Lapsettomuus - "Ei tarkoitettu äidiksi"? Huh huh!!

[xxxxxx]

En olisi ikinä uskonut kuulevani tällaista. Itse "luomusti" raskaaksi tulleet spekuloivat, että jos ei joku tule raskaaksi ilman hoitoja, niin häntä ei ehkä ole tarkoitettukaan äidiksi! Aivan uskomatonta! Itse en ole vielä kumpaakaan, mutta tunnen lapsettomuushoidoissa olleita. En mitenkään pysty allekirjoittamaan moista väitettä, sillä välillä jopa tuntuu siltä, että nehän ne juuri helpoiten lisääntyvätkin, kenellä siihen on vähiten edellytyksiä. No se oli nyt karkeasti sanottuna nuorista naisista, joilla on lapsia monen eri miehen kanssa ja elämä joka suuntaan muutenkin sekaisin, mutta kummastuttaa moinen kommentti koulutetuilta kolmekymppisiltä kyllä.

Olisikovat he itse olleet valmiita toteamaan, että ehkä minua ei ole tarkoitettu äidiksi, jos ei olisi luomuna onnistunutkaan..? En osallistunut aktiivisesti keskusteluun, mutta kuuntelin sitä yrittäen kovasti hillitä itseni. Ei kukaan voi oikeasti noin pahasti seota lapsen saatuaan, vaikka monenmoista onkin nähty ja kuultu. Olkaapa ihmiset oikeasti varoivaisia puheissanne! Itse ainakin päätin, etten tuossa seurassa milloinkaan kertoisi, jos joutuisin johonkin hoitoihin turvautumaan, sillä enhän ehkä heidän silmissään mikä oikea äiti olisikaan. Kyse ei ollut siis mistään uskonnollisista seikoista, vaan he toden totta pohtivat, että "joku tarkoitushan sillä pitää olla, kun ei tule raskaaksi". Samalla tavallahan voisi todeta, että joku tarkoitus sillä on jos tulee vaikka syöpä, miksi sitä sitten hoidettaisiin. Ääääk!

 

["äiti"]

Minulla on yksi lapsi luomusti, toista ei yrityksestä huolimatta ole tullut. Koen että minua ei ole tarkoitettu kuin yhden lapsen äidiksi.

 

[Mummeliisa]

Ihmisillä välillä hassuja käsityksiä asioista, joita eivät itse elämässään kohdanneet.
Useimmiten moiset vaarattomia ja antavat vain kantajastaan hupsun kuvan.
Joskus taas loukkaavia ja kantajaansa typistäviä ja sellainen ikävää.

Olen pahoillani, että tulit loukatuksi.

 

["hmmm"]

Lapsettomuus on hyvin kipeä ja raskas asia ja olet oikeassa että noissa asioissa pitää osata olla hyvin korrekti.
Huonoa tuuria se varmasti on ja monien asioiden yhteissumma ehkä, kuten syövät yms.muut sairaudet. En usko että niin on pelkästään"tarkoitettu"olemaan.
Lapseton ystäväni tosin sanoo että häntä ei ole tarkoitettu vaan äidiksi, ehkä niin on vaan"helppo"itselle todeta.. siis että noin ei ole vaan tarkoitettu minulle käyvän.

 

[Waahtera]

Näinpä.. On kyllä ihme puhetta ja varmasti satuttaa lapsetonta.. Varmastihan esim. se, että kohdun limakalvoa kasvaa vähän väärissä paikoissa tai se, että munanjohdin on vioittunut, tarkoittaa, ettei voisi olla hyvä äiti eikä tarvis saada lapsia ollenkaa..

Samalla logikalla kait voi sanoa, että superhuonon näön omaavan ihmisen kannattais vaan pysyä kotonaan suljettujen ovien takana, kun ei näe ulkona ilman laseja liikkua.. On tähän kohtaloon varmasti joku hyvä syy! Tai synnynnäistä sydänvikaa ei kannatta hoitaa, koska saattaahan sillä olla joku tarkoitus, että ihminen siihen kuolee.. Voi luoja...

 

["mä"]

Minä en ole koskaan kärsinyt lapsettomuudesta. Kun lapsi tuli, aloin kärsiä, mutta onhan tässä hyviäkin puolia.

