Pk-tädin mielestä 5v tarvitsee toimintaterapiaa ja mikä onkaan syy!!

[huono kasvattaja]

Lapsi menee esikouluun syksyllä. Keväällä palaverissa juteltiin lapsen kehityksestä ym ja tämä "kasvatuskumppani" sitten totesi, että toimintaterapia voisi olla hyvä asia. Lapsi kuulema joskus ei malta keskittyä omaan kynätehtäväänsä, vaan jää seurailemaan mitä muut tekee! Ei kuulema häilä eikä häiritse toisia, katselee vaan, mutta aikuisen pitää sitten välillä muistuttaa että teepäs nyt sitä omaa juttua. Onko tuo nyt niin vakavaa, että ihan terapiaan pitäisi muka hakeutua? Minusta ei. Ja tiedän mistä puhun, sillä toinen lapseni on muutama vuosi sitten käynyt toimintaterapiassa ja hänelle se oli todella tarpeen (erityislapsi) ja ihan oikeiden ongelmien vuoksi.

Onko nyt niin, että kun perheessä yksi lapsi on erityislapsi, toinen / toisetkin ovat isomman suurennuslasin alla?? Siltä nimittäin tuntuu. Ihan niinkuin vahdittaisiin, että täytyyhän tuosakin olla jotain vikaa, kun sisaressakin on... Tunnen epäonnistuneeni täydellisesti, ainakin noiden silmissä.

Sitten kun lapsi oli ollut tutustumassa eskariin, saatiin eskarin tädeiltä palautetta, että hän oli kaikista omatoimisin ja reippain

 

[terapaatti]

Voihan olla, että herkemmin lähtevät terapiaa suosittelemaan, jos sisarus on käynyt. Onko tuossa tosiaan kyse vain noista kynätehtävistä vai onko lapsella muissa tilanteissa ns. toiminnanohjailun pulmia (tarvitseeko apua siirtymätilanteissa, päivittäisissä toimissa, tms)? Tai näyttääkö muutoin jäävän helposti omiin ajatuksiinsa? Joskushan tarkkaavaisuuden vaikeudet näkyvät "hitaana tarkkaavuutena", johon ei siis liity yliaktiivista käytöstä.

 

["moi"]

kyllä se näin on että jos on erityislapsi joutuu sellaseen syyniin esim. neuvolassa että jos temput ja muut ei mee oppaan mukaan niin heti joudutaan toimintaterapiaan.
mulla tulee mieleen kouluaikoina eräs luokkakaveri joka joutui johonkin 'syyniin' pariksi viikoksi ja lähetettiin jonnekkin testeihin. ja kappas kaksi sen sisarustakin lähtivät samantien- eipä niissä sisaruksissa mitään poikkeavaa ollut vain siinä luokkakaverissa hieman joten tätä tää on

 

["nonna"]

hmm...no ei siitä toimintaterapiasta varmaan mitään haittaakaan ole.Meillä poika tykkää käydä siellä(ei ole erityislapsi).Hänen vuotta nuorempi pikkusiskonsa on erityislapsi eikä saa toimintaterapiaa vaikka olen pyytänyt.

 

[terapaatti]

Piti vielä sanoa, että tosiaankaan et ole epäonnistunut, älä sellaista mieti. Eikä niin varmasti kukaan muukaan ajattele. Joskus nuo pulmat ovat geneettisiä ja silloin on vain todennäköisempää, että saman perheen lapsilla on samantapaisia tuentarpeita. Ja toimintaterapia ei yksistään ole apu mihinkään tilanteeseen, vähintään yhtä tärkeää on saada sinne arkeen keinoja toimia lapsen kanssa.

 

[Anatolia]

Ei siitä mitään haittaakaan ole, jos käytte toimintaterapeutin arviossa kuulemassa että kaikki on kunnossa eikä ole tarvetta toimintaterapialle.

Mä oon ihan mielelläni käynyt lapsen kanssa mm. juurikin toimintaterapeutin arviossa, neurologilla ja puheterapeutin arviossa kuulemassa että lapseni on täysin normaalisti kehittynyt eikä ole tarvetta millekään terapioille

 

[Rollolainen]

ei se toimintaterapia oel mikään pelottava tai nolo jutu. leikitään pelataan ym kiva. yleensä lapset tykkää.

 

["Teresa"]

Nimenomaan tuota leikkiä se lapsen mielestä on mutta aivan pakko tölvästä : Täytyyhän tämän Suomen kansalaisten olla samanlaisia ja mielellään heti ala-asteella....
Joskus tuntuu että täydellinen suomineito kusee kintuilleen!

 

[Hoodrat]

Kyllä mä menisin tuollaisiin vaikka tytöllä ei olekaan mitään vikaa. (ei toivttavasti koskaan tule olemaan) mutta ei siitä itseensä kannata ottaa. Siellähän niiihin "erityisongelmiin" puututaan ja kehittäähän se muutenkin lasta. Sinne vaan.

 

[ap.]

ei se toimintaterapia oel mikään pelottava tai nolo jutu. leikitään pelataan ym kiva. yleensä lapset tykkää.

