Toggle sidebar

Mies taitaa kovasti arvostaa mua, vai miten itse olisit seuraavan kommentin kokenut?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "a.p"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
[QUOTE="a.p";23705714]tuota noin, missä välissä teidän mielestä mies kiitti minua, mikä kun sitä en huomannut :O
Sillä minun mielestäni sanoi, että on oikeutettu jättämään tavaransa levälleen minun siivottavakseni, koska silloin tällöin siivoaa itsekin.[/QUOTE]

Anteeksi, ilmaisin itseni ensin huonosti. Ekassa vastauksessani tarkoitin, että jos olisit vain sanonut kiitos, tuohon kun mies sanoi, että onpa kiva kun et ole valittanut. Mutta sitten sekoitin asian, puhuin hänen kiitoksestaan, kun tarkoitin hänen ilmaisuaan siitä, että on ollut mukavaa, pahoittelen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Huspati Huta:
Anteeksi, ilmaisin itseni ensin huonosti. Ekassa vastauksessani tarkoitin, että jos olisit vain sanonut kiitos, tuohon kun mies sanoi, että onpa kiva kun et ole valittanut. Mutta sitten sekoitin asian, puhuin hänen kiitoksestaan, kun tarkoitin hänen ilmaisuaan siitä, että on ollut mukavaa, pahoittelen.
Click to expand...

no minä jo ajattelin, että onko tässä hulluksi tullut jos ei kiitosta ymmärrä :D
 
Meillä mies tekee töitä kotona. Pystyy siinä samalla vaikkapa laittamaan pyykit koneeseen, robotti-imurin hommiin ja iltapäivällä laatikkoruoan uuniin. Mä käyn päivätyössä. Kieltämättä monta kertaa pitää purra kieltä, ettei tivahda jotain miehelle, kun se aloittaa kotihommiensa listaamisen kun tulen lasten kanssa ovesta sisään.

Mä ainakin tarvitsen vartin tai puoli tuntia, että pääsen siitä työmaailmasta kotimaailmaan. Ihan oikeasti siinä siirtymävaiheessa moni ihan viatonkin lohkaisu vi*uttaa suunnattomasti. Että eikö se voi mulle edes hetken rauhaa antaa. Kotonaolijalla on niin erilainen rytmi kuin työssäolijalla. Ja siis mieheni puskee töitä kyllä todella paljon ja työ- ja vapaa-aika sekoittuvat. Eli arvostan kyllä häntä mutta en jaksa oikein eläytyä tavallisena maanantaina 16.30. Sitten vähän myöhemmin ehkä.
 
meillä ei kyllä ole kyse siitä, että alkaisin saman tien valittamaan ja kertomaan taakkani raskautta kotona, kun mies saapuu väsyneenä töistä kotiin.
Valitukseni kotitöistä ovat tyyliin: "voisitko tuon lautasesi nostaa tiskialtaaseen ruokapöydästä, kun se näkyy unohtuneen siihen"
 
Näitä juttuja on kyllä hauska lukea. Jotenkin huvittavaa, että niin moni nainen ajattelee, että heidän omat siisteyskäsitykset ja järjestysnormit ovat jokin yleinen luonnonlaki, jota kaikkien on ihan pakko noudattaa.

On olemassa ihmisiä, joita ei kerta kaikkiaan haittaa, että likainen lautanen on pari päivää pöydällä tai vähän käytetty t-paita olohuoneen lattialla. Miksi tällaisten ihmisten pitäisi väkisin muuttaa omia luonnollisia tapojaan toisen vaatimuksesta? Mikä tekee jonkun toisen siisteysnormeista tärkeämpiä kuin toisen?
 
