Kuoliko Petja turhaan?

["mä"]

Kuoliko Petja turhaan?

Keskiviikko 10.8.2011 klo 03.33

Äidin mukaan hänen hydrokefalusta sairastavaa poikaansa ei lähetetty leikkaukseen ajoissa.
Emmi Jääskeläinen Petja-poikansa haudalla.
Emmi Jääskeläinen Petja-poikansa haudalla. (LAURI ROTKO)
LUE MYÖS

Mikä hydrokefalus?

- Tänään olisi Petjan syntymäpäivä. Tämä on ollut meille niin raskasta aikaa.

Emmi Jääskeläinen ei pystynyt koskaan järjestämään pojalleen kymmenvuotissynttäreitä, joita perhe oli odottanut jo ennakkoon. Synnynnäistä hydrokefalusta sairastava Petja kuoli heinäkuun ensimmäisenä päivänä sairaalan teho-osastolle, kun hänen elintoimintojaan ylläpitäneet koneet suljettiin.

Petja oli saapunut vain vajaa vuorokausi aikaisemmin oman kotikaupunkinsa sairaalan päivystykseen kovan päänsäryn vuoksi. Äidin mukaan hänen poikansa oireita ei otettu sairaalassa tarpeeksi vakavasti.

Hydrokefaluspotilailla aivojen nestetasapaino on häiriintynyt. Petjallekin oli jouduttu tekemään aiemmin useita leikkauksia, joilla kohonnutta aivojen painetta oli onnistuttu laskemaan. Edellisen kerran vain vuosi sitten hänet oli kyyditetty suoraan ensiavusta ambulanssilla kiireelliseen leikkaukseen.

Nyt ei kuitenkaan niin tehty. Kovista kivuista kärsivä ja oksenteleva Petja ohjattiin odottamaan sairaalan yleispäivystykseen muiden kiireettömien potilaiden joukkoon. Vanhemmat tiesivät, että heidän poikansa oireet viittasivat taas kohonneeseen aivopaineeseen. Aikaa ei ollut hukattavaksi.

Päätä ei kuvattu

- Hänet olisi pitänyt siirtää heti eteenpäin hoidettavaksi. Hydrokefaluslasten hoitopaikka on aina yliopistollinen sairaala. Ongelma oli se, että me ei ikinä saatu sitä lähetettä sinne, Emmi kertoo katkerana.

- Heidän olisi pitänyt ottaa meidät tosissaan, eikä jäädä vain pyörittelemään ja ihmettelemään, mitä tehdään. Vanhempia ei kuunneltu, vaikka näimme mistä oli kysymys. Poikakin vain itki tuskissaan sen perään, miksi kukaan ei auta häntä.

Äidin mukaan kotikaupungin sairaalan päivystyksessä ei tehty Petjalle välttämättömiä tutkimuksia, jotka olisivat paljastaneet pojan hälyttävän tilan välittömästi.

- Kaikki ne tutkimukset, jotka olisivat johtaneet oikeaan diagnoosiin jätettiin tekemättä. Ei tehty kuvausta eikä silmänpohjatutkimusta, jotka olisivat paljastaneet kohonneen aivopaineen.

Äiti kritisoi myös sitä, että hänen pojalleen ei suostuttu antamaan tarpeeksi voimakkaita kipulääkkeitä, vaan tavanomaisia särkylääkkeitä.

- Petja oksenteli suun kautta annettavat lääkkeet pois. Voin vain kuvitella millaiset hirvittävät kivut pojallani oli.

- Aiemmin vastaavissa tilanteissa hänet on kyyditetty ambulanssilla leikkaukseen, ja hän on saanut jo silloin voimakkaita kipulääkkeitä suoraan suoneen.

Liian myöhään

Tuntien odottelun jälkeen Petjaa ei ohjattu jatkohoitoon, vaan hän jäi kotikaupungin sairaalan osastolle tarkkailtavaksi.

- Minusta tuntui siltä, että he toimivat kuin tulipalon katsoja, joka päättäisi, että sammutetaan palo vasta huomenna.