 

[tiiru]

Voit tsiisus mitä ihmisiä...huh huh.
Kyllä sitä mitä ihmeellisimmistä asioista voi nousta kusi päähän, tekisi mieli täräyttää vähän...ihan vähän vaan.

 

["..."]

Kyse ei ollut siis mistään uskonnollisista seikoista, vaan he toden totta pohtivat, että "joku tarkoitushan sillä pitää olla, kun ei tule raskaaksi". Samalla tavallahan voisi todeta, että joku tarkoitus sillä on jos tulee vaikka syöpä, miksi sitä sitten hoidettaisiin. Ääääk!

Tätäpä juuri. Mikä tarkoitus on millään sairaudella? Miksei vain sairasteta ja toivota parasta? Jotkut parantuvat, jotkut kuolevat, sehän on vain luonnollista. Miksi meillä ylipäätään on lääketiedettä, joka yrittää parantaa ihmisten elämänlaatua ja terveyttä?

Täytyy myöntää, että välillä ennen omaa yritystä ajatukset kävivät vähän samoilla linjoilla. Etenkin jos kävi lukemassa noita lapsettomien omia palstoja, joissa tunteita tuuletetaan välillä todella rajustikin. Mietin, mitä järkeä on yrittää jotain niin, että pahimmassa tapauksessa menettää mielenterveytensä (tai niin sen katkeruuden ja epäonnistumisen tunteen ainakin näin) ja parisuhteensa?

Mutta sitten esikoista yrittäessä kävikin ilmi, etten voi tulla raskaaksi ilman hedelmöityshoitoja. Olinkin itse yhtäkkiä yhtä epätoivoinen ja välillä katkerakin niitä kohtaan, joille raskautuminen oli helppoa. Eikä käynyt mielessäkään, että minua ei ole "tarkoitettu" äidiksi. Äidiksi tuleminen oli minulle vain vaikeampaa kuin muille, johtuen sairaudesta, joka huomattiin vasta ehkäisyn poisjättämisen yhteydessä.

En usko kohtaloon, enkä mihinkään korkeampaan voimaan. Päähäni ei siis mitenkään mahdu ajatus siitä, että jokin asia on "tarkoitettu" olemaan jollain lailla. Jos taas "tarkoituksella" viitataan jonkin asian luonnollisuuteen tai evoluutioon, niin ajatus on väärä. Ei evoluutiolla tai luonnolla ole mitään tarkoitusta, ei mitään pyrkimystä. Asioita vain tapahtuu satunnaisesti, toisille osuu huonommat lähtökohdat kuin toisille, joko geneettisistä tai ympäristöllisistä tai molemmista tekijöistä johtuen. Ihmiskunta on jo pitkään elänyt "ei-evolutiivisessa" ympäristössä, koska teknologiamme (niin maanviljelyn, lääketieteen kuin muunkin yhteiskunnan saralla) mahdollistaa myös heikompien yksilöiden eloonjäämisen. Siksi luonnollisuuteen vetoaminen lisääntymisen yhteydessä on mielestäni naurettavaa, ja osoittaa vain ihmisten puutteellisen kyvyn nähdä asioita isompina kokonaisuuksina.

 

[Champion]

Se on niin helppo puhua kun ei tiedä miltä se tuntuu. Itse mietin just miehen kans et lähdettäis luovuttaan sukusoluja kun meillä lasten teko onnistunut kohtuu helpolla (paitsi kolmannen tulo).. Kaikki on tarkoiteetu vanhemmiksi jos niin vaan hlauaa ja onneksi siihen ei kenenkään tyhmät kommentit voi vaikuttaa

 

["vieras"]

Näinpä.. On kyllä ihme puhetta ja varmasti satuttaa lapsetonta.. Varmastihan esim. se, että kohdun limakalvoa kasvaa vähän väärissä paikoissa tai se, että munanjohdin on vioittunut, tarkoittaa, ettei voisi olla hyvä äiti eikä tarvis saada lapsia ollenkaa..

Samalla logikalla kait voi sanoa, että superhuonon näön omaavan ihmisen kannattais vaan pysyä kotonaan suljettujen ovien takana, kun ei näe ulkona ilman laseja liikkua.. On tähän kohtaloon varmasti joku hyvä syy! Tai synnynnäistä sydänvikaa ei kannatta hoitaa, koska saattaahan sillä olla joku tarkoitus, että ihminen siihen kuolee.. Voi luoja...

