Yllätysraskaus. Ainoa vaihtoehto abortti.

[Heylou]

Olen 18-vuotias nuori nainen, kuukausi sitten erosin väkivaltaisesta poikaystävästä.
Meillä kuitenkin oli ehkäisy pettänyt jossakin vaiheessa.
En ole koskaan ollut hyvä seuraamaan kuukautisiani. Veikkaisin, että viimeiset kuukautiset ovat olleet toukokuun alussa tai puolessa välissä.

En ole valmis äidiksi. En todellakaan. Ensi viikolla on terveydenhoitajan ja lääkärin ajat.

Menin kuitenkin sitten äsken lukemaan, mitä sikiölle tapahtuu minäkin raskausviikkona.
Tuntuu niin pahalta tehdä abortti, mutta en näe muuta vaihtoehtoa.
Olen melkeinpä lapsi vielä itsekin.

Kirjoitin tälle palstalle, koska toivon saavani rohkaisua ja tukea.
Kiitos etukäteen niille, jotka sitä antavat

 

[eekkis]

No ei tuo nyt ainoalta vaihtoehdolta kuulosta.

Minusta abortti voisi olla sallittu vain silloin, kun tuleva äiti on alle 18-vuotias tai raskauden jatkumisesta on vakavaa vaaraa äidin tai sikiön terveydelle.

 

["minä"]

En osaa muuta sanoa, kun että voimia!

Varmasti kurjat fiilikset. Oletko puhunut vanhemmillesi?

 

["äippä 6"]

Olen 18-vuotias nuori nainen, kuukausi sitten erosin väkivaltaisesta poikaystävästä.
Meillä kuitenkin oli ehkäisy pettänyt jossakin vaiheessa.
En ole koskaan ollut hyvä seuraamaan kuukautisiani. Veikkaisin, että viimeiset kuukautiset ovat olleet toukokuun alussa tai puolessa välissä.

En ole valmis äidiksi. En todellakaan. Ensi viikolla on terveydenhoitajan ja lääkärin ajat.

Menin kuitenkin sitten äsken lukemaan, mitä sikiölle tapahtuu minäkin raskausviikkona.
Tuntuu niin pahalta tehdä abortti, mutta en näe muuta vaihtoehtoa.
Olen melkeinpä lapsi vielä itsekin.

Kirjoitin tälle palstalle, koska toivon saavani rohkaisua ja tukea.
Kiitos etukäteen niille, jotka sitä antavat

Voin sanoa, ettei äidiksi kukaan ole valmis, siihen tullaan, kun kuullaan raskaudesta. !!½/kk nuorempi pikkusiskoni sai kaksoset ollessaan 18v ja kolmannnen olleess 19v, joten äidiksi voi tulla 18v. (hänen tyttönsä ei tosin tullut 18v raskaaksi, kun on kohta 20v) Laita viestiä, jos haluat.

 

[Heylou]

Vanhemmiltani en oikein tukea saa.
Isäni ei ymmärrä antaa henkistä tukea, pelkästään rahallista. Äitini taas pelkästään syyttelee ja käskee katsomaan peiliin, kun poden huonoa omaatuntoa.

En olisi koskaan uskonut, että abortin tekeminen voisi tuntua tältä.
Kouluni on kesken tällä hetkellä. Vielä yksi vuosi olisi jäljellä ennen valmistumista.

Jos synnyttäisin lapsen, niin suunnitelmani tulevaisuuden suhteen menisivät ihan uusiksi. Ja siihen en ole valmis vielä henkisesti.
Adoptioon lapsen antaminen ei myöskään tunnu hyvältä. En edes halua, että monet saisivat tietää raskaudestani. En haluaisi miettiä lopun elämääni, että onko lapsella hyvä perhe, vai olisiko hän saanut paremman elämän minun kanssani.

