Voi v.ttu oon rakastunut mun työkaveriin-taidan olla bi!!!!!!!!!!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Voi helevetin helvetti-en saa häntä mielestäni, hän ollut niin ihana mulle, ja ihan perheenäiti miten voin rakastua häneen yhtäkkiä tajusin et ajattelen häntä ja haaveilen hänestä...........pidän yhteyttä koko ajan-hän varmaan kummastelee jo tätä, töissä teen asiaa tikustakin ... ja itekin oon perheenäiti! Voi hitto, mikä ihana ja samalla paska tunne enhän voi häntä saada, olen kyllä kertonut että pidän hänestä kovasti ja hän on ihana, itsekin sanonut mulle niin, mutta ei siinä ole mitään muuta kuin ystävyyttä. Auttakaa mitä teen-ajattelen vain häntä!!! Ja en voi ikinä kertoa!
 
Oon yrittänyt, en pysty, en pysty millään, pidän väkisin yhteyttä vaikka vannon etten, just siitä tikustakin asiaa. No en kyl usko et hän on bi, tai jos oiskin...heh
 
Minulla ei ole omia lapsia, mutta aikoinaan uusioperheen kautta niitä lapsiakin oli. Perheen äitinä minua siitä huolimatta pidettiin, mies kun oli lasten yh eikä biologinen äiti paljoa lapsia nähnyt. Tuohon aikaan minulla oli eräs ihana naispuolinen tuttava. Hän meni aina jotenkin oudoksi kun satuin puhumaan (uusio-)perheestäni, itsellään hänellä ei ollut kumppania saati lapsia. Ystävyytemme syveni ajansaatossa ja vähitellen aloin puhumaan perheestäni aina vain vähemmän ja vähemmän. Kun vietimme aikaa yhdessä tuon ystävättäreni kanssa, muu maailma tuntui unohtuneen täysin. Muistan aina iltaisin perheen hälyn hiljentyessä tavoittaneeni itseni siitä kielletystä, mutta silti niin ihanasta ihastuksen tunteesta tuota naista kohtaan. Vaikka tuo tunne oli tavallaan ihana, niin se oli silti erittäin ahdistava, koska se tuntui niin väärältä.

Lopulta me mieheni kanssa erosimme, koska en enää rakastanut häntä. Kertoessani erostamme tälle ystävättärelleni, hän ei taaskaan osannut sanoa aiheeseen paljoa - kuten en minäkään. Vaikka ihastus häntä kohtaan ei enää eroni jälkeen tuntunutkaan niin väärältä, yritin yhä pakoilla tuota tunnetta. Tilanteemme ratkesi vihdoin, kun tämä ystävättäreni kertoi olleensa rakastunut minuun jo pitkään ja hänen oli kuulemma pakko vihdoin sanoa se minulle nyt kun se tuntui vielä oikealta minun ollessa vapaa. Melkeinpä siitä hetkestä asti alkoi meidän ihana, jännittävä, ja ennen kaikkea yhteinen taival. Yhdessä olemme olleet nyt 3 onnellista vuotta. :)

Aloittaja, minusta sinä et voi menettää yhtikäs mitään kertomalla tälle naiselle tunteistasi, mutta voit saada niin paljon. Olen myös varma, että katuisit jälkeenpäin jos et ikinä uskaltautuisi ottamaan selvää hänen tunteistaan. Nauti noista ihanista tunteistasi ja anna palaa!
 
En vaan millään usko että voisin saada vastakaikua, hän on hyvin sosiaalinen ja vilkas ja hänellä on melkoinen seurapiirielämä jossa hän kulkee aina miehensä kanssa, lapset on jo hiukan isompia... Enkä edes tarkoita et mun tarvii saada hänet kokonaan kun vain saisin edes jotain vastakaikua tunteilleni, muutakin kui satunnaisen halauksen... Tää on niin vaikeeta... en voi kertoa jotten menetä tuota ihanaa ihmistä...:(
 
Minun on vaikea uskoa, että monikaan lopettaisi yhteydenpidon toisen tunnustaessa ihastuksensa. Jos vastavaikua ei olekkaan, niin onhan se aina imartelevaa. Oletteko siis (vain) työkavereita? Mitä jos yrittäisit näin aluksi päästä viettämään aikaa hänen kanssaan vapaa-ajallakin jos niin ei jo tapahdukkin? Kaveruudesta ystävyyteen ja mahdollisesti siitä eteenpäin on sitten hyvä jatkaa. ;)