Kyllä lapsettomuus ja kuolemaan johtava sydänvika painivat eri sarjassa vakavuutensa suhteen.
Mielestäni tällä hetkellä kun puhutaan terveydenhuollossa priorisoinnista, etusijalle pitäisi ilman muuta asettaa ne joilla on kuolemaan johtava sairaus/vika/vamma tms. Tämä tarkoittaisi ehkä jopa sitä että esim lapsettomuushoidoista otettaisiin varoja vakavien sairauksien/vikojen/vammojen tms. hoitoon.

 

["Kenguru"]

[QUOTE="vieras";23892633]Kyllä lapsettomuus ja kuolemaan johtava sydänvika painivat eri sarjassa vakavuutensa suhteen.
Mielestäni tällä hetkellä kun puhutaan terveydenhuollossa priorisoinnista, etusijalle pitäisi ilman muuta asettaa ne joilla on kuolemaan johtava sairaus/vika/vamma tms. Tämä tarkoittaisi ehkä jopa sitä että esim lapsettomuushoidoista otettaisiin varoja vakavien sairauksien/vikojen/vammojen tms. hoitoon.[/QUOTE]

Mutta jos sulla olis tyhjä syli, niin luulen että ajattelisit toisella tavalla.

 

["Alkup"]

[QUOTE="äiti";23892497]Minulla on yksi lapsi luomusti, toista ei yrityksestä huolimatta ole tullut. Koen että minua ei ole tarkoitettu kuin yhden lapsen äidiksi.[/QUOTE] Entä jos ensimmäistäkään lasta ei olisi tullut, olisitko todennut, ettet ole äidiksi tarkoitettu ollenkaan? Et siis turvautunut hoitoihin toista yrittäessä? Hyvä sinänsä, että asiat osaa hyväksyä. Jotenkin vaan tuntuu, että on vähän "helpompi" hyväksyä se ettei toista lasta tule, kuin se ettei lasta saisi ollenkaan.

Tosin tässä mainitsemassani tapauksessa oli kritiikin kohteena lapsettomuushoidon kautta raskaaksi tullet, ei kokonaan lapsettomaksi jääneet, jotka eivät olisi asiaa hyväksyneet. Minusta "hyviä" ja "huonoja" äitejä löytyy niin luomusti raskautuneista kuin hoitoja saaneista. Eivätkä kaikki edes puhu avoimesti hoidoistaan, joten koskaan ei voi tietää kuka on minkäkin tien kulkenut. Ennen rehvasteltiin että minäpä se synnytin alateitse, nykyisin kai aletaan rehvastella, että minä se tulin luomuna raskaaksi. Huoh. En nyt muista kuinka monta prosenttia se olikaan kaikista raskauksista, joissa jotain ulkopuolista apua on tarvittu, mutta määrä on koko ajan kasvamassa, eikä sen pitäisi enää olla mikään hirmuisen epätavallinen juttu.

 

["maarit"]

[QUOTE="Kenguru";23892657]Mutta jos sulla olis tyhjä syli, niin luulen että ajattelisit toisella tavalla.[/QUOTE]

Ei mutta kyllä mie pelastaisin sydänsairaan lapsen ennemmin kuin täyttäisin oman sylin.. eihän näin saa ajatella ja asioita asettaa toisten edelle, mutta kyllä ne olemassa olevat lapset ovat paljon tärkeämpiä, nyt kun näistä terveydenhuollon leikkauksista puhutaan.

 

["..."]

[QUOTE="vieras";23892633]Kyllä lapsettomuus ja kuolemaan johtava sydänvika painivat eri sarjassa vakavuutensa suhteen.
Mielestäni tällä hetkellä kun puhutaan terveydenhuollossa priorisoinnista, etusijalle pitäisi ilman muuta asettaa ne joilla on kuolemaan johtava sairaus/vika/vamma tms. Tämä tarkoittaisi ehkä jopa sitä että esim lapsettomuushoidoista otettaisiin varoja vakavien sairauksien/vikojen/vammojen tms. hoitoon.[/QUOTE]

Vakavien sairauksien kohdalla (kuten mainitsemasi kuolemaan johtava sydänsairaus) ei käsittääkseni ole jouduttu tekemään säästöjä. Vai oletko kuullut leikkaavien kirurgien lomautuksista? Tai onkologien lomautuksista? Ongelmia tuottavat enemmänkin esim. sydänsiirtojen vähyys ja tämä taas johtuu elinluovuttajien vähyydestä, johon ei rahalla voida vaikuttaa.

