Nopeuttaako lasten hankkiminen vanhenemista?

[Pohdiskelija]

Täälä usein sanotaan, että lapset pitäisi olla hankittuna viimeistään kolmekymppisenä, kun ei sitten niin vanhana enää jaksa... Niin olen tässä miettinyt, että millaisessa rapakunnossa keskimääräinen palstamamma oikein on, jos kolmekymppisenä tuntee itsensä jo vanhaksi ja jaksamattomaksi? Johtuuko se siitä, että lasten hankkiminen nopeuttaa vanhenemista tai jotain?

Itse olen nyt 33v ja odotan toista lasta. Esikoinen 2v. Tunnen olevani elämäni kunnossa. On ihan sellainen olo, että paljon kaikkea kivaa vielä edessä ja aion tehdä vielä vaikka mitä! Siis joo, olen ehtinyt jo paljon tehdäkin, mutta ei se vielä tee mua vanhaksi.

Sain puoli vuotta sitten uuden toimenkuvan työpaikalla, ja tuntuu, että sitten kun palaan vauvan jälkeen töihin, saan perehtyä kaikkeen mahdolliseen mielenkiintoiseen ja kehittää ammattitaitoani vaikka kuinka. Olen lasten myötä löytänyt ihan uudenlaisia harrastuksia, mutta tietty nuorempana harrastetut jutut on jäänyt samalla pois, mutta tuntuu, että harrastuspuolellakin on vielä vaikka mitä opittavaa. Matkustaakin aion vielä vaikka mihin: Afrikan ja Australian mantereet on vielä täysin valloittamatta, vaikka olen yrittänytkin matkustella niin paljon kuin vain rahat antaa myöten. Asumispuolellakin on vielä toiveita täyttämättä, vaikka viihdytään tässä rivarikämpässäkin hyvin, mutta kyllähän sitä haaveilee sen täydellisen omakotitalon löytämisestä ja laittamisesta jne. Mulla on vaikka mitä ihanaa vielä edessä (vaikken ehkä voi enää sanoa, että edessä olisi koko elämä...) ja EN TODELLAKAAN TUNNE ITSEÄNI MILLÄÄN TAVALLA VANHAKSI!!! Energiaa ja intoa on vaikka mihin ja tuntuu, että nyt kun saa taas hyvällä syyllä jäädä töistäkin pois, niin aion tehdä taas kaikkea mahdollista ihanaa yhdessä lasten kanssa!

Miksi siis niin moni täälä on sitä mieltä, että olen vanha, eikä mun enää kannattaisi hankkia lapsia jne?

 

["noo"]

Ihmisillä on usein tarve hakea oikeutusta ja perusteluja omille valinnoille. Eihän päälle 30v mikään vanha ole ja lasten saannin kannaltakin varmaan juuri ideaali-iässä. Mutta jos on itse saanut lapset nuorena, on varmasti helpottavaa hokea, että niinhän se pitää ja vanhana olisi jaksanut huonommin.

 

[alkuperäinen]

[QUOTE="noo";23674276]Ihmisillä on usein tarve hakea oikeutusta ja perusteluja omille valinnoille. Eihän päälle 30v mikään vanha ole ja lasten saannin kannaltakin varmaan juuri ideaali-iässä. Mutta jos on itse saanut lapset nuorena, on varmasti helpottavaa hokea, että niinhän se pitää ja vanhana olisi jaksanut huonommin.[/QUOTE]

Niinpä se sitten taitaa olla, kun ei tähän ketjuun uskalla kukaan niistä aikaista lasten hankkimista jaksamissyistä puolustavista tulla mitään sanomaan.

Eli kateellisten panettelua. Mitä en kyllä tajua, koska ei mua ainakaan kiinnosta, minkä ikäisenä muut ihmiset lapsensa on hankkinut, niin miksi niitä kiinnostaa sitten mun lastenhankkimisikäni...

 

[BootyPeppi]

Riippu varmaan paljon koko perheestä. MIelestäni eniten ikää tuo lisää sairastuminen.