 

[fortunate]

Minä olin vuosi sitten samassa tilanteessa kuin sinä (tosin mitään väkivaltaa ei taustalla ollut).
Kävin terveydenhoitajalla ja lääkärillä, päätin heti tehdä abortin.
Noh, oli jo aikakin aborttiin,
mutta en pystynytkään menemään sinne.

Tiesin, että olisin katunut aborttia ikuisesti, koska aloin miettimään asiaa niin paljon.
Kun tein päätöksen jatkaakin raskautta,
tuntui kuin iso taakka olisi lähtenyt harteiltani.
Nyt mulla on ihana 3kuukauden ikäinen tyttö, enkä ole päivääkään ratkaisuani katunut.

Olen muuten -92 syntynyt, eikä nuoresta iästä ole tähän mennessä ollut mitään ongelmia.
Tietty opiskelut tulee olemaan omalla tavalla vaikeampia,
mutta toisaalta lapsi antaa valtavasti motivaatiota ja on jokin muukin syy kuin oma napa tehdä asioita.

Tee miltä susta itestä parhaalle tuntuu, mutta mieti tarkkaan mitä teet.
Voimia valtavasti Sinulle, mihin ratkaisuun ikinä päädytkin. :heart:

 

["voi"]

onneksi on 9kk aikaa kasvaa äidiksi.Ja Olet jo 18v aivan varmasti pärjäät lapsesi kanssa ja saat tukea,esim.ensi ja turvakodista. Ehkä tää on nyt sun kohtalosi.Ja lapsella on jokin tarkoitus.
Itselläni oli samatilanne keväällä,tosin mulla mies ja kaksi lasta jo.Ehkäisy petti,hain jälkiehkäisyn.Joka toimi.Mutta kyllä siinä ehti asiaa läpikäymään.Mietin abortin mahdollisuutta.
Ja tulin siihen tulokseen ,että lasta en tulisi katumaan,mutta aborttia aivan varmasti.
Jos nyt pidät lapsen niin kun olet kolmekymppinen niin sulla on jo pikkukoululainen kotona.
Elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan.Mutta olet nuori ja ehdit opiskella myöhemminkin.


Tärkeintä on ,että teet päätöksen itse etkä anna kenekään painostaa.
Vanhemmat varmaan järkyttyy,mutta kyllä ne tottuu ja kohta ovat innokkaita isovanhempia.Ei ne aina suunniteltujen vauvojen isovanhemmat ilosta heti hypi.


TSEMMPPIÄ.Kyllä elämä kantaaja kaikella on tarkoituksensavaikkei siltä tunnu.

 

[Heylou]

[QUOTE="äippä 6";24299282]Voin sanoa, ettei äidiksi kukaan ole valmis, siihen tullaan, kun kuullaan raskaudesta. !!½/kk nuorempi pikkusiskoni sai kaksoset ollessaan 18v ja kolmannnen olleess 19v, joten äidiksi voi tulla 18v. (hänen tyttönsä ei tosin tullut 18v raskaaksi, kun on kohta 20v) Laita viestiä, jos haluat.[/QUOTE]


Mutta, ihmiset ovat erilaisia. Minulla on aina ollut periaate, että lasten tekoa aletaan suunnitella vasta sitten, kun kaikki elämässä on hyvin tasapainossa. Aviomies, työpaikka ja oma asunto kuuluu siihen pakettiin.
En haluaisi saattaa lastani maailmaan tässä elämäntilanteessa. En pystyisi tarjoamaan hänelle "parasta" mahdollista elämää.

 

["Tarja"]

.............................

 

["voi"]

Aivan varemasti pärjäät![QUOTE="voi";24299310]onneksi on 9kk aikaa kasvaa äidiksi.Ja Olet jo 18v aivan varmasti pärjäät lapsesi kanssa ja saat tukea,esim.ensi ja turvakodista. Ehkä tää on nyt sun kohtalosi.Ja lapsella on jokin tarkoitus.
Itselläni oli samatilanne keväällä,tosin mulla mies ja kaksi lasta jo.Ehkäisy petti,hain jälkiehkäisyn.Joka toimi.Mutta kyllä siinä ehti asiaa läpikäymään.Mietin abortin mahdollisuutta.
Ja tulin siihen tulokseen ,että lasta en tulisi katumaan,mutta aborttia aivan varmasti.
Jos nyt pidät lapsen niin kun olet kolmekymppinen niin sulla on jo pikkukoululainen kotona.
Elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan.Mutta olet nuori ja ehdit opiskella myöhemminkin.


