Onko tämä synnytyksen jälkeistä masennusta vai olenko hullu?

[sekopää äiti =(]

Voiko synnytyksen jälkeinen masennus ilmetä vasta 7kk synnytyksen jälkeen? Onko sillä useita eri muotoja?
Minulla on ollut aina sellaisia päiviä ,toisinaan, etten jaksa lapsiani ollenkaan. Koko päivä ja ihan oikeasti koko päivä! menee lapsille huutaessa. Nyt näitä on alkanut olemaan useammin.. kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa.
Tänään oli tällainen päivä. Heti aamusta huomasi, että tänään ei ole hyvä päivä yhtään. Koitin kuitenkin tsempata kun oli menoja. Menot meneekin aina hyvin,mutta kun kotiin tullaanniin lapset oikeen alkaa testaamaan mua. Mieskin tänään koko päivän duunissa.
Ilta loppuu aina siihen, että taistelen 2vuotiaan nukkumaan. Isälleen nukahtaa hyvin mutta minua testaa, tietää tietty että olen ihan hiilenä.
Riekkuu, riehuu, uhmaa ei varmaan ees hirmuisen pahasti, mutta kun on huono päivä niin hermostunkin nopeaan. =(
Sitten itken, kun harmittaa kaikki. Uskon jopa että lapset kärsii, saavat ja ovat jo saaneet tramoja.
Mieli tekisi ottaa lasta hiuksista kiinni ja kunnolla ravistaa =( Ei ole normaalia =( Koskaan en ole lyönyt tms mutta mieli tehny!
Vauvakin reagoi huutamiseen ja minun jännittyneisyyteen, vaistoaa. Kitisee, itkee kun lasken lattialle. Vielä enemmän ahdistaa.
Haluisin vain olla näinä päivinä yksin.

Muulloin kaikki on hyvin. Jaksan lasteni kanssa, hermo ei noin kireällä ainakaan koko päivää.

Mitä minun kannattaisi tehdä? EI näin voi jatkua? Haluaisin olla tasapainoisempi äiti? vai onko minun paras olla poissa lasteni luota?

 

[---]

Nuku! Itselleni tuttuja tunteita, nyt kun on 8kk valvonut vauvan kanssa ja nukkunut vain pätkissä, niin väsymys käy välillä ylivoimaiseksi, joudun antamaan vauvan isälleen ja käydä vähän ulkona juoksemassa, että raivo ja turhautuneisuus haihtuu. Olemme nyt tehneet niin, että mies menee välillä päiväksi jonnekkin vauvan kanssa ja saan nukkua ja tehdä rauhassa omia juttuja. Sitten jaksaa taas olla hyvä äiti.

 

[sekopää äiti =(]

Nuku! Itselleni tuttuja tunteita, nyt kun on 8kk valvonut vauvan kanssa ja nukkunut vain pätkissä, niin väsymys käy välillä ylivoimaiseksi, joudun antamaan vauvan isälleen ja käydä vähän ulkona juoksemassa, että raivo ja turhautuneisuus haihtuu. Olemme nyt tehneet niin, että mies menee välillä päiväksi jonnekkin vauvan kanssa ja saan nukkua ja tehdä rauhassa omia juttuja. Sitten jaksaa taas olla hyvä äiti.

Joo, unet on kyllä vähissä, vaikka nykyään vauva nukkuu paremmin. Meidän vauva arki on olut vaikeaa =( Nyt vasta hieman helpottanut, mutta kuvioihin tullut eroahdistus joka ahdistaa myös minua, äitiä =D
Nukkuminen on vain hieman hankala toteuttaa. Mies kyllä antaa minun viikonloppu aamuna (toisena aamuna nukun minä, toinen aamu mies) pitempään,mutta en osaa jotenkin luottaa että nukkuisin toooosi pitkään.
Nyt olen vielä kipeänä.
Minulle on ollut henkireikänä, että olen päässyt 2kertaa viikossa urheilemaan, mutta nyt on aikaa kun olen päässyt. Viime viikon alussa olin ja seuraavasta kerrasta ei tietoa =(
Se kyllä helpottaa ahdistusta.
Tänäänkin olisi tehnyt hyvää päästä irtautumaan, mutta ei mahdollista kun yksinäni olen. Siksi kävi näin =(

 

["vieras"]

No, uhman kanssa taistelu ei ole mitään helppoa, et eiköhän kaikilla ole pinna kireämpänä tuossa vaiheessa. Mutta jos koet omat neuvot vähäisiksi, itsesi tai lasten kanssa, osaisivatkohan ihan neuvolassa lähteä auttamaan. Voihan olla, et sinullakin riittäisi päästä vaan parikin kertaa juttelemaan asioistasi jonkun ulkopuolisen kanssa.