Erityisesti jos et ole omistakaan tunteistasi varma, niin tuollainen olisi varmasti parempi ratkaisu kuin suoraan ihastuksen tunnustaminen. Jos tunteesi osoittautuisivatkin vain lämpimiksi ystävyyden tunteiksi tai muuksi vastaavaksi? Ainutlaatuisen mukavat ihmiset kun tuppaavat herättämään hyviä viboja kanssaihmisiinsä ihan viattomassakin mielessä. :)
 
en jaksanut lukea aiempia, mutta... minäkin niin auttamastomasti ihastunut... kahteen mieheen ja yhteen naiseen, (ja ihan oikeasti, ) Suurelle osalle ihmisistä riittää se tavismaailma ja oma osa, sitten on meitä kulkureita/haaveilijoita/ tmv
 
Mulla iski puun takaa ihastus työpaikalla viime viikolla.

Olin eräällä toisella osastolla tutustumassa päivän ja heti aamulla huomasin naisen joka selkeästi on lepakko. heittelimme juttua ja meillä synkkasi kivasti. Lounaalle menimme yhdessä. siinä kerroin että hän on huippityyppi ja olisi minun tyyppiäni, harmi että itse olen varattu. Hän oli ihan samalla aallolla ja ihastus siinä vain kasvoi ja kasvoi molemmin puolin, sen oikein aisti. Hän sanoi: "olemme aika samanlaisia, luemme toisiamme paljon". Voi miten kihelmöivää...

Loppupäivän hymyilimme tyhminä toisillemme ja yritimme hoitaa työmme. Mutta olemme eri osastoilla enkä voi koko aikaa sinne tehdä asiaa, kun oikeesti mitään asiaa ei ole. Torstaina vein sinne suklaata, mutta hän oli jo lähtenyt pääsiäisen viettoon.

Ikävä on. Enkä kuitenkaan halua rikkoa perhettäni, en mitenkään halua erota. Tulella leikkiminenkin lienee vaarallista...apua!
 
Se voi olla sellainen ihastus, joka laimenee jossain vaiheessa ajan mittaan. Ei kannata mitään isompia liikkeitä ainakaan ihan äkkiä tehdä. Onko sulla aiemmin ollut bi-seksuaalisia tuntemuksia vai onko tää eka?
 
Alkuperäinen kirjoittaja voi sentään;23640541:
Ikävä on. Enkä kuitenkaan halua rikkoa perhettäni, en mitenkään halua erota. Tulella leikkiminenkin lienee vaarallista...apua!

Toi on just sellainen ihastus, mistä kannattaa nauttia ihan sellaisena päiväunena tms. Eikä pidä ainakaan heti alkuunsa lähteä tekemään siitä mitään sen suurempaa. Kannattaa odottaa että se "polte" helpottaa ja näkee asiat selkeämmin taas. Joskus se tietenkin voi johtaa siihen, että se uusi tyyppi onkin se oikea.
 
No olen koittanut ystävystyä enemmän ja olemme käyneet jumpalla yhdessä muutaman kerran, siellä sit on muitakin kavereita mukana eli ei sen kummempaa. Muuten hän on niiiin menevä ja minä taas sidoksissa vielä pieniin lapsiini että emme ole kyllä muuten treffailleet. Kyllä hän minusta pitää, kun sanoo minua joskus ihanaksi yms, ja olen sanonut takas. Tosin luulen et hän on ystävällinen kaikille muillekin (ja olen siitä mustasukkainen :) ). Ja kyllä mulla on ollut ihastuksia naisiin ennenkin, ei mitään SUHDETTA, mut sellaista pussailua ym. pientä vipinää. Et molemmat sukupuolet käy ;) En siis hae mitään suhdetta vaan erittäin lämmintä ystävyyttä (ja niin mielelläni myös suutelisin häntä-en taida koskaan saada), mutta tuntuu että se tiiviimpi yhteydenpitäjä oon mä, hän on niin aina menossa että ystävyyttäkin on vaikea syventää. Ihan työkamuja ollaan. Joo jos se polte helpottaisi, mut nyt tähän hetkeen se ei auta. Ikävöin niin...
 
