Mihin teidän avioliittonne perustuu?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ääni sivusta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

ääni sivusta

Vieras
Ihan kiinnostaisi kuulla, mitä tavalliset perheenäidit ovat mieltä avioliiton perustasta. Onko joku aikuinen oikeasti sitä mieltä, että romanttinen rakkaus olisi oikea perusta liitolle, vaikka näin ihan yleisesti kuuluu väitettävän? No jos on, niin miksi olette luoneet yhteisen omaisuuden, kodin ja lapset näin epäjärkevälle pohjalle? (Selityksiä romanttisen rakkauden harhasta minun tuskin tarvitsee perustella; katsokaa avioerotilastoja ja foorumeita joissa puolisot kehuvat vaihtaneen suhdetta "rakkauden kuoltua".)

Oletteko koskaan keskustelleet miehenne kanssa siitä, miten toimitaan kun tuntuu siltä että on onneton suhteessa? Onko molemmille esimerkiksi ok, että mikä tahansa päivä toinen voi ilmoittaa rakastuneensa ja rikkoa perheen? Vai ovatko jotkut tehneet sopimuksen, missä ovat sitoutuneet yhteiseen perheeseen lasten vuoksi, vaikka joskus tulisikin aika kun tekisi mieli lähteä? Vai onko keskustelut existä ja nyksistä teille normaalia arkipäivää ja elätte vain tätä hetkeä ajattelematta omaa tai lastenne tulevaisuutta?
 
Rakkaudesta ja intohimosta se lähti. Nyt me ollaan kasvettu kiinni toisiimme niin että erikseen ei osata olla. Joten jatketaan tällä rakkauden, intohimon ja järjen sekamelskaliitolla eteenpäin. :heart:
 
Romanttisen rakkauteen tämä perustuu, mutta meistä ei kumpikaan ole niin ahdaskatseinen, että kuvittelisi sen sulkevan järjenkäytön tai järkevyyden pois. Kysymyksesi on johdatteleva, oletuksellinen, poissulkeva ja ismikäs. Hölmö.

Vai mitä tällainen kysymys on tarkoittavinaan?

"Onko joku aikuinen oikeasti sitä mieltä, että romanttinen rakkaus olisi oikea perusta liitolle, vaikka näin ihan yleisesti kuuluu väitettävän?"

Sitä mieltäkö ei voisi olla jos väittämä olisi toinen? Älä älyköi jos kompuroit.
 
Me vaan elämme. Emme puhu eksistä tai nyksistä tai tuksista.

Sen sijaan katselimme toisiamme aika tarkkaan ennen perheen perustamista ja yritimme varmistautua, että meillä on samanlainen arvomaailma ja käsitys siihen, miten tässä maailmassa pitää elää että hyvin voi. Ja myös siitä, mitä se on, että voi hyvin.

Kun molemmilla on ollut samanlainen vastuuntunto ja sitoutumisen kyky, niin tässä on eletty 20 vuotta. Ihan ilman erillisiä sopimuksia.
 
Hmm... eli te kaikki vastauksista päätellen elätte vain hetkeä siinä uskossa että juuri teidän "rakkaus ja kunnioitus ja uskollisuus" olisi kestävää, ilman mitään suunnitelmaa B.

Eikö kukaan ole vakavasti keskustellut etukäteen miehensä kanssa siitä, että mitä tehdään kun/jos se ei enää jommallekummalle riitä?
 
se pohja on tietysti rakkaus ja keskinäinen kunnioitus, mutta en mä niin sinisilmäinen ole, että kuvittelisin sen rakkauden aina "tuntuvan". Eli kyllä meillä liitto perustuu myös työntekoon yhteisen perheen ja kodin hyväksi. Pelisäännöt ja yhteinen päämäärä on tosi tärkeä arjessa!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ääni sivusta;24375482:
Hmm... eli te kaikki vastauksista päätellen elätte vain hetkeä siinä uskossa että juuri teidän "rakkaus ja kunnioitus ja uskollisuus" olisi kestävää, ilman mitään suunnitelmaa B.

Eikö kukaan ole vakavasti keskustellut etukäteen miehensä kanssa siitä, että mitä tehdään kun/jos se ei enää jommallekummalle riitä?

WTF! Ei sitä kukaan pysty etukäteen suunnittelemaan. Ja jos se ei riitä ja halua/jaksamista korjata tilannetta ei ole niin eipä ole vaihtoehtoja vaikka olisi miljoona suunnitelmaa. Ketään ei voi myöskään velvoittaa noudattamaan suunnitelmaa.

Todella omituinen elämänkatsomus sulla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ääni sivusta;24375482:
Hmm... eli te kaikki vastauksista päätellen elätte vain hetkeä siinä uskossa että juuri teidän "rakkaus ja kunnioitus ja uskollisuus" olisi kestävää, ilman mitään suunnitelmaa B.

Eikö kukaan ole vakavasti keskustellut etukäteen miehensä kanssa siitä, että mitä tehdään kun/jos se ei enää jommallekummalle riitä?

Miten päädyit tähän oletukseen? Oletko nyt vakavissasi sitä mieltä, että ainoastaan puolisoitaan rakastamattomat kykenevät suunnittelemaan elämänsä myös ei-toivotut tilanteet huomioiden. Sun on pakko olla aika nuori. Ei elämää kokenut yleensä näe asioita noin mustavalkoisina :D
 
Jos kysyt "Mihin teidän avioliittonne perustuu?" ihmiset vastaa mihin se avioliitto perustuu. Olisit kysynyt miten olette varautuneet eron tai muun ikävän tilanteen varalle. Silloin vastaukset olisivat todennäköisesti jotain ihan muuta.

