Jos on aivan varma, ettei alatiesynnytys tule kysymykseenkään, niin milloin pitää alkaa vaatia sektiota?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pickwick
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ei niitä sektioita ihan kovin helposti tehdä.
mulla oli myös kova synnytyspelko, mutta en saannut sektioo. Tällä hetkellä kaksi synnytystä takana, ja voisin milloin vaan synnyttää uudestaan.
Molemmissa onnistui puudutus hyvin. Tunsin vain muutaman hetken ne kovat supistukset, jonka jälkeen en tuntenut mitään. Suosittelen kyllä tavallsita synnytystä. Ensinnäkin siitä toipuu paljon nopeammin.
 
Kyllä se kannattaa ottaa jo ihan alkuvaiheessa puheessa, minulle yhden sektion kokeneena ottivat neuvolassa puheeksi jo heti ensikäynnillä. Aina parempi mitä useamman kanssa asiasta ehtii puhua ennen synnytystä. Pelkopolille pääsee viikon 30 jälkeen, mutta asiasta kannattaa keskustella myös neuvolan terveydenhoitajien ja lääkärien kanssa, ei vain pelkopolilla. Mitenkään helppoa ei sektion saaminen tule olemaan, ei vaikka syy olisi mikä, vaikka takana olisi jo yksi sektio ja vaikka myös lääketieteelliset seikat tukisivat sektiopäätöstä. Omalla kohdallani odotetaan viikko lasketun ajan jälkeen ennen kuin leikataan, jotta luonnolliselle käynnistymiselle olisi kuitenkin mahdollisuus.
 
Aloittaja on selvästi kirjoittanut ja hionut tekstiään kauan kuvitellen eliminoivansa kaikki vasta-argumentit. Ensimmäinen pitkä vastaus oli mielestäni kohtelias, asiallinen ja perusteltu, mutta ap vastasi nakellen niskojaan kuin teini.

Itse olen kolme lasta synnyttänyt alakautta vaikka olisin perätilan takia sektion saanut halutessani. Tuttavissani on useita äitejä, joille eri syistä on tehty sektio, ja kaikki he olisivat mielummin valinneet tämän "perinteisen tien". Niele ylpeytesi ja kuuntele lääkärin ja muiden asiantuntijoiden (ei vain miehesi) mielipiteet ennakkoluulottomasti, mihin sitten päädytkin.
 
Sinuna ottaisin puheeksi heti pikimmiten. Saatpahan ainakin ajan pelkopolille ja mahdollisesti ottavat sut vakavammin, kun olet heti asiasta maininnut. Sitä en tiedä voiko sitä vaatia, lääkäri kun aina tekee päätöksen sektion tarpeellisuudesta. Pelko tosin on yksi syy, muttei varmaan monen lääkärin mielestä tarpeellinen.

Mä pääsin eilen pois sairaalasta kolmannen lapseni kanssa.

Ensimmäinen synnytys oli normaali alatiesynnytys ilman mitään komplikaatioita.

Toinen oli kiireellinen sektio 8 cm avautumisvaiheen jälkeen tarjontavirheen vuoksi. Synnytys pysähtyi vauvan asennon vuoksi, eikä päässyt laskeutumaan synnytyskanavaan. Tästä sektiosta jäi ikävät kokemukset. Sain suolilaman, joka oli äärimmäisen kivulias kokemus. Kova kuume, todella kovat kivut mahassa, crp yli 200. Rektaaliputki peräsuolessa, nenä-mahaletku, molemmissa käsissä tippaletkut ja virtsakatetri. Siinä samalla yritin vauvaa imettää hoitajien tuodessa syömään. Hoitaa en pystynyt vauvaa itse.

Kolmannessa raskaudessa mulla oli valitettavasti etinen istukka (istukka oli osin tarttunut kiinni kiinnikkeiseen kohtuun (johtuen edellisestä sektiosta ja sen arvista) ja jäi siis täysin etiseksi kohdunsuun päälle. Jouduin rv 23+1 ensimmäisen kerran sairaalaan ambulanssilla ja vauva syntyi kiireellisellä sektiolla rv 35+0. Olin 3kk vuodelevossa ja sairaalareissuja kertyi 7 kpl päivystyksellisesti verenvuodon takia. Viimeisellä kerralla olin onneksi "valmiina" sairaalassa, kun isot hematoomat ja kova verenvuoto alkoi. Olisin varmaankin kuollut kotiin. Verenvuodon alusta vauvan syntymään ei mennyt kauaa, mutta hemoglobiini laski 125 -> 68 parissakymmenessä minuutissa ja sainkin lopuksi pari pussia lisäverta.

