Kenen lapsi ollut isossa leikkauksessa? Kertokaa kokemuksia ja mihin pitää varautua?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "MintunKukka"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"MintunKukka"

Vieras
Minun lapsi on menossa leikkaukseen ensi viikolla. Ja olen asiaa työstäny mielessä jo puolivuotta ja puhunut ja puhunut ja vielä kerran puhunut. Et alkaa sukulaiset ja tuttavat olla kyllästyneitä aiheeseen. Kyseessä on vaativa ja iso leikkaus. Lapsi on teholla pari päivää leikkauksen jälkeen ja sairaalassa menee aikaa n. viikko.

Nyt alkaa minulle iskiä paniikki ku ei ole ku muutama päivä toimenpiteeseen. Sen minä tiedän että autolla minun ei kannata leikkauksen aikana lähtä ajamaan. Kolari on taattu.
Olen itseäni tsmpannut ja yrittäny valmistautua siihen että kun näen lapsen eka kertaa letkuissa ja turvoksissa leikkauksen jälkeen etten säikähdä.
Ei mä en osaa edes oikeen teille kirjottaa mitään ku ajatukset harhailee.

Jos ei muuta niin tsempatkaan minua.
 
Onko sinulla ketään tuki-ihmistä kuuntelemaan, puolisoa kenties? Eikö hän kuuntele tai tsemppaa?

Lapset potilainan ovat varmasti niin herkän oloisia, ovathan he pieniä. Mutta tiedäthän, että ammati-ihmiset siellä töitä tekevät pikkuisten kanssa :) Ole huoletta, vaikka hankalalta se tuntuu varmasti.
 
Onko sinulla ketään tuki-ihmistä kuuntelemaan, puolisoa kenties? Eikö hän kuuntele tai tsemppaa?

Lapset potilainan ovat varmasti niin herkän oloisia, ovathan he pieniä. Mutta tiedäthän, että ammati-ihmiset siellä töitä tekevät pikkuisten kanssa :) Ole huoletta, vaikka hankalalta se tuntuu varmasti.

On minulla. Ja kyllä he ovat kuunnellukkin. Mieskin. Ja kyllä he tsemppaa ja ollaan ihan hyvin saatu järjestettyä muille lapsille hoito siksi aikaa. Minä olen se joka olen lapsen tykönä siellä sairaalassa suurimman osan.
 
Mun lapsi oli letkuissa 2kk syntymästä eteenpäin ja leikattiin 2x päästä (aivoverenvuoto) ja suljettiin leikkauksella joku sydämmen läppä, joka normaalisti pitäisi sulkeutua itsestään.

En voi oikeastaan lohduttaa, koska on se kamalaa nähdä lapsensa siinä tilanteessa.
 
[QUOTE="vieras";23743750]Mun lapsi oli letkuissa 2kk syntymästä eteenpäin ja leikattiin 2x päästä (aivoverenvuoto) ja suljettiin leikkauksella joku sydämmen läppä, joka normaalisti pitäisi sulkeutua itsestään.

En voi oikeastaan lohduttaa, koska on se kamalaa nähdä lapsensa siinä tilanteessa.[/QUOTE]

Voin kuvitella että se ON kauheeta nähdä. :(
Miten lapsi nyt voi?
 
Teholla lapselle menee varmaan jatkuva kipulääkitys ja ainakin kaikki lapset, jotka minun aikana tulivat teholle, olivat vielä vähän unisia ja nukkuivat paljon. En tiedä millainen leikkaus on kyseessä, mutta lähes kaikilla taisi olla keskusvaltimokatetri (cvk), johon sai laitettua lääkkeet ja otettua verikokeet. Eikä niillä muita sitten ollut. Hengityskoneista oli irotettu. Hepettumisarvo, pulssi ja verenpaine näkyi kaikilla.

Ne, jotka oli vain sen pari päivää teholla, ei kyllä minun silmiin ollut turvotusta. Hoitajat laittoi heti kipulääkettä, jos yhtään olivat kipeän oloisia.
 
