Toggle sidebar

Yllätysraskaus. Ainoa vaihtoehto abortti.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Heylou
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Alkuperäinen kirjoittaja jiki:
Ota huomioon mietinnöissäsi että arki pienen nyytin kanssa ei ole välttämättä rankkaa!! Tämän kun olisi joku minullekin aikanaan kertonut niin olisin päätöksen toisin tehnyt. Minulla on nyt, muutama vuosi myöhemmin kaksi poikaa, ikä eroa vuosi ja kaksi viikkoa. yhtäkään yötä ei ole tarvinnut lasten kanssa valvoa, nykyisin ehdin nukkua paljon enenpi kuin aikaa ennen lapsia.

Ja mites kun sulla taitaa raskaus olla jo aika pitkällä?? menkat toukokuun alussa tai puolivälissä... Viikkoja jo 10-13, saatko aborttia enää?
Click to expand...

Kyllähän saan sen abortin, mutta tosiaan niitä viikkoja on kertynyt jo aikalailla.
Eli sitä munasolua voidaan kutsua jo sikiöksi. Luin että sydän jo sykkii, ja sikiö alkaa jo puristelemaan käsiäänkin.
Oli suuri virhe lukea edes noita tietoja !
Vielä inhottavampi olo tuli.
 
Sulla on oikeesti jo kiire jos aiot abortin tehdä!
Jos menkat alkaneet esim 15.5, olet jo 11viikolla raskaana ja 12vkoa on se raja.
Varmaan saat joo myöhemminkin,
mutta en kyllä kannusta ketään niillä viikolla enään siihen elämänalkuun kajoamaan..
 
Jos et ole valmis äidiksi, niin sitten abortti on perusteltu ja sopivin ratkaisu, ehdottomasti. Arki ja toimeentulo pienen lapsen kanssa kouluttamattomana nuorena äitinä tuskin lienee herkkua. Sosiaalisestikin voi olla rankkaa. Omasta puolestani en voi puhua, mutta olen nähnyt vastaavia tapauksia.

Itse tulin raskaaksi 19-vuotiaana juuri ylioppilaaksi kirjoittaneena, enkä myöskään voinut kuvitellakaan pitäväni lasta. Punnitisn kyllä asiaa, mutta miinukset painoivat enemmän. Olinko valmis luopumaan huolettomasta nuoren opiskelijan arjesta (enkä tarkoita biletystä, vaan ihan normaalia arkea), kituuttelemaan, tekemään kompromisseja ja luopumaan opintojen saralla, menettämään itsenäisen elämäni ja elämään jonkun toisen ehdoilla, kuulua aivan eri kastiin muiden ikäisteni opiskelijoiden, sosiaalisen verkkoni kanssa. Yh, varsinkin nuori kuuluu ihan eri kastiin kuin muut nuoret naiset, enkä halunnut kuulu yh-kastiin. Isoja juttuja mulle, enkä ollut valmis.

Aborttiani en ole katunut. Olen pikemminkin hyvin tyytyväinen, että päätin tehdä sen ja sain elää ihanan nuoruuden ja tehdä kaikkea, mikä olisi ollut huomattavasti hankalampaa lapsen kanssa. Sain opiskella rauhassa. Nyt olen hieman vajaa 30v, valmistunut ja työelämässä ja kihloissa. Lapsia katsellaan sitten joskus.
 
  • Tykkää
Reactions: Tepadj
Kaverini sai 17- ja 19vuotiaana lapsensa ja erosi heti melkein kuopusen syntymän jälkeen lasten juoposta isästä.Silloinen lähihoitajakoulutus jäi tauolle.Oltuaan lasten kanssa kotona muutaman vuoden hän ajoi ensin ajokortin,valmistui lähihoitajaksi,kun nuorempi oli eskarissa ja nyt hällä on vakituinen työpaikka ja ihan oma koti ja oma auto.

Eli kovaa työtähän kaverinikin joutui tekemään eikä tukiverkkoja liikaa ollut,lasten isä ei osallistunut perheen elämään mitenkään ja nykyään on jo kuollut.Silti vaan kaverini on saanut asiat ja elämänsä aina kuntoon vaikka välillä aivan varmasti todella vaikeaa on ollut!

Päätöshän tässä asiassa on ainoastaan ja vain yksin sinun!
Juttele näistä mieltä painavista asioista terkan ja lääkärin kanssa.