Yöllä Petja-pojan tilanne heikkeni nopeasti ja hän meni tajuttomaksi. Vasta tuolloin pojan päästä otettiin kuvat, joista paljastui hälyttävä aivopaineen nousu.

Petja kiidätettiin lähes parin sadan kilometrin päähän sijaitsevaan yliopistolliseen keskussairaalaan. Siellä Petjalle tehtiin kiireellinen leikkaus, mutta se oli jo liian myöhäistä. Aivojen elintoimintoja ylläpitävä keskus oli ehtinyt tuhoutua. Paikalle saapunut Emmi-äiti ehti seuraamaan poikansa viimeistä henkäystä.

- Mikään ei ole koskaan sattunut enempää.

- Erityisen pahaa tekee se, että lapseni on mennyt vielä julman kivuliaalla tavalla, äiti murehtii.

Emmi Jääskeläinen toivoo, että kukaan toinen hydrokefaluslapsi ei joudu kokemaan samanlaista kohtaloa kuin hänen Petjansa. Hän aikoo tehdä kantelun Valviralle poikansa viimeiseksi jääneen illan tapahtumista.

ESKO LIUKKONEN
esko.liukkonen@iltalehti.fi



Näin meillä suomessa, hyvinvointivaltiossa hoidetaan lapsia! :/

 

[terv.]

tuota, kolikolla on aina 2 puolta! Hoitohlokunta on vaitiolovelvollisia ja ei voi em.kommentoida. Totta kyllä se, että omaisten on joskus lyötävä "nyrkki pöytään" ja VAADITTAVA hoitoa ja palvelua. Surullinen juttu. Osanottoni vanhemmille.

 

["a.p"]

Petjan viimeinen päivä.
tekijä: Emmi Jääskeläinen päivä: 5. elokuuta 2011 kello 0:27

Petja Christoff 9.8.2001-1.7.2011



Poikamme Petja sairasti synnynnäistä hydrokefalusta lukuisien muiden sairauksien ohella.

Hänenkaltaisiaan lapsia syntyy vuosittain joitakin satoja, meidän Petjamme myöskin aivan pienen pienellä "valuvirheellä" varustettuna. Sairaala oli siis tullut vastasyntyneestä jo tähän melkein 10vuoden ikään mennessä tutuksi pojalle.

Hydrokefaluksessa aivoselkäydinneste ei kierrä normaalisti aivokammioissa eri syistä. Tämän vuoksi tarvitaan jokin joka poistaa nesteen muualle kehoon jotta aivoihin ei syntyisi aivopainetta. Yleensä tällainen toimenpide on shunttileikkaus, jossa asetetaan aivokammiosta vatsaonteloon asti vietävä venttiilillä varustettu letku joka poistaa ylimääräisen nesteen. Shunteista on toisinaan hieman ongelmia, infektioita ja tukkeutumisia yms.

Jokainen komplikaatio vaatii aina leikkauksen ja Petjallakin niitä oli takana kiitettävä määrä. Muutama vuosi takaperin päädyttiin tilanteeseen jossa uutta shunttia ei voitu enää asentaa ja piti keksiä jotain muuta.

Petjalle oli siis silloin tehty kolmannen aivokammion pohjanpuhkaisu eli fenestraatio.

Tämä oli uusi toimenpide ja hieman hankalampi leikkaus kuin shunttileikkaukset. Ihan samalla tavalla se meni myös umpeen kuin shunttikin, paitsi että se arpeutui kiinni.

Petjalla oli jo kerran aiemmin leikkauksen jälkeen fenestraatio arpeutunutkin. Ja kun se niin tekee, on kiire kun oireisto alkaa rajuna aivan yhtäkkiä.

Eli aivopaineen oireina oli tietyntyyppinen päänsärky, oksentelu ja tajunnantason lasku. Silmät yleensä kiilsivät Petjalla paineissa ja pupillit saattoivat olla eri kokoiset, lääkäri jos katsoi silmiin niin silmänpohjissa näkyi yleensä staasipapilla (turvonnut näköhermo) joka oli selvä merkki kohonneesta aivopaineesta.

Muuten yleensä lääkärissä otettiin magneettikuva tai TT-kuva aivoista jotta paine nähtäisiin.



Normaalisti me siis kiepattiin aivopaineoireilla MKS:n EA:n/päivystyksen erikoissairaanhoidon puolelta suoraan aivojen kuvausten kautta osastolle odottelemaan että paperit valmistuu ja lähettiin ambulanssilla Kuopioon KYSiin. Kerran on menty suoraan EA:n ovilta lanssiin. Yleensä homma toimi melko sutjakasti ja me mentiin aina ykkössijoilla hoitotoimissa eteenpäin että päästiin sinne neurokirurgin hoitoon KYSiin mahdollisimman pian.

Lukemattomista syistä nyt ei niin käynyt kuin olisi pitänyt.



Petjan alkoi illalla isällä ollessa särkeä päähän jäätelöä syödessä ja jätti mehujään kesken. Isä otti samantien minuun yhteyden ja kumpikin kummastelimme sokeriperson pojan käytöstä. Ei ole Petjalle normaalia. Petjan oireissa oli alkuunsa aina tarkka miettiminen ja seuraaminen joska Asperger-lapsena hänellä oli puutteellinen kiputunto ja ymmärsi sisältä tulevan kivun vasta kun se oli valtavan kova. Petja meni siinä heti jäätelön jälkeen nukkumaan ja hetken päästä tuli takaisin sieltä ja ilmaisi että tulee varmuuden vuoksi alakertaan jos vaikka menee pahemmaksi.

Siinä kotvan päästä katsellessa Housea, Petja alkoi oksentamaan. Isän kanssa puhuimme että pakko on lähteä päivystykseen, on tutunnäköinen meininki taas. Sovittiin että minä soitan ensineuvoon ja ilmoitan tulosta, isä hommaa mummin katsomaan kahta muuta lasta ja minä jään viikon vanhan vauvan kanssa tällä kertaa kotiin.



Minun puheluni on siis kirjattu EA:han: "kroonisesti sairas, hydrokefaluspotilas aivopaineoireilulla."

Jostain syystä tätä ei laitettu kiireelliseksi ja Petja jäi niiden yskäisten mummojen taakse jonottamaan yleispäivystykseen, kun hän olisi joka tapauksessa kuulunut erikoissairaanhoidon puolelle.

Petjan tila paheni hetki hetkeltä. Päivystyksessä hän oksenti jo 10minuutin välein ja päätä särki niin että poika huuti suoraa huutoa kivusta.

Yle-puolen hoitaja oli nuori ja kokematon eikä informoinut yle-lääkäriä asiallisesti ja oikein Petjan tilasta joten lääkäri ei saanut oireista oikeaa kuvaa. Sen lisäksi kumpikaan ei kuunnellut isää lainkaan joka oli mukana ja yritti sanoa useaan otteeseen että Petjan oireisto on sama kuin aina aivopaineissa mutta ei koskaan ole ollut näin rajuna alku ja jatkuminen. Että nyt olisi kiire.

Lääkäri tapasi pojan juuri sillä aikaa kun hänellä ei ollut kipuja pahemmin, kipu tuli aaltoina ja aina silloin pakotti oksentamaan limaa (Petja oksenti paineissa aina kirkasta limaa) ja huutamaan. Oksennusten välillä Petja ei meinannut kestää hereillä. Silti Petja oli kuvattu yle-lääkärin mielestä tajunnaltaan normaaliksi...ja kirjattu että potilas yökännyt päivystyksessä, vaikka poika oksenti lukemattomia kertoja.

Käytävällä Petja yritti kiinnittää hoitajien huomiota huutamalla perään kun häntä sattuu niin kovaa ja aneli kipulääkettä, samaa kun hän saa aina leikkauksissa (oxynest). Ainoa tilanne jossa Petja itki, kun hän turhautui siihen ettei kukaan auta häntä.



Yle-lääkäri oli keikkalääkäri jolla ei ole vakinaista työpaikkaa missään vaan kiertää ympäri Suomea hoitelemassa muiden vuoroja ja ei siis täten tiennyt sairaalan sisäisiä käytäntöjä kelle lähetetään ja milloin. Hän konsultoi lastenlääkäriä osastolta ja valitteli ettei täällä pääse ennen aamua ainakaan magneettikuvaan koska se laite on rikki ja kuvaukset magneettirekan varassa.

Osastolla oli taas nuori ja kokematon uusi lääkäri joka määräsi Petjan osastolle tarkkailuun kun tässä vaiheessa olisi jo pitänyt pyytää KYSin konsultaatio ja ottaa aivoista kuvia. Mikkelissä kun ei voida hoitaa aivopainetta millään tavalla, tarkkailu on täysin turhaa.

Etenkin jos käy niinkuin nyt, tila äkisti huononee. Silloin ollaan ihan väärässä kaupungissa hoidon suhteen. Jos tilanne huononee nopeasti on kyse minuuteista. En vieläkään ymmärrä miten jätetään neurologisesti perussairas lapsi tarkkailtavaksi kun oireet on silmitön päänsärky, limaiset oksennukset, pupillit erikokoiset jne. selkeä neurologinen status!

Lääkäri oli kuuleman mukaan ajatellut ettei turhaan säteilytä Petjaa TT-kuvalla kun magneettikuvaa ei olisi saanut otettua sen laitteen ollessa rikki. Jos kuva olisi otettu olisi selvinnyt aivojen tilanne.



Petja siirtyi osastolle siis ja isä mukana siinä saatteli pojan sekä selitti taas lääkärille Petjan tilannetta. Ja selitti myös että kipu on todennäköisesti vielä kovempi kuin luullaan että aikaisemmin pari vuotta takaperin kun Petjalla oli umpisuolentulehdus, vatsakalvontulehdus ja aivokalvontuledus yhtäaikaa, poika käveli itse ja kysyttäessä vointia vastasi että ihan ookoo. Isä teki mielestään selväksi että Petjan tilanne ei ole mitään muuta kuin aivopainetta, olihan tämä moneen kertaan nähty juttu meillä. Lääkäri nyökytteli ja ainakin vaikutti ymmärtävänsä. Jälkeenpäin papereista käy ilmi että aivopainetta lääkäritkin ovat epäilleet, se miksi se ei näy hoidon linjauksissa jää kysymysmerkiksi.



Petja sai kipulääkettä osastolla, vaan parasetamolia ja pronaxenia suun kautta. Poika nieli oksennusta alas ja kysyi lupaa hoitajalta koska se on imeytynyt tarpeeksi että saa oksentaa. Petja oksenteli toistuvasti lääkkeitä ulos. Isän oli lähdettävä päästämään mummi pois lastenvahdista ja oletti että Petja ehkä siirretään KYSiin yön aikana. Tämän jälkeen poika oli yhä ollut kivulias ja torkkunut koko ajan. Lääkäri oli käynyt taas yöllä uudelleen ja hoitaja oli lähtenyt siinä samalla hakemaan jotain laitetta huoneeseen ja Petja oli sillä välin mennyt tajuttomaksi, huulet siniseksi ja kutsuttiin elvytysryhmä. Tässä vaiheessa takapäivystäjä saapui paikalle ja tehtiin sitten KYSiin konsultaatio sekä laitettiin TT-kuvaan jossa oli valtavan laajat aivokammiot suuresta aivopaineesta. Tämä siis kun oli jo liian myöhäistä.

Petja meni kiireenvilkkaa ambulanssissa aamuyöstä KYSiin ja suoraan leikkauspöydälle ja sai avodreenin poistamaan painetta joka laskikin nopeasti. Toimenpiteellä ei ollut enää mitään merkitystä koska tajuttomuuden hetkellä aivopaine oli fataali ja tuhosi elintoimintoja säätelevän keskuksen pysyvästi. Petja oli enää elintoiminnoiltaan koneiden varassa. Myöhemmin päivällä kun olimme paikalla kummatkin Kuopiossa sanoimme hyvästit rakkaalle pojallemme, koneet suljettiin ja Petja nukkui pois.

Mikään ei ole koskaan sattunut enempää.



