Jäin juuri itse kotiin kun vaimoke halusi mökille perheenjäseniensä kanssa. Aluksi oli suht. ok, "haluatko tulla mukaan" -kyselyä, johon sanoin että mietin asiaa, mutta sitten ajoissa kuitenkin ilmoitin että jään kotiin, niin ehtii vähän "pysähtymään" arjen keskellä. Toisen mökki ja toisen suku on aina sellaista "valmiustilaa" ettei siellä ehdi pysähtyä ja hiljentyä, nauttia hetkestä, varsinkin kun kyse on yhdestä tai kahdesta yöstä eikä ko. paikasta pääse mihinkään "karkaamaan".
No tänään nainen lähti yksin, ennen reissua hirveä painostus "tulisit nyt" "lähtisit nyt, ois tosi kivaa siellä" ja semmonen paskanmaku suuhun + syyllinen olo itselle että anteeksi nyt vaan, jos haluan joskus ottaa vaan rauhallisesti. Typerää joutua selittelemään tällaista! Olisin lähtenyt jos olisin saanut olla vain hänen kanssaan siellä, joudun ihan tarpeeksi arkisin työssäni kohtaamaan uusia ihmisiä ja suoraansanottuna kyllästyttää jo kaikenmaailman smalltalk ihmisten kanssa, sitten sitä pitäisi jatkaa vapaallakin, jossain kohtaa mitta tulee täyteen.
PS. Ei hänkään aina ole mukana kun käyn vanhemmillani, ja tunnin-parin seurustelu on hieman eri asia kuin kaksi yötä.