 

["Vieras"]

Mulla on nyt kaksi lasta. Eka syntyi kun olin 33v eli aika vanha. Isompi aloittaa nyt koulun ja oma olo on kyllä aika väsynyt Liekö sitten lasten vai minkä syy, mutta täällä kaivattaisiin energiaa. Tuntuu että ura meni jo, talo on hankittu, matkustamaan ei ehdi ja harrastuksetkin on arjen pyörityksessä jääneet.

 

["mä"]

olen nyt 28v ja odotan 4. lastamme. sen voin sanoa etten ole pätkääkään kateellinen ystävilleni jotka saavat tämän ikäisenä vasta 1.lapsensa. sen myös voin sanoa, että paremmin jaksoin valvoa 20-vuotiaana kuin nyt, mutta nyt osaan enemmän nauttia äitiydestäni.

 

[Silmukka-]

[QUOTE="noo";23674276]Ihmisillä on usein tarve hakea oikeutusta ja perusteluja omille valinnoille. .[/QUOTE]

Näinhän se on.
Jos itse sanon etten jaksaisi enää pikkulasten kanssa peuhata (olen 30v) niin tarkoitan lähinnä sitä että olen sen ajan jo elänyt eikä siis intressit riitä enää uudestaan touhottaa hiekkalaatikon reunalla. Aikoinaan sitä oli ihan fiilareissa mammakerhoista ja muskareista mutta nyt en kyllä lähtisi kirveelläkään moisiin rientoihin.
En jaksa siksi että fysiikka ei kestä vaan siksi että henkisesti olen nyt jossain ihan muualla.

 

[Neiti-81]

Itse olen ihan tyytyväinen kun olen lapseni reilu 2-kymppisenä saanut, toki nyt näin liki 3-kymppisenä on tulossa kolmonen, vaikka kuopuksen (joka valvotti ekat 2 vuotta...) jälkeen vannoin etten ikinä jaksa enää vauva-aikaa... niin se mieli muuttuu.
Toisaalta useamman epäonnistuneen raskauden myotä olen oppinut ettei niitä lapsia aina tehdä silloin kuin haluaisi, niitä saadaan, jos saadaan. Ja pitää olla onnellinen jos niitä saa, oli ikä mikä hyvänsä.
Hienosti jaksoin silloin nuorempana, ja jaksan nytkin, toki jotenkin seesteisempi ja rauhallisempi olo nyt.. lieko siitä että tämä on "jo" kolmas, vai iän tuomasta seesteisyydestä. Kiire on loppunut

 

[Vieraampi]

Mä sain esikoisen 35-vuotiaana ja siitä alkaen on kunto ja mieliala menneet alaspäin kuin lehmän häntä. Kunto voisi olla yhtä huono ilman lapsiakin, en tiedä, toisaalta muutimme pois kaupungista ja kuljen autolla nykyään joka paikkaan, ilman lapsia asuisimme varmasti vielä kaupungissa, jossa tuli käveltyä. Tunnen melkein joka päivä, että olen kuin 6-kymppinen ja häpeän huonoa kuntoani. Elämässäni on moni asia rempallaan ja lasten tulon jälkeen entistä enemmän kun aika jolloin ennen hoidin asioita kuluu nyt lasten kanssa.

Mutta onko se kauheasti iästä kiinni..? Ehkä jotain 15 vuotta sitten olisin ollut jaksavampi, kunto voi romahtaa kyllä nuprenakin. Mutta jaksan vähemmän lasten jälkeen, se on kuitenkin lopputulos. He on vielä tosi tarvitsevassa iässä, 1,5 ja 3,5v. Odotan sitä kun ovat vähän omatoimisempia...

 

["mä" II]

Hih, ihan samaa tulin sanomaan kuin "mä"kin itse oon nyt 28v ja neljättä odotan ja täytyy ihan rehellisesti sanoa, että PALJON helpommalla pääsi esikoisen odotusajan, kun oli 19vuotias!! Fyysisesti niin paljon helpompaa, olo oli paljon parempi, oli paljon vähemmän kaikkea vaivaa ja turvotusta! Kyllä tää lähempänä kolmeakymmentä on jo paljon rankempaa!!