Itse sain esikoisen 20v.,toisen muksun 31v ja kuopuksen nyt 34v ja voin kyllä sanoa jotta rankempaa on tää yöheräily ja lastenhoito (kuin myös raskaus)nyt kuin sillon parikymppisenä...
 
Voisin jotain sanoa tuohon henkisesti valmis äidiksi juttuun. En oikeasti usko, että missään tietyssä iässä on valmis äidiksi. Ensikertalaista jännittää ja ehkä pelottaakin aina, millaiseksi elämä muuttuu lapsen myötä. Ja toki siihen vaikuttaa myös uuden tulokkaankin luonne. Vaikka olisit 30v naimisissa ja ammatit, miehet talot yms. lapsi toivottu, voit sairastua esim. synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Mietit mikä vaivaa, vaikka kaiken pitäisi olla täydellistä. Lapsi tuo mukanaan haasteen valtavaan henkiseen kasvuun ja se ei aina käy helposti. Itse aikoinani mietin aborttia huonossa elämän tilanteessa, mutta olen sen verran hullu, että päätin ottaa haasteen vastaan. No helppoa ei ole aina ollut. Ihminen elää ratkaisujensa kanssa. Enemmän olisin katunut aborttia. Jos pystyt menemään abortiin, uskon sen oikeaksi ratkaisuksi. Varaudu myös siihen, että karkaat viime sekunnilla odotustilasta..ja tee itse se ratkaisu, älä anna muiden syyllistää ja painostaa. Kumpikin vaihtoehto tosin jättää sinuun jäljen eletystä elämästä ja sen kanssa voit varautua elämään. Sitä se aikuisuus on. Täydellistä haave-elämää tuskin on kellään, jokainen on jossain rypenyt..
 
no jos sinusta tuntuu että selviät abortin kanssa, niin sitten sekin on ihan hyvä vaihtoehto.

täällä kaikki hehkuttaa sen puolesta että pärjäät, äitiys on niin kivaa.

kerron vähän omasta elämästäni, esikoisen kanssa.

olin jo 22 kun hän syntyi,hän oli haluttu/suunniteltu, seurustelin lapsen isän kanssa,puhuimme naimisiin menosta yms. asuimme yhdessä. olin 4kuulla raskaana kun mies riidan päätteeksi lähti(edellisenä iltana oli puhunut naimisiin menosta), olin supistusherkkä hän jätti minut yksin isokokoisen 5kk saksanpaimenkoiran kanssa, talviliukkailla. eikä mulla ollut sillä paikakkunnalla ketään tuttua. siellä sit itkin koko viikonlopun lähes yhtämittaan,en saanut syötyä mitään,laihduin. maanantaina oli neuvola ja paino -2kg edellsiestä kerrasta.

no lopulta jäin yksin lapsen kanssa joka oli kaikke amuuta kuin helppo! hän heräili 1v 10,joka yö(3-12KERTAA YÖSSÄ) saattoi valvoa yöllä tunteja vielä useamman kk ikäisenä, päivällä nukkui 10-15min kerralla. koko ajan piti olla kantamassa,hän ei viihtynyt ikinä missään itsekseen. suihkussa käynnit,omat syömiset ruuan laitot kaikki oli pirun hankalaa.

rattaissa ei viihtynyt ikinä! eka kauppareissu sujui vasta 5vuotiaana kunnolla,nyt hän on 7vuotias edelleen hyvin haastava,edelleen hankalaa yleisillä paikoilla,kaupassa, kotona,päiväkodissa. niin hänellä on adhd+aistiyliherkkyyksiä. ja varmaan muutakin selviää kun lisää saa tutkimuksia.

kaikenkaikkiaan en ikinä olisi uskonut lapsen kanssa elämistä näin hankalaksi.

ap:n lapsikin saattaisi olla tälläinen, ei olekkaan enään helppoa,itsekkin olin yh lapsen ekat 3vuotta,olin silloin niin väsynyt ettei sitä lapseton tai helpon lapsen äiti edes tajua.

hänellä ei suju vielä nykyäänkään siirtymätilanteet,ei ruokapöydässä olo,ei juuri mikään.

kun taas nuorempi lapsemme joka on 3v selvittää ihan helposti kaikki siirtymätilanteet,kaupassa nätisti oleminen sujuu, voin käydä hänen kanssa vaikka vaate ostoksilla,tai olla 40min ruokaostoksilla. isomman kanssa maks 10min kauppareissu onnistuu.