[QUOTE="a.p";23705807]meillä ei kyllä ole kyse siitä, että alkaisin saman tien valittamaan ja kertomaan taakkani raskautta kotona, kun mies saapuu väsyneenä töistä kotiin.
Valitukseni kotitöistä ovat tyyliin: "voisitko tuon lautasesi nostaa tiskialtaaseen ruokapöydästä, kun se näkyy unohtuneen siihen"[/QUOTE]

Arvostelua jota miehet ei tunnu useinkaan sietävän, tosin ei ehkä yleensä naisetkaan. "Toisitko lautasesi" ilman arvostelua että joku on unohtunut tai jäänyt tekemättä aiemmin. Tai "Minä haluaisin/pitäisin siitä että jokainen tuo itse lautasensa tiskiin". Välillä oikeasti kannattaa miettiä kuinka asiat sanoo ja olisiko siinä tyylissä muutettavaa niin että toiselle ei jää mahdollisuutta loukkaantua.
 
Viimeksi muokattu:
Melkein kaikkihan meistä valehtelee joskus, jotkut enemmän, jotkut vähemmän. Jotkut kuorruttaa juttunsa pikkulisillä jne. Mutta sitten on tämmösiä ihmisiä, jotka puhuvat lähes koko ajan ihan uskomatonta paskaa. He valehtelevat oman etunsa nimissä, mutta yleensä myös muuten vaan. Useammin kai tämmöset tapaukset on miehiä, mutta kaipa naisissakin on.

Eräällä duunipaikalla oli sellainen mies, 30v tapaus. Ei komea, sinkku (ja sellaisena pysyy halusi tai ei) jne. Mutta ne jutut. Kaveri oli mm.

- Ollut Ranskan muukalaislegioonassa, jossain taisteluissakin
- Oli ollut lentokoneessa joka kaapattiin, hyppäsi pois laskuvarjon kera.
- Seurustellut lyhyesti ainakin parin missin kanssa
- Pelannut jääkiekkoa Mestiksessä (ukko oli kaikkea muuta kuin urheilullinen) ja oli suuri lahjakkuus, mutta kärsii jostain vammasta niin ura jäi
- Työskennellyt formulavarikolla, pääsi myös ajamaan Formulaa ja oli superlahjakas. Kuitenkin tuo vamma esti tämänkin

Näitä juttuja piisaa koko ajan. Jos tuntematon puhuu hänen kanssaan, jutut saattaa mennä hetken läpi (kaikki ei ole ihan tota tasoa).

Mikä ihmisellä on päässä vikana kun tekee tuommoista. Toki on patologinen valehtelija, mutta miksi.

Olen tavannut samantapaisia, pääosin miehiä, hiukan lievempinä versioina. Yksi oli sellainen, joka oli joka toinen päivä myöhässä töistä ja koko selitysten kirjo tuli kyllä käytyä läpi.,..
 
Alkuperäinen kirjoittaja ex-hirmu:
Näitä juttuja on kyllä hauska lukea. Jotenkin huvittavaa, että niin moni nainen ajattelee, että heidän omat siisteyskäsitykset ja järjestysnormit ovat jokin yleinen luonnonlaki, jota kaikkien on ihan pakko noudattaa.

On olemassa ihmisiä, joita ei kerta kaikkiaan haittaa, että likainen lautanen on pari päivää pöydällä tai vähän käytetty t-paita olohuoneen lattialla. Miksi tällaisten ihmisten pitäisi väkisin muuttaa omia luonnollisia tapojaan toisen vaatimuksesta? Mikä tekee jonkun toisen siisteysnormeista tärkeämpiä kuin toisen?
Click to expand...

Eli siis mun pitäs asua paskakasassa siksi koska paskakasa ei mun miestäni haittaa?
 
Sinä taidat kovasti arvostaa miestäsi? Kunnon marttyyri... kokeile elää ihan normaalisti ja jätä joku sotkut korjaamatta. Mutta älä nalkuta. Mies oli varmaan oikeasti kiitollinen päivästä, kun et nalkuttanut koko ajan :D
 
[QUOTE="Kuutti";23705996]Eli siis mun pitäs asua paskakasassa siksi koska paskakasa ei mun miestäni haittaa?[/QUOTE]

Lisäksi vielä se että mun mieheni aina sitten valittaa kun:

"Ei ole yhtään puhtaita sukkia eikä kalsareita"
"Kaikki isot lautaset on taas likaisena"
"Pitäis laittaa työpaidat pesuun"

Eikä itse tee kuitenkaan mitään sen eteen että nuo hommat ratkeaisi......
 