AIVAN VARMASTIkun tottuvat ajatukseen niin ovat iloisia isovanhempia....

Ja sinä myös totut ajatukseen,kun näät vauvan ultrassa.Onnea.

Tärkeintä on ,että teet päätöksen itse etkä anna kenekään painostaa.
Vanhemmat varmaan järkyttyy,mutta kyllä ne tottuu ja kohta ovat innokkaita isovanhempia.Ei ne aina suunniteltujen vauvojen isovanhemmat ilosta heti hypi.


TSEMMPPIÄ.Kyllä elämä kantaaja kaikella on tarkoituksensavaikkei siltä tunnu.[/QUOTE]

 

["Debra"]

Mutta, ihmiset ovat erilaisia. Minulla on aina ollut periaate, että lasten tekoa aletaan suunnitella vasta sitten, kun kaikki elämässä on hyvin tasapainossa. Aviomies, työpaikka ja oma asunto kuuluu siihen pakettiin.
En haluaisi saattaa lastani maailmaan tässä elämäntilanteessa. En pystyisi tarjoamaan hänelle "parasta" mahdollista elämää.

Voi että, ei se elämä mene niinkuin suunnitellaan.. Se lapsi on nyt jostain syystä alkunsa saanut, joku tarkoitus sillä on. Jos sulla yhtään on sellainen tunne, ettet pystyisi sitä abortoimaan, niin älä tee sitä! Se on asia joka saattaa sinua painaa lopun elämääsi. Elämää joutuu joskus järjestelemään uusiksi. Monet maalliset asiat ovat kuitenkin järjesteltävissä. Opinnotkin voi varmaankin suorittaa joskus tulevaisuudessa loppuun? Sulla kuitenkin on vanhemmat, jotka edes jollain tapaa varmasti pystyvät auttamaan. Kyllä sen pienen tulo sulattaisi heidän sydämensä ennen pitkää.

 

["Voi"]

Mutta, ihmiset ovat erilaisia. Minulla on aina ollut periaate, että lasten tekoa aletaan suunnitella vasta sitten, kun kaikki elämässä on hyvin tasapainossa. Aviomies, työpaikka ja oma asunto kuuluu siihen pakettiin.
En haluaisi saattaa lastani maailmaan tässä elämäntilanteessa. En pystyisi tarjoamaan hänelle "parasta" mahdollista elämää.

Mies voi olla juoppo,voi olla työttömyyttä,asuntovelkaa.

Pystyt tarjoamaan parasta vaikkei kulissit ja muut ois kummoset.
Kun rakastat lastasi.
Ja mistä sen tietää koska tapaatelämäsi miehen joka haluaa olla isä myös lapsellesi ja saatte elämän ulkoisestikin tasapainoon. Jotkut on löytäneet miehn raskaana ollessaan ja mies on tullut mukaan synnnytykseenkin.ym.Elämää ei aina voi suunnitella,se yllättää.

 

[fortunate]

Jos synnyttäisin lapsen, niin suunnitelmani tulevaisuuden suhteen menisivät ihan uusiksi. Ja siihen en ole valmis vielä henkisesti.

Miksi suunnitelmat menisivät IHAN uusiksi?
Mulla meni suunnitelmat sen verran uusiksi,
että en voinutkaan käydä armeijaa kuten olin suunnitellut, mutta muuten kyllä opiskelut ja matkustelu onnistuu lapsenkin kanssa.

Tosin jos sinun tulevaisuudensuunnitelmiisi kuuluu mieletön biletys tms,
niin se voi kyllä kieltämättä olla aika hankalaa.
Lapsi sitoo aikalailla.

Mutta sen sinä varmasti tiesitkin.

Ai niin..tässä maailmassa on kuitenkin onneksi pieni osa niitä "huonoja" vanhempia,
vaikka kasvattajina varmasti ollaan jokainen erilaisia.
Eikä nuo mainitsemasi puitteetkaan (avioliitto, omistusasunto, vakkariduuni) takaa onnellista lapsuutta.
Kyllä se onni on paljon muuta.

 

[kuka missä????]

MITÄ???

 

[Ikävä on aina kovaaaaaaaa]

Kadut jos et PIDÄ LASTA, sen voin taata!!!!

 

[Heylou]

Miksi suunnitelmat menisivät IHAN uusiksi?
Mulla meni suunnitelmat sen verran uusiksi,
että en voinutkaan käydä armeijaa kuten olin suunnitellut, mutta muuten kyllä opiskelut ja matkustelu onnistuu lapsenkin kanssa.

Tosin jos sinun tulevaisuudensuunnitelmiisi kuuluu mieletön biletys tms,
niin se voi kyllä kieltämättä olla aika hankalaa.
Lapsi sitoo aikalailla.

Tällä hetkellä minulla on kaksi koiraa. Asun yksin. Opiskelun ohella joudun tekemään todella paljon töitä, että pärjään. Biletys ei edes mahdu tähän elämään !
Ensi vuonna minulla olisi lisäksi lapsi. Nyt jo pienen koiranpennun koulutus ja yölliset heräämiset saavat minut masennuksen partaalle. Onneksi tätä kestää vain niin vähän aikaa, niin se ajatus saa jaksamaan aika hyvin ! Ja kuitenkin, pieni koiranpentu ei kuitenkaan niin paljoa sido kuin pieni lapsi.

Rinnastin ehkä vähän hassusti asiat, mutta tarkoitan siis sitä, että en kuvittele jaksavani lapsen kanssa. Mistä saisin edes asunnon yksinhuoltajana kahden koiran kanssa ?

En pysty edes kuvittelemaan itseäni työntämässä rattaita ja leikkimässä kotia yksikseni.
Tiedän jo etukäteen, että arki yksinhuoltajana on varmasti raskasta.

Äitini on kasvattanut minut ja pikkusiskoni yksin. Ja näin jälkeenpäin kun mietin, niin olisin todellakin tarvinnut isähahmoa kunnolla elämääni, silloin kun olin pieni.

Ja lapsi olisi seuraavat 18-vuotta. Tulisi uhma-ikä ja teini-ikä. Miten koskaan selviytyisin ?
En todellakaan halua, että lapsi edes koskaan tapaisi isäänsä. Miten selittäisin sen lapselle, että hänellä ei ole isää, mutta muilla on ?

 

["voi"]

saat sossusta apua ja asumistuet ym.yh saa todella hyvin rahaa.Yks tuttu on.
Niin et voi kuvitella leikkiväs kotiakun ei se ole mitään leikkiä.
Kerrot lapselle miten asia on.Lapset on älyttömän fiksuja.Miehen malleja on saatavilla.

Kysyt vaan neuvolasta monella paikkakunnalla on mieskaveri toimintaa lapsille. Ja varmaan jossain vaiheessa sinullakin on uusi fiksu mies joka ottaa kenties lapsesi myös omaksi lapsekseen.Näin fiksuja miehiä tiedän olevan. Lapset kasvaa niin äkkiä.Kuulostat fiksulta ja vastuuntuntoiseta ja jos pärjäät kahden koiran kanssa,pärjäät myös lapsen kanssa.
Lastenpsykiatri j sinkkonen sanoi luennollan ,että sama määrätietoisuus miten koiraa koulutettaan toimii myös lasten kanssa,tämä huumorilla.


TSEMPPIÄ mietintään.Mä meen nyt nukkumaan.

