S
Seb
Vieras
Oon 35v. mies ja mulla on vaimoni kanssa yksi 3v (just täyttänyt) poika. Oomme olleet yhdessä 8v josta naimisissa 4v. Tuntuu, että parisuhde on karilla, mutta ite kyllä yritän joka päivä, mutta tuntuu että mussa on perustavaa laatua olevaa vikaa. Yritän hiukan selventää tilannettani. Haluan korostaa, että en nyt kerää sääliä vaan pikemminkin semmoisia mietteitä ja fiiliksiä mitä kirjoitukseni herättää.
Lapsi on ollut koko ajan kotona, menee päiväkotiin syksyllä. Aluksi äiti oli hoitovapaalla hetken ja sitten äiti meni töihin ja mä siirryin osa-aikaduuniin. Tässä kuviossa sitten äidinäidillä kans iso rooli, mutta pääosin poika ollut mulla aamupäivät. Äidinäiti sit tulee kun saan pojun nukkumaan. Sitten lähden töihin, jossa oon yleensä n. 13-21. Joskus tuun aikaisemmin. Eli oikeestaan toi mun työ on ihan täyspäivästä, käytännössä työmatkoineen oon duunissa 40h viikossa. Työmatkoihin menee se tunti päiväs, ihan normi pk-seudun lähistöllä.
Poikamme on aika pelokas, ainakin välillä. Äiti syyttää siitä mua ja ehkä on oikeessa. Oon kai sitten hiukan huono lapsen kanssa. Pärjään hänen kanssa mielestäni hyvin kun olemme kahdestaan, mutta sitten kun äiti on messissä ja sanoo, että "tee sitä, tee tota, tee tätä", niin jotenkin pasmat sekoo. Meen käytännössä lukkoon ja päässä alkaa "surisemaan". Alkaa ahistaa. Pystyn siis toimimaan muksun kanssa lähinnä jos oon yksin tai jos joku muu (äiti/äidin äiti) ottaa koko vastuun. Välimuoto on mulle todella hankalaa ja sitten alan helposti tiuskia sun muuta. Ja vaimo ei kestä sitä, sanoo että sanon niin ilkeesti asioita.
Oon nauhottanut noita tilanteita, koska oon yrittänyt parantaa, mutta ei vaan onnistu. Ahistaa noi epäselvät tilanteet ja se on totta että sanon hiukan negasti ja oon väärällä tavalla kriittinen. En kumminkaan kiroile, en käytä halventavia sanoja, mutta olen passiivinen ja sanon vaan tyyliin "toi pitäis olla paremmin", "Pitäs pitää kämppä järjestyksessä, emmä osaa siivota kun en tiiä tavaroiden paikkoja" jne... Sitten kun olen ahdistunut, niin lapsen kanssa oleminenkin on tuskaa.
Mä hoidan kotona melkein kokonaan siivouksen ja melkein joka kerta siitä tulee valituksia. Vaimo sanoo, että hän vaan kertoo mikä on tehty huonosti jne... Mutta mä en kestä vaan yhtään kritiikkiä. Vaimolla on yrittäjä ja aikaa ja energiaa menee tohon kuvioon paljon. Se on kumminkin hänen elämänsä, joten se nyt vaan on niin. Ja hän ei voisi toisin elää ja sen ymmärrän.
Mut pahinta siis on se, että äidin ja myös äidinäidin mielestä olen lähestulkoon tuhonnut lapsemme turvallisuuden kannalta tärkeimmät vuodet 0-3v, koska olen passiivinen, ahdistunut, poissaoleva ja sellainen että en huomio muita ihmisiä. Ehkä on näin, olen jotenkin luonteeltani "raskas" vaikka en haluaisi. En silti millään halua uskoa, että olisin tuhonnut ihan noin paljoa.
Musta vaan tuntuu, että multa vaaditaan hiukan liikaa ja sellaisia asioita, jotka ei ole luontaisia mulle. Tiedän, että on superisiä joille tää kaikki menee itsestään, mutta musta tuntuu, että suurin osa miehistä on lastensa kanssa vielä enempi kusessa. Sanon usein tota asiaa, mutta vaimo toteaa vaan, että ei tää oo vertailusta kiinni. Se on ihan totta, mutta yritän kummiskin parhaani. En vaan aina jaksa tai osaa....