 

[sekopää äiti =(]

[QUOTE="vieras";23657300]No, uhman kanssa taistelu ei ole mitään helppoa, et eiköhän kaikilla ole pinna kireämpänä tuossa vaiheessa. Mutta jos koet omat neuvot vähäisiksi, itsesi tai lasten kanssa, osaisivatkohan ihan neuvolassa lähteä auttamaan. Voihan olla, et sinullakin riittäisi päästä vaan parikin kertaa juttelemaan asioistasi jonkun ulkopuolisen kanssa.[/QUOTE]
Ei ole helppoa, ei. Meillä 3lasta. Isompi menee nukkumaan hyvin,mutta päivät on kauheen väkivaltainen keskimmäistä kohtaan ja riehuu =(
Keskimmäinen uhmakas
Kaikki hyvinkin tempperamenttisia luonteeltaan.
Jotenkin olen ehkä hukassa, että miten saan tämän pienemmän satuttamisen pois kitkettyä. Lapset voivat reagoida siihenkin, että ei ole tasapuolisesti heille aikaa. Tulee "syyteltyä" sitten isompaakin kun hän satuttaa. Siis ettei ole hänelle aikaa kun pitää lohduttaa satutetua lasta..
Kiinni vielä niin vahvasti vauvassa.
Josko lapset vaistoaa, että minulle on nyt "hyvä" temppuilla kun olen yksin, väsynyt ja hermostunut. Koittanut olen aina puhua, että olisi mukavempi kaikilla kun äiti ei huutaisi. (tunnustettava on, että huusin tänäänkin niin paljon kuin ääntä lähti =( ).
Pahimpia ehkä juuri nämä päivät,kun on menoa heti aamusta ja sellainen kiireinen aamu/päivä.
Vauvallakin menee silloin rytmit ja sekin sekoittaa pakkaa. Ei nuku hyvin, kitisee, ei syö yms..

 

["vieras"]

Ei ole helppoa, ei. Meillä 3lasta. Isompi menee nukkumaan hyvin,mutta päivät on kauheen väkivaltainen keskimmäistä kohtaan ja riehuu =(
Keskimmäinen uhmakas
Kaikki hyvinkin tempperamenttisia luonteeltaan.
Jotenkin olen ehkä hukassa, että miten saan tämän pienemmän satuttamisen pois kitkettyä. Lapset voivat reagoida siihenkin, että ei ole tasapuolisesti heille aikaa. Tulee "syyteltyä" sitten isompaakin kun hän satuttaa. Siis ettei ole hänelle aikaa kun pitää lohduttaa satutetua lasta..
Kiinni vielä niin vahvasti vauvassa.
Josko lapset vaistoaa, että minulle on nyt "hyvä" temppuilla kun olen yksin, väsynyt ja hermostunut. Koittanut olen aina puhua, että olisi mukavempi kaikilla kun äiti ei huutaisi. (tunnustettava on, että huusin tänäänkin niin paljon kuin ääntä lähti =( ).
Pahimpia ehkä juuri nämä päivät,kun on menoa heti aamusta ja sellainen kiireinen aamu/päivä.
Vauvallakin menee silloin rytmit ja sekin sekoittaa pakkaa. Ei nuku hyvin, kitisee, ei syö yms..

Vaikuttaa ihan siltä, et siellä on kaikennäköistä tilannetta päällä: sisaruskateutta, uhmaa, väsynyt äiti, ja vielä pieni vauvakin. No, minusta vaikuttaa siltä, että olet/yrität/haluaisit olla hyvä äiti, mutta koet epävarmuutta sitten siitä miten toimia. En varmaan ole yhtään sen viisaampi, mutta kyllä olet mielestäni oikein toiminut et menet väliin kun toinen toista kiusaa. Toisaalta sinullakin on tullut raja vastaan siinä, mitä sinä kestät (tässä, tottelemattomuuden määrässä). Tästä on seurannut huutoa, jonka oikeellisuuteen/paremmuuteen/huonommuuteen en kommentoi. Mutta ajatteleppa millainen vanhempi on, jos se sietää aivan kaiken? En osaa oikein muuta neuvoa kuin, ehkä soittamaan sinne neuvolaan kysyen keskusteluapua yms, jos kovasti ahdistaa. Ja tsemppiä arkeen!