mä en lähtisi MISTÄÄN HINNASTA YKSINHUOLTAJAKSI! se oli kamalinta aikaa elämässäni, seurana vain vaativa vauva,sittenmin taapero. kaikki kaveritkin lähti, olin vaan kotona kaksin pienen kanssa, kunnes vahingossa lapsen ollessa 1vuoden ikäinen löysin mll perhekavilan,ah sitä onnea,aikuisia ihmisiä!

onneksi nykyään on ihana mies :)
 
mut niin jos pidät lapsen niin voti kyllä opiskella, ei sossu vaadi että teet töitä ja opiskelet, saat tt.

tosin jos sulla on luottotiedot kunnossa katsovat sulle tuloiksi opintolainan,vaikka et ottaisi sitä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Heylou:
Mutta, ihmiset ovat erilaisia. Minulla on aina ollut periaate, että lasten tekoa aletaan suunnitella vasta sitten, kun kaikki elämässä on hyvin tasapainossa. Aviomies, työpaikka ja oma asunto kuuluu siihen pakettiin.
En haluaisi saattaa lastani maailmaan tässä elämäntilanteessa. En pystyisi tarjoamaan hänelle "parasta" mahdollista elämää.
Click to expand...

Tämä kansakunta olis kuollut jo sukupuuttoon jos kaikki tekis lapsia vasta kun on kaikki nuo asiat. Pieni lapsi ei välitä materiasta, pieni lapsi ei piittaa siitä että onko oma asunto vai vuokra-asunto, onko päällä kallis merkkihaalari vai halpishaalari. Sitten kun lapsi on niin iso että näistä ymmärtää, oot sinä jo ehtiny opiskella itselles ammatin ja saada töitä ja varmasti asunto ja mieskin löytyy.

Oma ystäväni oli 16v kun tuli raskaaksi ja ehti just täyttää 17 kun synnytti lapsensa. Mitään ei ollut hänellä valmiina mutta silti kaikki meni hyvin ja lapsi on nyt jo lukioon menevä, reipas nuori. Ystäväni kävi lukion loppuun ja valmistui ammattiin, nyt heillä on jo 10vuotta ollu oma talo ja vakituinen työ.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nellien:
no jos sinusta tuntuu että selviät abortin kanssa, niin sitten sekin on ihan hyvä vaihtoehto.

täällä kaikki hehkuttaa sen puolesta että pärjäät, äitiys on niin kivaa.

kerron vähän omasta elämästäni, esikoisen kanssa.

olin jo 22 kun hän syntyi,hän oli haluttu/suunniteltu, seurustelin lapsen isän kanssa,puhuimme naimisiin menosta yms. asuimme yhdessä. olin 4kuulla raskaana kun mies riidan päätteeksi lähti(edellisenä iltana oli puhunut naimisiin menosta), olin supistusherkkä hän jätti minut yksin isokokoisen 5kk saksanpaimenkoiran kanssa, talviliukkailla. eikä mulla ollut sillä paikakkunnalla ketään tuttua. siellä sit itkin koko viikonlopun lähes yhtämittaan,en saanut syötyä mitään,laihduin. maanantaina oli neuvola ja paino -2kg edellsiestä kerrasta.

no lopulta jäin yksin lapsen kanssa joka oli kaikke amuuta kuin helppo! hän heräili 1v 10,joka yö(3-12KERTAA YÖSSÄ) saattoi valvoa yöllä tunteja vielä useamman kk ikäisenä, päivällä nukkui 10-15min kerralla. koko ajan piti olla kantamassa,hän ei viihtynyt ikinä missään itsekseen. suihkussa käynnit,omat syömiset ruuan laitot kaikki oli pirun hankalaa.

rattaissa ei viihtynyt ikinä! eka kauppareissu sujui vasta 5vuotiaana kunnolla,nyt hän on 7vuotias edelleen hyvin haastava,edelleen hankalaa yleisillä paikoilla,kaupassa, kotona,päiväkodissa. niin hänellä on adhd+aistiyliherkkyyksiä. ja varmaan muutakin selviää kun lisää saa tutkimuksia.

kaikenkaikkiaan en ikinä olisi uskonut lapsen kanssa elämistä näin hankalaksi.