No aika sekavaa tää on, mutta voi kysyä lisää, jos joku ylipäätään jakso lukee tätä
Lapsi on ollut koko ajan kotona, menee päiväkotiin syksyllä. Aluksi äiti oli hoitovapaalla hetken ja sitten äiti meni töihin ja mä siirryin osa-aikaduuniin. Tässä kuviossa sitten äidinäidillä kans iso rooli, mutta pääosin poika ollut mulla aamupäivät. Äidinäiti sit tulee kun saan pojun nukkumaan. Sitten lähden töihin, jossa oon yleensä n. 13-21. Joskus tuun aikaisemmin. Eli oikeestaan toi mun työ on ihan täyspäivästä, käytännössä työmatkoineen oon duunissa 40h viikossa. Työmatkoihin menee se tunti päiväs, ihan normi pk-seudun lähistöllä.
Poikamme on aika pelokas, ainakin välillä. Äiti syyttää siitä mua ja ehkä on oikeessa. Oon kai sitten hiukan huono lapsen kanssa. Pärjään hänen kanssa mielestäni hyvin kun olemme kahdestaan, mutta sitten kun äiti on messissä ja sanoo, että "tee sitä, tee tota, tee tätä", niin jotenkin pasmat sekoo. Meen käytännössä lukkoon ja päässä alkaa "surisemaan". Alkaa ahistaa. Pystyn siis toimimaan muksun kanssa lähinnä jos oon yksin tai jos joku muu (äiti/äidin äiti) ottaa koko vastuun. Välimuoto on mulle todella hankalaa ja sitten alan helposti tiuskia sun muuta. Ja vaimo ei kestä sitä, sanoo että sanon niin ilkeesti asioita.
Oon nauhottanut noita tilanteita, koska oon yrittänyt parantaa, mutta ei vaan onnistu. Ahistaa noi epäselvät tilanteet ja se on totta että sanon hiukan negasti ja oon väärällä tavalla kriittinen. En kumminkaan kiroile, en käytä halventavia sanoja, mutta olen passiivinen ja sanon vaan tyyliin "toi pitäis olla paremmin", "Pitäs pitää kämppä järjestyksessä, emmä osaa siivota kun en tiiä tavaroiden paikkoja" jne... Sitten kun olen ahdistunut, niin lapsen kanssa oleminenkin on tuskaa.
Mä hoidan kotona melkein kokonaan siivouksen ja melkein joka kerta siitä tulee valituksia. Vaimo sanoo, että hän vaan kertoo mikä on tehty huonosti jne... Mutta mä en kestä vaan yhtään kritiikkiä. Vaimolla on yrittäjä ja aikaa ja energiaa menee tohon kuvioon paljon. Se on kumminkin hänen elämänsä, joten se nyt vaan on niin. Ja hän ei voisi toisin elää ja sen ymmärrän.
Mut pahinta siis on se, että äidin ja myös äidinäidin mielestä olen lähestulkoon tuhonnut lapsemme turvallisuuden kannalta tärkeimmät vuodet 0-3v, koska olen passiivinen, ahdistunut, poissaoleva ja sellainen että en huomio muita ihmisiä. Ehkä on näin, olen jotenkin luonteeltani "raskas" vaikka en haluaisi. En silti millään halua uskoa, että olisin tuhonnut ihan noin paljoa.
Musta vaan tuntuu, että multa vaaditaan hiukan liikaa ja sellaisia asioita, jotka ei ole luontaisia mulle. Tiedän, että on superisiä joille tää kaikki menee itsestään, mutta musta tuntuu, että suurin osa miehistä on lastensa kanssa vielä enempi kusessa. Sanon usein tota asiaa, mutta vaimo toteaa vaan, että ei tää oo vertailusta kiinni. Se on ihan totta, mutta yritän kummiskin parhaani. En vaan aina jaksa tai osaa....
No aika sekavaa tää on, mutta voi kysyä lisää, jos joku ylipäätään jakso lukee tätä
