Kaverin välinpitämättömyys

["johanna"]

Mua on pidemmän aikaa ärsyttänyt kaverini tyyli. Ollaan tunnettu jo useita vuosia, kummatkin nyt kotona lapsen kanssa. Tapaamisia suunnitellessa tekstiviesteillä hän saattaa viivästyttää vastaustaan 3vko:sta jopa pariin kuukauteen. Siinä on aika hankala mitään näkemisiä järjestää. Hän saattaa siis itse ehdottaa jotta koska nähtäis, sitten kun kerron koska meille sopisi niin siihen se sitten jääkin yleensä. Nähdään kyllä silloin tällöin. Aina hänellä on puhelin mukana ja välittömästi vastailee viesteihin ja puheluihin vierailujen aikana. En nyt tiedä miten tässä pitäisi toimia jatkossa. On jo pidemmän päälle ärsyttänyt tämä tapa. Kyse on kumminkin mukavasta kaverista jonka kanssa olisi mukava olla jatkossakin tekemisissä ja kovasti hänkin tuntuu viihtyvän seurassamme silloin kuin näemme.
Vastausta viestiin olen nyt odotellut tässä neljä viikkoa. Kovasti pohdin miten tilanteen hoidan jatkossa, mitä vastaan kun hän joskus vaivautuu vastaamaan. Mua ei kumminkaan näin enää jatkossa kohdella. Samalle linjalle en viitsisi lähteä pelleilemään jotta odotutan häntä viikko tolkulla koska ketä se hyödyttäisi. Mitä siis itse tekisit vastaavassa tilanteessa?
Mainittakoon vielä jotta puheluihin hän harvoin vastaa jotta soittamallakaan vastausta tuskin saisi yhtään sen nopeammin.

 

[Ilmeisesti]

Hän ei pidä sua hyvänä kamunaan. siitähän tuo sen käytös kielii. anna olla. aina kun hän kyselee itse tapaamista, niin sano et just silloin muuta menoo ym...

 

["johanna"]

Hän ei pidä sua hyvänä kamunaan. siitähän tuo sen käytös kielii. anna olla. aina kun hän kyselee itse tapaamista, niin sano et just silloin muuta menoo ym...

No tältä se kyllä vaikuttaa itsestänikin. En silti haluaisi olla ilkeä ja loukata jos kieltäydyn näkemisistä. Ehkä teen jatkossa sitten niin jotta en hänelle enää vastaa viesteihin ja unohdan hänet?

 

["tytteli"]

No olin ehkä itse joskus samantapainen kaveri(ei noin pitkiä aikoja) yhdelle tyypille, jonka seura sai minut aina jotenkin huonoksi ja ärsyyntyneeksi tai vain tunsin oloni vialliseksi. Hän nokkaili kovasti,kun käynnit vaan harveni ja lopuksi lopetin kokonaan. Nyt ei olla nähty noin 3:een vuoteen ja huomasin, että en kaipaa häntä lainkaan. Helpottaa, kun hän ei tule lasteni kutsuille. Noh, hän varmaan kiroaa minua ja haukkuu muille, mutta en oo sitä kuulemassa!

 

["johanna"]

[QUOTE="tytteli";24324158]No olin ehkä itse joskus samantapainen kaveri(ei noin pitkiä aikoja) yhdelle tyypille, jonka seura sai minut aina jotenkin huonoksi ja ärsyyntyneeksi tai vain tunsin oloni vialliseksi. Hän nokkaili kovasti,kun käynnit vaan harveni ja lopuksi lopetin kokonaan. Nyt ei olla nähty noin 3:een vuoteen ja huomasin, että en kaipaa häntä lainkaan. Helpottaa, kun hän ei tule lasteni kutsuille. Noh, hän varmaan kiroaa minua ja haukkuu muille, mutta en oo sitä kuulemassa![/QUOTE]

Varmaankin kaverini sitten kokee myös olonsa jotenkin paskaksi vaikkakin antaa ymmärtää olevansa onnistunut super äiti kaikessa. Varmasti olen ainakin kynnyksen pitänyt matalana jottei huonommuutta hänen ole ainakaan tarvinnut tuntea mutta ehkä olen sitten ärsyttänyt häntä jotenkin kerta ei kaverini käytös kauhean normaalia mielestäni ole. Ihmettelen miksi hän haluaa nähdä ja ehdoittelee itse näkemisiä jos sitten jättää näkemisen sopimiset kesken. Ajattelisi jotta jos ei halua nähdä niin miksi sitten itse sitä ehdottaakaan, ehkä hän haluaa vain pitää jotain varakaveria jos on tylsää eikä muuta seuraa ole saatavilla tai hän nauttii tilanteen hallitsemisesta

 

[Nette]

tuttua ja niin ikävää luulis et vois vastata edes jotain, mut ei...ei jummarra.