Siis MITEN jonkun "unelma" voi olla +4 lasta? Huhhuh?

[mewwe]

Ihmettelen, ettekö halua

- olla työelämässä / kerryttää eläkettä?
- harrastaa jotain intohimoisesti
- matkustella
- hoitaa itseänne
- viettää miehen kanssa laatuaikaa useammin kuin kerran vuodessa

jne. jne..?

Okei, ehkä jotain voi tehdä, vaikka olisi suurperhe, mutta niin se vaan menee, että kun lapset on pieniä ja niitä on useampi, niin omaa aikaa ei ole juuri ollenkaan.

 

[Mummeliisa]

Haluaa kaikkea noita ja halusi suurperheen.
Nuo kaikki listaltasi on ollut helppo totetuttaa, mutta lapsia siunaantui vähemmän kuin olisi toivonut eli kahdeksaan (9) näyttää jäävän vaikka kahtatoista toivoin.

 

[meah]

En halua matkustella, todellakaan.
Kaikki nuo muut kyllä ainakin vielä näiden neljän kanssa onnistuu ihan hyvin. Ja varmasti onnistuisi vaikka olisi se viideskin, mutta mä en jaksa olla raskaana enää, joten tekemättä jää.

 

["jaa-a"]

Onneksi ihmisillä on erilaisia tärkeysjärjestyksiä elämässään. Mulla viisi lasta ( enemmänkin olisin halunnut, mutta tuohon se jäi ), enkä tunne jääneeni mistään paitsi, päinvastoin. Kaikkia ap:n listaamia asioita olen lapsista huolimatta saanut tehdä/toteuttaa. Loppujen lopuksi kaikki on omasta asenteesta kiinni!

 

[petite]

Ihmettelen, ettekö halua

- olla työelämässä / kerryttää eläkettä?
- harrastaa jotain intohimoisesti
- matkustella
- hoitaa itseänne
- viettää miehen kanssa laatuaikaa useammin kuin kerran vuodessa

jne. jne..?

Okei, ehkä jotain voi tehdä, vaikka olisi suurperhe, mutta niin se vaan menee, että kun lapset on pieniä ja niitä on useampi, niin omaa aikaa ei ole juuri ollenkaan.

Se että omaa aikaa ei muka olis Miten niin? No meillä on vasta 3 lasta, mutta niistä huolimatta saan omaa aikaa harva se pöivä ja yhdessäkin päästään lomille. Se on ihan siitä kiinni mikä verkosto on. Ja olen sen verran turhamainen ihminen että haluan olla aina huoliteltu..kauppaankaan en mene ilman laittamatta Ja ihan hyvin sen pystyy tekemään. kaikki tuo mainitsemasi onnistuu hyvällä organisoinnilla. ja sekin ei tuota nykyään suurempaa vaivaa. Tulee ihan itsestään.

 

["minä"]

Suppeastipa maailmaa katsot, jos et voi ymmärtää ihmisiä olevan erilaisia. Voisin itse kysyä, että miten jonkun unelma voi olla harrastaa intohimoisesti.
Mutta asiaan: Meillä 4 lasta ja toivon vielä viidettä. Olen akateemisesti koulutettu ja mieheni myös. Olemme molemmat johtotehtävissä ja töissä kaikkien lasten väleissä. Olemme pitäneet lapset myös kauan kotona erilaisilla työaikajärjestelyillä. Lapset ovat nauttineet molemmista vanhemmista ja vanhemmat ovat saaneet toteuttaa itseään myös työelämässä. Matkustelemme vuosittain ulkomailla ja yhteistä aikaakin on. Harrastuksemme ovat puutöitä/käsitöitä ja lukemista, joten nekin onnistuvat vaikka onkin neljä lasta.
Kyllä ihminen saa yleensä järjesteltyä asiansa jos niin haluaa. Avarakatseisuutta peliin, kiitos.

 

[---ap------]

Miten te saatte omaa aikaa? En todellakaan voi jättää pieniä lapsia miehelleni, joka tulee väsyneenä töistä. Hänen pitää saada syödä ja levätä vähän. Hoitaako teillä sitten mummot, kummit tms. lapsia? Me ollaan päästy miehen kanssa kahdestaan jonnekin n. kerran vuodessa.