Muutamaa päivää aiemmin (tämän luin epikriisistä myöhemmin) Petjalla oli silmäpoliklinikan käynti jossa näkyy jo turvonneet papillat silmänpohjissa. Miksei silmälääkäri lähettänyt eteenpäin kun se on selkeä merkki aivopaineesta? Aikaa olisi ollut enemmän ja tältä olisi vältytty.

Tästä voidaan myös päätellä että Petjalla oli staasipapilla (niinkuin aiemmissakin paineissa ollut) sillon kohtalokkaana torstainakin mutta miksi kaksi lääkäriä eivät sitä nähneet? Kumpikaan tutkineista lääkäreistä ei ole kirjannut tällaista tutkimusta tehneensä edes vaikka se kuuluu tehdä jos aivopainetta epäillään.



Sain Petjan paperit kotiin, niistä puuttui päivystyksen paperit sekä labravastaukset. Kävin sitten myöhemmin hakemassa ko paperit koska halusin saada selkeän kuvan siitä mitä tuona torstai-iltana tapahtui. Yllätys oli melkoinen, lisää hoitovirheitä. Tähän asti kyseessä on sarja väärin linjattuja hoitoja tai lähinnä hoitamatta jättämisiä. Lastenosaston lehdellä luki labroista vain muutamasta perusverikokeesta tulos ja sitten perässä "labrat normaalit".

Päivystyslehdeltä näin että Petjasta oli määrätty myös sokerit ja verikaasut. Petjan sokerit olivat kahdessa kokeessa kummassakin korkeat.

Oksentelevalla aivopaine-epäilyllä se kertoo selkeästi aivotapahtumasta koska aivot luovuttavat ahdingossaan glukoosia verenkiertoon jollon sokerit nousevat.

Verikaasut ovat katastrofaalisissa lukemissa. Petjalla oli selkeä alkaloosi, eli happo-emästasapainon häiriö jossa elimistö on liian emäksinen. Osasyynä tuo aivotapahtuma ja osasyynä raju oksentaminen jonka vuoksi elimistö menetti happamuutta. Alkaloosissa elimistössä on liikaa happea ja se alkaa hidastuttamaan hengitystä koska keho pyrkii tasapainottamaan tilannetta. Happiosapaine jonka kuuluisi olla 10-13kPM välillä oli pahimmillaan 67,2kPM.

Mietin että onkohan tämä tieto edes mennyt lääkärille, kun mitään ei missään kukaan tästä maininnut että labroissa oli tällaisia löydöksiä. Kunnes löysin hoitolehdeltä maininnan: "kontrolloidaan vekaas-L aamulla". Eli tieto oli että ne olivat päin honkia, mitään ei vaan tehty. Jos arvot ovat noin paljon pielessä niitä ei pitäisi sivuuttaa sillä että katsotaan ne aamulla uudelleen.

Sama kuin katsoisi tulipaloa ja toteasi että joutaahan sen myöhemminkin sammuttamaan.



Niin kaikki meni pieleen lapsen hoidossa, tällaista ei saisi tapahtua. Ei kenellekään. Edes oireen hoitaminen jäi sairaalassa puolitiehen eikä Petja saanut kunnon kipulääkitystä ja koki valtavan tuskaisan kuoleman. Inhimillinen tekijä on tässä yksi hoitovirhe muiden joukossa.

Haluan että tämä tulee yleiseen tietoon jotta joku jossain välttyy samalta kohtalolta. Miksi näin kävi? Miksi vanhempaa ei kuunneltu? Miksi ei tutkittu kunnolla?

Miksi ei konsultoitu kun oma tietämys loppui? Miksi oireita sivuutettiin kerta toisensa jälkeen? Miksi?

Kysymykset pyörivät mielessä eivätkä ne varmasti koskaan vaikene. Huutava vääryys on tapahtunut. Lapsi on haudattu koska liian usea henkilö ei tehnyt työtään.

Eikä meistä vanhemmistakaan tule enää koskaan ehjiä.






(poistin kommentit, kookosta)

 

["a.p"]

UP!

Tää on joo vähän pitkä tarina, mutta niin koskettava kohtalo! Miten voi sattua tälläistä???