[QUOTE="Minna";23743793]Teholla lapselle menee varmaan jatkuva kipulääkitys ja ainakin kaikki lapset, jotka minun aikana tulivat teholle, olivat vielä vähän unisia ja nukkuivat paljon. En tiedä millainen leikkaus on kyseessä, mutta lähes kaikilla taisi olla keskusvaltimokatetri (cvk), johon sai laitettua lääkkeet ja otettua verikokeet. Eikä niillä muita sitten ollut. Hengityskoneista oli irotettu. Hepettumisarvo, pulssi ja verenpaine näkyi kaikilla.

Ne, jotka oli vain sen pari päivää teholla, ei kyllä minun silmiin ollut turvotusta. Hoitajat laittoi heti kipulääkettä, jos yhtään olivat kipeän oloisia.[/QUOTE]

Lapselle tehdään suunkorjausleikkaus. Et on melko varmasti turvoksissa.
Ja mitä olen hoitohenkilökunnan kans jutellut niin kipulääkettä menee kokoajan.
 
Meillä ei ollut ihan noin iso leikkaus, mutta muutama päivä piti olla sairaalassa sen jälkeen. Lapsi oli tuolloin 2 v. Sori, tämä ei ole kovinkaan hyvää tsemppausta, mutta edelleen muistan nuo päivät elämäni pahimpina. Sairaalassa kyllä jaksoin olla reippaana, mutta myöhemmin sitä aikaa piti pitkään käydä läpi itkunkin kanssa.

Ihanaa on kuitenkin se, että siitä kun lapsi toipui (yllättävän nopeasti), hän on ollut terve. Siitä jaksan iloita edelleen. Hyvää työtä siellä sairaalassa tehtiin.
 
Mun lapsella ei nyt aivan noin vaativa, refluksitauti oli paha ja leikkauksella hoidettiin.

Mahassa 20cm arpi, mahalaukku,ruokatorvi ja suolisto+maksa vedettiin pihalle. Viikko oltiin sairaalassa, 3 päivää kovat kivut joihin sai kipulääkettä, sitten kun alettiin liikkumaan alkoi helpottaa. Se on kamalaa katsoa kun lapsi kipeä ja letkuissa kiinni. Lapset onneksi toipuu nopeasti ja yleensä hyvin. Meidän pojalla vielä hyytymishäiriö joten ennen ja viikko jälkeen sai hyytymistekijöitä tiputuksena+verensiirron. Poika leikkaushetkellä 2 vuotias.

Kipulääkettä pyydät lapselle heti kun vähänkin kipeän oloinen. Ja hyppyytät hoitajia murheittesi kanssa, he ovat siellä teitä varten. Voimia koitokseen!

Saako kysyä mikä leikkaus?
 
Ok, en tosiaan ole mikään hoitoalan ammattilainen enkä siksi tarkoittanutkaan etteivätkö lapset olisi turvoksissa. Oma lapseni oli 7 viikkoa teholla, 3 paikkaisessa huoneessa ja sinä aikana siellä kävi todella monta pientä leikkauspotilasta sen yön tai kaksi olemassa. Omiin silmiin kukaan ei näyttänyt turvonneelta tms, mutta en kiellä etteivätkö olisi voineet olla turvoksissa. Katson tietenkin muiden lapsia eri vinkkelistä, kuin äiti omaa lastaan.
 
[QUOTE="Helmi S";23743823]Meillä ei ollut ihan noin iso leikkaus, mutta muutama päivä piti olla sairaalassa sen jälkeen. Lapsi oli tuolloin 2 v. Sori, tämä ei ole kovinkaan hyvää tsemppausta, mutta edelleen muistan nuo päivät elämäni pahimpina. Sairaalassa kyllä jaksoin olla reippaana, mutta myöhemmin sitä aikaa piti pitkään käydä läpi itkunkin kanssa.