Jo aiemmin kirjoittanut lespiri täällä taas, rekisteröityneenä vaan tällä kertaa.:wave:
Erityisesti kun tämä ei ole ap:lle ensimmäinen kerta, kun on naisia katselemassa, niin minusta hänen kannattaisi kertoa tuosta kiinnostuksesta miehelleen, ellei ole jo kertonutkin. Kiinnostuksen kertomisella en tarkoita ihastuksen paljastamista työkaveria kohtaan, vaan tuota yleistä kiinnostusta naisiakin kohtaan. Minusta olisi vain kauhean väärin joutua salaamaan moista asiaa kumppaniltaan. Kumppanista sitten riippuu, miten hän suhtautuisi naisen kanssa olemiseen suhteenne aikanakin. Toisethan eivät näe sitäkään pahana asiana.;) Tuollaisen asian salailu vain on väärin kumpaakin osapuolta kohtaan. Mutta ehkä en ole täysin puoluueton mielipitessääni.:whistle:
 
Sama kuin ylläoleva, en kertoisi... En vaikka joskus suutelisin naista en kerro silti... En ole kertonut ennenkään paitsi mitä nyt kännissä olen aikoinaan naisia pussaillu. Ei tod pitäny pahana. Mutta silloin ei ollu tunteita. On ollut ja etenkin nyt. En halua mitään ulkopuolista suhdetta. Eikä maailma menettäisi mitään vaikka saisin jonain päivänä hellästi suudella ihastutsani. Mut en saa... en voi millään uskoa. Jos oisin ihastunu toiseen mieheen en kertois sitäkään. Silti naiseen ihastumisen jopa sallin itselleni. Kun suhdetta ei kumminkaan tuu niinku miehen kans helpommin kävis. Kun en uskalla ikinä sanoa... :/

T: ap
 
Ei tämä ihastus helpota, ei millään. Pahenee vaan, ja tiedän et jatkossa näemme harvoin. En todella tiedä mitä tässä tekisi vai tekisikö mitään. Sydän huutaa ikävää kun hän ei ole lähellä. Hän on niin ihana, mutta en jaksa uskoa että hän tuntisi samoin. Pitää varmasti ja thats it.
 
Kannattaa tosiaan miettiä meneekö työpaikalla työkaverille tunnustamaan. Jos vastaanotto on negatiivinen, niin ei ole kiva olla samassa työpaikassa. Taidat olla niin päästäsi sekaisin tuosta ihmisestä, et kontrolli voi pettää.
Mulla oli kiva työkaveri joka sit pikkujouluissa kävi suoraan käsiksi. Oli todella ahdistavaa ja meidän kaveruus loppui siihen.
 
En aiokaan tunnustaa!! En en en!!! Mutta tein kyllä jo sen virheen et menin kehumaan tänään hänen olemustaan ja ulkonäköään, ja muuten vain vitsailemaan, ja hän kyllä on hauska ja vitsailee takas, mutta tuli tunne, sanoinko liikaa, tai itse asiassa "juteltiin" netissä eli ei oltu livenä. Jotenkin harmittaa, koska tunee et olen ite ihastunut ja hän pitää mua täydellisenä höhlänä. Eikä taatusti tunne ite näin :( Raastaa....
 
[QUOTE="aapee";23717056]En aiokaan tunnustaa!! En en en!!! Mutta tein kyllä jo sen virheen et menin kehumaan tänään hänen olemustaan ja ulkonäköään, ja muuten vain vitsailemaan, ja hän kyllä on hauska ja vitsailee takas, mutta tuli tunne, sanoinko liikaa, tai itse asiassa "juteltiin" netissä eli ei oltu livenä. Jotenkin harmittaa, koska tunee et olen ite ihastunut ja hän pitää mua täydellisenä höhlänä. Eikä taatusti tunne ite näin :( Raastaa....[/QUOTE]

Olisko nyt syytä jättää asia siihen. Nimittäin, jos nainen on tyypillinen nainen, niin taatusti kertoo kehumisesi ja ihastumisestasi eteenpäin kavereilleen ja työkavereille, jos ei olekkaan bi ja ei olekkaan sinusta kiinnostunut. Tuollainen ylenpalttinen kehuminen imartelee mutta myös paljastaa nopeasti sinut. Saattaa olla et kiusoittelee saadakseen hupia. Jäitä hattuun.
 
[QUOTE="vieras";23717211]Olisko nyt syytä jättää asia siihen. Nimittäin, jos nainen on tyypillinen nainen, niin taatusti kertoo kehumisesi ja ihastumisestasi eteenpäin kavereilleen ja työkavereille, jos ei olekkaan bi ja ei olekkaan sinusta kiinnostunut. Tuollainen ylenpalttinen kehuminen imartelee mutta myös paljastaa nopeasti sinut. Saattaa olla et kiusoittelee saadakseen hupia. Jäitä hattuun.[/QUOTE]

Pöh,kertokoon.... Siinäpä menee sitten meidän orastava ystävyys. Kyllä tämä kaikki on mennyt hassuttelun piikkiin toistaiseksi. En voi lainkaan, mitenkään päin, uskoa, et hän olisi niin ilkeä minulle :(. Ja varmaan hupia tämä onkin eikä muuta. Ihastustani en silti pois saa.
 

Yhteistyössä