Sä et nyt oikeen osaa tätä hommaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ääni sivusta;24375482:
Hmm... eli te kaikki vastauksista päätellen elätte vain hetkeä siinä uskossa että juuri teidän "rakkaus ja kunnioitus ja uskollisuus" olisi kestävää, ilman mitään suunnitelmaa B.

Eikö kukaan ole vakavasti keskustellut etukäteen miehensä kanssa siitä, että mitä tehdään kun/jos se ei enää jommallekummalle riitä?

Joo, meillä kaikilla on B-suunnitelman lisäksi myös suunnitelmat X,Z ja Y siltä varalta että:

- taivas tippuu niskaan
- ufot kidnappaa
- Tarja Halosen kynsi katkeaa ennen Putinin tapaamista
- ja mitä vielä
 
Alkuperäinen kirjoittaja ääni sivusta;24375261:
Onko molemmille esimerkiksi ok, että mikä tahansa päivä toinen voi ilmoittaa rakastuneensa ja rikkoa perheen? Vai ovatko jotkut tehneet sopimuksen, missä ovat sitoutuneet yhteiseen perheeseen lasten vuoksi, vaikka joskus tulisikin aika kun tekisi mieli lähteä?

Ei helv* KUKAAn ei voi olla noin sinisilmäinen :D Oikeesti? Teillä on sellainen paperi, että jos haluat tästä liitosta pois, niin et sitten kyllä lähde mihinkään :D JA sä uskot, että sellaisessa tilanteessa sillä paperilla tai eiemmin puhutulla olisi jotain suurempaa virkaa?

Voi sua, live and learn :D
 
Olemme olleet naimisissa jo yli 30-vuotta. Ihastuminen, rakastuminen, intohimo varmasti ovat alussa ne, joihin liitto pohjautuu. Myöhemmin hyvä yhdessäolo, toisen kunnioittaminen, uskollisuus, yhdessäolemisen ihanuus ja yhteiset jutut ovat ne asiat. Perhe on tullut tärkeäksi ja kai siinä on se tuttuus, joka on tärkeää. Ei tästä liitosta enää erota, vaikka olisi vastoinkäymisiäkin. Nykyään ne eroperusteet ovat mielestäni liian heppoisia!!
 
Se alkoi ihastumisesta, fyysisestä vetovoimasta, rakastumisesta.

Se on jatkunut rakkautena, samanlaisena huumorintajuna, yhdessä viihtymisenä, yhteisten lasten kasvattamisena. On ollut vaiheita, jolloin se on ollut vain tottumusta ja vaatinut hitosti tahtoa. On käyty pohjalla ja noustu sieltä taas yhdessä ylös.

Yhä edelleen siinä on ihastumista toiseen aina vain uudestaan, ja tahtoa se vaatii edelleen. Rakkaus ei ole missään vaiheessa loppunut, ja tuskin loppuukaan.

Hiukan yli 10 vuotta yhdessä.

Ja tämä kaikkine kulttuuri-/uskonto-, ikä-, koulutustaso- yms eroineen on ihan jotain muuta kuin järkiavioliitto.
 
Se alkoi ihastumisesta, fyysisestä vetovoimasta, rakastumisesta.

Se on jatkunut rakkautena, samanlaisena huumorintajuna, yhdessä viihtymisenä, yhteisten lasten kasvattamisena. On ollut vaiheita, jolloin se on ollut vain tottumusta ja vaatinut hitosti tahtoa. On käyty pohjalla ja noustu sieltä taas yhdessä ylös.

Yhä edelleen siinä on ihastumista toiseen aina vain uudestaan, ja tahtoa se vaatii edelleen. Rakkaus ei ole missään vaiheessa loppunut, ja tuskin loppuukaan.

Hiukan yli 10 vuotta yhdessä.

Kerrankin peesaan sinua.
 
Alunperin ihastumiseen, rakastumiseen, romanttiseen rakkauteen sen jälkeen rakkauteen jonka ei tarvitse joka käänteessä olla romantista: kunnioitukseen, avoimuuteen, haluun jakaa vanhemmuus, tahtoon rakastaa ja haluun oppia tuntemaan toista yhä paremmin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ääni sivusta;24375482:
Hmm... eli te kaikki vastauksista päätellen elätte vain hetkeä siinä uskossa että juuri teidän "rakkaus ja kunnioitus ja uskollisuus" olisi kestävää, ilman mitään suunnitelmaa B.

Eikö kukaan ole vakavasti keskustellut etukäteen miehensä kanssa siitä, että mitä tehdään kun/jos se ei enää jommallekummalle riitä?

Jollain tavalla ainakin minä ja ilmeisesti miehenikin pystymme suhtautumaan elämään niin naivilla perusluottamuksella, että jos hankala paikka suhteessa tai muussa elämässä vastaan tulee, niin jollain tavalla se sitten tapauskohtaisesti ja maalaisjärjellä ratkaistaan.

Eli ei ole sellaista varautumisenpakkoa tai niin kohtuutonta luottamuspulaa elämää kohtaan että olisimme joutuneet miettimään varasuunnitelmat hankaliin tilanteisiin.
 

Yhteistyössä