Tällä hetkellä minulla on kaksi koiraa. Asun yksin. Opiskelun ohella joudun tekemään todella paljon töitä, että pärjään. Biletys ei edes mahdu tähän elämään !
Ensi vuonna minulla olisi lisäksi lapsi. Nyt jo pienen koiranpennun koulutus ja yölliset heräämiset saavat minut masennuksen partaalle. Onneksi tätä kestää vain niin vähän aikaa, niin se ajatus saa jaksamaan aika hyvin ! Ja kuitenkin, pieni koiranpentu ei kuitenkaan niin paljoa sido kuin pieni lapsi.

Rinnastin ehkä vähän hassusti asiat, mutta tarkoitan siis sitä, että en kuvittele jaksavani lapsen kanssa. Mistä saisin edes asunnon yksinhuoltajana kahden koiran kanssa ?

En pysty edes kuvittelemaan itseäni työntämässä rattaita ja leikkimässä kotia yksikseni.
Tiedän jo etukäteen, että arki yksinhuoltajana on varmasti raskasta.

Äitini on kasvattanut minut ja pikkusiskoni yksin. Ja näin jälkeenpäin kun mietin, niin olisin todellakin tarvinnut isähahmoa kunnolla elämääni, silloin kun olin pieni.

Ja lapsi olisi seuraavat 18-vuotta. Tulisi uhma-ikä ja teini-ikä. Miten koskaan selviytyisin ?
En todellakaan halua, että lapsi edes koskaan tapaisi isäänsä. Miten selittäisin sen lapselle, että hänellä ei ole isää, mutta muilla on ?

 

[fortunate]

Miksi et selviytyisi? Oletko miettinyt noin päin?

 

[fortunate]

Pakko vielä realisoida tuon toisen kirjoittajan juttuja:
Yh ei saa todella hyvin rahaa. Ei sen enempää kuin muutkaan. (Pärjää kyllä silti)
Ja kunta ei järjestänyt ainakaan minulle asuntoa.

Mutta se on kyllä totta, että tässä yhteiskunnassa pärjää aina jotenkin päin.

 

[Heylou]

Miksi et selviytyisi? Oletko miettinyt noin päin?

Yksin pienen nyytin kanssa. Äitini ei hoitoon voisi osallistua, kun asuu eri paikkakunnalla.
Isälläni on sen verran jo ikää, ja hän ei edes pidä lapsista.
Joten, olisin aikalailla yksin.

Ja sehän on tosiasia, että lapsi ajatuksena jo pelottaa niin tajuttomasti.

 

["Muurarin Vaimo"]

Minä uskon vakaasti, että sinä selviät! Asenne vaan kohdalleen, päätä, että pärjäät.
Minäkin selvisin. Ja nyt 15v. ja kolme muutakin lasta myöhemmin opiskelen ammattia, olen naimisissa ja se omistusasuntokin on. Asiat vaan meni vähän toisinpäin. Pärjäsin lapsen kanssa todella yksin, kun tukiverkkoakaan ei ollut. Eikä liioin rahaa, eikä omaisuutta. Muutin omilleni lapsen kanssa ja aloitin tyhjästä vain omat vaatteet ja lapsen vaatteet mukanani. Sain sukulaisilta, ostin kirppareilta. Pikkuhiljaa. Harkitsin minä aborttiakin, ehkä yhden päivän vakavissani. En pystynyt, enkä ikinä ole katunut sitä päätöstä!

Tsemppiä ja voimia päätökseesi! Jostain rivin välistä tulkitsisin, että sinua saisi onnitella ja toivottaa hyvää raskausaikaa?

 

[fortunate]

Yksin pienen nyytin kanssa. Äitini ei hoitoon voisi osallistua, kun asuu eri paikkakunnalla.
Isälläni on sen verran jo ikää, ja hän ei edes pidä lapsista.
Joten, olisin aikalailla yksin.