Ihanaa on kuitenkin se, että siitä kun lapsi toipui (yllättävän nopeasti), hän on ollut terve. Siitä jaksan iloita edelleen. Hyvää työtä siellä sairaalassa tehtiin.[/QUOTE]

Mä tiedän et minulle käy juurikin nuin. Ja hoitajat jaksaa aina ihmetellä (ku paljon hoidoissa joutunu lasten kans käymään) et miten voi olla nuin rauhallinen äiti. Mut se rauhallisuus purkautuu heti autossa kotimatkalla tai viimestään ku miehen näen. Ja kotona mä en jaksa tehdä yhtään mitään sairaala käyntien jälkeen.
 
[QUOTE="...";23743829]Mun lapsella ei nyt aivan noin vaativa, refluksitauti oli paha ja leikkauksella hoidettiin.

Mahassa 20cm arpi, mahalaukku,ruokatorvi ja suolisto+maksa vedettiin pihalle. Viikko oltiin sairaalassa, 3 päivää kovat kivut joihin sai kipulääkettä, sitten kun alettiin liikkumaan alkoi helpottaa. Se on kamalaa katsoa kun lapsi kipeä ja letkuissa kiinni. Lapset onneksi toipuu nopeasti ja yleensä hyvin. Meidän pojalla vielä hyytymishäiriö joten ennen ja viikko jälkeen sai hyytymistekijöitä tiputuksena+verensiirron. Poika leikkaushetkellä 2 vuotias.

Kipulääkettä pyydät lapselle heti kun vähänkin kipeän oloinen. Ja hyppyytät hoitajia murheittesi kanssa, he ovat siellä teitä varten. Voimia koitokseen!

Saako kysyä mikä leikkaus?[/QUOTE]

Kipulääke pitää laittaa aluksi suoraan suonen kun ei voi niellä. Korjataan piilosuulakihalkio. Eli suu joudutaan kitalaesta aukaseen kokonaan ja nielua jatketaan.
Tosi hyvin on sairaalan hoitajat ja lääkäri asian selvittäny ja sain suoraan hoitajan numeron jos pitää jotain asiasta kysyä.
 
[QUOTE="Minna";23743845]Ok, en tosiaan ole mikään hoitoalan ammattilainen enkä siksi tarkoittanutkaan etteivätkö lapset olisi turvoksissa. Oma lapseni oli 7 viikkoa teholla, 3 paikkaisessa huoneessa ja sinä aikana siellä kävi todella monta pientä leikkauspotilasta sen yön tai kaksi olemassa. Omiin silmiin kukaan ei näyttänyt turvonneelta tms, mutta en kiellä etteivätkö olisi voineet olla turvoksissa. Katson tietenkin muiden lapsia eri vinkkelistä, kuin äiti omaa lastaan.[/QUOTE]

Aivan. On totta että omaan lapseen suhtautuu ihan erillalailla ku toisten. Ja sairaalassa se jotenki korostuu vielä.
Saako kysyä,että miksi lapsesi oli teholla?
 
[QUOTE="MintunKukka";23743892]Kipulääke pitää laittaa aluksi suoraan suonen kun ei voi niellä. Korjataan piilosuulakihalkio. Eli suu joudutaan kitalaesta aukaseen kokonaan ja nielua jatketaan.
Tosi hyvin on sairaalan hoitajat ja lääkäri asian selvittäny ja sain suoraan hoitajan numeron jos pitää jotain asiasta kysyä.[/QUOTE]

Meidän refluksipotilaalle meni selkäydinkatetrilla ekat kolmepäivää kipulääke, sen jälkeen iv:sti kanyylin kautta ja 1 päivä suun kautta panadolia eli pikkuhiljaa purettiin kipulääkitystä...
 
Meidän refluksipotilaalle meni selkäydinkatetrilla ekat kolmepäivää kipulääke, sen jälkeen iv:sti kanyylin kautta ja 1 päivä suun kautta panadolia eli pikkuhiljaa purettiin kipulääkitystä...