Onneksi olen aloittanut nuorena! Vähän kauhistuttaa, että näinkin "vanhana" vielä se neljäs tulee, mutta nyt on varmistettu, että enempää ei enää tule, ikä tulee aivan liikaa vastaan.

 

[PölyEsteri]

Ei musta ainakaan tunnu vanhalta. Mut oon mä silti iloinen, että lapset on jo hankittu.

 

["Vieras"]

Peesaan Silmukkaa. Luulen että kaikella on aikansa. Enää ei jaksaisi innostua pohtimaan sidontaliinoja ja vauvan nukkumisrytmejä, mutta aikoinaan ne oli tärkeitä. Ei ole iästä kysymys.

 

[alkuperäinen]

Näinhän se on.
Jos itse sanon etten jaksaisi enää pikkulasten kanssa peuhata (olen 30v) niin tarkoitan lähinnä sitä että olen sen ajan jo elänyt eikä siis intressit riitä enää uudestaan touhottaa hiekkalaatikon reunalla. Aikoinaan sitä oli ihan fiilareissa mammakerhoista ja muskareista mutta nyt en kyllä lähtisi kirveelläkään moisiin rientoihin.
En jaksa siksi että fysiikka ei kestä vaan siksi että henkisesti olen nyt jossain ihan muualla.

Tämä on varmasti totta. Jos on sen pikkulapsiajan jo kertaalleen elänyt, niin ehkä sitä ei kaikki halua enää elää uudestaan. Mutta ei tämä mun mielestäni kelpaa minkäänlaiseksi perusteluksi sille, etteikö elämänsä kunnossa oleva ekaa lastaan odottava kolmekymppinen jaksaisi pikkulapsiaikaa ja pikkulasten kanssa telmimistä. Mulle tämä on uutta ja ihanaa ja jaksan tätä aivan mainiosti vaikka ikä onkin kolmekymmentä jo.

Ja sitten on niitä suurperheiden äitejä, jotka tekee ekat kolme parikymppisenä ja iltatähden ja sille leikkikaverin vielä päälle kolmikymppisenä, ja hyvin jaksavat kaikkien kanssa hiekkalaatikolla telmiä... Mikä on ihanaa, ja sopii mun puolestani myös hyvin!

 

[alkuperäinen]

Mä sain esikoisen 35-vuotiaana ja siitä alkaen on kunto ja mieliala menneet alaspäin kuin lehmän häntä. Kunto voisi olla yhtä huono ilman lapsiakin, en tiedä, toisaalta muutimme pois kaupungista ja kuljen autolla nykyään joka paikkaan, ilman lapsia asuisimme varmasti vielä kaupungissa, jossa tuli käveltyä. Tunnen melkein joka päivä, että olen kuin 6-kymppinen ja häpeän huonoa kuntoani. Elämässäni on moni asia rempallaan ja lasten tulon jälkeen entistä enemmän kun aika jolloin ennen hoidin asioita kuluu nyt lasten kanssa.

Mutta onko se kauheasti iästä kiinni..? Ehkä jotain 15 vuotta sitten olisin ollut jaksavampi, kunto voi romahtaa kyllä nuprenakin. Mutta jaksan vähemmän lasten jälkeen, se on kuitenkin lopputulos. He on vielä tosi tarvitsevassa iässä, 1,5 ja 3,5v. Odotan sitä kun ovat vähän omatoimisempia...

Kai se on jokaiselle henkilökohtaista, miten kokee jaksavansa, ja on kai se ihan luonnollista, että oli 20 tai 30, niin yöllä jatkuvasti heräileminen väsyttää. Mutta ei nyt kolmekymppinen vielä mitenkään fyysisesti ole niin huonossa kunnossa, etteikö pikkulasten kanssa pärjäisi ja jaksaisi. Tai jos on, niin sitten olisi ehkä pitänyt pitää kunnostaan paremmin huolta jo parikymppisenä... Elämäntavoillakin voi kuluttaa itseään vanhemmaksi kuin mitä kroppa muuten kuluisi.