 

[neljän äiti]

Mikä oma aika? Mulla on koko ajan omaa aikaa, kotiäiti kun olen, Ei mun ajankäyttöä sanele kukaan muu kuin mä itte. ja matkustellaan myös, kesällä ympäri suomea ja eurooppaa as-vaunun kanssa, talvisin silloin tällöin etelänlomia. Lapset kulkee mukana. Eläkettä voi kerryttää muutenkin kuin töissä olemalla. Samoin itseään voi hoitaa vaikka lapsia olisikin useampi. Myös miehen kans voi viettää laatuaikaa vaikka joka ikinen päivä.

 

[----------ap-----------]

[QUOTE="minä";23732534]Suppeastipa maailmaa katsot, jos et voi ymmärtää ihmisiä olevan erilaisia. Voisin itse kysyä, että miten jonkun unelma voi olla harrastaa intohimoisesti.
Mutta asiaan: Meillä 4 lasta ja toivon vielä viidettä. Olen akateemisesti koulutettu ja mieheni myös. Olemme molemmat johtotehtävissä ja töissä kaikkien lasten väleissä. Olemme pitäneet lapset myös kauan kotona erilaisilla työaikajärjestelyillä. Lapset ovat nauttineet molemmista vanhemmista ja vanhemmat ovat saaneet toteuttaa itseään myös työelämässä. Matkustelemme vuosittain ulkomailla ja yhteistä aikaakin on. Harrastuksemme ovat puutöitä/käsitöitä ja lukemista, joten nekin onnistuvat vaikka onkin neljä lasta.
Kyllä ihminen saa yleensä järjesteltyä asiansa jos niin haluaa. Avarakatseisuutta peliin, kiitos.[/QUOTE]

Jep jep. Sinä ja miehesi ehkä olette sitten jotain luonnonoikkuja, ja energiaa ja rahaa riittää kaikkeen, mutta suurimmalla osalla suurperheistä näin ei todellakaan ole. Jos haluaa olla paljon läsnä jokaiselle lapselle ja hoitaa heidät hyvin, ei mitenkään ehdi harrastaa, tehdä uraa, matkustaa tms.. vuosikausiin. Tunnit ei vaan riitä. Jossain mättää, jos niin on. Ja esim. itse työssäkäyvänä en todellakaan RAASKI lähteä harrastamaan enää lasten hoitopäivän jälkeen, koska lapset ovat niin pieniä.

 

["minä"]

Kysymys on myös siitä, kuinka paljon "ilman lapsia aikaa" kaipaat. Ehkä ison lapsimäärän toivoneet arvostavat enemmän myös aikaa lasten kanssa. Meille mieheni kanssa riittää pitkälti töissä käynti ja satunnaiset illat omaa aikaa. Haluamme tehdä asioita yhdessä koko perheen kanssa - mehän toivoimme isoa perhettä. Isovanhemmat pitävät lapsiamme vain muutaman illan vuodessa, mutta emme koe tätä ongelmaksi. Yhdessäolo voittaa mennen tullen "ryyppäämään" lähtemisen kahdestaan miehen kanssa. Lisäksi nautimme yhteisistä illoista esim. viikonloppuisin.

 

["minä"]

Jep jep. Sinä ja miehesi ehkä olette sitten jotain luonnonoikkuja, ja energiaa ja rahaa riittää kaikkeen, mutta suurimmalla osalla suurperheistä näin ei todellakaan ole. Jos haluaa olla paljon läsnä jokaiselle lapselle ja hoitaa heidät hyvin, ei mitenkään ehdi harrastaa, tehdä uraa, matkustaa tms.. vuosikausiin. Tunnit ei vaan riitä. Jossain mättää, jos niin on. Ja esim. itse työssäkäyvänä en todellakaan RAASKI lähteä harrastamaan enää lasten hoitopäivän jälkeen, koska lapset ovat niin pieniä.

No, mulla ei ole juuri nyt haluakaan harrastaa kodin ulkopuolella iltaisin. Lisäksi teen tällä hetkellä lyhennettyä työpäivää, joten en ole niin kauaa lasten luota pois. Asia vain on niin, etten näe asiassa ongelmaa. Jos tekisin pitkää päivää ja harrastaisin paljon kodin ulkopuolella, niin ei kai minulta riittäisi aikaa yhdellekään lapselle?