 

[sekopää äiti =(]

[QUOTE="vieras";23657719]Vaikuttaa ihan siltä, et siellä on kaikennäköistä tilannetta päällä: sisaruskateutta, uhmaa, väsynyt äiti, ja vielä pieni vauvakin. No, minusta vaikuttaa siltä, että olet/yrität/haluaisit olla hyvä äiti, mutta koet epävarmuutta sitten siitä miten toimia. En varmaan ole yhtään sen viisaampi, mutta kyllä olet mielestäni oikein toiminut et menet väliin kun toinen toista kiusaa. Toisaalta sinullakin on tullut raja vastaan siinä, mitä sinä kestät (tässä, tottelemattomuuden määrässä). Tästä on seurannut huutoa, jonka oikeellisuuteen/paremmuuteen/huonommuuteen en kommentoi. Mutta ajatteleppa millainen vanhempi on, jos se sietää aivan kaiken? En osaa oikein muuta neuvoa kuin, ehkä soittamaan sinne neuvolaan kysyen keskusteluapua yms, jos kovasti ahdistaa. Ja tsemppiä arkeen![/QUOTE]
Olet aivan okeassa. Meillä on nyt paljon kaikkea joka edes auttaa tätä mun heikkohermoisuutta.
On niin kakka fiilis tästä =(
Pakko ehkä rohkaistua ja laittaa neuvolaanmailia, josko saisin sieltä lähetteen juttelemaan.
En oiekin edes tiedä mikä tässä mättää. Olen jo käynyt ennen kuopuksen syntymää juttelemassa keskimmäisestä lapsesta.
Nyt on taas jumi =(
Esikoinen on 3vuotta vanhempi mitä keskimmäinen ja hän käyttää melko pahaa väkivaltaa pienempää kohtaan. Potkii, hakkaa, tönii yms. tätä ollut jo jonkin aikaa. Minä menen aivan tolaltani tästä ja puutun siihen, kun isompi on ja voi saada pahaa aikaan.
Ja ehkä minun niin hanakka puuttuminen (myös huutaminen) aiheuttaa esikossa lisää halua satuttaa/ hänkin menee tolaltaan menettää itsehillinnän.
Tänään kävi näin. Niinpä kilsin häneltä lastenohjelmat, hän kävi jäähyllä ulkona, puhuin, huusin, toitotin, kyselin miksi tekee näin. Ja hän vain ränkyttää minulle. Uhittelee takaisin yms.
En tosiaankaan tiedä mistä johtuu tämä kateus? Hän sanookin, ettei tykkää tästä sisarestaan =(

Kauhea kun mulla on paha mieli =(
Kaikki ihan sekaisin ja juuri kun mies on paljon poissa.
Joudun aika useana iltana viikossa nukuttamaan lapset kun mies tulee myöhään, niin se on ihan kauheeta. Vauvaa koitan hyysätä siinä samalla ja 2vtä pitää sängyssä, ja hän tekee kaikkensa että hermostuisin. Nyt taas hermostuin pahasti =( Käänsin jopa suutuspäissäni hänen sängynkin toisin päin siinä,kun hän meni kokoajan häiritsemään isompaa..
Oon paukutellut oviakin, kiljunut yms. Huomannut olen myös että lapset tekevät monia asioita samoin kuin minä =(
Ei hiisi, pakko hakee apua jostain.. Entä jos sekään ei auta? Auttaako puhuminen?!

 

[Äimäläinen]

Käyhän katsomassa www . aima . fi

Äidit Irti synnytysmasennuksesta Ry, heillä on mm. vertaisryhmiä ja tukipuhelin..

 

["jaska"]

Hei! Ja masennukseen on olemassa ihan lääkityskin..

 

["vieras"]

Olet aivan okeassa. Meillä on nyt paljon kaikkea joka edes auttaa tätä mun heikkohermoisuutta.
On niin kakka fiilis tästä =(
Pakko ehkä rohkaistua ja laittaa neuvolaanmailia, josko saisin sieltä lähetteen juttelemaan.
En oiekin edes tiedä mikä tässä mättää. Olen jo käynyt ennen kuopuksen syntymää juttelemassa keskimmäisestä lapsesta.
Nyt on taas jumi =(
Esikoinen on 3vuotta vanhempi mitä keskimmäinen ja hän käyttää melko pahaa väkivaltaa pienempää kohtaan. Potkii, hakkaa, tönii yms. tätä ollut jo jonkin aikaa. Minä menen aivan tolaltani tästä ja puutun siihen, kun isompi on ja voi saada pahaa aikaan.
Ja ehkä minun niin hanakka puuttuminen (myös huutaminen) aiheuttaa esikossa lisää halua satuttaa/ hänkin menee tolaltaan menettää itsehillinnän.
Tänään kävi näin. Niinpä kilsin häneltä lastenohjelmat, hän kävi jäähyllä ulkona, puhuin, huusin, toitotin, kyselin miksi tekee näin. Ja hän vain ränkyttää minulle. Uhittelee takaisin yms.
En tosiaankaan tiedä mistä johtuu tämä kateus? Hän sanookin, ettei tykkää tästä sisarestaan =(