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebsi:
Sinä taidat kovasti arvostaa miestäsi? Kunnon marttyyri... kokeile elää ihan normaalisti ja jätä joku sotkut korjaamatta. Mutta älä nalkuta. Mies oli varmaan oikeasti kiitollinen päivästä, kun et nalkuttanut koko ajan :D
Click to expand...

Kun mä en ole mikään kamala nalkuttaja. Sehän se tässä toisaalta ihan huvittaakin.
Enkä mä mitään marttyyrin kruunua tässä kiillotteli, aidosti vain loukkas miehen asenne, että on oikeutettu sotkemaan kun joskus siivoaa.

Ja kyllä mä arvostan miestäni, ja olen sen hänelle sanonutkin. Ja osoitan arvostukseni mm. sillä, että häntä odottaa lämmin ruoka ja vastakeitetty kahvi kun tulee töistä kotiin. Jos mä en häntä arvostaisi, niin en mä tuota tekisi, tai kehottaisi lepäämään jos on väsynyt.
 
[QUOTE="Kuutti";23706019]Lisäksi vielä se että mun mieheni aina sitten valittaa kun:

"Ei ole yhtään puhtaita sukkia eikä kalsareita" -No, eipä näytä olevan, ei.
"Kaikki isot lautaset on taas likaisena" -Kappas vaan, niinpä onkin.
"Pitäis laittaa työpaidat pesuun" -Niin pitäisi.
[/QUOTE]


Eli jos ei tee kotitöitä saman verran kuin tekisi yksin asuessaan, niin käyttäydy kuin kämppis. Ihmettelet mukana, että onpas tosiaan asiat päässeet hassulle tolalle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja JONSERED Karhunkantaja:
Siksi minä olisin luultavasti maininnut, että kun kaikki sujuu, ei ole aihetta rutista. Äänensävyn ja sanavalintojen kanssa on osattava pelata... Muuten menee vittuilun piikkiin.
Click to expand...

Joo äänensävy on ainakin meillä se kaikkein oleellisin juttu. Mies sanoo että joskus saa olla aika tarkkana niiden sävyjen kanssa. :whistle:

Kun minä olin lapsen kanssa kotona 1v. 4 kk, mies tottui siihen että koti on siivottu, pyykit pesty ja ruoka valmiina. Mutta kun jäi itse puoleksi vuodeksi kotiin, huomasikin että se on hän joka ne tekee. Siinä vaiheessa tuli meillä sanomista, kun tein vuorotyötä eikä kotona ollut tehty juuri mitään. : / Siitä se vaan pikkuhiljaa sitten lähti sujumaan, miehestä tuli kelpo koti-isi. Hoiti kodin ja lapsen mallikkaasti. :heart:

Nyt minä olen taas muutaman kk koti-äitinä. Mies auttaa nytkin enemmän kuin aiemmin, kun tietää että ei se kotona olokaan mitään lepolomaa ole.

Kaikille tuo miehen kotiin jääminen ei toki ole mahdollista. Mutta minusta ap:n tapauksessa olisi järkevää istua alas ja puhua rakkaudella, riitelemättä, ja käydä vaikka pariterapiassa puhumassa siitä millä tavalla olisi mahdollista oppiamaan toisen panosta kodin ja perheen puolesta, ja sopia molempia tyydyttävä työnjako, ilman että on olemassa vastapuolia, vaan että molemmat olisivat samalla puolella, puhaltaisivat yhteen hiileen yhteisen elämänsä puolesta. Minusta se ei ole utopiaa, mutta vaatii toki molemmilta ymmärrystä, joustoa ja ennen kaikkea rakkautta.
 
[QUOTE="Kuutti";23705996]Eli siis mun pitäs asua paskakasassa siksi koska paskakasa ei mun miestäni haittaa?[/QUOTE]

Se mikä on toisen mielestä paskakasa, voi toisen mielestä olla vielä ihan ok.

Olisiko mielestäsi ok, että minä vaatisin miestäni pesemään ikkunat kerran viikossa, koska se on MINUN mielestäni tärkeää?
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa