Mitä odotettavissa jos en imetä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="hmm";23974189]Et sinä silti imetyksellä korvaa lapsesi isää. Hän tulee suremaan isän puuttumista myöhemmin, se on pitkäkestoinen surutyö. Ei hän muistele silloin äidin tissejä. Kohdista energiasi siihen, miten saat hänestä ehjän aikuisen, sillä lapselta puuttuu toinen vanhempi. Sekin on puhdasta biologiaa kuten tiedät, ihmisellä on tarve juuriinsa. Sen sijaan että mollaat täällä korvikkeiden juottajia, keskity itseesi.[/QUOTE]

Hyvin kirjoitettu. Se on elinikäinen prosessi selvitä isättömyydestä tai siitä ettei isä ollut elämässä. Kun tajuaa mistä on jäänyt paitsi ei se äiti siinä kauheesti auta ja imetys ;)
 
Minkä ikäinen NinaTT olet? Minkä ikäisenä sait lapsesi? Oletko yksinhuoltaja siksi, koska se oli alunperinkin suunnitelmissasi vai siksi, koska "asiat ei menneet niin kuin piti"?

Entä miten sinusta pitäisi toimia niissä tilanteissa, joissa vauvan paino laskee esim. 10 prosenttia syntymäpainosta, ja painoa on jo kiire saada nousemaan, eikä rintamaitoa vain tunnu tulevan tarpeeksi?
 
[QUOTE="hmm";23974189]Et sinä silti imetyksellä korvaa lapsesi isää. Hän tulee suremaan isän puuttumista myöhemmin, se on pitkäkestoinen surutyö. Ei hän muistele silloin äidin tissejä. Kohdista energiasi siihen, miten saat hänestä ehjän aikuisen, sillä lapselta puuttuu toinen vanhempi. Sekin on puhdasta biologiaa kuten tiedät, ihmisellä on tarve juuriinsa. Sen sijaan että mollaat täällä korvikkeiden juottajia, keskity itseesi.[/QUOTE]

Ydinperhemalli on hyvin kulttuurisidonnainen. Muualla maailmassa eletään monenlaisissa perheissä, on olemassa montakin kulttuuria jossa bioisä ei tavanomaisesti asu saman katon alla kuin lapsi :) Katsot nyt asiaa kulttuurin sokaisemien lasien läpi. Kuvittelet, että tänhetkinen (tai oikeastaan muutaman vuosikymmenen takainen) tilanne suomessa on suoraan yleistettävissä biologiseksi faktaksi. Educate yourself, joku amerikkalainen sanoisi :p

Yksi hyvä tapa kasvattaa lapsesta eheä aikuinen on luja äiti-lapsi suhde. Mikäs siihen sen parempi kuin toimiva imetyssuhde ensivuosina. Se rakkauden tunne kun ensi kertaa pidin häntä rinnalla ja hän sai ensimmäisen maitotippansa, samalla tapitti suoraan silmiin :heart: Oksitosiini on kovaa kamaa.
 
Viimeksi muokattu:
[QUOTE="Vieras";23974199]Minkä ikäinen NinaTT olet? Minkä ikäisenä sait lapsesi? Oletko yksinhuoltaja siksi, koska se oli alunperinkin suunnitelmissasi vai siksi, koska "asiat ei menneet niin kuin piti"?

Entä miten sinusta pitäisi toimia niissä tilanteissa, joissa vauvan paino laskee esim. 10 prosenttia syntymäpainosta, ja painoa on jo kiire saada nousemaan, eikä rintamaitoa vain tunnu tulevan tarpeeksi?[/QUOTE]

Olen nyt 22-vuotias. Vielä ennen kun tulin raskaaksi elin hyvin erilaista elämää. Sinisilmäisenä kuvittelin, että lapsen isäkin tajuaisi, ettei sellaista elämää voi yhdistää perhe-elämää. Seuraavan lapsen olen ajatellut hankkia tietoisesti yksinhuoltajana.

Tuollaisessa tilanteessa lapselle pitäisi tarjota luovutettua äidinmaitoa, mieluiten esimerkiksi ruiskulla tai hörppyyttämällä, pienenpieniä annoksia kerralla, aina imetyksen päätteeksi. Olisi myös suotavaa kutsua paikalle joku imetysasiantuntija tarkistamaan missä ongelma voisi olla.
 
Ydinperhemalli on hyvin kulttuurisidonnainen. Muualla maailmassa eletään monenlaisissa perheissä, on olemassa montakin kulttuuria jossa bioisä ei tavanomaisesti asu saman katon alla kuin lapsi :) Katsot nyt asiaa kulttuurin sokaisemien lasien läpi. Kuvittelet, että tänhetkinen (tai oikeastaan muutaman vuosikymmenen takainen) tilanne on suoraan yleistettävissä biologiseksi faktaksi. Educate yourself, joku amerikkalainen sanoisi :p

Yksi hyvä tapa kasvattaa lapsesta eheä aikuinen on luja äiti-lapsi suhde. Mikäs siihen sen parempi kuin toimiva imetyssuhde ensivuosina. Se rakkauden tunne kun ensi kertaa pidin häntä rinnalla ja hän sai ensimmäisen maitotippansa, samalla tapitti suoraan silmiin :heart: Oksitosiini on kovaa kamaa.



aijotko imettää intiassa niitä pieniä?
 
[QUOTE="mie";23974212]aijotko imettää intiassa niitä pieniä?[/QUOTE]

No en nyt ihan mitään tuollaista ole suunnitellut. En minä kieltäytyisi jos joku sellaista ehdottaisi. Maidon luovutusta voisin jopa itse ehdottaa. Ja varmasti tekisi mieli ottaa rinnalle vauva, joka maitoa kaipaa, se on sisäsyntyinen vaisto joka kumpuaa hyvin syvältä, mutta ihan niin yksinkertainen tilanne ei kuitenkaan ole, että voisin noin vain napata vauvan syliini ja imettää :)
 
[QUOTE="huoh";23974206]Nyt alkaa mennä mauttomaksi.. taas. Ette osaa pysyä asiallisena. Paljon asiallisempi ninatt on kuin te nälvijät.[/QUOTE]

ai kun nina tt sanoo että äidit leikkaa lapsensa kk aikasemmin massusta kun vauva on söpömpi. Äidit kohtelee lapsiaan miten sattuu jos imetys ei onnistu....
 
Täällä taidetaan pysyä sillä paska mutsi-linjalla ja pysytään päätöksessä korvikkeiden osalta. Miksi? Koska se on sekä äidille että lapselle niin paljon turvallisempaa. Ei koska ei nyt vaan huvita tai viitsi tai kehtaa. Vaikka mun peruslääkitys sallis imetyksen (tästä ne edelleen ihan teratologisen tietopalvelunkin tasolla arvailee käykö vai ei), mä en pääse yli enkä ympäri siitä että mulla on muita lääkkeitä, kuten migreenin kohtauslääkkeet, jotka yksinkertaisesti estävät imetyksen useamman vuorokauden ajaksi. Mulla kun ei oo esim. minkäänlaista asiaa ottaa yhtäkään parasetamol-tablettia tai muuta vastaavaa valmistetta - ellen sitten halua päätyä ensiapuun. Joten ne kaikki mulle sallitut vaihtoehtolääkkeet tarkoittaa imetyskieltoja.

Mut niin, eihän tällainenkään ihminen, jonka perussairaudet on hyvällä mallilla hoidollisesti saa tulla äidiksi. Hups. Ja mulla ei oo mitään asenteellista estettä sille, etteikö esim. synnärillä voisi lapselle antaa niitä luovutettuja äidinmaitoja, ihan hyvin saa antaa. Se vain on nyt niin että tämä pieni perhe kärsisi ihan liikaa jos koko vauvan hoito olisi sitä imetysihannointia ja se ainut tavoite ensimmäiselle puolelle vuodelle. Mielestäni se vauvan hoito ja tarpeet on hieman muutakin kuin vain äidinmaitoa.
 
Minä olen imettänyt pitkään, tosiaan yli kaksi vuotta. Tiedän miltä tuntuu kun oksitosiini humahtaa suoniin, tiedän miltä tuntuu kun vastasyntynyt ryömii rinnalle. Miten tämä liittyy asiaan? Minua ei imetetty ollenkaan. Olen myös isätön. Tiedän kuka isäni on, mutta meillä ei ole koskaan ollut minkäänlaista suhdetta.

Isänkaipuuni kumpuaa suoraan takaraivosta, vaistoista. Olen jäänyt jotain vaille, imetyksen lisäksi. Minusta puuttuu puolet. Olen puoliksi äitiä ja puoliksi isää, en tunne itseäni kokonaan. Millainen isä minulla olisi ollut? Olisiko hän vienyt uimaan, olisimmeko tehneet metsäretkiä? Vai onko isäni musikaalinen, kenties taiteellisesti lahjakas? Mistä olen perinyt ominaisuuteni, luonteeni, taipumukseni? Ne ovat ikuisesti ilmaan jääviä kysymyksiä.

Minä hoidan vaistoni varassa lapsia. Tandemimetän, kannan, kestoilen, nukumme perhepedissä. Uin vastavirtaan ja tapaani kasvattaa ihmetellään. En pidä itseäni järin kulttuurisidonnaisena, sillä toimin niin paljon sitä vastaan. Liputan vaistojen puolesta.

Silti minä kaipaan kuolemaani saakka isääni jota en koskaan tuntenut. Olikohan hänellä punaiset hiukset, sieltäkö ne tulivat.
 
Olen nyt 22-vuotias. Vielä ennen kun tulin raskaaksi elin hyvin erilaista elämää. Sinisilmäisenä kuvittelin, että lapsen isäkin tajuaisi, ettei sellaista elämää voi yhdistää perhe-elämää. Seuraavan lapsen olen ajatellut hankkia tietoisesti yksinhuoltajana.

Tuollaisessa tilanteessa lapselle pitäisi tarjota luovutettua äidinmaitoa, mieluiten esimerkiksi ruiskulla tai hörppyyttämällä, pienenpieniä annoksia kerralla, aina imetyksen päätteeksi. Olisi myös suotavaa kutsua paikalle joku imetysasiantuntija tarkistamaan missä ongelma voisi olla.

Okei...tää riittää,olet edelleen naivii ja sinun tapasi on vain oikeita. Yhtä hyvin sinulle voi vouhkata miksi teet tietoisesti lapsia ilman isäsuhdetta.Onko sinulla oikeasti oikeus tuomista naisia jotka ei imetä,syvenny sen kysymyksen pariin ja avarra maailman kuvaasi olet vasta 22.
 
No en nyt ihan mitään tuollaista ole suunnitellut. En minä kieltäytyisi jos joku sellaista ehdottaisi. Maidon luovutusta voisin jopa itse ehdottaa. Ja varmasti tekisi mieli ottaa rinnalle vauva, joka maitoa kaipaa, se on sisäsyntyinen vaisto joka kumpuaa hyvin syvältä, mutta ihan niin yksinkertainen tilanne ei kuitenkaan ole, että voisin noin vain napata vauvan syliini ja imettää :)

Niitä kuvia sieltä katsoessa vain tuli mieleen että näille voisi rintamaito tehdä terää... tai vaikka korvikekin... On mahtavaa että moiselle reissulle lähdet..!
 
[QUOTE="hmm";23974220]Minä olen imettänyt pitkään, tosiaan yli kaksi vuotta. Tiedän miltä tuntuu kun oksitosiini humahtaa suoniin, tiedän miltä tuntuu kun vastasyntynyt ryömii rinnalle. Miten tämä liittyy asiaan? Minua ei imetetty ollenkaan. Olen myös isätön. Tiedän kuka isäni on, mutta meillä ei ole koskaan ollut minkäänlaista suhdetta.

Isänkaipuuni kumpuaa suoraan takaraivosta, vaistoista. Olen jäänyt jotain vaille, imetyksen lisäksi. Minusta puuttuu puolet. Olen puoliksi äitiä ja puoliksi isää, en tunne itseäni kokonaan. Millainen isä minulla olisi ollut? Olisiko hän vienyt uimaan, olisimmeko tehneet metsäretkiä? Vai onko isäni musikaalinen, kenties taiteellisesti lahjakas? Mistä olen perinyt ominaisuuteni, luonteeni, taipumukseni? Ne ovat ikuisesti ilmaan jääviä kysymyksiä.

Minä hoidan vaistoni varassa lapsia. Tandemimetän, kannan, kestoilen, nukumme perhepedissä. Uin vastavirtaan ja tapaani kasvattaa ihmetellään. En pidä itseäni järin kulttuurisidonnaisena, sillä toimin niin paljon sitä vastaan. Liputan vaistojen puolesta.

Silti minä kaipaan kuolemaani saakka isääni jota en koskaan tuntenut. Olikohan hänellä punaiset hiukset, sieltäkö ne tulivat.[/QUOTE]

Tähän voin sanoa omasta puolestani sen verran, että kyllä siis lapseni tietää kuka isänsä on, tapaa häntä jokseenkin säännöllisesti... Läheisempi suhde on kuitenkin isänäitiinsä. Ei pelkkä isä ja äiti lapselle riitä, minusta on tärkeää, että on useampikin tärkeä aikuinen lapsen elämässä.