Kauhea kun mulla on paha mieli =(
Kaikki ihan sekaisin ja juuri kun mies on paljon poissa.
Joudun aika useana iltana viikossa nukuttamaan lapset kun mies tulee myöhään, niin se on ihan kauheeta. Vauvaa koitan hyysätä siinä samalla ja 2vtä pitää sängyssä, ja hän tekee kaikkensa että hermostuisin. Nyt taas hermostuin pahasti =( Käänsin jopa suutuspäissäni hänen sängynkin toisin päin siinä,kun hän meni kokoajan häiritsemään isompaa..
Oon paukutellut oviakin, kiljunut yms. Huomannut olen myös että lapset tekevät monia asioita samoin kuin minä =(
Ei hiisi, pakko hakee apua jostain.. Entä jos sekään ei auta? Auttaako puhuminen?!

Auttaa se kun puhuu jonkun ulkopuolisen kanssa. Ethän siinä mitään menetäkään. Minulla auttoi.

 

["vieras"]

Ja vanhemmanko pitäisi aina hallita hermonsa? Ilmeisesti tämä on nykyajan kummallinen vaatimus, että joka tilanteessa pitäisi puhua ja käyttäytyä hillitysti, koskaan ei saisi hermostua. Mistä tämäkin vaatimus oikein tulee?

On inhimillistä näyttää tunteitaan.

 

[Dina*]

Voihan se masennus puhjeta tuossakin vaiheessa, ja siis sehän on aina hyvinki yksilöllistä miten se ilmenee. Mutta ennen sitä diagnoosia, mulle tulee kyllä vaikutelma että sä oot ap väsynyt ja kovan paineen alla koska sun pitää olla jatkuvasti saatavilla niin monelle, ja lapset purkaa kaikki tuntemuksensa suhun kun sä oot aina se joka on läsnä. Tarviit ehkä vähän vapaata

 

[sekopää äiti =(]

[QUOTE="vieras";23658222]Ja vanhemmanko pitäisi aina hallita hermonsa? Ilmeisesti tämä on nykyajan kummallinen vaatimus, että joka tilanteessa pitäisi puhua ja käyttäytyä hillitysti, koskaan ei saisi hermostua. Mistä tämäkin vaatimus oikein tulee?

On inhimillistä näyttää tunteitaan.[/QUOTE]

Mielestäni saa näyttää tunteet ja pitä näyttää. Mutta nyt huolestuttaa, että onko ja onhan tämä jo liikaa. Pelkään että jos tämä pahenee teen suutuspäissäni lapselle pahaa =(
Kyllä minä itken, nauran , suutun ja hermostun lapsille. Ne kuuluu elämään. Mutta nämä huonot päivät on sitä koko päivän ajan.

 

[sekopää äiti =(]

Voihan se masennus puhjeta tuossakin vaiheessa, ja siis sehän on aina hyvinki yksilöllistä miten se ilmenee. Mutta ennen sitä diagnoosia, mulle tulee kyllä vaikutelma että sä oot ap väsynyt ja kovan paineen alla koska sun pitää olla jatkuvasti saatavilla niin monelle, ja lapset purkaa kaikki tuntemuksensa suhun kun sä oot aina se joka on läsnä. Tarviit ehkä vähän vapaata

Minuakin tässä ihmetyttää se,että ei minua masenna muulloin. Vain nämä huonot päivät on todella huonoja päiviä. Oon ihan skitso!
muulloin on mukavaa,mitä nyt normaalit riidat yms. jaksan en ole näin hermoheikko

Pääsen omaa aikaa viettämään 2kertaa viikossa, mutta tuntuu ettei sekään aina riitä. Lapset ovat tosi kiinni minussa, olen kai heistä sellaisia tehnyt.

Kun olen omalla ajalla hoppuan sieltä kotiin,kun tuntuu että minun pitäisi olla kotona, varsinkin kun vauva on vielä vauva. Vaikka isä pärjää todela hyvin lapsien kanssa.
Vauva viihtyy tosi hyvin, mutta heti kun näkee tai kuulee minut alkaa itku ja kitinä.

