärimmäisen harvinaista, että mikään perhe matkusti. Minä olen käynyt perheeni kanssa kerran autolla Norjassa, siinä mun ulkomaan matkat alle 18-vuotiaana.

Ruoka meillä oli ehkä monipuolista, mutta kesäisin viljeltiin kahta aarin palstaa, jossa minäkin loman aikana kannoin ojasta satoja ämpäreitä vettä. Syksyisin poimittiin mustikat, puolukat, vadelmat, lakat ja sienet. Talvisin käytiin pilkillä. Eli ruokapöytää täydennettiin luonnon antimilla ja viljelemällä ruokaa itse.

Koulun käyntiin vanhemmat eivät osanneet kannustaa, mutta onneksi hiffasin opiskelun jossain vaiheessa itse. Perheemme asui kaksiossa, kunnes olin 13 ja muutimme kolmioon, jaimme huoneen siskoni kanssa.

Minä todellakin uskon siihen, että jos ihminen ei ole sairas, opiskelemalla saa avaimet hyvään tulevaisuuteen. Itse olen nähnyt omassa nuoruudessani myös sitä, että ihan fiksut ihmiset, eivät viitsi yrittää enempää, valitsevat vain jonkun helpon tyypillisesti naisvaltaisen ammatin ja sitten palkka jää pieneksi. Mikähän siinä on, että ne miesvaltaiset paremmin palkatut alat saattavat jopa pelottaa?

Niin ja kaikki eivät voi olla insinöörejä tai ekonomeja, kaikkia tarvitaan.
 
Rikkaat ovat koulutetumpia ja terveempiä, heillä myös terveemmät elintavat. Noin niin kuin yleensä! Toki on rikkaita tupakoitsijoitakin jne. Silti, köyhyyden linkki on vahva, mitä tulee kurjuuteen. Edelleen, köyhyyden ei ole pakko olla epäterveellistä yms., mutta useimmiten se on. Köyhyyteen kun liittyy niin paljon lieveilmiöitä. Siksi tulisi ajatella köyhyyttä laajemmalti ja puuttua niihin epäkohtiin eikä sulkea niiltä silmiään. Jotta päästäisiin, jossa ihminen on kenties vähävarainen, mutta tiedostava, terve, hyväntuulinen, osa yhteiskuntaa ja saanut haluamansa koulutustason.

tällä palstalla kirjoittaa moni todella ahkera ja todella köyhä kunnollinen äiti. Esim. yh-äiti, joka tekee työtä ja opiskelee samaa aikaa. Silti ovat köyhiä, vaikka tekisivät työtä paljon ja ahkeroisivat. ei mielenterveys tai päihdeongelmia, mitä nyt masentaa ajoittain se köyhyys. Hyviä vanhempia ovat.

sitten on näitä, jotka törsäävät rahat hesen aterioihin ja hm-vaatteisiin ja lihovat ja perse kasvaa, ja kuitenkin rahaa on vähintän yhtä paljon kuin koulutetummilla. Esim 2 duunaria, joilla ihan ok tulot. Mutta itsekuri on 0, kaiken pitäisi tulla helposti ja heti. Lapsia ei jakseta vahtia, vaan on vaan kiva, kun ovat niin "sosiaalisia". Lue: kiva kun ovat pois silmistä rikkomassa ja sotkemassa jossain muualla.

En ihan heti niele sitä, että köyhä on sama kuin huono-osainen. Kuka on köyhempi suomessa kuin opiskelijat? tulot jotain 200 euroa ja silti ovat laihoja ja tekevät ruokaa, liikkuvat jne.
 
Mä en valita pienistä tuloistani, mutta mä valitan nimenomaan juuri tuosta että köyhemmiltä ihmisiltä halutaan viedä enemmän veroja ja kaikki palvelut halutaan viedä meiltä pois jotka sitä tarvitsevat.

Rikkaat eivät halua hyvää kuin itselleen, eivät osaa ajatella myös muiden parasta.

Kuka on viemässä köyhiltä lisää veroja ja leikkaamassa palveluita? Eikös kaikki puolueet huuda kilpaa, miten köyhimmiltä ei saa leikata.
Kiva yleistys tuo rikkaat on itsekkäitä. Ei se nyt ihan niinkän ole. Itse olen varmaankin rikas jonkun mielestä ja olen kyllä sitä mieltä, että huono-osaisia pitää auttaa. Suomessa vaan verotetaan jo nyt hyvätuloisia niin rankasti, ettei niitä veroja oikeasti voi enää nostaa. Ei sekään oikein ole, ettei hyvätuloinen pysty maksamaan omien lastensa harrastuksia, mutta hänen verorahoillaan maksetaan jonkun köyhän lapsen kesäleirit.
 

Yhteistyössä