Kulttuurisidonnaisuutta meissä on jokaisessa. Jos yleisestiottaen ihmiset eivät tietäisi kuka isä on, niin tuskin se sinullekaan olisi niin iso asia. Mutta koska meidän kulttuurissa asiat ovat tietyllä tapaa, niin vaistomme pistävät meidät sopeutumaan.
 
[QUOTE="Vieras";23974222]Okei...tää riittää,olet edelleen naivii ja sinun tapasi on vain oikeita. Yhtä hyvin sinulle voi vouhkata miksi teet tietoisesti lapsia ilman isäsuhdetta.Onko sinulla oikeasti oikeus tuomista naisia jotka ei imetä,syvenny sen kysymyksen pariin ja avarra maailman kuvaasi olet vasta 22.[/QUOTE]

Minä usein tiedän asiasta enemmän, kun se vouhkaaja :D koska siis totta kai asia minuakin on huolettanut, ja usein huolettaa yhä :) Mutta ei tässä maailmassa voi toista isäksi pakottaa, isästä itsestään sen on lähdettävä.

Naiiviksi en enää itseäni kutsuisi. Kyyniseksi enemmänkin. Tuomita saa suuntaan jos toiseenkin. En minä jaksa olla pyhimys, enkä odota toistenkaan sitä olevan.
 
Olen nyt 22-vuotias. Vielä ennen kun tulin raskaaksi elin hyvin erilaista elämää. Sinisilmäisenä kuvittelin, että lapsen isäkin tajuaisi, ettei sellaista elämää voi yhdistää perhe-elämää. Seuraavan lapsen olen ajatellut hankkia tietoisesti yksinhuoltajana.

Tuollaisessa tilanteessa lapselle pitäisi tarjota luovutettua äidinmaitoa, mieluiten esimerkiksi ruiskulla tai hörppyyttämällä, pienenpieniä annoksia kerralla, aina imetyksen päätteeksi. Olisi myös suotavaa kutsua paikalle joku imetysasiantuntija tarkistamaan missä ongelma voisi olla.

Olet saman ikäinen kuin itse olen. :)

Harmi, kun itse lähdin aikoinaan tuolle korvikelinjalle niin helposti. Tosin en ole keksinyt, miten olisin muiden äitien maitoa saanut vauvaani varten esim. kotiin, kun lähipiirissä ei muita tuoreita mammoja ollut.

Tympeää, että sulle naljaillaan täällä.

T: Se vieras, joka sulta nuo kysymykset kysyi.
 
  • Tykkää
Reactions: ninaTT
[QUOTE="hmm";23974229]Kävisi hullusti jos luonnollisinta olisi ettemme tietäisi kuka isämme on. Sisäsiitosta ja siitä eteenpäin...[/QUOTE]

Sellaisessa ympäristössä siemen haettaisiin aina mahdollisimman kaukaa :p
 
Onhan näitä kyliä jotka ovat jääneet saarroksiin. Niissä varmasti eletään täysin luonnonmukaisesti mutta silti siellä rikastuvat tietyt sairaudet, esim. mikrokefalia oireyhtymineen. Mistä niitä vieraita siemeniä saadaan kun kauas on pitkä matka ilman nykyaikaisia kulkuneuvoja? Evoluutiolta olisi harha-askel edetä siihen suuntaan ettei yksilö tiedä geeniperimäänsä = vanhempiaan.
 
Mikään ei ollut kamalampaa kuin imetys ja jatkuva maidon tursuaminen rinnoista. Lopetin niin pian kuin pystyin (max 1kk ikäisenä) ja en ole päivääkään katunut! Kaikki lapseni ovat terveitä, hyvinvoivia ja onnellisia korvikevauvoja!!! Asiasta syyllistäminen on jotenkin huvittavaa... Itse asiassa on aika oksettavaa nähdä yli 1-vuotiasta kiinni tississä - mutta se on jokaisen OMA asia! Silloin 1000 vuosia sitten kun ei ollut vielä korvikkeita ei myöskään ollut epiduraaleja jne. Toivottavasti kaikki imetysfanaatikot ovat synnyttäneet lapsensa täysin luomusti. Muutenhan he kyllä ovat surkeita äitejä jotka eivät lapsiaan ansaitse! Itse olen jokaisen synnyttänyt luomusti ja kipuhan kuuluu asiaan! Mutta en siis tietenkään syyllistä jos ei halua "kärsiä" normaaleja synnytykseen kuuluvia tuntoja kuten naiset vuosisatoja! Asiathan eivät liity mitenkään toisiinsa mutta saavat molemmat yhtlailla tunteita aikaan ;).
 
Vastaukseni kysymykseesi:

Todennäköisesti tulet saamaan joitakin kommentteja siiä ettet imetä, tai ainakin ihmettelyä. Kommentteihin todella kannattaa varautua ja helpoiten tilanteista varmaankin selviää sillä että miettii jo etukäteen mitä vastaa (jos haluaa) ihmettelijöille. Siis ei nyt varmaan tarvi syitä alkaa selvittämään, mut jotain neutraaliahan voi vastata.

Tää imetysasia on niin kaksteränen miekka, niinkun näet täältä saat osaksesi sellaista kommentointia mikä voi loukatakkin. Sinä päätät mitä teet, tiedät varmasti faktat mitä täälläkin pyöritellään (en tosin allekirjoita itse kaikkia). Olet maailman paras äiti lapsellesi vaikka hän maitonsa pullosta saisikin!

Osa äideistä ei halua imettää, mikä on ihan ok ja sitten on niitä äitejä joilla se ei "onnistukkaan". Itse kuulun tuohon jälkimmäiseen ja näillä on menty. Lähimmäiset ei oo ihmetelleet, vieraat ihmiset kyllä. Niin kauan kun mun lapsella on kaikki perustarpeet tyydytetty, hän elää onnellisessa ja turvallisessa kodissa niin mulle on ihan sama mitä muut ihmiset on mieltä siitä imetänkö vai en.

Häntä pystyyn!!
 
  • Tykkää
Reactions: suurenmoinenelämä
Saattaa siitä joku kommentoida, mutta anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Imetykseen puuttuvat sellaiset ihmiset, joilla ei joko ole kaikki tilanteesi faktat hallussa tai sellaiset jotka haluavat väkisin pönkittää omaa äiti-osaamistaan ja joilla on kamala tarve neuvoa muille kuinka ollaan hyvä äiti. Jokainen tekee tavallaan ja varmasti tiedät itse mikä teidän perheelle parhaiten sopii. Kukaan muu ei voi sitä puolestasi tietää. Toki kannattaa yrittää, mutta ei kannata masentua / sättiä itseään jos se ei onnistukaan.

Itse mm. painostuksentunteen (sairaalasta) ja rikkoutuneiden + muutenkin todella kipeiden rintojen takia lopetin imetyksen ajoissa, kuukauden verran tyttöni äidinmaitoa sai ja sen jälkeen ollaan täysin korvikkeilla menty. Korvikkeita annettiin alusta saakka kun oma maito ei riittänyt. Pääasiassa imetin ainoastaan sairaalassa, kokeilin sitä moneen otteeseen tuon kk aikana kotonakin, mutta en pystynyt niiltä kamalilta kivuilta. Pumppasin siis suurimman osan aikaa tuostakin. Maidontulo tyrehtyi kuukauden jälkeen, muuten olisin pumppaillut toki pidempäänkin. En usko, että lapseni tulee tuntemaan olevansa mitenkään vähemmän rakastettu tai että meillä olisi mitenkään huonompi äiti-lapsi-suhde kuin täysimetysperheissä. Se, ettei henkisesti ja/tai fyysisesti ole kykeneväinen imetykseen ei tee sinusta huonoa äitiä eikä takaa, että teille tulisi millään tapaa etäisempi suhde tmv. Minulla on erittäin hyvä suhde äitini kanssa ja tiedän, että hänkin on imettänyt minua n. kuukauden verran. (Eri syistä kuin minä, mutta syystä kuitenkin.)

Moni myös tuntuu uskovan, että lapsesta tulee jotenkin sairaskierteinen ilman imetystä - onhan niitä sairaskierteisiäkin puolin ja toisin. Meillä tyttö yhtä pienenpientä parin pv:n flunssaa lukuunottamatta täysin terve tähänmennessä. Ei sitä voi ennustaa moisten asioiden nojalla.

Toki jos itse saisin toisen lapsen yrittäisin alkuun imettämistä, mutta en koe korvikkeilla ruokittua vauvaa yhtään sen vähempiosaiseksi kuin imetettyäkään.
 
Tyttäreni on nyt puolivuotias. En imettänyt häntä ollenkaan, miksikö? Suurin syy oli kun en koe imetystä mielekkäänä. Ahdistuin jo ajatuksestakin. Silti lapseni on silmäteräni, rakkainta maailmassa eikä ole vielä sairastanut edes flunssaa.Imetys keltä se sujuu ja kelle se sopii on hieno asia mutta kaikista ei siihen ole. Se ei ole äitiyden mittari.
 

Yhteistyössä