Vauva joutui teholle ennenaikaisuuden takia. Pieniä hengitysvaikeuksia, oli nasaalissa vuorokauden. Ensimmäiset päivät nenä-mahaletkulla maitoa ja nyt opetellaan kotona syömistä.

Tämä kolmannen raskauden epäonninen kulku johtui mitä todennäköisimmin edellisestä sektiosta ja siksi siis istukka oli huonossa paikassa. Samoin kaavinnat yms. kohdunalueen operaatiot saattavat "aiheuttaa" myös tuota. Samoin raskaaksi tuloa sektiot ja kaavinnat saattavat vaikeuttaa.

Meinasitteko tehdä useamman lapsen? Ota edellä kertomani huomioon, koska päätökselläsi saattaa olla vaikutuksia myöhemmin :)

Tsemppiä joka tapauksessa ja onnea raskauden johdosta!
 
Ekalla neuvolakäynnillä tosiaankin kannattaa ottaa sia puheeksi. Neuvolatädistä riippuen asiasta joko puhutaan, se jätetään huomiotta tai sanotaan että palataan siihe sitten myöhemmin kun se on ajankohtaista. Itse ottaisin asian heti puheeksi.
Sinut ohjataan pelkopolille tms vastaavaan paikkaan. Siellä saat/ joudut keskustelemaan ja perustelemaan miksi et alatiesynnytystä saa. Täällä missä minä asun ei sektiota tehdä vain koska äiti niin haluaa. Yksi ystäväni ei halunnut alatiesynnytystä ja koitti sitä pelkopolilla perustella. Lääkäri totesi, että kun synnytys käynnistyy niin lapsihan syntyy alateitse, halusit sinä tai et. Ja niin hän synnytti alateitse. Eli riippuu varmaan paljolti henkilökunnasta miten asian ottavat.
Sama lääkäri myös vastustaa viimeiseen asti käynnistysä eli siihen todellakin pitää olla syy että tämä lääkäri käynnistyksen "määrää".
 
Miusta ei pitäisi yleistää että alatiesynnytyksestä toipuu AINA nopeammin. Ei se niin välttämättä aina mene. Miulla takana kaksi sektiota ja molemmista toivuin tosi hyvin ja nopeasti, en koe olleeni mitenkään kipeä missään vaiheessa. Jälkimmäisestä sektiosta 2 viikkoa ja mistään en sitä huomaisi jos en tietäisi. Sektio tehtiin illalla klo 19 ja aamulla kävelin itse vessaan.
 
Kysyn ihan nätisti ..mutta eikö olisi terveempää hoitaa pelkotilaa kuin sen kohdetta ja selvittää miksi tällaisen ja näin voimakkaana on itselleen kehittänyt jotta ei tulisi lisää vastaavia tiloja muissa asioissa ..
 
[QUOTE="mamma";24368061]Miusta ei pitäisi yleistää että alatiesynnytyksestä toipuu AINA nopeammin. Ei se niin välttämättä aina mene. Miulla takana kaksi sektiota ja molemmista toivuin tosi hyvin ja nopeasti, en koe olleeni mitenkään kipeä missään vaiheessa. Jälkimmäisestä sektiosta 2 viikkoa ja mistään en sitä huomaisi jos en tietäisi. Sektio tehtiin illalla klo 19 ja aamulla kävelin itse vessaan.[/QUOTE]

Mutta siis ethän nyt pysty vertaamaan kuinka nopeasti olisit toipunut alatiesynnytyksestä.
Minulla on takana 2 alatiesynnytystä eikä toipuminen ole koskaan ekstänyt 2vko:a. Esikoisesta ajoin 2 päivää synnytyksestä yhteentä 180km/ päivä keskolaan katsomaan lastani, tätä siis 1kk ajan. Sitten siirtyi lähemmäs. Sektion jälkeen en olisi tähän psytynyt. Samoin sektion jälkeen ei saa kuukauteen kantaa sekä vauvaa että kaukaloa. Toisille se tuottaa suurta vaikeutta jos ei mies ole läsnä auttamassa.
Yleistää ei saa, mutta kyllähän suurinosa palautuu nopeammin alatiesynnytyksestä kuin sektiosta.
Minulle on henk koht ihan sama miksi ja miten muut synnyttää. Itse taas en missään nimessä haluaisi sektiota.
 
[QUOTE="mamma";24368061]Miusta ei pitäisi yleistää että alatiesynnytyksestä toipuu AINA nopeammin. Ei se niin välttämättä aina mene. Miulla takana kaksi sektiota ja molemmista toivuin tosi hyvin ja nopeasti, en koe olleeni mitenkään kipeä missään vaiheessa. Jälkimmäisestä sektiosta 2 viikkoa ja mistään en sitä huomaisi jos en tietäisi. Sektio tehtiin illalla klo 19 ja aamulla kävelin itse vessaan.[/QUOTE]

Niinpä, ajatellaas vaikka jotain neljännes asteen repeämää, niin kyllä siinä saattaa olla aika kipeänä pitkän aikaa. Minut on leikattu päivällä ja jo iltapäivällä kävin itse vessassa ja lapsi on syntynyt perjantaina ja maanantaina lähdin kotiin hoitamaan 4 koiraa ja vauvaa ja 10v poikaa yksin.
Ekasta olisin halunnut sektion lantion ahtauden takia muttei sitä minulle myönnetty. Onneksi sattui Lahden paras synnytyslääkäri olemaan vuorossa kun synnytys alkoi ja hän teki suoraan päätöksen leikkauksesta. Toisessa raskaudessa olisin "saanut yrittää" synnyttää alakautta, mutten nähnyt mitään järkeä riskeerata vauvan henkeä/terveyttä joten sain suoran sektiopäätöksen josta lääkäri totesi jälkikäteen että aivan oikea päätös.

Ikävä kyllä vasta synnytystapa-arviossa (ainakin ennen) päätetään synnytystavasta.
 
[QUOTE="mamma";24368061]Miusta ei pitäisi yleistää että alatiesynnytyksestä toipuu AINA nopeammin. Ei se niin välttämättä aina mene. Miulla takana kaksi sektiota ja molemmista toivuin tosi hyvin ja nopeasti, en koe olleeni mitenkään kipeä missään vaiheessa. Jälkimmäisestä sektiosta 2 viikkoa ja mistään en sitä huomaisi jos en tietäisi. Sektio tehtiin illalla klo 19 ja aamulla kävelin itse vessaan.[/QUOTE]

Minulla taas kolme alatiesynnytystä, joista olen tunti synnytyksen jälkeen jokaisesta mennyt suihkuun. Kävellytkin heti kun en ole sängyssä synnyttänyt kuin yhden :)
 
Minulle oli kauhistus kun kuulin, että tämä minun kuopus (joka nyt 3kk ) oli perätilassa ja sana sektio tuli lääkärin puheeseen. itkin vuolaasti kun se sektio pelotti ihan hirveästi. onneksi fiksu poikani oli kääntänyt itsensä tarkastukseen mennessä ja alakautta sitten tulikin. Olisin varmaan yrittänyt synnyttää perätilassakin alakautta jos se vaan olisi ollut mahdollista ja ääkäri antanut sille suostumuksen.
 
Kerro ekalla kerralla. Yritä mennä avoimin mielin pelkopolille ja psykologille. Eihän sitä koskaan tiedä, jos ne vaikka saavatkin pelkosi vähenemään ja päätät synnyttää alateitse, jos se muuten on mahdollista. Jos edelleen pelkäät niin saathan sitten kuitenkin sektion. Ohjeeksi annan siis, että anna itsellesi mahdollisuus myös vaihtoehtoon eli mene avoimin mielin kaikkialle. Joskus sektio on paikallaan, jos pelot ovat kovat.
 
Ei miullakaan toipuminen kahta viikkoa vienyt, totesin vaan että nyt kun kaksi viikkoa on kulunut en leikkauksesta edes tiedä enää mitään. Tyttö syntyi lauantaina illalla ja tiistaina aamupäivällä päästiin kotiin. Toki pääsääntöisesti alatiesynnytyksestä toipuu varmasti nopeammin jos kaikki menee niinkuin pitääkin, ja miulla ei vertailukohdetta tosiaan ole. Mutta kerroin vain omasta näkökulmastani että ei se sektiokaan aina niin kamalaa ole, myös siitä voi toipua nopeasti :) Mie en syönyt sairaalasta päästyäni ensimmäistäkään särkylääkettä.
 
ja mitäs miehesi on lääkärinä mieltä tästä asiasta? kiinnostaa myös :)

Hän sitä mieltä, että sektio on leikkaus, tietysti. Mutta leikkausta ja alatiesynnytystä ei voida rinnastaa, koska alatie ei ole leikkaus. Muihin leikkauksiin verrattuna sektio ei ole sen vaarallisempi. Sektiossa on siis alatiehen verrattuna riskinsä, mutta ne ovat tavallisen keskisuuren leikkauksen veroiset. Tuskinpa kukaan nilkka-tai tyräleikkauksestakaan kieltäytyy.

Mutta ennen kaikkea mieheni on sitä mieltä, että itse tiedän, mitä haluan ja ketään ei saa pakottaa, kannustaa hankkimaan sektion, kun fiilikset ovat nämä. Stressi ja pelko ei auta mitään. Lähetettä hän ei kyllä mulle voi noin vaan kirjoittaa, ei ole edes omalääkärini ja työskentelee eri alueen tk:ssa:D
 
Aloittaja on pelkkä vitsi. Olisi vaan jättänyt lastenteon oikeille naisille. Sektio lääketieteellisistä syistä on asia erikseen.

Itse kokenut kummatkin. Alatie PALJON helpompi. Eipä ollut voittajafiilis sekion jälkeen.
 
[QUOTE="mamma";24368061]Miusta ei pitäisi yleistää että alatiesynnytyksestä toipuu AINA nopeammin. Ei se niin välttämättä aina mene. Miulla takana kaksi sektiota ja molemmista toivuin tosi hyvin ja nopeasti, en koe olleeni mitenkään kipeä missään vaiheessa. Jälkimmäisestä sektiosta 2 viikkoa ja mistään en sitä huomaisi jos en tietäisi. Sektio tehtiin illalla klo 19 ja aamulla kävelin itse vessaan.[/QUOTE]

Itse sektion kokeenena voin olla varma ettet 2 viikon jälkeen ole entisesi. Sektiossa vatsalihakset katkaistaan. Mene selinmakuulle ja vie jalat 90 asteen kulmassa sivullesi, heilauta vatsalihaksiasi käyttäen jalat toiselle puolelle jne. Jos pystyt tähän olet toipunut vatsalihaksinesi sektiosta, voin vannoa että on sinulle vaikeaa toisin kun alatiesynnyttäjälle. Vatsalihakset vaikuttavat ryhtiin yms. joten ei ole ihan sama jos ne katkaistaan...
 
[QUOTE="Hah";24368478]Aloittaja on pelkkä vitsi. Olisi vaan jättänyt lastenteon oikeille naisille. Sektio lääketieteellisistä syistä on asia erikseen.

Itse kokenut kummatkin. Alatie PALJON helpompi. Eipä ollut voittajafiilis sekion jälkeen.[/QUOTE]

MIkä läppä tää "oikeat naiset"-juttu on?:D Eipä sillä, mulle on aika sama vaikka olisin interseksuaali. Sukupuoli on vain sukupuoli eikä mulla ole tarvetta korostaa sitä mitenkään kummemmin. Et onnistunut loukkaamaan.
 
Minä olen molempien alatie synnytysten jälkeen kävelly itse suihkuun ja osastolle.
Istunut ilman istuma rengasta, ja pystynyt liikkumaan omin avuin.
Kaverini jolle on tehty kaksi sektioo, on toipunut niistä kahdessa viikossa. Ei päässyt ekana päivänä ylös sängystä. Ja se mitä hän sanoi niiden jälkeen oli... "kumpa olisi pystynyt synnyttää normaalisti"

Itse en haluaisi asettaa itseäni ja lasta vaaraan sektion takia. Vaikka mua kuinka pelotti, niin hoidin sen pelon pois, ja synnytin normaalisti..
 
voihan se mieli muuttua vielä myöhemmin

Heh, sitä kun ei tiedä juu. Mulla on vain erittäin vahvat fiilikset vain yhdestä:D Samoin miehellä. Ei ole aikaa ja kiinnostusta useampaan, kun on niin paljon muutakin tekemistä. Että ehkä mä en nyt ajattele tuota sektiota siltä kannalta, kun p-arvo 0.5 ei alitu tässä tapauksessa ja todennäköisyys hankkia toinen jää merkityksettömän pieneksi:D
 
Moi, Minua kiinnostaisi tietää, että mitä tai miksi pelkäät? Minulla oli itsellä kanssa ihan hirveät synnytyspelot. Pelkäsin että menen shokkiin, enkä kestä tilannetta. Sitten mua pelotti olla avuttomana siinä kätilöiden armoilla. Ja todella paljon pelotti, että repeäisin pahasti, koska mulla on aina ollut "tiukat paikat" ja siksi yhdyntäkin joskus vaikeaa. Minulle ei annettu sektiota, vaikka itkin ja huusin klinikkakäynneillä. Mutta siis synnytyin toisessa Euroopan maassa, enkä tiedä voiko täällä pyynnöstä saada. Reagoin sitten niin, että tein kaiken valmistautuakseni synnytykseen. Joogasin, opettelin hengitystaktiikoita, kirjoitin synnytyssuunnitelman yms. Meni vielä kaksi vko:a yli ja vatsakin alkoi repeillä. No alkoi syntymään päivä ennen suunniteltua käynnistämistä. Synnytys sujui hyvin, ja nopeasti ja kivunlievityksenä minulla oli ainoastaan ilokaasu. Kokemus oli todella voimaannuttava. Olin todella ylpeä itsestäni. Lapsi oli yli neljäkiloinen. Toivuin hyvin, ja olen tyytyväinen että synnytin itse! Tsemppiä, mitä ikinä päädytkin tekemään!
 
[QUOTE="mamma";24368061]Miusta ei pitäisi yleistää että alatiesynnytyksestä toipuu AINA nopeammin. Ei se niin välttämättä aina mene. Miulla takana kaksi sektiota ja molemmista toivuin tosi hyvin ja nopeasti, en koe olleeni mitenkään kipeä missään vaiheessa. Jälkimmäisestä sektiosta 2 viikkoa ja mistään en sitä huomaisi jos en tietäisi. Sektio tehtiin illalla klo 19 ja aamulla kävelin itse vessaan.[/QUOTE]


Suunniteltua sektiota ei tehdä noin myöhään yleensä.. lähtikö vauva itse syntymään??
Ja siis, sektiota on yleensä aika vaikea "vaatia" sen takia että pelkää.
 
Kannattaa varmaan heti ekalla neuvolakäynnillä ottaa puheeksi. :)

Toivon kuitenkin että olet tosiaan tietoinen sektion riskeistä. Ne tulee kuitattua kovin kevyesti "joo tiedän että on riskejä", mutta ne voi osua omalle kohdalle. Itse lähes kuolin ensimmäisen sektion jälkeen sisäiseen verenvuotoon, toipuminen kävelykuntoon kesti pari viikkoa ja suht normaalikuntoon pari kuukautta. Toinen sektio oli helpompi, lukuunottamatta kohdunrepeämää ja haavatulehdusta, silti toipumiseen meni kuukauden verran. Ystäväni taas oli pitkään teholla sektion jälkeen suolilaman vuoksi, toiselta lääkäri puhkaisi vahingossa virtsarakon mikä kuulemma tapahtuu helposti. Tarkoitus ei ole pelotella vaan nämä on vaan tapauksia lähipiiristä, kannattaa varautua siihen että et välttämättä muutamaan viikkoon selviä vauvan kanssa itseksesi.
 
Ihana ketju kun ihmiset puhuu Sektion haitoista. Mulla kans suht vaikea alatiesynnytys ja paljon vaikeampi sektiokokemus takana, ja täältä saa ihanasti vertaistukea sektion jälkeisiin ongelmiin. Sitähän ap ei tietysti toivonut, mutta täällä sektio komplikaatioden kanssa kamppaileva huomaa ettei olekaan ainoa jolla käy "paskasäkä". Mulle sektiota ei tehty suunnitellusti, joten en ollut ehtinyt hakea tietoa siitä tms. joten yllätyksenä tuli kuinka kamalaa on. Kaikkein yllättävintä oli rajut jälkisupistukset, joita oli sektion jälkeiset päivät, niistä en ollut kuullutkaan. Tämän haavaongelman jonka kanssa nyt kamppailen oli mielestäni jopa odotettavissa... Ärsyttävää on myös sängystä nouseminen kun vatsalihaksia ei yhtäkkiä enää olekaan
 

Yhteistyössä