Sen sijaan perusterveydenhuollossa on säästöjä jouduttu hakemaan, mutta silti mielestäni olisi hyvin vaikea lähteä priorisoimaan esim. II-tyypin diabeteksen (elintasosairaus) hoitoa lapsettomuushoitojen edelle. Miksi tupakoivat ihmiset saavat hoitoa tupakoinnista johtuviin sairauksiin?

Nämä ovat hyvin vaikeita eettisiä kysymyksiä, ja siksi eri sairauksien hoidon priorisointiin ei ole toistaiseksi lähdetty.

 

[Chala]

[QUOTE="vieras";23892633]Kyllä lapsettomuus ja kuolemaan johtava sydänvika painivat eri sarjassa vakavuutensa suhteen.
Mielestäni tällä hetkellä kun puhutaan terveydenhuollossa priorisoinnista, etusijalle pitäisi ilman muuta asettaa ne joilla on kuolemaan johtava sairaus/vika/vamma tms. Tämä tarkoittaisi ehkä jopa sitä että esim lapsettomuushoidoista otettaisiin varoja vakavien sairauksien/vikojen/vammojen tms. hoitoon.[/QUOTE]

Mä taas näen asian niin että tietyissä rajoissa pitäisi palata evoluution tarkoittamaan kaavaan, vahvimmat selviää. Ihmiskunta rappeutuu koska fyysiset ja henkiset ongelmat lisääntyy jatkuvasti, ja varsinkin fyysiseen puoleen on erittäin isona syynä se, että elämää "arvostetaan" aivan liikaa ja hengissä pyritään pitämään ketä tahansa missä tahansa tilanteessa, kunhan vain ei kuolla, koska se ei ole sallittua.

Kuolemaan johtavat sairaudet/viat/vammat ovat seurausta jostain ja varsinkin jos on kyse kuolemaan johtavasta vammasta joka on jo sikiöaikana aiheutunut, ei sitä voida parantaa. Miksi silloin pitäisi käyttää satoja ja taas satoja tuhansia siihen, että pitkitetään kärsimystä joka joka tapauksessa tulee johtamaan kuolemaan ennemmin tai myöhemmin eikä siitä ole mitään pienintäkään mahdollisuutta selvitä.

Miksei voida vammasta tai sairaudesta panostaa antamaan ihmisarvoinen elämä pituudestaan riippumatta, eikä vain pyrkiä pidentämään vähiä päiviä viimeisenkin hyvinvoinnin rippeen kustannuksella? Vaikka ihminen itse tahtoisi kuolla, häntä vain hoidetaan ja hoidetaan ja hoidetaan viimeiseen saakka.

Lapsettomuushoidot on hieno juttu, harva lapsettomuustapaus johtuu nykyään muusta kuin itseaiheuttamistamme ongelmista (liittyen siis ikään, elämäntapoihin jne.), mutta niissäkin pitäisi ihmisten osata itse pitää tolkku milloin pitää ymmärtää lopettaa eikä olisi huono juttu joutua käymään muutaman kerran psykologin juttusilla keskustelemassa siitä mitkä ovat motiivit tuoda maailmaan esim. lapsi jolla on monikymmenkertaiseksi kasvanut riski vakavaan perinnölliseen sairauteen "normaaliin" lapseen verrattuna.

En tiedä olisinko itse ollut hoitoihin valmis, yritysaikana se ei tullut ajankohtaiseksi koska oltiin vielä sen verran nuoria ja ehkä se tuskainen lapsenkaipuu ja pakottava tarve päästä äidiksi alkoi vaihtua surutyön myötä tilanteen hyväksymiseksi. Kieltämättä mietin myös mikä on syy siihen ettei onnistuta, onko taustalla jokin geneettinen tekijä joka estää koko raskautumisen koska tuloksena ei kuitenkaan olisi elinkelpoista lasta tmv..