Olen ehkä ylirasittunut, kaikki makaa minun harteillani.
Mutta pitäisihän minun sellainen jaksaa. Lähipiirissäkin yksi nainen joka tekee kaiken itse. miksi minä en jaksa? Vai onko minulla liian korkea taso? Lisä stressiä taitaa kyllä aiheuttaa juurikin oma pääni kun pitäisi keretä vaikka mitä tekemään. ikkunat pestä, pitää koti siistinä, joka ei onnistu vaikka kuinka yritän. Vauva ei anna tehdä- Pitäisi ehtiä isompien kanssa touhumaan, mutta tulee vain tiuskittua kohtaa ja tehtyä edellämainittuja...

Kylläpä nyt alkaa vyyhti aukeamaan =D
Kiitos asiallisista kommenteista ja avusta sekä kannustuksesta! Paremmalla mielellä pääsennukkumaan <3
Kuitenkin taidan ottaa yhteyttä neuvolaan. Kohtaan heikkouteni. Miksi minua hävettää se? Tunne että pitäisi psytyä tähän itse, selvitä

 

[Tuttua]

Kuulostaa tosi tutulta ap! Meillä "vain" 2 lasta, vauva ja 2v ja mies aika paljon poissa ja itsellä on pinna vähän liian kireällä välillä.

Mietin jo vakavasti masennuksen mahdollisuutta, mutta sitten kuitenkin nautin hirveästi lapsista ja välillä on niitä ihania hetkiä, sitten kuitenkin kun esikoinen on pahimmassa uhmaiässä ja välillä joka asiasta on taistelua, ja nukutus sitten vielä...ei tosiaan ole helppoa kun nyt valoisuuden lisäännyttyä alkanut mennä koko ajan vaan myöhemmäksi ja myöhemmäksi.

En tiedä mikä johtuu mistäkin, väsymys, stressi, masennus vai mitä tämä on. Sitten vielä parisuhdeongelmat, vertaistuen puute...

Kun mies paikalla niin on aika seesteistä ja sitten kun äiti vaan paikalla niin on meno välillä sellaista että oksat pois. Tiedän, että lapset aistivat kun olen väsynyt ja jotenkin ahdistunut.

Täällä siis toinen "hullu", itsesyytökset ovat kovat heti jos tekee jonkun "ei-täydellisen äidin" mokan (esim. huutaminen, vaikkakin harvinaista, niin silti). Vaikka tiedän, ettei täydellistä äitiä ole.

 

[DiivaNeito]

onko näillä kahdella isommalla kavereita, kenen luo voisivat mennä erikseen leikkimään?iso lapsi saisi kaverin huomion, eikä muut sisarukset häiritsisi. sitten vauva ja toinen lapsi saisi sun huomion. ja vauvan päikkäriaikaan tämä toinen iso lapsi saisi sun jakamattoman huomion, näin meillä koetettiin vähentää kateellisuutta.

ja minä huudan myös niin että ovet helisee jos siltä tuntuu ja tuntuuhan se jos kitinää, tappelua ja uhmakkuutta on aamusta iltaan.

 

[sekopää äiti =(]

onko näillä kahdella isommalla kavereita, kenen luo voisivat mennä erikseen leikkimään?iso lapsi saisi kaverin huomion, eikä muut sisarukset häiritsisi. sitten vauva ja toinen lapsi saisi sun huomion. ja vauvan päikkäriaikaan tämä toinen iso lapsi saisi sun jakamattoman huomion, näin meillä koetettiin vähentää kateellisuutta.

ja minä huudan myös niin että ovet helisee jos siltä tuntuu ja tuntuuhan se jos kitinää, tappelua ja uhmakkuutta on aamusta iltaan.

Ei ole oikein kenelle voisin viedä ja jättää. Yhdessä mennään kylään. Silloin viihtyyvät hyvin kavereiden kanssa.
Vain vauva nukkuu päiväunia =(
Aiemmin nukkui tämä 2v, mutta silloinkin oli tätä kauheaa satuttamista esikoiselta.
Esikolla vain 1krt/viikko kerho, muuten on kotihoidossa.
ystäviä kyllä tavataan. Liiankin usein jos sanon suoraan.

Huudatteko oikeesti kurkkusuorana? Minä huusin tänään ja oon huutanut aiemminkin., Nykyään ei tule edes normaalisti sanottua vaan heti korotan äänen.Ei nuo tunnu olevan moksiskaan. Riehuuvat vaan ja yleensä pienimmät itkee sen päätteeksi