 

[-------ap--------]

[QUOTE="minä";23732584]Kysymys on myös siitä, kuinka paljon "ilman lapsia aikaa" kaipaat. Ehkä ison lapsimäärän toivoneet arvostavat enemmän myös aikaa lasten kanssa. Meille mieheni kanssa riittää pitkälti töissä käynti ja satunnaiset illat omaa aikaa. Haluamme tehdä asioita yhdessä koko perheen kanssa - mehän toivoimme isoa perhettä. Isovanhemmat pitävät lapsiamme vain muutaman illan vuodessa, mutta emme koe tätä ongelmaksi. Yhdessäolo voittaa mennen tullen "ryyppäämään" lähtemisen kahdestaan miehen kanssa. Lisäksi nautimme yhteisistä illoista esim. viikonloppuisin.[/QUOTE]

Olin kotiäitinä yhteensä viisi vuotta, ja siinä viidessä vuodessa päästiin miehen kanssa tosiaan kerran vuodessa yhdessä ulos. Kaikki muut illat oltiin lasten kanssa, ja minä päivät. Ihan koko ajan, ihan aina. Millekään muulle kuin lastenhoidolle tai lasten kanssa olemiselle ei ollut aikaa, koska pienet lapset vaatii niin paljon. Toki lasten kanssa voi tehdä kaikenlaista, mutta kyllä minusta ainakin on mukava käydä yksin edes lenkillä HYVÄLLÄ OMATUNNOLLA useamman kerran viikossa. Jos lapsia tekee jatkuavasti lyhyellä ikäerolla, ei aikaa voi oikein olla mihinkään "omaan", kun vähän väliä on vauva-pikkulapsiaika.

 

[Madicken04]

Miten te saatte omaa aikaa? En todellakaan voi jättää pieniä lapsia miehelleni, joka tulee väsyneenä töistä. Hänen pitää saada syödä ja levätä vähän. Hoitaako teillä sitten mummot, kummit tms. lapsia? Me ollaan päästy miehen kanssa kahdestaan jonnekin n. kerran vuodessa.

Meillä ei ole kuin kolme lasta mutta ehkä noiden kahden vanhimman voidaan laskea vastaavan 2-3 lasta/naama. Mutta siis kyllä minä voin jättää lapset isänsä kanssa kotiin kun lähden lenkille tai minne nyt menenkin. Hirvean pitkille reissuille en nyt viitsi ilman kuoipusta lähteä kun tämä on täysimetyksellä, mutta kuitenkin.

Mies tekee yötyötä, hänellä on 5 yövuoroa putkeen ja sitten 5 vapaata. Vapaapäivinään hän osallistuu lastenhoitoon siinä kuin minäkin. Yövuorosta kun tulee hän saa luonnollisesti nukkua päivän, silloin otan sen oman ajan mieluiten siinä ennen hänen töihinlähtöä illasta, eli tuolloin lähden yksin tai kaverin kera koiria lenkittämään ja mies jää kotiin lasten kanssa. Luonnollisesti sitten kun itse palaan töihin ja mies jää koti-isäksi toimii homma toisinpäin.

Muu apu sitten auttaa meitä saamaan sitä yhteistä vapaa-aikaa. 6v ja kohta 5v ovat päiväkodissa ja lisäksi esikoisella on vapaa-ajan avustaja käytettävissään 10h/kk (hoitaa tarvittaessa myös kakkosta). Sukulaisia miellä ei ole paikakunnalla eikä koko maassa, mutta varamummo löytyy joka tarvittaessa hoitaa isompia lapsia ja on muutamia tuttuja joita on pestattu lastenhoitajiksi.

 

[Mummeliisa]

Miten te saatte omaa aikaa? En todellakaan voi jättää pieniä lapsia miehelleni, joka tulee väsyneenä töistä. Hänen pitää saada syödä ja levätä vähän. Hoitaako teillä sitten mummot, kummit tms. lapsia? Me ollaan päästy miehen kanssa kahdestaan jonnekin n. kerran vuodessa.

Tällä hetkellä meillä pieniä eniten vanhempien ohella hoivaavat omat aikuistuneen sisaruksensa. Siinä kohdin sellaista "ilonvaihtoa" eli me pidämme kaikkia lapsenlapsiamme vähintään yhtenä yönä viikossa luonamme ja vastaavasti sitten aikuiset lapseni tahtoisivat kukin pitää sisaruksiaan yhden yön viikossa. (Yö voi tarkoittaa yötä, päivää, iltaa, viikonloppua - miten milloinkin). Niin usein en anna, koska sisaruksia on sen verta monta, että lapset olisivat mielestäni liikaa pois kotoa.