Aivan. Mä en oikeesti ole ihan täysin varma et miten ne tuon kipulääkityksen laittaa, mut kummiskin lääkettä niin paljon ettei varmasti ole kipeä. Ja kotiin pääsee kun voi lääkkeen nielasta.
 
[QUOTE="MintunKukka";23743860]Mä tiedän et minulle käy juurikin nuin. Ja hoitajat jaksaa aina ihmetellä (ku paljon hoidoissa joutunu lasten kans käymään) et miten voi olla nuin rauhallinen äiti. Mut se rauhallisuus purkautuu heti autossa kotimatkalla tai viimestään ku miehen näen. Ja kotona mä en jaksa tehdä yhtään mitään sairaala käyntien jälkeen.[/QUOTE]

Tiedän tuon tunteen. Olo on niin piesty henkisesti, että ei jaksa tosiaan mitään. Mutta muuten mä ajattelen, että on vaan hyvä, jos äiti jaksaa koko ajan pysyä rauhallisena ja positiivisena, että lapsella olisi mahdollisimman turvallinen olo siellä. Niin mä silloin psyykkasin itseni, että paljon kurjempi olo lapsella on, jos se huomaa, että se on äidinkin mielestä kamalaa.
 
Kipulääkitys siellä muuten hoidettiin tosi hyvin. Kipuhoitajakin oli erikseen. Aina sai lisää lääkettä, jos lapsi vaikutti kivulloiselta.

Minkä ikäinen on tämä pieni potilas?
 
[QUOTE="Helmi S";23743983]Kipulääkitys siellä muuten hoidettiin tosi hyvin. Kipuhoitajakin oli erikseen. Aina sai lisää lääkettä, jos lapsi vaikutti kivulloiselta.

Minkä ikäinen on tämä pieni potilas?[/QUOTE]

4,5v
 
Meillä poika syntyi 3kk etuajassa. Hänelle tehtiin leikkaus 6vrk iässä. Silloin se meni sen kaiken muun järkytyksen ja pelon seassa. Kun pojalla oli ikää 9kk hän sairastui suolentuppeumaan, jonka vuoksi hänet leikattiin kiireellisenä päivystystapauksena. Neljä tuntia aikaisemmin minulla oli terve vauva ja yht äkkiä häntä ollaan viemässä suoraan leikkaussaliin vahvasti kipulääkitettynä :( En tänä päivänäkään tiedä miten ajoin sairaalalta kotiin... Minun ei suositeltu jäämään odottamaan. Mies oli pojan luona leikkausta seuraavana päivänä ja minä siitä seuraavana. Ja kyllähän tuo oli hyvinkin turvoksissa.

Silloin pojan näkeminen järkytti enempi, kuin pikkukeskosena, koska niitä letkuja oli enempi. Oli virtsakatetri, ravintolius meni suoneen, kipulääke suoraan suoneen ja happiviikset, koska kivun vuoksi hengitti liian tiheästi. Ehkä sekin, että tiesin aikasemman sairaalajakson perusteella mikä mikin johto oli ja mitä eri monitorin arvot tarkoitti, helpotti ja stressasi. Hän oli viisi päivää suonensisäisellä ravinnolla ennenkuin suoliäänet kuuluivat ekan kerran ja voitiin aloittaa varovaisesti ruokailut. Sittenkin vielä pari päivää osastolla tarkkailtavana.

Lapset toipuvat hirmuisen nopeasti.
Puhu hoitajien kanssa, jos siltä tuntuu. He kyllä kuuntelevat ja jos pyydät voit varmasti sairaalassakin päästä puhumaan jonkun kanssa (esim sairaalapastorin). Ja silloin kun tuntuu avuttomimmalta muista, että tutun ihmisen läheisyys ja kosketus on lapselle parasta lääkettä, se nopeuttaa paranemista ja helpottaa kipua (tutkitusti). Vaikka et muuhun pystyisi tai muuta osaisi tehdä, niin sen kyllä osaat lapsesi äitinä. Eikä sinulta muuta vaaditakaan.
 