 

[tiiru]

Miksi sua kiinnostaa jos olet jonkun mielestä liian vanha hankkimaan lapsia?
Ei mua kiinnosta jos olen jonkun mielestä liian nuori, kuten varmaan jonkun mielestä olenkin. Itse tiedän kuitenkin etten ole ja aivan sama jos joku haluaa pönkittää itseään niin väittelemällä.
Joten älä välitä, itse tiedät oletko. Naurattaa lähinnä tuollaiset ikäväitteet...

 

[alkuperäinen]

[QUOTE="mä" II;23674510]Hih, ihan samaa tulin sanomaan kuin "mä"kin itse oon nyt 28v ja neljättä odotan ja täytyy ihan rehellisesti sanoa, että PALJON helpommalla pääsi esikoisen odotusajan, kun oli 19vuotias!! Fyysisesti niin paljon helpompaa, olo oli paljon parempi, oli paljon vähemmän kaikkea vaivaa ja turvotusta! Kyllä tää lähempänä kolmeakymmentä on jo paljon rankempaa!![/QUOTE]

Kyllä mä uskon, että kroppa vanhetessaankin kuluu, ei siinä mitään. Sehän on ihan luonnollista. Mutta kyllä mun mielestäni on ihan yhtä luonnollista, että kroppa kuluu raskauden aikana. Siis totta helkkarissa neljäs raskaus on rankempi kropalle kuin eka, ja se ei johdu pelkästään siitä, onko ikää mittarissa 20 vai 30.

Ja juu, jos on aikomuksena hankkia seitsemän veljestä ja vielä Venla niiden kaveriksi, niin kannattaa ehdottomasti aloittaa aikaisemmin kuin kolmekymppisenä, mutta en näe mitään syytä, miksei niitä sarjan viimeisimpiä voisi vielä synnytellä päälle kolmekymppisenä, kun ei silloin nyt tosiaan mikään ikäloppu vielä ole.

Pointti siis on, että ei kolmekymppinen ole liian vanha äidiksi ollenkaan, vaikka palstalla niin usein väitetäänkin!

 

[alkuperäinen]

Miksi sua kiinnostaa jos olet jonkun mielestä liian vanha hankkimaan lapsia?
Ei mua kiinnosta jos olen jonkun mielestä liian nuori, kuten varmaan jonkun mielestä olenkin. Itse tiedän kuitenkin etten ole ja aivan sama jos joku haluaa pönkittää itseään niin väittelemällä.
Joten älä välitä, itse tiedät oletko. Naurattaa lähinnä tuollaiset ikäväitteet...

Ei mua itseasiassa kiinnostakaan kovasti. Nyt kun on jäänyt äippävapaalle ja on aikaa enemmän kuin keksii tekemistä, niin sitä vaan helposti ajautuu tänne mammapalstalle lueskelemaan, ihmettelemään ja pohtimaan, ja sitten mua vaan alkoi mietityttää, että mistä täälä on niin moni saanut päähänsä, että kolmekymppinen olisi jotenkin ikäloppu, kun musta ei ainakaan yhtään tunnu siltä.

Mut joo, ehkä keksin jotain kehittävämpää puuhaa ja jätän tämän aiheen tähän! Hauskaa wappua kaikille!

 

["..."]

Ei varmaan, mutta ihan takuulla ainakin näytät vanhemmalta lasten hankkimisen jälkeen

t. vauva ja silmäpussi

 

[Silmukka-]

Tämä on varmasti totta. Jos on sen pikkulapsiajan jo kertaalleen elänyt, niin ehkä sitä ei kaikki halua enää elää uudestaan. Mutta ei tämä mun mielestäni kelpaa minkäänlaiseksi perusteluksi sille, etteikö elämänsä kunnossa oleva ekaa lastaan odottava kolmekymppinen jaksaisi pikkulapsiaikaa ja pikkulasten kanssa telmimistä. !