Ja sehän on tosiasia, että lapsi ajatuksena jo pelottaa niin tajuttomasti.

Minun vanhempani asuvat 750km päässä joten en saa heiltä muuta kuin keskusteluapua puhelimitse, joka on kyllä minulle ensiarvoisen tärkeää.
Kummasti on tukiverkkoa siunaantunut,
vaikka vuosi sitten en olisi osannut sellaisesta haaveillakaan.
Hoitoapua en ole vielä tarvinnut, mutta uskon sen järjestyvän kun sen aika koittaa.

Sinä olet sille pienelle nyytille paras,
se pieni nyytti ei muuta kaipaa kuin äidin lämpöä, rakkautta ja tietysti ruokaa.

 

["minä"]

No niin, heitetäänpäs tähän armomurha-kortti. Itse olen sitä mieltä (ja ah- varmasti saan vihat niskaani! so fucking what, eläköön mielipiteen vapaus!) jos tunnet olevasi kykenemätön äidiksi, lapsi on saanut alkunsa väkivaltaisessa suhteessa ja tämän ja kaiken muun pohdinnan tuloksena on abortti, en tuomitse sinua. Jos raskautesi on alkutekijöissään, abortti on_mielestäni_vielä oikeutettu, kyseessähän on vasta_hedelmöitynytneeksi_todettu_munasolu. Jos aborttiin päädyt, et tee mitään väärin. Et ole murhaaja. Ajattelet vaan itsesi parasta, ja myös hedelmöityneen munasolusi. Ehkä vielä on aikaa, en tosiaan tiedä missä kriittisessä vaiheessa raskautesi on, en nyt jaksa ottaa selville abortin oikeutuksista ja lainsäädännöllisistä hommeleista (tuomitkaa minut mutu-tuntumasta, mutta kyseessä onkin vain mielipiteeni, huom. MIELIPITEENI) Mieluummin AJOISSA keskeytetty raskaus,kun taas ei toivottu penska jolla on edessä vajaa tulevaisuus ja 12-vuoden terapia että tulisi edes puoliksi eheksi ihmiseksi. Mielestäni lapsen olisi parasta olla rakkaudessa siitetty ja toivottu. Ok, on ihmisiä jotka saavat lapsen( esim. raiskauden yhteydessä) alkuun saatetun ja silti pitävät lapsen, rakastavat sitä jne. Kaikki kunnioitus heille. Mutta aborttiin päätyminen ei ole tuomittavaa. Sinun tilanteessasi. Voimia sinulle mihin ratkaisuun ikinä päädytkään.

 

[jiki]

Ota huomioon mietinnöissäsi että arki pienen nyytin kanssa ei ole välttämättä rankkaa!! Tämän kun olisi joku minullekin aikanaan kertonut niin olisin päätöksen toisin tehnyt. Minulla on nyt, muutama vuosi myöhemmin kaksi poikaa, ikä eroa vuosi ja kaksi viikkoa. yhtäkään yötä ei ole tarvinnut lasten kanssa valvoa, nykyisin ehdin nukkua paljon enenpi kuin aikaa ennen lapsia.

Ja mites kun sulla taitaa raskaus olla jo aika pitkällä?? menkat toukokuun alussa tai puolivälissä... Viikkoja jo 10-13, saatko aborttia enää?

 

["Vieras"]

Oma tyttäreni teki abortin 18-vuotiaana. Minä en pitänyt ajatuksesta ollenkaan, mutta en voinut muuta, kuin tukea. Ehdotukseni pitää lapsi sai vastauksen, että ei hän voi olla äiti vielä.

Tytär ja poikaystävänsä erosivat n. vuoden päästä abortista, varmaan osin sen vuoksi, kun tytär puhui liikaa siitä lapsesta.

Pelkään ihan kauheasti, että tyttö kärsii jatkossa abortistaan. Ja miten minä osaan tukea, koska itse olen aborttia vastaan!!?? Tai osaanhan minä tukea, mutta se on niin valheellista.