 

["äiti"]

[QUOTE="Alkup";23892681]Entä jos ensimmäistäkään lasta ei olisi tullut, olisitko todennut, ettet ole äidiksi tarkoitettu ollenkaan? Et siis turvautunut hoitoihin toista yrittäessä? Hyvä sinänsä, että asiat osaa hyväksyä. Jotenkin vaan tuntuu, että on vähän "helpompi" hyväksyä se ettei toista lasta tule, kuin se ettei lasta saisi ollenkaan.

Tosin tässä mainitsemassani tapauksessa oli kritiikin kohteena lapsettomuushoidon kautta raskaaksi tullet, ei kokonaan lapsettomaksi jääneet, jotka eivät olisi asiaa hyväksyneet. Minusta "hyviä" ja "huonoja" äitejä löytyy niin luomusti raskautuneista kuin hoitoja saaneista. Eivätkä kaikki edes puhu avoimesti hoidoistaan, joten koskaan ei voi tietää kuka on minkäkin tien kulkenut. Ennen rehvasteltiin että minäpä se synnytin alateitse, nykyisin kai aletaan rehvastella, että minä se tulin luomuna raskaaksi. Huoh. En nyt muista kuinka monta prosenttia se olikaan kaikista raskauksista, joissa jotain ulkopuolista apua on tarvittu, mutta määrä on koko ajan kasvamassa, eikä sen pitäisi enää olla mikään hirmuisen epätavallinen juttu.[/QUOTE]

Olisin tyytynyt jäämään ilman lasta. Hoitoihin en ikinä menisi, joten eipä vaihtoehtoja kovinkaan paljoa jää. Ja kyllä tapaus on eri kuin aloittajan mainitsema, mutta tulipahan mieleen, kun itsekin ajattelen samallalailla.

 

[piina]

On eriasia ajatella henkilökohtaisella tasolla, kuin "maailmanlaajuisesti". Henkilökohtaisella tasolla, tahtoisin kaikkien kavereideni, jotka tahtovat lapsen, saavan sen. Mutta maailmanlaajuisesti maapallolla on jo liikaa ihmisiä ja hoidot ovat vastaan biologiaa.

 

["hmm"]

Nykyään ollaan unohdettu sekin tosiasia, että lapsettomuuskin on luonnollinen asia siinä missä lasten syntyminenkin. Kaikki eivät saa jälkeläisiä, niin on luonnossa aina ollut, aikojen alusta asti.
Mielestäni on hienoa kunnioittaa luontoa ja todeta, että "näin ei ole tarkoitettu".
Nykyihminen tietenkin haluaa kaiken ja heti, mutta nykyihminen onkin hyvin vieraantunut todellisesta elämästä. :flower:

 

[Chala]

[QUOTE="äiti";23892713]Olisin tyytynyt jäämään ilman lasta. Hoitoihin en ikinä menisi, joten eipä vaihtoehtoja kovinkaan paljoa jää. Ja kyllä tapaus on eri kuin aloittajan mainitsema, mutta tulipahan mieleen, kun itsekin ajattelen samallalailla.[/QUOTE]

"Olisin tyytynyt"? Sä voit ajatella noin nyt kun sulla on lapsi/lapsia, mutta on aika naiivia sanoa että satavarmasti tilanne olisi mennyt näin jos se todella olisi mennyt toisin.

 

[Veronmaksaja]

Mielestäni on loukkaavaa sanoa, että jotakuta ei ole tarkoitettu äidiksi. Toinen asia on kuinka järkevää on maksaa kenenkään hedelmällisyyshoitoja. Yhteiskunta maksaa hoidosta suoria kustannuksia per lapsi 10 000-50 000e riippuen äidin iästä, hedelmällisyydestä, hoitokeinoista ja sattumasta. Kustannukset voivat nousta paljon korkeammiksikin, jos hoidot aiheuttavat ongelmia lapselle tai äidille. Lisäksi yhteiskunta maksaa lääkärien ja muiden alan tutkijoiden koulutuksen, paljon tutkimusta yms.

Mielestäni tässä ei ole mitään järkeä.