Leikataanko lapsi Husukessa vai jossain muualla? Tyttärellämme huuli-suulakihalkio ja 3 kertaa nyt leikattu. Lapsemme ei ollut teholla leikkauksen jälkeen, vaan pääsi heräämöstä suoraan osastolle. Lääkitsevät lasta kyllä hyvin, vanhempana tietysti olet lapsesi voinnin paras asiantuntija ja jos vaikuttaa, että lapsi on kipeä niin reippaasti vain lisää lääkettä pyytämään. Lapset ovat uskomattoman reippaita ja "nopeita" paranemaan. Leikkausta seuraavana päivänä meillä ainakin on varovasti alettu tarjoilemaan juomia ja tasaisia viileitä soseruokia. Minkä ikäinen lapsesi on? Pienen lapsen kanssa siinä suhteessa helpompaa, ettei hän osaa itse vielä "kyseenalaistaa" toimenpiteitä... Halkiolapsille on oma jäsenyhdistys; suhupo ja myös oma keskustelupalsta, josta varmasti vertaistukea löytyy. Muista, että sinulla on oikeus suruun ja asiat täytyy jossain vaiheessa käsitellä ja puhumallahan se parhaiten onnistuu. Tätä vain on jostain syystä täysin terveiden lasten vanhempien hankala ymmärtää... Itse olen pyrkinyt sairaalareissujen ja leikkausten suhteen siihen, että lapsen nähden en itke, itku tulee huoneen ulkopuolella tai myöhemmin kotona... Tsemppiä matkaan, hyvin se menee ja sairaalassa varmasti tapaat muita vanhempia, jotka ovat samalla "aalto pituudella" ja heiltä löytyy vertaistukea.
 
[QUOTE="plop";23743999]
Lapset toipuvat hirmuisen nopeasti.
Puhu hoitajien kanssa, jos siltä tuntuu. He kyllä kuuntelevat ja jos pyydät voit varmasti sairaalassakin päästä puhumaan jonkun kanssa (esim sairaalapastorin). Ja silloin kun tuntuu avuttomimmalta muista, että tutun ihmisen läheisyys ja kosketus on lapselle parasta lääkettä, se nopeuttaa paranemista ja helpottaa kipua (tutkitusti). Vaikka et muuhun pystyisi tai muuta osaisi tehdä, niin sen kyllä osaat lapsesi äitinä. Eikä sinulta muuta vaaditakaan.[/QUOTE]

kiitos.
 
[QUOTE="MintunKukka";23743955]Aivan. Mä en oikeesti ole ihan täysin varma et miten ne tuon kipulääkityksen laittaa, mut kummiskin lääkettä niin paljon ettei varmasti ole kipeä. Ja kotiin pääsee kun voi lääkkeen nielasta.[/QUOTE]

vaikka ne antaa sitä kipulääkettä suoneenkin säännöllisesti, myös lapset ovat yksilöitä kivun suhteen. Voi lapsesi silti olla kipeä vaikka olisi saanut suoneen lääkettä. Heillä on yhdistelmiä joita voi antaa jos joku tietty lääke ei lasta kivuttomaksi saa. Täysi kivuttomuus on mahdottomuus mutta siihe pitää pyrkiä.
 
Lapsi on ollut kolme kertaa isossa leikkauksessa. Rankinta on ehkä juuri se, kun näkee lapsen leikkauksen jälkeen, minusta isomman lapsen kanssa vielä korostuu jotenkin se.. tai siis, kun oli ihan pieni, ja avuttomana letkuissa se kontrasti ei ollut niin iso, kuin silloin kun lapsi oli jo isompi ja liikkui yms, ja sitten yhtäkkiä olikin letkuissa ja koneissa kiinni ja kivulias.