 

[Arwen Undomiel]

Huh kylläpä teki pahaa lukea

Itsellä vähän samanlaisia kokemuksia, äidillä aivoinfarkti jonka takia täysin halvaantunut, lähes kuoli. Kävi lääkärillä 5krt ennen tajuttomuutta, mutta ei otettu vakavasti.

Itselläni 5-vuotiaana umpisuoli puhkesi ja olin kuulemma aivan rajamailla, taas useampi lääkärikäynti eikä kukaan ottanut todesta, todettiin vaan että vatsatautia vaikka en pystynyt edes kävelemään itse.

 

[Draumsyn]

Tuo on kyllä niin surullinen tapaus. Joka kerta, kun siitä luen, itken.

 

[fifiia]

Kamalaa, vaikka asiaa miten kääntäisi. Valitettavasti aina ei uskota omaisen hätää tai potilaankaan vaan pidetään sitä turhana minä, minä asenteena. Sen verran harvinaisesta asiasta on kysymys että kaikki hoitajat ja lääkärit eivät tunne asiaa, se vain joskus on erittäin vaikea myöntää, valitettavasti ja jatkohoitoon lähettäminen viivästyy turhaan ammattiylpeyden, terveydenhuollon hierarkisuuden tai muun asian takia. Hirveää, surullista ja kamalaa jokatapauksssa :'( Voimia perheelle :hug:

 

["suru"]

kyllä, voimia omaisille. toivottavasti uskaltavat myöntää virheensä.

 

["a.p"]

Up vielä, että mahdollisimman moni voi lukea...

 

[.-.]

Osaanottomme perheelle. Kamala tapaus.

 

[suruisa]

Kamalaa :'( Oma lapseni on joutunut paljon olemaan sairaalassa synnynnäisen sairauden vuoksi,leikkauksia on tehty useita ja jotenkin voin kuvitella tuon vanhempien tilanteen,kun pojalla on hätä eikä sitä oteta todesta. Toivottavasti lääkärit kantavat tosiaan vastuunsa tässä asiassa!! Tapahtuiko tämä siis Kuopiossa?

 

[fetter]

Kyseessä on kamalat hoitovirheet. Työskentelen itse päivystyksessä ja meiltä lähetetään sunttipotilaat hyvin herkästi yliopistolliseen sairaalaan. Ja kyllä tunnistamme nuo oireet, ovathan ne aivan klassiset.

 

["a.p"]

Kyseessä on kamalat hoitovirheet. Työskentelen itse päivystyksessä ja meiltä lähetetään sunttipotilaat hyvin herkästi yliopistolliseen sairaalaan. Ja kyllä tunnistamme nuo oireet, ovathan ne aivan klassiset.

Näin on! Hyvä että teillä tiedostetaan miten herkkä sunttipotilas on.

 

[SyysYö]

no totta helvetissä kuoli turhaan !!! vaikka tuo sairaalan päivystys on mikä on, eivät vielä olleet onnistuneet ketään tappamaan.. kyseessä oli ystävän lapsi ja.. äh, miula ei edes ajatus kulje. miettii vain, miten tuollaista voi oikein tapahtua.. :'(

 

["a.p"]

Up vielä kerran....

 

[Anatolia]

Aivan järkyttävää

On väärin, että vanhempien pitäisi vaatimalla vaatia lapselleen tutkimuksia, lyödä nyrkkiä pöytään ja sitä rataa. On väärin, jos hoitohenkilöstö ei ota tosissaan vanhempia, joilla on kova huoli sairaasta lapsesta. Lapsesta, joka ei ole perusterve. Olikohan kokemattomia kesäsijaisia vaan vuorossa?

 

["vieras"]

En halua arvostella mutta tuossa tilanteessa olen mennyt suoraan sinne yliopistolliseen oli lähetettä tai ei. Eivätkä ole kertaakaan minun sunttilastani ovelta pois käännyttänyt tutkimatta vaikkei lähetettä ole mukana ollutkaan.

 

["nora"]

Voisiko joku valaista mulle tätä asiaa?Mun tyttärelläni on synnynnäinen hydrokefalus ja hänelle laitettiin jo vauvana shuntti joka poistaa nestettä aivoista vatsaonteloon.Miksi Petjalla ei ollut shunttia?