Maailma, ja Suomikin, on täynnä lapsia, joiden vanhemmat eivät syystä tai toisesta voi elää lastensa kanssa. Jos aikuinen ei tule luonnollisella tavalla saa lasta ja on ”tyhjän sylin” –ongelma, voi tuon sylin täyttää muutoinkin. Voi adoptoida, olla sijaisvanhempi, tarjota viikonloppuhoitoa tai kummiutta laitoksiin sijoitetuille lapsille.

 

["Kenguru"]

[QUOTE="äiti";23892713]Olisin tyytynyt jäämään ilman lasta. Hoitoihin en ikinä menisi, joten eipä vaihtoehtoja kovinkaan paljoa jää. Ja kyllä tapaus on eri kuin aloittajan mainitsema, mutta tulipahan mieleen, kun itsekin ajattelen samallalailla.[/QUOTE]

Niinno, vänkään vähän vastaan, älä ota pahalla. Mutta sitähän me kuitenkaan tiedä miten olisit toiminut, tiedä vaikka olisit mennyt hoitoihin. On tosi moinia asioita, joissa omaa käyttäytymistään ei tiedä ennen kuin kohtaa oikeasti ko. tilanteen.

Ja hoitoihin menosta, että tosi monilla on kyse vain pikku juttujen korjaamisesta, eli etkö tosiaan olisi lääkkeillä korjannut kiertoasi, jos se olisi siitä ollut kiinni tms.?

 

[Chala]

[QUOTE="hmm";23892737]Nykyään ollaan unohdettu sekin tosiasia, että lapsettomuuskin on luonnollinen asia siinä missä lasten syntyminenkin. Kaikki eivät saa jälkeläisiä, niin on luonnossa aina ollut, aikojen alusta asti.
Mielestäni on hienoa kunnioittaa luontoa ja todeta, että "näin ei ole tarkoitettu".
Nykyihminen tietenkin haluaa kaiken ja heti, mutta nykyihminen onkin hyvin vieraantunut todellisesta elämästä. :flower:[/QUOTE]

Nykyihminen on myöskin aiheuttanut lapsettomuusongelmista suuren osan esim. sillä, että on pidetty hengissä ihmisiä joiden olisi luonnollisesti pitänyt kuolla jo pikkulapsina tai ennen lisääntymisikää. Samoin elintasosairaudet ja huomattavasti korkeammaksi noussut ensisynnyttäjien (=-yrittäjien) ikä nostavat lapsettomuusprosentteja. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja jos vain luonnonmukaisesti terveet ja kykenevät yksilöt selviäisivät ja lisääntyisivät, pystyisitkö sinä sanomaan että olisit olemassa ja äiti(?)?

 

["hmm"]

Miksi se on niin vaikeaa hyväksyä, ettei kaikille ihmisille ole tarkoitettu kaikkia asioita elämässä?

Joku ihminen saa sairauttakin ja toinen saa olla terveenä.
Toinen löytää ihanan puolison ja toinen ei ikinä.
Yksi saa lapsia ja toinen ei saa lapsia.

Sitä kutsutaan elämäksi.

 

["vieras"]

Mä taas näen asian niin että tietyissä rajoissa pitäisi palata evoluution tarkoittamaan kaavaan, vahvimmat selviää. Ihmiskunta rappeutuu koska fyysiset ja henkiset ongelmat lisääntyy jatkuvasti, ja varsinkin fyysiseen puoleen on erittäin isona syynä se, että elämää "arvostetaan" aivan liikaa ja hengissä pyritään pitämään ketä tahansa missä tahansa tilanteessa, kunhan vain ei kuolla, koska se ei ole sallittua.

Kuolemaan johtavat sairaudet/viat/vammat ovat seurausta jostain ja varsinkin jos on kyse kuolemaan johtavasta vammasta joka on jo sikiöaikana aiheutunut, ei sitä voida parantaa. Miksi silloin pitäisi käyttää satoja ja taas satoja tuhansia siihen, että pitkitetään kärsimystä joka joka tapauksessa tulee johtamaan kuolemaan ennemmin tai myöhemmin eikä siitä ole mitään pienintäkään mahdollisuutta selvitä.