Sisarusten ohella myös isovanhemmat, kummit, enot, täti jne tahtoisivat luoda omaa suhdetta lapsiin viettämällä näiden kanssa aikaa myös ilman vanhempien läsnäoloa.

Aiemmin, kun vanhimmat lapseni olivat pieniä ei tietenkään ollut sisaruksia vahtimassa, mutta isovanhemmat, kummit, tädit, enot kyllä silloinkin.

Sen lisäksi meillä oli ystävien kesken äitirinki jossa vuorottelimme sillä kuka keksi kaikkien rinkiläisten lapsille sopivaa puuhaa esim joksikin viikonlopuksi; oli pikkuväen leffailtoja siskonpedeillä, ompeluviikonloppuja, kokkausiltoja, mökki-, teatteri-, museo jne matkoja. Jokainen siis taipumustensa mukaan - ja jokaiselle pariskunnalle aina välillä myös kahdenkeksistä aikaa.

 

["minä"]

Mun onneni on erittäin paljon osallistuva isä. Hän todella haluaa olla lasten kanssa töiden jälkeen ja antaa mulle omaa aikaa. Lisäksi en ole ollut kotiäitinä noin pitkään, kun jaoimme miehen kanssa vanhempainvapaat yms. Olen seurannut vierestä samankaltaista tilannetta kuin sinun ap. Sisareni oli 6 vuotta kotona, eikä tuntunut pääsevän oikein mihinkään. Heillä isä ei ollut lasten kanssa ja ainoa vaihtoehto oli isovanhemmat. Onneksi hän asuu isovanhempien lähellä ja saattoi luottaa heidän apuunsa. Me olemme täällä matkojen päässä ja järjestämme asiat itse. Tämä sopii minulle ja olen onnellinen siitä. Toki olen samaa mieltä, että kotiäidin ei tulisi tuntea huonoa omaatuntoa esim. lenkillä käymisestä. Ymmärtäisiköhän miehesikin se, jos kertoisit ajatuksistasi hänelle?

 

[tytönjapoikienmamma]

Mulla on yksi vaikeavammainen lapsi ja kaksi tervettä. Laaja tukiverkosto. Pääsemme ulkomaille usein, vaikka ihan kahdestaan. Tällä hetkellä olen hoitovapaalla, taloudellinen tilanteemme on hyvä. Kodin ulkopuolisia aikaa vieviä harrastuksia en tässä elämäntilanteessa kaipaa niinkään, niiden aika oli ja tulee aikanaa, aika aikaansa kutakin...itseäni hoidan ja omaa-aikaa pystynjärjestämään silloin kuin haluan. En voisi kuvitella parempaa sisältöä elämääni, kuin miten nyt elän

 

[maomao]

Miten lapset sulkevat noita asioita pois? Eläkettä voi kerryttää vapaaehtoisilla eläkesäästöillä tai vaikka säästötilille/sijoituksiin, matkustellakin voi joko yksin, ystävien/miehen kanssa tai koko perheen kera. Laatuaikaa meillä on hurjan paljon, kun minun lapseni ovat isällään ja miehen tytär yökyläilee. Pidän itsestäni huolta: käyn kampaajalla, ostan vaatteita, meikkaan päivittäin, harrastankin.

Ehkä ap:lla ei onnistu nää jutut lasten kanssa, mutta mulla on hyvä elämä näin. Viides lapsi syntyy tammikuussa, aion olla kotona siis vielä vuosia Lasten kanssa elämä on parhaimmillaan, vaikka vietetäänkin aikaa myös miehen kanssa kahdestaan ja ystävien kanssa tehdään asioita ilman lapsia. Toisinaan sitten vaelletaan metsässä koko perheen voimin tms. ja nautin joka hetkestä.

 

["vieras"]

Ihmettelen, ettekö halua

- olla työelämässä / kerryttää eläkettä?
- harrastaa jotain intohimoisesti
- matkustella
- hoitaa itseänne
- viettää miehen kanssa laatuaikaa useammin kuin kerran vuodessa

jne. jne..?