Ei missään nimessä olekaan. Perustelin vain sitä miksi itse saattaisin sanoa etten tämän ikäisenä jaksaisi enää vauvaa tai taaperoa.
En todellakaan ajattele että kolme- tai nelikymppinen on liian vanha äidiksi, ei yhdelläkään ikäiselläni ystävällä vielä ole lapsia vaikka omani ovat jo esiteinejä ja todellakin ajattelen että kaverini ovat niin nuoria että ehtivät vielä äideiksi ja varmasti jaksavat.

 

["Vieras"]

Tää on nyt vähän aiheen vierestä, mutta kuitenkin...

Ulkonäöllisesti vanhentaa. Näkee päältä päin (kasvoistakin) että on saanut lapsia. Eräskin missikisoihinkin pyydetty kaunis nainen muuttui lapsen saannin jälkeen tosi rupsahtaneen ja sairaan näköiseksi.

 

[tiiru]

Ehkä se on vähän harhaa, kyllä minäkin nyt tavallaan ajattelen etten jaksaisi enää 30vuotiaana vauva-aikaa+taaperoikää, mutta johtuu tasan siitä että elän sitä nyt ja vaikka onkin mielettömän ihanaa, on kiva että se loppuukin joskus. Jos olisin esikoisen saanut päälle 30vuotiaana todennäköisimmin olisin jaksanut ihan samalla puhdilla, mikäli pysyn terveenä.

Mä koen 20-40vuotiaan kylläkin nuoreksi, eikä senkään jälkeen kävelykeppi astu kuvaan.

 

[niinkai]

[QUOTE="Vieras";23674689]Tää on nyt vähän aiheen vierestä, mutta kuitenkin...

Ulkonäöllisesti vanhentaa. Näkee päältä päin (kasvoistakin) että on saanut lapsia. Eräskin missikisoihinkin pyydetty kaunis nainen muuttui lapsen saannin jälkeen tosi rupsahtaneen ja sairaan näköiseksi.[/QUOTE]

Mä olen huomannut tämän myös (vaikkakin vähän kauniimmin asian ilmaisisin). Mutta tokihan se vaikuttaa ulkonäköön, kun valvoo, ei ehdi ainakaan aluksi harrastaa niin paljon (jos siis tykkää harrastaa vaikka liikuntaa).

Pienen kanssa joutuu olemaan aluksi ehkä sisällä paljon, vaikuttaa ihon kuntoon. Joutuu kyykistelemään ja kantamaan lasta paljon, vaikuttaa ryhtiin. Ei ehkä muista juoda tarpeeksi nestettä tai valmistaa ravitsevaa ruokaa, iho reagoi heti.

Mä kun sain lapseni, niin ekat kuukaudet olin aivan järkyttävän näköinen. Talvi kun oli ja vauvaa ei saanut viedä paljon pihalle aluksi, niin iho kärsi hapenpuutteesta. En jaksanut enää vääntää mitään kivoja salaatteja ja terveellistä ruokaa, vaan söin lähinnä leipää ja makaronilaatikkoa. Sellaista, mikä on helppo lämmittää ja säilyy. Ei tullut juotua vettä tarpeeksi. Vauva heräili paljon ja menin jotenkin ihan kasaan muutenkin.

Myöhemmin sitten taas aloin käydä päivittäin lenkeillä ja harrastuksissa, jaksoin laittaa parempaa ruokaa jne. niin iho ja yleiskunto elpyivät. Jos olisin ollut viisas, niin olisin pitänyt noista asoista huolta vauva-aikanakin ihan itsekkäästi, enkä anatanut itseni rupsahtaa.

 

[Madicken04]

Uskon että ihminen on hyvä sopeutumaan vallitseviin olosuhteisiin ja näkee ne siis hyvinä ja ehkäs itten helposti miettii että toisenlaisessa tilanteessa olisi rankempaa. Ja tosissaan joku haluaa jo lähtökohtaisesti ne lapset nuorempana ja toinen vasta myöhemmin.