 

["vieras"]

[QUOTE="nora";24377516]Voisiko joku valaista mulle tätä asiaa?Mun tyttärelläni on synnynnäinen hydrokefalus ja hänelle laitettiin jo vauvana shuntti joka poistaa nestettä aivoista vatsaonteloon.Miksi Petjalla ei ollut shunttia?[/QUOTE]

se on selitetty tuossa pidemmässä jutussa.

 

["nyyti"]

[QUOTE="nora";24377516]Voisiko joku valaista mulle tätä asiaa?Mun tyttärelläni on synnynnäinen hydrokefalus ja hänelle laitettiin jo vauvana shuntti joka poistaa nestettä aivoista vatsaonteloon.Miksi Petjalla ei ollut shunttia?[/QUOTE]

okei nyt luin vasta tuon alkuperäisen jutun :ashamed:

 

["huoh"]

tuota, kolikolla on aina 2 puolta! Hoitohlokunta on vaitiolovelvollisia ja ei voi em.kommentoida. Totta kyllä se, että omaisten on joskus lyötävä "nyrkki pöytään" ja VAADITTAVA hoitoa ja palvelua. Surullinen juttu. Osanottoni vanhemmille.

Ei kuule sekään aina auta, jos ei apua saa niin sitä ei saa.
Nimimerkillä päivystyksessä kunnolla hermostunut ja silti jonon päähän joutunut. Eikä kyse ollut mistään korvatulehduksesta vaan hengenahdistuksesta alle 1 vuotiaalla.
Terveydenhuollossa on oletuksena että sitä apua saa eikä sitä tarvitsisi polvillaan rukoilla!

 

["hei"]

Mulla pääs itku ja aamukahvipöydässä silloin kun luin Petjan kuolinilmoituksen :'(

Voisko nuo ihmisten nimet kuitenkin poistaa tuosta Petjan äidin kirjoituksesta?! Tuosta, joka fb:sta kopsattu.

 

[Akaatti]

[QUOTE="vieras";24377485]En halua arvostella mutta tuossa tilanteessa olen mennyt suoraan sinne yliopistolliseen oli lähetettä tai ei. Eivätkä ole kertaakaan minun sunttilastani ovelta pois käännyttänyt tutkimatta vaikkei lähetettä ole mukana ollutkaan.[/QUOTE]

Kyseinen perhe asuu Mikkelissä. Lähin yliopistollinen sairaala on Kuopiossa. Välimatkaa on yli 150 km ja äidin jutuista päätellen Petja on ollut sen verran huonossa kunnossa, ettei varmaan omalla autolla kukaan uskalla noin huonossa kunnossa olevan lapsen kanssa lähteä noin pitkään matkaan. Entä jos matkalla olisi sattunut jotain? Kyllä se oikea kulkuväline olisi ollut ambulanssi. Ei huonokuntoista lasta voi itse alkaa kuljettamaan autolla noin pitkää matkaa.

 

["vieras"]

Kyseinen perhe asuu Mikkelissä. Lähin yliopistollinen sairaala on Kuopiossa. Välimatkaa on yli 150 km ja äidin jutuista päätellen Petja on ollut sen verran huonossa kunnossa, ettei varmaan omalla autolla kukaan uskalla noin huonossa kunnossa olevan lapsen kanssa lähteä noin pitkään matkaan. Entä jos matkalla olisi sattunut jotain? Kyllä se oikea kulkuväline olisi ollut ambulanssi. Ei huonokuntoista lasta voi itse alkaa kuljettamaan autolla noin pitkää matkaa.

Ymmärrän kyllä tämänkin ja olen itsekin joutunut arpomaan eri kulkuneuvojen välillä matkaa kun on liki 300km sinne yliopistolliseen, mutta aivan kamala juttu ei tälläistä saisi tapahtua.

 

[ajslöfk]

Ei ole kovin fiksua linkittää jostain fb-ketjusta ihmisten nimiä tänne, tai minnekään muuallekaan.