ap:n lapsikin saattaisi olla tälläinen, ei olekkaan enään helppoa,itsekkin olin yh lapsen ekat 3vuotta,olin silloin niin väsynyt ettei sitä lapseton tai helpon lapsen äiti edes tajua.

hänellä ei suju vielä nykyäänkään siirtymätilanteet,ei ruokapöydässä olo,ei juuri mikään.

kun taas nuorempi lapsemme joka on 3v selvittää ihan helposti kaikki siirtymätilanteet,kaupassa nätisti oleminen sujuu, voin käydä hänen kanssa vaikka vaate ostoksilla,tai olla 40min ruokaostoksilla. isomman kanssa maks 10min kauppareissu onnistuu.

mä en lähtisi MISTÄÄN HINNASTA YKSINHUOLTAJAKSI! se oli kamalinta aikaa elämässäni, seurana vain vaativa vauva,sittenmin taapero. kaikki kaveritkin lähti, olin vaan kotona kaksin pienen kanssa, kunnes vahingossa lapsen ollessa 1vuoden ikäinen löysin mll perhekavilan,ah sitä onnea,aikuisia ihmisiä!

onneksi nykyään on ihana mies :)
Click to expand...

Ikävää että sinulla kävi näin. Mutta keskimäärin 1 lapsi kymmenestä on tällainen haastava tapaus, joten ap:lla on suurempi todennäköisyys saada helppo kuin vaativa lapsi.
 
Niin mitä sinä palstalta olitkaan hakemassa? Päätöksen olet jo tehnyt ja sen mukaan elät! Itsepä tiedät haluatko vauvaa vai et, täällä varmasti moni olisi aborttia vastaan.. Itse olin 19-v kun esikoisen sain, oli ihan suunniteltu vauva. Vauva-arki oli ihanaa! Mutta eihän kaikki kypsy samaan tahtiin. Moni 25-v on vielä ihan pentu ja kykenemätön vanhemmaksi... Tee päätös ja kanna seuraukset itse!
 
Eihän äitiysloma ole kuin 10kk, sen jälkeen voit laittaa lapsen päiväkotiin ja jatkaa opiskeluja :) Ja opiskelijalla on todennäköisesti lyhyemmät päivät kun työntekijällä, joten ei tulisi niin pitkiä hoitopäiviäkään... Ja jos vielä saat isältä rahallista tukea pärjäät varmasti! Tsemppiä!

Lasta et varmasti kadu, mutta aborttia kadut todennäköisesti koko elämäsi.
 
Jos et ole valmis äidiksi niin teet abortin.

Tälä pasltalla aksetaan aprjata yh-äitejä, nuoria äitejä, aborttia... Jokaisen on tehtävä valintansa itse.
Minä olen tehnyt abortin enkä kadu sitä päivääkään. Käsittelin asian hyvin aikoinani.
Lapsia olen saanut abortin jälkeen ja heitä rakastan pyyteettömästi ja suurella rakkaudella.
 
Kukaan muu ei voi sulla alkaa moralisoimaan tai koittaa tehdä päätöksiä sun puolestasi. Jos olet itse sitä mieltä että abortti on sulla paras ratkaisu niin sitten se on, sanoo muut mitä hyvänsä. Tsemppiä!! :hug:

Abortti olisi mullekin hyvä ja ainoa ratkaisu jos minä yllättäen raskaaksi tulisin (tosin teen kaikkeni että niin ei tule käymään) vaikka olenkin jo yli kolmikymppinen usean lapsen äiti.
 
Kyllä se vaan niin on, että jos lapset pidät, niin sitä et koskaan kadu (toisin kuin aborttia). Oli lapsi sitten vaikea tai ei, sitä rakastaa niin paljon, tuntee tarkoituksensa äitinä jne. Se mullistaa sun maailman ja muuttaa sua ihmisenä, äidiksi tulo. Elämäsi ei kuitenkaan lopu siihen. Opinnot voi suorittaa myöhemminkin ja uskonpa, että tapaat vielä elämäsi miehen myös. Se nyt vaan ei mennyt siinä järjestyksessä, kuin olit suunnitellut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja fortunate:
Sulla on oikeesti jo kiire jos aiot abortin tehdä!
Jos menkat alkaneet esim 15.5, olet jo 11viikolla raskaana ja 12vkoa on se raja.
Varmaan saat joo myöhemminkin,
mutta en kyllä kannusta ketään niillä viikolla enään siihen elämänalkuun kajoamaan..
Click to expand...