Okei, ehkä jotain voi tehdä, vaikka olisi suurperhe, mutta niin se vaan menee, että kun lapset on pieniä ja niitä on useampi, niin omaa aikaa ei ole juuri ollenkaan.

Miten joku ei ymmärrä että jos lapsia 4 tai enemmän, voi tehdä noita kaikkia?
Meillä lapset 6v, 4v, 2,5v ja 11kk.

-Työelämästä: Vakituinen työpaikka odottaa, tarkoitus mennä ens vuoden syksynä takaisin, ellen sitä ennen ole löytänyt uutta työpaikkaa tai perustanut omaa firmaa.
-Harrastaa: En oo ikinä innostunu intohimoisesta harrastuskesta, teen kaikkea maksutonta paljon (lenkkeilen, luen, laulan karaokea)
-Matkustellaan perheen kanssa muutaman kerran vuodessa.
-Itsensä hoito: Teen mieluummin kasvohoidot kotona, ku kylillä. Kampaajalla käyn, lenkkeilen ilman lapsia.
-Laatuaika: Kerran kuussa lapset hoitoon. Joka toinen kuu käydään hotellissa =)

 

[Mummeliisa]

Mulla on yksi vaikeavammainen lapsi ja kaksi tervettä. Laaja tukiverkosto. Pääsemme ulkomaille usein, vaikka ihan kahdestaan. Tällä hetkellä olen hoitovapaalla, taloudellinen tilanteemme on hyvä. Kodin ulkopuolisia aikaa vieviä harrastuksia en tässä elämäntilanteessa kaipaa niinkään, niiden aika oli ja tulee aikanaa, aika aikaansa kutakin...itseäni hoidan ja omaa-aikaa pystynjärjestämään silloin kuin haluan. En voisi kuvitella parempaa sisältöä elämääni, kuin miten nyt elän

Tämä kuulostaa jotenkin kovin hyvälle.

Ja - (Toivoen että ap ei kommentistani loukkaannu.En nyt tarkoita erityisetsi häntä vaan yleisemmällä tasolla) - osasyy siihen miksi kuulostaa hyvälle on se, että iloitsee omista valinnoistaan sen sijaan että isoon ääneen kauhistelisi muiden valintoja.
Se että MITEN JOKU VOI HALUTA elää toisin kuin itse, antaa aina vähän sellaisen kuvan, että puhujalla ei ole itsellään asiat hyvin.

 

[Madicken04]

Mulla on yksi vaikeavammainen lapsi ja kaksi tervettä. Laaja tukiverkosto. Pääsemme ulkomaille usein, vaikka ihan kahdestaan. Tällä hetkellä olen hoitovapaalla, taloudellinen tilanteemme on hyvä. Kodin ulkopuolisia aikaa vieviä harrastuksia en tässä elämäntilanteessa kaipaa niinkään, niiden aika oli ja tulee aikanaa, aika aikaansa kutakin...itseäni hoidan ja omaa-aikaa pystynjärjestämään silloin kuin haluan. En voisi kuvitella parempaa sisältöä elämääni, kuin miten nyt elän

Tämä kuulostaa hyvältä. :flower:

Meillä on kaksi erityislasta myös ja ollaan ihan tyytyväisiä siihen tukiverkostoon mikä meillä milloinkin on ollut. Ei olla hirveästi kaivattu millekään pidemmille kahdenkeskeisille reissuille, mutta uskon että aika pitkälle saataisiin järjestettyä vapaata siten kuin haluamme. Meillä oli esim. suunnitelmissa lähteä viikonloppureissulle Pariisiin tässä keväällä ja isommille lapsille olisi löytynyt hoitaja täksi aikaa (kuopus vauvana kulkee yhä mukanani).

Kodin ulkopuolisiin harrastuksiin ollaan miehen kanssa vähän kannustettukin toisiamme, ihan vain siksi että pääsee aina hetkeksi pois näistä kotiympyröistä. Meille se vuorotyö on päiväkodin ohella tarjonnut sitä aikuisten omaa vapaa-aikaa. Monesti on ollut helpompi käydä kaksin lounaalla, jossain museossa tai näyttelyssä tai vaikka vaan patikkaretkellä lasten ollessa päiväkodissa kuin hankittua hoitajia illoiksi. Mitä tosin ollaan sitäkin pyritty tekemään aina silloin tällöin.

