Meillä siiis kolme lasta,5v, 2,5v ja 2kk. Huolenaiheeni on esikoinen,tyttö 5v. Hän on aina ollut tempperamenttinen ja saanut hillittömiä kilareita ties mistä ja on kovin omapäinen eikä oikein vieläkään hyv'ksy sitä jos ei osaa jotain ns.aikuisten juttua tai ylipäänsä esim.luistelemaan opettelu yms.
Olemm uusioperhe,esikoisella eri isä kuin kahdella muulla. Tapaa isäänsä viikoittain ja välimme ovat oikein lämpimät. Miehen äiti kuoli aika äkillisesti vuosi sitten. Hän oli aika läheinen esikoiselle muttei kuitenkaan ihan ´ydinperhettä´,näkivät ehkä n.kerran kuussa/kahdessa kuussa.
Selitimme tytölle että mummi meni taivaaseen ja katselee nyt meitä sieltä ja että tyttö näkee hänet kun itse on oma vuoro mennä taivaaseen monen vuoden päästä.
Asia tuntui olevan ok.
Nyt viime kuukausina jos tyttö raivostuu jostain niin raivarit tuntuvat menevän ihan överiksi ja välillä tuntuu että tyttö saa ihan paniikkikohtauksen kun on niin raivona. Mikään puhe tai varsinkaan syliin otto ei auta vaan huutaa ja raivoaa vaan. Kohtaus voi kestää tunninkin. Raivotessaan paiskoo tavaroita ja huutaa rumia esim. sä oot tyhmä/kakka,mä en enää ikinä tykkää susta yms. Joskus vuoden alussa huusi pari kertaa siskolleen että tappaa tämän
Kävimme asian läpi ja tuli ilmi että hoidossa on pojat leikkineet ´tappoleikkejä´. En ollut enää huolissani asiasta ja tyttö ei enää sanonut niin. Nyt olimme vappuna Lintsillä ja kotiinlähtiessämme tyttö sai armottomat raivarit kun sade kasteli hänen hattaransa ja se piti heittää roskiin. Hän huusi ja kirkui ties miten pitkään kunnes huusi että ´Mä haluun kuolla´ Koskaan ennen ei ole niin huutanut,olemm kuolemasta kyllä puhuneet että esim.tyttö kysyy mitä tapahtuu jos putoaa sillalta ja mä vastaan että kuolee.
Kävimme asiaa läpi kun tyttö oli rauhoittunut ja kysyin että miksi hän haluaisi kuolla ja hän vastasi että kun taivaasta näkee niin pitkälle ja paljon asioita kerralla .Selitin sitten että myös lentokoneesta näkee eikä sitä varten tarvitse kuolla. Tyttö oli että okei,hän haluaa lentokoneeseen. Selitin myös mitä kuoleminen tarkoittaa ja että miten kamalaa se olisi jos hän kuolisi.
Nyt minua karmii tämä välikohtaus todella paljon Voiko olla mahollista että tyttä oikeasti ajattelee noin ja pitäisikö minun turvautua esim.psykologiin tms.Kiitos kaiklle jotka jaksoivat lukea ja kommentoida 
Olemm uusioperhe,esikoisella eri isä kuin kahdella muulla. Tapaa isäänsä viikoittain ja välimme ovat oikein lämpimät. Miehen äiti kuoli aika äkillisesti vuosi sitten. Hän oli aika läheinen esikoiselle muttei kuitenkaan ihan ´ydinperhettä´,näkivät ehkä n.kerran kuussa/kahdessa kuussa.
Selitimme tytölle että mummi meni taivaaseen ja katselee nyt meitä sieltä ja että tyttö näkee hänet kun itse on oma vuoro mennä taivaaseen monen vuoden päästä.
Asia tuntui olevan ok.
Nyt viime kuukausina jos tyttö raivostuu jostain niin raivarit tuntuvat menevän ihan överiksi ja välillä tuntuu että tyttö saa ihan paniikkikohtauksen kun on niin raivona. Mikään puhe tai varsinkaan syliin otto ei auta vaan huutaa ja raivoaa vaan. Kohtaus voi kestää tunninkin. Raivotessaan paiskoo tavaroita ja huutaa rumia esim. sä oot tyhmä/kakka,mä en enää ikinä tykkää susta yms. Joskus vuoden alussa huusi pari kertaa siskolleen että tappaa tämän
Kävimme asian läpi ja tuli ilmi että hoidossa on pojat leikkineet ´tappoleikkejä´. En ollut enää huolissani asiasta ja tyttö ei enää sanonut niin. Nyt olimme vappuna Lintsillä ja kotiinlähtiessämme tyttö sai armottomat raivarit kun sade kasteli hänen hattaransa ja se piti heittää roskiin. Hän huusi ja kirkui ties miten pitkään kunnes huusi että ´Mä haluun kuolla´ Koskaan ennen ei ole niin huutanut,olemm kuolemasta kyllä puhuneet että esim.tyttö kysyy mitä tapahtuu jos putoaa sillalta ja mä vastaan että kuolee.Kävimme asiaa läpi kun tyttö oli rauhoittunut ja kysyin että miksi hän haluaisi kuolla ja hän vastasi että kun taivaasta näkee niin pitkälle ja paljon asioita kerralla .Selitin sitten että myös lentokoneesta näkee eikä sitä varten tarvitse kuolla. Tyttö oli että okei,hän haluaa lentokoneeseen. Selitin myös mitä kuoleminen tarkoittaa ja että miten kamalaa se olisi jos hän kuolisi.
Nyt minua karmii tämä välikohtaus todella paljon
Voiko olla mahollista että tyttä oikeasti ajattelee noin ja pitäisikö minun turvautua esim.psykologiin tms.Kiitos kaiklle jotka jaksoivat lukea ja kommentoida 
