Minkälaisiin pariskuntiin/perheisiin kannattaa tutustua jos itsellä on lastenkotitausta ja mies on hyvästä perheestä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Tuntuu että mun on helpompi puhua menneistä kokemuksista "huonompiosaisten" kanssa, mutta sitten taas arvot ei kohtaa. Esim. Mulle on tärkeää että lapsella on hyvä koti, rakastavat vanhemmat, tasapainoinen taloudellinen tilanne jne, mulle on tärkeää käydä töissä ja tehdä niitä "normaalijuttuja", kun taas moni samanlaisen lapsuuden kokenut ei arvosta näitä asioita, suurin osa heistä on työttömiä, rumasti sanottuna "sossupummeja".

Miehellä on paljon korkeasti koulutettuja ja hänen kanssaan samanlaisen lapsuuden eläneitä kavereita, mutta on suoraan sanonut ettei tykkää olla heidän kanssan koska kokee heidät ylimieliseksi. Heiän puolisoiden kanssa mä en tule toimeen, koska ovat niin ylimielisiä ja pinnallisia.

Jos joku ihmettelee miten me taas tullaan keskenämme toimeen erilaisista taustoista huolimatta, niin hyvin, koska ollaan samalla aaltopituudella, samanlaiset jutut ja arvot ja samanlainen huumorintaju.

Olisko kellään vinkkejä mistä me löydettäis pariskuntia tai perheitä joiden kanssa jutut kohtais?
Toivottavasti joku tajusi miten niin eri.masilmoista olevat voi olla tavallaan niin samanlaisia. Ja erilaiset taustat on saaneet meidät laajentamaan toistemme maailmankuvaa.
 
Mjaa... ehkä sulle on annettu haasteeksi voittaa omat ennakkoluulosi. En oikein jaksa uskoa, että maailma jakautuisi vain sossupummeihin ja ylimieliseen yläluokkaan. Ehkä ajan kanssa voisit löytää yhteisen sävelen kummankin ryhmän kanssa. "Ehjässä" perheessä kasvaneella voi olla toisenlaisia luurankoja kaapissa, sosiaaliturvan varassa elävällä voi olla hyvinkin samanlaiset arvot kanssasi.
 
Mjaa... ehkä sulle on annettu haasteeksi voittaa omat ennakkoluulosi. En oikein jaksa uskoa, että maailma jakautuisi vain sossupummeihin ja ylimieliseen yläluokkaan. Ehkä ajan kanssa voisit löytää yhteisen sävelen kummankin ryhmän kanssa. "Ehjässä" perheessä kasvaneella voi olla toisenlaisia luurankoja kaapissa, sosiaaliturvan varassa elävällä voi olla hyvinkin samanlaiset arvot kanssasi.

Samaa mieltä. Minä ja mieheni olemme koulutettuja, mutta emme todellakaan ylimielisiä.
 
Mjaa... ehkä sulle on annettu haasteeksi voittaa omat ennakkoluulosi. En oikein jaksa uskoa, että maailma jakautuisi vain sossupummeihin ja ylimieliseen yläluokkaan. Ehkä ajan kanssa voisit löytää yhteisen sävelen kummankin ryhmän kanssa. "Ehjässä" perheessä kasvaneella voi olla toisenlaisia luurankoja kaapissa, sosiaaliturvan varassa elävällä voi olla hyvinkin samanlaiset arvot kanssasi.

Musta tuntuu myös että mulla on ennakkoluuloja. Ja voi olla että se "ylimielisyys" on mun omaa kuvitelmaa, tai ehkä käyttäydyn itsekin niin. Tää oon siitä hieman hankala, kun jos menneisyydestä puhun näiden "hyväosaisten" kanssa, he ei ymmärrä, ja jos taas puhun vaikkapa lastenkasvatuksesta näiden samanlaisen menneisyyden kokeneiden kanssa, heillä taas on ihan erilaiset arvot. Tässä on vielä lisäksi se ongelma, että mun nuoruudenkavereista osa on vankilassa, osa haudassa, osalla huumeongelma jne. ja itse taas olen päässyt niisyä jutuista eroon kun tapasin nykyisen puolisoni, yli 10 vuotta sitten. Tähän asti mulla on kavereina ollut koulukavereita ja työkavereita, joskus jonun nuoruudenkaverin kanssa saatan kahvilla käydä, mutta nyt on vauva tulossa ja jotain kautta pitäisi päästä tutustuman lapsiperheisiin.
 