Miksei voida vammasta tai sairaudesta panostaa antamaan ihmisarvoinen elämä pituudestaan riippumatta, eikä vain pyrkiä pidentämään vähiä päiviä viimeisenkin hyvinvoinnin rippeen kustannuksella? Vaikka ihminen itse tahtoisi kuolla, häntä vain hoidetaan ja hoidetaan ja hoidetaan viimeiseen saakka.

Lapsettomuushoidot on hieno juttu, harva lapsettomuustapaus johtuu nykyään muusta kuin itseaiheuttamistamme ongelmista (liittyen siis ikään, elämäntapoihin jne.), mutta niissäkin pitäisi ihmisten osata itse pitää tolkku milloin pitää ymmärtää lopettaa eikä olisi huono juttu joutua käymään muutaman kerran psykologin juttusilla keskustelemassa siitä mitkä ovat motiivit tuoda maailmaan esim. lapsi jolla on monikymmenkertaiseksi kasvanut riski vakavaan perinnölliseen sairauteen "normaaliin" lapseen verrattuna.

En tiedä olisinko itse ollut hoitoihin valmis, yritysaikana se ei tullut ajankohtaiseksi koska oltiin vielä sen verran nuoria ja ehkä se tuskainen lapsenkaipuu ja pakottava tarve päästä äidiksi alkoi vaihtua surutyön myötä tilanteen hyväksymiseksi. Kieltämättä mietin myös mikä on syy siihen ettei onnistuta, onko taustalla jokin geneettinen tekijä joka estää koko raskautumisen koska tuloksena ei kuitenkaan olisi elinkelpoista lasta tmv..

Hiukkasen ristiriitainen tämä sinun ajatus. Lapsettomuuden taustallahan voi olla myöskin geneettiset virheet ts äidiksi haluava on jo omassa sikiövaiheessaan vammautunut ja tämä vamma ilmenee vasta kun hän haluaisi itse tulla äidiksi. Eli tässäkin voisi ajatella että luonto karsii "huonoimman" geneettisen perimän pois katkaisemalla sen perimän jatkuvuuden elikä nainen tai mies ei ole kykenevä saamaan lapsia.

Itsekään en kannata pakonomaista elämän ylläpitoa mutta jo syntyneiden elämää tulisi ylläpitää lääketieteen mahdollistamin keinoin tiettyyn rajaan asti eli niin kauan kuin elämä itsessään olisi ihmisarvoista. Mutta tuossapa se onkin se asian yhdin, elikä kuka on niin "jumala" että sanoo missä raja menee...

 

[Chala]

Mielestäni on loukkaavaa sanoa, että jotakuta ei ole tarkoitettu äidiksi. Toinen asia on kuinka järkevää on maksaa kenenkään hedelmällisyyshoitoja. Yhteiskunta maksaa hoidosta suoria kustannuksia per lapsi 10 000-50 000e riippuen äidin iästä, hedelmällisyydestä, hoitokeinoista ja sattumasta. Kustannukset voivat nousta paljon korkeammiksikin, jos hoidot aiheuttavat ongelmia lapselle tai äidille. Lisäksi yhteiskunta maksaa lääkärien ja muiden alan tutkijoiden koulutuksen, paljon tutkimusta yms.

Mielestäni tässä ei ole mitään järkeä.

Maailma, ja Suomikin, on täynnä lapsia, joiden vanhemmat eivät syystä tai toisesta voi elää lastensa kanssa. Jos aikuinen ei tule luonnollisella tavalla saa lasta ja on ”tyhjän sylin” –ongelma, voi tuon sylin täyttää muutoinkin. Voi adoptoida, olla sijaisvanhempi, tarjota viikonloppuhoitoa tai kummiutta laitoksiin sijoitetuille lapsille.

Jos jokainen apuun turvautuva jättäisi turvautumatta apuun ja heistä vaikka puoletkin jäisi lopullisesti ilman lasta, loppupuolisko saisi esim. kolmen sijaan yhden lapsen, millä maahanmuutolla paikattaisiin aukko syntyvyydessä ja radikaalissa väestön ikärakenteen vinoutumisessa kun eläkeläisten määrä kasvaa räjähdysmäisesti?

Mistä siis ne veronmaksajat, vai laitettaisko Suomi konkurssijonoon muiden talousvaikeuksissa painivien kanssa?