Kyllä mä tiedän mitä se on. Kuten kerroin, toinen lapseni on toimintaterapiassa käynyt ja todellakin tykkäsi kovasti
Tämän toisen kohdalla vaan en tunne minkäänlaista tarvetta tai huolta. Katsellaan nyt vielä kun eskari alkaa, mutta tosiaan eskaritädit vain kehuivat kuin reipas ja oma-aloitteinen lapsi on.

 

[piina]

Ei suoralta kädeltä kaikkia. Mutta kyllä meillä esim. 4 lapsen puheterapia lähetteeseen neuvolatäti kirjasi, että myös kaikki isoveljet ovat puheterapiaa saaneet. Monet asiat on perinnölisiä esim. meidän tapauksessa selvää, mutta ei yhden erityislapsen sisaret tietenkään ole varmasti myös terapiantarpeessa vain sen takia, että yksi sisaristakin on sitä saanut.

 

[Rollolainen]

Kyllä mä tiedän mitä se on. Kuten kerroin, toinen lapseni on toimintaterapiassa käynyt ja todellakin tykkäsi kovasti
Tämän toisen kohdalla vaan en tunne minkäänlaista tarvetta tai huolta. Katsellaan nyt vielä kun eskari alkaa, mutta tosiaan eskaritädit vain kehuivat kuin reipas ja oma-aloitteinen lapsi on.

höh ei minunkan mielestä mun pojat olisi tarvinnet, mutta kun sitä ehdotettiin niin en vastaankaan lalittanut. Ei sitä haittaakaan ole. Vanhemmalla pojalla ollut hahmottamisvaikeuksia, mutta ei ole sitli eritysilapsi,ja käy ihan samaa koulua kuin muut. nuorempi on kans ihan tavallisessa luoksa aivan tasvis poika, mutta pienempänä kävi toimintaterapiasakoska: ei osannut kunnolla puhua ( ei osnanut, s,r k-kirjaimia ja siksi sai raivareita kun kukaan ei ymärtänyt.
nyt on rauhoittunut. Tykkäsi kovasti toimintaterapoiasta. puheterapiasakin pelatiiin erilaisia peeljä ja oli paljo leikejä.

 

[terapaatti]

[QUOTE="Teresa";24248614]Nimenomaan tuota leikkiä se lapsen mielestä on mutta aivan pakko tölvästä : Täytyyhän tämän Suomen kansalaisten olla samanlaisia ja mielellään heti ala-asteella....
Joskus tuntuu että täydellinen suomineito kusee kintuilleen! [/QUOTE]

Ei tarvitse olla samanlaisia, onneksi. Mutta maailma on muuttunut ja muuttuu koko ajan. Tänä päivänä tiedetään lapsen kehityksestä paljon enemmän ja tiedetään myös, että mitä varhaisemmin tukea tarjotaan, sen parempi. Kaikkien ei tarvitse kehittyä samaa tahtia ja olla "yhtä hyviä" kaikessa, mutta tietyt etapit oletetaan tietyn ikäisen lapsen saavuttaneen. Muutoinhan kehityksen seuraaminen olisi ylipäätään mahdotonta. Ja esimerkiksi koulumaailma on nykyään vaativa paikka jo pelkästään ryhmäkokoja ajatellen, joskus aiemmin esimerkiksi lapsi, jolla on ollut vaikeuksia keskittyä, on pärjännyt ns. tavallisessa ryhmässä, koska ryhmäkoot ovat olleet pienempiä. Toimintaterapian tarkoitus ei ole saada ketään tuntemaan itseään epäonnistuneeksi vanhemmaksi tai leimata lasta "epänormaaliksi". Tarkoitus on saada selville ne asiat, joissa lapsi tarvitsee tukea ja toteuttaa nämä "tukitoimenpiteet" joko pelkästään siellä arkielämässä tai sitten tarjota sen lisäksi toimintaterapiaa. Lapset ovat 99 prosenttisesti innokkaita toimintaterapiassa kävijöitä, koska terapiatilanteet suunnitellaan lapsen kehitystä vastaaviksi ja menetelminä käytetään tavoitteellista leikkiä, pelejä, jne.

 

[vierailija]

Minä olen käynyt toimintaterapiassa. Äidin mukaan aloin käymään viisi vuotiaana ja kävin vielä ala-asteella. Minusta tapaamiset olivat hauskoja, enkä edes miettinyt syitä niihin. Jotkut viihtyvät ryhmä tai yksiöterapiasta. Itse pidin eniten jälkimmäisestä

 

[vierailija]

Mun kokemus toimintaterapiasta on se että se on ihan turhaa hommaa lasten kohdalla jos on esimerkiksi keskittymisen+tarkkaavaisuuden pulmaa.
Ei siellä mitenkään treenata arkihommia. Kynätehtäviä, ja sitte kiikutaan jossain vempeleissä.

Lääkitys auttaa keskittymisen/ tarkkaavaisuuden pulmissa.

Tottakai sinänsä on hyvä jos joku tutkii. Mutta diagnoosin saa asettaa vaan lääkärit psykiatri tai neurologi.