Miksi pitäisi olla lapsiperheitä kavereina tai miksi niitä pitäisi hommata kavereiksi, kun esikoista vasta odotetaan? kyllä niitä sitten tulee, jos on tullakseen... mammakerhoista ja muista. Ehkä toisaalta heittäydyt liian syviin aiheisiin keskusteluissa liian äkkiä. En ole oikeastaan kellekään mitään menneisyydestäni puhunut ja lastenkasvatuskin on kuuma peruna. Tuttavallisella ja pinnallisella tasolla ensi alkuun, älä heti puhu vaikeista jutuista.
 
Miksi pitäisi olla lapsiperheitä kavereina tai miksi niitä pitäisi hommata kavereiksi, kun esikoista vasta odotetaan? kyllä niitä sitten tulee, jos on tullakseen... mammakerhoista ja muista. Ehkä toisaalta heittäydyt liian syviin aiheisiin keskusteluissa liian äkkiä. En ole oikeastaan kellekään mitään menneisyydestäni puhunut ja lastenkasvatuskin on kuuma peruna. Tuttavallisella ja pinnallisella tasolla ensi alkuun, älä heti puhu vaikeista jutuista.

Oon liian avoin ja sosiaalinen ihminen nykyään. Ennen olin sulkeutunut ja epäsosiaalinen. Täytyy yrittää vähän tätä avoimuutta hillitä ja ehkä enemmän yrittää kuunnella muita ihmisiä (ja tosiaan karsia niitä ennakkoluuloja). :)
 
Pitääkö samoille ihmisille pystyä puhumaan kaikista asioista? Entä jos juttelisi toisten kanssa siitä menneisyydestä ja toisten kanssa sitten siitä lasten kasvatuksesta?
 
Mulla vähän sama ongelma. Kaikilla äideillä jotka tunnen on ollut normaali lapsuus, itsellä taas kaukana normaalista. En ole kyllä "pumpulissa kasvaneiden" kanssa ollenkaan samalla aaltopituudella.

Mistä päin olet?
 
Vastasit itse jo kysymykseesi ensimmäisessä viestissäsi. Tulet toimeen miehesikin kanssa, joka on eri "piireistä". Suhtaudut avoimesti vastaantuleviin ihmisiin ja punnitset tutustuessa, kenelle kannattaa kertoa mitäkin menneisyydestään ja kenelle ei.

Itsekin olen huonoista lähtökohdista ja nykyään yleisellä tasolla ns. paremmissa piireissä, mutta avoimin mielin suhtaudun itse kaikkiin ja yksilöinä, en taustojen tai nykytilanteen mukaan. En puhu taustoistani yleisesti yhtään, sillä osa ihmisistä lyö niitten vuoksi leiman otsaan. En halua olla itse se, joka leimaa. Älä ole sinäkään. Menneilleen ei mitään mahda, mutta en itsekään halua olla todella ongelmaisten ihmisten kanssa tekemisissä, tosin ongelmattomuushan ei automaattisesti tarkoita korkeaa koulutusta tai toisinpäin.
 
Kaikenlaisiin, mitä väliä jos on omaa tyyppiä.

jIVulv
1Ir00C
WGuZqg
m4CcmW
mDEUUw
yP9q9k
KgXkvi
KxeNMU
 
Kannattaa yrittää opetella toisenlaiseen sosiaalisuuteen eli ihan perusjutusteluun ja yhdessäoloon. Usein vaikeista oloista tulleille jää levy päähän pyörimään ja sitten kaikkien hyvänpäivän tuttujenkin kanssa pitäisi olla jotakin psykologisia istuntoja. Ehkä ne toiset eivät ole pinnallisia, vaan eivät vaan pidä sinua niin läheisenä, että haluaisivat jakaa ongelmiaan kanssasi tai vastaavasti kuunnella sinun murheitasi.
 

Yhteistyössä