 

[-------ap---------]

No, eli siis useimmilla tähän ketjuun vastanneista on kuitenkin laaja verkosto, jotka auttaa lasten hoitamisessa ja asioiden järjestelyssä. Minulla tällaista mahdollisuutta ei ollut, lähipiirissäni on ihmisiä, jotka ajattelee "kun kerta itse on hankkinut, niin itse ne on aina hoidettavakin". Esim. esikoinen oli yökylässä ekan kerran 4-vuotiaana. Ihmettelenkin, miten kukaan haluaisi tuollaista tilannetta vuosikausia putkeen.

Oma tilanteeni oli sellainen, että en todellakaan oikein mitään voinut tehdä kotiäitivuosina, mutta toisilla on erilaiset verkostot ja miehellä varmaan erilainen työ. Omani on yrittäjä ja tekee 12-tuntisia työpäiviä, myös pikkulapsiaikana.

 

["minä"]

Tuossa viimeisessä viestissäsi ap tuli se pointti oikeastaan parhaiten esiin. Eli miehesi on yrittäjä ja päivät ovat pitkiä. Lenkin ajaksi täytyy lapsenvahti löytyä muualta. Mikäli isovanhemmat eivät tule kyseeseen on varmaan ainoa mahdollisuus tuo Mummeliisan kertoma äitiverkosto. Tarjoa hoitoapua ystävällesi ja hän tarjoaa sitä sinulle joskus. Mielestäni tuo yökyläily ei ole tärkein mittari omaan aikaan. Omat nuorimmaiseni 2,5 ja 4,5 -vuotiaat eivät ole koskaan olleet yökylässä, mutta sillä ei ole mielestäni niin suurta merkitystä oman aikani suhteen.

 

[Madicken04]

No, eli siis useimmilla tähän ketjuun vastanneista on kuitenkin laaja verkosto, jotka auttaa lasten hoitamisessa ja asioiden järjestelyssä. Minulla tällaista mahdollisuutta ei ollut, lähipiirissäni on ihmisiä, jotka ajattelee "kun kerta itse on hankkinut, niin itse ne on aina hoidettavakin". Esim. esikoinen oli yökylässä ekan kerran 4-vuotiaana. Ihmettelenkin, miten kukaan haluaisi tuollaista tilannetta vuosikausia putkeen.

Oma tilanteeni oli sellainen, että en todellakaan oikein mitään voinut tehdä kotiäitivuosina, mutta toisilla on erilaiset verkostot ja miehellä varmaan erilainen työ. Omani on yrittäjä ja tekee 12-tuntisia työpäiviä, myös pikkulapsiaikana.

Meillä suvut asuu ja ovat siis asuneet kokoajan eri amissa, eli ollaan lähtökohtaisesti oltu yksin. Kuitenkin ollaan rakennettu sitä tukiverkostoa itse, esikoisen (ja kakkosenkin) ollessa pieni kävin paljon avoimessa päiväkodissa yms missä koottiin sitten lähiympäristön äitien kanssa yhteistä hoitoverkostoa jolloin löytyi aina joku vapaaehtoinen hoitaja apuun kun haluttiin mennä jonnekin. Nykyisin ollaan itse jouduttu hyppäämään sivummalle tuosta koska meidän lapset ovat turhan vaativia tuon ringin hoidettaviksi, mutta keskenään he yhä hoitavat toistensa lapsia.

Välissä mies opiskeli ja silloin kyseltiin löytyisikö koululta joitain opiskelijoita jotka olisivat halukkaita sopivaa korvausta vastaan hoitamaan lapsia. Ja löytyihän heitä. =) Myös muuta kautta on löytynyt tuttuja joiden kanss aollaan jeesailtu toisiamme niin lasten- kuin lemmikeidenkin hoidossa ja kaikissa töissä mihin nyt ollaan pua tarvittu (remontit, muutot, kodinvahtiminen & kukkien kastelu lomareissujen aikana...).

 

[------]

Odotan kahdeksatta. Tämä joskus oli minun unelma, kun luulin vielä maailmaa kivaksi paikaksi. Nykyään ei ole enää unelma ja täys työ on selvitä tästä katraasta. Tukiverkostoa ei ole. Mut olen vl, siks näin.

 

["vieras"]

Mun mielestä on surullista jos ap kuvittelee, et oma elämä loppuu lapsiin. Tai ettei lasten kanssa voi tehdä mitään.