Olen edelleen rakastunut naispuoliseen työkaveriini...se on niin ihana!

[hulluksi tuun]

Sentän oon saanu sen huomaamaan mut eli pitämään minusta ja jollain tavalla jopa ystävystymään olemalla huomaavainen, empaattinen, hassutteleva, kuunteleva, tiedän et hän pitää musta, mut siinä se, on vaikea kestää kun haluisin niin halia jne. mitä en koskaan saa. Nyyh. Oli pakko avautua. Hän on onnellisesti naimisissa enkä minä mitään sellaista haluakaan vain lämpimän ystävyyden...rankkaa....

 

[hulluna]

Mie haluisin tietää helpottaako tää millään, mitä mä oikein teen? Vaikka hän pitää minusta ei kuitenkas oo viel vapaalla kontaktia kun ollaan niin eri elämäntilantees, haluisin kuitenkin, ystävänä siis, olla hänen lähellään koko ajan

 

[sama juttu]

En tiedä oletko itse mies vai nainen, mutta itselläni sama tilanne, olen ihastunut naispuoliseen työkaveriini, ja olen itse bi-nainen, vapaa sellainen, tästä työkaveristani en tiedä. Juuri kerään rohkeutta pyytää häntä fb-kaveriksi niin näen onko hän vapaa vai varattu, tosin en tiedä onko hän bi vai hetero. :-/ Kaikeksi harmiksi vaihdan kohta työpaikkaa.

Voisitko sinä pyytää työkaveriasi fb-kaveriksi? Jos siis olet siellä itse. Se on aika hyvä tapa lähestyä jotain ihmistä, vaikka ihan vaan ystävänä.

 

[hulluutta]

Elikäs nainen minä oon ja vielä perheenäiti, niinkuin hänkin, mua selvästi vanhempi, lapset jo isoja omillaan, ja joskus käydään jumpallakin yhessä mut sinne änkee muitakin tuttuja. Hän on siis jo vanhempi, naimisissakin varmaan 20 vuotta enkä mitään liittoa ole rikkomassa (tarkoitan et ajatuksissanikaan), oon vaan niin kovin ihastunu häneen silti ja haluisin viettää hänen kans aikaa. Ollaan fb-kavereita, hän äärimmäisen harvoin facessa, mut siellä ollaan kyl lähennyttykin chattailemalla, mikä on minusta ihanaa . Joskus laitamme tekstiviestiä puolin ja toisin, tosin aktiivisemmin minä, mut kuitenkin. En tiedä, toivon vain että edes ystävyytemme syvenisi, hän on niin ihana, koskettelee paljon kuten minäkin (no muitakin kuin minua höh ).....

 

["sama"]

Elikäs nainen minä oon ja vielä perheenäiti, niinkuin hänkin, mua selvästi vanhempi, lapset jo isoja omillaan, ja joskus käydään jumpallakin yhessä mut sinne änkee muitakin tuttuja. Hän on siis jo vanhempi, naimisissakin varmaan 20 vuotta enkä mitään liittoa ole rikkomassa (tarkoitan et ajatuksissanikaan), oon vaan niin kovin ihastunu häneen silti ja haluisin viettää hänen kans aikaa. Ollaan fb-kavereita, hän äärimmäisen harvoin facessa, mut siellä ollaan kyl lähennyttykin chattailemalla, mikä on minusta ihanaa . Joskus laitamme tekstiviestiä puolin ja toisin, tosin aktiivisemmin minä, mut kuitenkin. En tiedä, toivon vain että edes ystävyytemme syvenisi, hän on niin ihana, koskettelee paljon kuten minäkin (no muitakin kuin minua höh ).....

No se on hyvä että olette ystävystyneet,ja jo vapaa-ajallakin tavanneet, minä en ole edes yhtä pitkällä oman ihastukseni kanssa, mitä nyt ollaan muutaman kerran juteltu, ei olla läheisiä työkavereita eikä tehdä töitä keskenämme, eikä edes samaa työtä, kunhan vaan ollaan samassa paikassa töissä.

Aika näyttää miten teidän ystävyytenne syvenee, toivotaan parasta, tsemppiä!

 

["aapee"]

No juu, onhan sitä jonkinlainen ystävyys kehittynyt. Muutamme samalle suunnalle kuin hän, joten vielä joku päivä koitan saada hänet vaikka kävelylle. Käymme samalla jumpalla silloin tällöin. Facebookissa olemme jutelleet chatissa. Itse teen työssä helposti tikustakin asiaa ja saatan käydä katsomassa, siinäpä on helppo jutustella muutakin. Olen kyllä ollut aktiivinen, viestimäänkin. Joskus se ottaa mua päähän, mutta toisaalta ilman ei mitään saa. Ja olen huomannut että hän on alkanut avautua mulle asioistaan, enemmänkin. Aina ollut puhelias ja avoin kaikille, mutta eron silti huomaa. Ja muistaa kyllä laittaa viestillä et "oot ihana" tai "kiva kun olet olemassa" esim. nii kyllähän se mieltä lämmittää

 

[samis]

Mulla sama "ongelma". Oon niin ihastunut että sattuu. Mutta en ole päässyt kyllä läheskään noin pitkälle ihastukseni kans. Hän myös naimisissa ja hetero (kait) niinkuin minäkin (tai oon näköjään bi). Haluaisin kans ensin edes ystävystyä, katsoa sit johtaako se mihinkään vai ei. Mutta miten sitä ystävystytään? En osaa. Me ollaan vaan tavan työkaverit ei muuta.

 

["aapee"]

No mää oon ainakin ollu aktiivinen ton ystävystymisen kanssa. Tekstaillu, jutellu, kuunnellu, chattailly, pyytäny jumpalle jne. Oon tehny pieniä juttuja piristääkseni häntä ja huomioinut. Ollaan kyllä PALJON läheisempiä kuin vaikka pari kuukautta sitten ja oon iloinen siitä! Mutta tän enempää en juuri osaa tehdäkään sitten... Ja ikävä on kova nytkin viikonloppuna.