Itse olen saanut lapseni 28v, 29v ja 33v iässä, kuopus on nyt 5kk ikäinen. En koe itseäni vanhaksi ja jos kunnossa on valittamista niin se johtuu ainoastaan omasta laiskuudesta ja treenaamisen puutteesta, ei iästä. Ja tosissaan vauva-arki on nyt huomattavasti helpomaa kuin kakkosen kohdalla, pääosin varmasti siksi että vauva on itsessään helpompi tapaus.

Henk. koht kun omia lapsiani ja tilannettani mietin niin uskon vahvasti että olen näin varttuneempana jaksanut paljon paremmin mitä olisin jaksanut jos olisin tehnyt lapset kovin nuorena. Ajatus siitä että olisin kaksikymppisenä ollut kahden vammaisen lapsen äiti vailla mitään koulutusta tuntuu aika rankalta, enkä ole yhtään varma olisiko joku senhetkinen poikaystävä sitten oikeasti halunnut tuota arkea jakaa ja vielä sitä kolmatta lasta hankkia. Monissa asioissa ikä, jonkinlainen elämänkokemus ja sopiva koulutus on tuonut minullle helpotusta, vaikka tunnenkin nuoria äitejä jotka ovat samantyylisessä tilanteessa ja näkevät siinä sen oman nuoruuden isona voimanllähteenä.

 

["..."]

Mä olen huomannut tämän myös (vaikkakin vähän kauniimmin asian ilmaisisin). Mutta tokihan se vaikuttaa ulkonäköön, kun valvoo, ei ehdi ainakaan aluksi harrastaa niin paljon (jos siis tykkää harrastaa vaikka liikuntaa).

Pienen kanssa joutuu olemaan aluksi ehkä sisällä paljon, vaikuttaa ihon kuntoon. Joutuu kyykistelemään ja kantamaan lasta paljon, vaikuttaa ryhtiin. Ei ehkä muista juoda tarpeeksi nestettä tai valmistaa ravitsevaa ruokaa, iho reagoi heti.

Mä kun sain lapseni, niin ekat kuukaudet olin aivan järkyttävän näköinen. Talvi kun oli ja vauvaa ei saanut viedä paljon pihalle aluksi, niin iho kärsi hapenpuutteesta. En jaksanut enää vääntää mitään kivoja salaatteja ja terveellistä ruokaa, vaan söin lähinnä leipää ja makaronilaatikkoa. Sellaista, mikä on helppo lämmittää ja säilyy. Ei tullut juotua vettä tarpeeksi. Vauva heräili paljon ja menin jotenkin ihan kasaan muutenkin.

Myöhemmin sitten taas aloin käydä päivittäin lenkeillä ja harrastuksissa, jaksoin laittaa parempaa ruokaa jne. niin iho ja yleiskunto elpyivät. Jos olisin ollut viisas, niin olisin pitänyt noista asoista huolta vauva-aikanakin ihan itsekkäästi, enkä anatanut itseni rupsahtaa.

Ihan kuin oma tekstini....mutta kun ei vaan jaksanut. Ei ilman unta jaksa. Nyt on onneksi jo eri meno.

 

[PölyEsteri]

[QUOTE="Vieras";23674689]Tää on nyt vähän aiheen vierestä, mutta kuitenkin...

Ulkonäöllisesti vanhentaa. Näkee päältä päin (kasvoistakin) että on saanut lapsia. Eräskin missikisoihinkin pyydetty kaunis nainen muuttui lapsen saannin jälkeen tosi rupsahtaneen ja sairaan näköiseksi.[/QUOTE]


Joopa joo.
En usko siihenkään, että 30 vuotiaan kunto olisi jotenkin huonompi, kuin 20 vuotiaan. Kyllä se on ihan vaan ittestä kiinni aika paljon, missä kuosissa on.