Tätä peesaan kyllä minäkin jos kerran näin on että viikkoja onkin jo kasassa paljon. Tee päätös nopeasti äläkä jaakaa enää, siinä teet väärin jos odotat vielä ja sitten myöhäisillä viikoilla keskeytät!!
 
sanoisin, että jos oikeasti tuntuu, ettei ole valmis, niin mene abortiin. Äitiys ei ole mikään läpihuutojuttu, äitiys nuorena yksinhuoltajana on sitä vieläkin vähemmän. Tee abortti ja jatka elämääsi! Niin tein itsekin reilu 10 vuotta sitten. Nyt mulla on ihana mies ja kaksi pientä lasta. Toisella valinnalla lopputulos olis toinen, mutta päivääkään en ole tätä valintaa katunut.
 
Sulla on tosiaan raskuas jo aika pitkällä, ennen aborttia pääset kuitenkin ultraan ja näät sun ihanan pienen ihmeen joka sulattaa sydämen kun sydämen<3 oikeesti mieti tarkkaan mitä teet, voi esim olla ettet myöhemmin enää saa lapsia? kaikki on mahdollista. Neuvolasta saat paljon apua, ja varmasti tutustut muihin äiteihin vauvan synnyttyä ( minä ainakin toivon niin koska olen kaveriporukkani ensimmäinen raskaana oleva). sanoit aikaisemmin ettet jaksa koiran kanssa yö herätyksiä, onhan se rankkaa, vauvan kanssa vielä rankempaa, mutta onneksi sun ei tartte mennä aamulla töihin / kouluun tai ylipäätään minnee. Mut paljon haleja sulle ja toivon että pidät lapsen. MÄ olen niiii rakastunut jo mun mahassa kasvavaan pieneen eikä kävisi mielessäkään etten olisi häntä pitänyt<3
 
[QUOTE="eedla";24300070]Ikävää että sinulla kävi näin. Mutta keskimäärin 1 lapsi kymmenestä on tällainen haastava tapaus, joten ap:lla on suurempi todennäköisyys saada helppo kuin vaativa lapsi.[/QUOTE]

ja sähän et voi tuota tietää... Kukaa ei voi etukäteen tietää millanen lapsi on tulossa. Tilastot voi sanoa ihan mitä vaan mutta ei tiedä koskaan missä kohdin tilastoa ollaan.

Aikamoista potaskaa on sanoa toiselle et sun laps tulee olemaan tilastollisesti helppo kun se voi ihan yhtä suurella todennäköisyydellä olla erittäin vaikea.

Ap:lle sanoisin et tee abortti jos et ole valmis pitämään lasta. Jos et ole halukas laittamaan opintoja ym. paussille vuodeksi tai kahdeksi, niin opiskele loppuun, tee töitä ja ehkä löydät vielä miehenki jakamaan arkea.

Yh:n arki on kaikkea muutakuin helppoa.
 
Mä ajattelisin asiaa siltä kannalta, että jos pidät lapsen, olet sidoksissa siihen väkivaltaiseen exään loppuikäsi. Teitä tulee aina yhdistämään lapsi, et pääse koskaan hänestä kokonaan eroon. Jos abortti on jo liian myöhäistä, mä antaisin sinuna lapsen adoptioon. Suomessa on tälläkin hetkellä monia monia pariskuntia, jotka odottavat nimenomaan kotimaista adoptiolasta. Jos abortti on vielä mahdollista, tekisin sen ilman muuta.
 
  • Tykkää
Reactions: Tepadj
Kuuntele vain itseäsi. Ja toimi sen mukaan, Suomen lain rajoissa.

Eli jos tunnet että lapsen odotus, synnytys ja kasvatus pilaisi mielenterveytesi, harkitse aborttia. Myös adoptio on vaihtoehto jos et halua aborttia tehdä, mutta sinulla on oikeus tehdä kaikkesi jotta mielenterveytesi säilyy.

Sinä itse tiedät parhaiten oman tilanteesi ja jaksamisesi :)
 
hei olen itsekkin esikoisen saanut 18v ja nyt olen 22v sain kakkosen ja nyt 24v pian syntyy kolmas. joten älä turhaaan ikääs mieti, ei mullakaan vielä ollut koulutusta kun esikko syntyi. voimia
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa