Mitä sanoa sairaalloisen ylipainoiselle ystävälle tässä tilanteessa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Tiina"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Slummien miljoonitär;23601021:
Jännä asia ettei siihen asiaan muka saisi puuttua asiallisesti. Kysehän on huolesta, ei mistään kettuilusta. Voisi sanoa että haluaa säilyttää ystävyyden mahdollisimman pitkään joten siksi ystävä on huolissaan asenteesta. Kyllä mielestäni ystävä saa olla huolissaan sairaalloisesta ylipainosta kunhan sanoo asian kunnioittavasti eikä toista nolaamalla.

No joo, kyllä asiasta voisi ehkä kerran kauniisti ja kannustavasti sanoa ja tietysti kysyttäessä/jos ystävä itse ottaa asian esille. Mutta jos se ei auta niin turha asiasta on jatkuvasti huomautella. Se vain lisää kapinamieltä.
 
.... Itselläni on tuota ylipainoa reippaasti ja olen ravannut tuolla rav.terapiassa. Se on ok, jos siellä ei mennä ärsyttämään ja vastaavasti osataan vastata asiallisesti kysymyksiin ja olla todella mukana siinä jutussa... mutta kun niillä on tapana oikeesti käyttää aikaa myös liialliseen valistamiseen ja marmattamiseen. Kannustaminen on paikallaan ja hyvästä.

JA toinen juttu.... oikeesti lihomiseen ja ylipainoon liittyy muutakin kuin pelkästään yletön ahmiminen ja herkkujen syönti. Itse en ole koskaan syönyt sipsejä, en pidä limpparista, karkkia on max kerran viikkoon ja leipomuksien syöntikin tosi harvoin. Normaali kotiruoka ja jopa noitten suosittelijoiden mielestä syön liian vähän ja ruokavälit liian pitkiä ja silti paino nousee.... Tiedän liikuntaa liian vähän ja sitäkin lisätty. Muut jotka vaikuttaa ja tiedän jo aiemmasta epäsäännöllinen rytmi ja liian vähäinen uni sekä toi kilpirauhanen. Ei kaikki siis syömällä liho on niihin oikeesti muitakin syitä :)
 
Se on kuulkaas ystävät meidän ylensyövien suhteen vähän sama kuvio kuin alkoholistienkin kanssa: ei kukaan lopeta syömistä tai juomista toisen käskystä/vinkistä/ystävällismielisestä huomauttelusta, joskus jopa päinvastoin. Itsestä sen ajatuksen on lähdettävä ja joillekin se herätys tulee myöhemmin kuin ennemmin. Eiköhän huolehdita ihan vaan omista asioistamme ja keskitytä ystävien kesken vallan muihin asioihin :)
 
Se on kuulkaas ystävät meidän ylensyövien suhteen vähän sama kuvio kuin alkoholistienkin kanssa: ei kukaan lopeta syömistä tai juomista toisen käskystä/vinkistä/ystävällismielisestä huomauttelusta, joskus jopa päinvastoin. Itsestä sen ajatuksen on lähdettävä ja joillekin se herätys tulee myöhemmin kuin ennemmin. Eiköhän huolehdita ihan vaan omista asioistamme ja keskitytä ystävien kesken vallan muihin asioihin :)

Ei se hiljaa olo tai hyssyttelykään auta. Aina voi yrittää ravistella todellisuuteen, ei siitä ole yhtä paljon haittaa kuin vaikenemisesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mutta myös;23601342:
.... Itselläni on tuota ylipainoa reippaasti ja olen ravannut tuolla rav.terapiassa. Se on ok, jos siellä ei mennä ärsyttämään ja vastaavasti osataan vastata asiallisesti kysymyksiin ja olla todella mukana siinä jutussa... mutta kun niillä on tapana oikeesti käyttää aikaa myös liialliseen valistamiseen ja marmattamiseen. Kannustaminen on paikallaan ja hyvästä.

JA toinen juttu.... oikeesti lihomiseen ja ylipainoon liittyy muutakin kuin pelkästään yletön ahmiminen ja herkkujen syönti. Itse en ole koskaan syönyt sipsejä, en pidä limpparista, karkkia on max kerran viikkoon ja leipomuksien syöntikin tosi harvoin. Normaali kotiruoka ja jopa noitten suosittelijoiden mielestä syön liian vähän ja ruokavälit liian pitkiä ja silti paino nousee.... Tiedän liikuntaa liian vähän ja sitäkin lisätty. Muut jotka vaikuttaa ja tiedän jo aiemmasta epäsäännöllinen rytmi ja liian vähäinen uni sekä toi kilpirauhanen. Ei kaikki siis syömällä liho on niihin oikeesti muitakin syitä :)

Nyt ei ole tarkoitus kettuilla; mutta miksi ihmeessä 95% ylipainoisista syyttää kaikkea muuta kuin itseään ylipainostaan? Tuntuu tuo kilpirauhasongelma olevan tämän perusteella aika yleinen juttu, vaikkei se tosiasiassa NIIN yleinen sairaus ole. Mutta tosiaan entisessä työssäni kuulin NIIN paljon tuota veruketta että koskaan ei syödä herkkuja eikä koskaan syödä liikaa. Kumma juttu...
 
Vastaavassa tilanteessa minusta hyvä vastaus (jota en tietenkään siinä tilanteessa olisi keksinyt) olisi hetken hiljaisuus (että ystävä tajuaa ettei vastaus ole helppo tai ympäripyöreä) ja sitten kertoa että tuet häntä, mitä hän asiassa päättääkään. Hän on ystäväsi ja sinulle tärkeä laihduttamattakin, mutta olet tukena jos hän päättää laihduttaa. Eikä mitään sen enempää.
Sitten lähdet kaveriksi kahville, jos hän pyytää.
 

Yhteistyössä