Odottelu tietysti myös on rankkaa, se kun odottaa tietoa koska lapsi pääsee leikkurista ulos. En minä oikein osaa sanoa, että miten siihen voi varautua. Leikkuriin saattaminen oli myös henkisesti aika raskas paikka, vaikka sitä piti itsensä lapsen edessä kasassa. Voimia, sinulle ja lapselle!
 
[QUOTE="...";23744006]Leikataanko lapsi Husukessa vai jossain muualla? Tyttärellämme huuli-suulakihalkio ja 3 kertaa nyt leikattu. Lapsemme ei ollut teholla leikkauksen jälkeen, vaan pääsi heräämöstä suoraan osastolle. Lääkitsevät lasta kyllä hyvin, vanhempana tietysti olet lapsesi voinnin paras asiantuntija ja jos vaikuttaa, että lapsi on kipeä niin reippaasti vain lisää lääkettä pyytämään. Lapset ovat uskomattoman reippaita ja "nopeita" paranemaan. Leikkausta seuraavana päivänä meillä ainakin on varovasti alettu tarjoilemaan juomia ja tasaisia viileitä soseruokia. Minkä ikäinen lapsesi on? Pienen lapsen kanssa siinä suhteessa helpompaa, ettei hän osaa itse vielä "kyseenalaistaa" toimenpiteitä... Halkiolapsille on oma jäsenyhdistys; suhupo ja myös oma keskustelupalsta, josta varmasti vertaistukea löytyy. Muista, että sinulla on oikeus suruun ja asiat täytyy jossain vaiheessa käsitellä ja puhumallahan se parhaiten onnistuu. Tätä vain on jostain syystä täysin terveiden lasten vanhempien hankala ymmärtää... Itse olen pyrkinyt sairaalareissujen ja leikkausten suhteen siihen, että lapsen nähden en itke, itku tulee huoneen ulkopuolella tai myöhemmin kotona... Tsemppiä matkaan, hyvin se menee ja sairaalassa varmasti tapaat muita vanhempia, jotka ovat samalla "aalto pituudella" ja heiltä löytyy vertaistukea.[/QUOTE]

Ei leikata siellä.
Kiitos sinulle. Poika on itse tosi reipas lähteen aina hoitoihin. Ei koskaan ole sanonu et ei lähtis. Ja ei koskaan ole vaatimassa mitään palkinnoksi niinku isommat lapset vaan tyytyy et hänen kuuluu nämä asia tehdä ja käydä. Joskus ihan säälitää ku on niin reipas. Minun on tämän lapsen kans pitäny paljon kulkea eri jutuissa ja tutkimuksissa.
Pitää tuohon jäsenyhdistykseen.
Lapsi on 4,5v.
 
[QUOTE="MintunKukka";23744050]Ei leikata siellä.
Kiitos sinulle. Poika on itse tosi reipas lähteen aina hoitoihin. Ei koskaan ole sanonu et ei lähtis. Ja ei koskaan ole vaatimassa mitään palkinnoksi niinku isommat lapset vaan tyytyy et hänen kuuluu nämä asia tehdä ja käydä. Joskus ihan säälitää ku on niin reipas. Minun on tämän lapsen kans pitäny paljon kulkea eri jutuissa ja tutkimuksissa.
Pitää tuohon jäsenyhdistykseen.
Lapsi on 4,5v.[/QUOTE]

Lapset, jotka pienestä saakka paljon käyneet lääkärissä ja tutkimuksissa ovat niin tottuneita tähän kaikkeen, että se on heille aivan normaalia "elämää", eivätkä he osaa käyntejä kyseenalaistaa. Meillä myös tyttö on aivan "ylireipas" lääkärissä kävijä verrattuna sisarukseensa, joka "terve" eikä näitä käyntejä ole kuin harvoin flunssassa.

Saanko kysyä, että missä lapsesi leikataan, mahdollisesti Oulussa?
 

Yhteistyössä