[QUOTE="alkup";24386010]Mä olen kanssa miettinyt olenko narsisti. Mutta ajatellut lopulta samoin kuin sinä ; enhän sitä silloin itse tiedostaisi.
Kuitenkin olen usein omasta mielestäni ainoa joka osaa tehdä "mitään" kotona .. ja työpaikallakin tunnen suurta mielihyvää jos ammattiosaamistani tarvitaan ja saan näyttää osaavani ja muut eivät osaa. Siellä olen kuitenkin paljon levollisempi ihminen kuin kotona.
Kotona olen hyvä siirtämään aloittamiani asioita muitten harteille, suunnittelen ja valmistelen mutta en saata loppuun. Ja kun työ tms. ei etene toivotulla tavalla, suutun ja nalkutan ja vittuilen niin kauan kunnes olen tyytyväinen tulokseen. Tätä enimmäkseen miehelle. Lapsille olen armollisempi, tosin teinin huoneen siisteydestä olen ollut liiankin tarkka ja arvosteleva.
Usein jää illalla "paskan maku suuhun" .. iltatoimet pitää tehdä tietyllä tavalla ja tietyssä välissä. Jos lähden vaikka lenkille ja sit ei täällä olekaan saatettu iltatoimia tiettyyn pisteeseen, hermostun.
Joskus mietin että pitäs tehdä sitä ja tätä, esim. laittaa astiat pesukoneeseen. Mies menee keittiöön ja jos hän ei niitä laita, suutun. Voisin laittaa itse tai sanoa miehelle mutta ei, mä suutun. Hyvin usein raivoilen sitten hiljaa itsekseni, pahaa oloa sisuksiini keräten...
Nyt on taas sellainen olo et miten nää ihmiset, mun tärkeimmät jaksaa mua. Mä en jaksais itseäni. Olen kuin stereotypia jostain tv - sarjan hirmuäidistä. Itkettää.
Joskus on kiva kieriä itsesäälissä ja joskus toivon että ihmiset säälis mua. Osaan esittää loukkaantunutta ja olen aikamoinen marttyyri kun sille päälle satun.
Tämmönen mä oon, paska ämmä.[/QUOTE]
Toisaalta mietin toisinaan tuosta narsistiuden torjumisestani, että voihan sekin olla narsistin piirre "en minä joku muu ehkä mutta minä en missään nimessä". Mua kanssa usein ahdistaa ja itkettää oma itteni ja käytökseni, ja siitä tulee vielä pahempi olo jota sitten puran läheisiini.
Tän vuorokauden aikana oon mm. suuttunut siitä kun en saanut lasta yöllä nukahtamaan uudestaan kun hän heräsi. Pyysin miehen apuun, joka menikin nukuttamaan poikaa. Kun hän palasi meidän huoneeseen, sanoin että mun selkä tuli tosi kipeäksi kun roikuin pinnasängyn laidan yli niin pitkään. Mies vastasi että enhän mä ollut siellä kuin vartin, jolloin suutuin hänelle "koska hän vähätteli mun ongelmaa". Mies tarjoutui lepyttelyksi hieromaan mun selkää, mutta hieroi värästä kohdasta eikä vaihtanut kohtaa vaikka huomautin. Suutuin taas, jonka seurauksena poika heräsi uudestaan.
Aamulla suutuin kun mies sanoi taas "jotain tyhmää", en enää edes muista mitä. Aamu meni siitä riidellessä, ja seuraavaksi suutuin kun mies ramppasi tupakalla eikä antanut mun syödä myöhäistä aamupalaani rauhassa pojaltamme. Sitten poika meni päiväunille. Tässä välissä mieheni yritti moneen otteeseen sopia riitaa. Nukuin itsekin poikamme päiväunien ajan, ja heräsin sihen että mies toi heränneen lapsemme mulle sänkyyn koska kaverinsa oli tullut korjaamaan meidän nettiä ja poika vierasti häntä kovasti. Seuraavaksi olikin aika suuttua siitä, ettei mies ollut vaihtanut vaippaa poan herättyä, ja siitä johtuen vaippa oli niin läpimärkä että kaikki vaatteet meni vaihtoon.
Riitely jatkui kun lähdimme kauppaan ja autosta oli akku loppu, joten se ei startannut. Kaupassa sentään sain käyttäydyttyä kunnolla, mutta kotimatkalla hirtti taas jostain syytä kiinni, en muista syytä. Kotiin päästyämme karjuin koirille jotka räkyttivät naapureille, ja toiset naapurit tuijottivat tyyliin "hiton hullu". Siinä vaiheessa tajusin millainen olin taas koko päivän ollut, ja korvaukseksi laitoin ruokaa, siivosin ja leikin kamalasti pojan kanssa. Miehen käskin soittaa kaverilleen jotta voisivat nyt illalla mennä kalaan.
Tää on mulle ihan normaalia päivittäin. Huuda ja mökötän kuin heikkopäinen kaiken aikaa han typeristä syistä, ja sen jälkeen koitan tehdä kaikkea mukavaa hyvitelläkseni. Silti aina paasaan miehelleni ettei se mitään auta jos päivittäin pahoittaa toisen mielen, ja kuvittelee sitten kaiken korjautuvan anteeksi pyytämällä. Pojallemme koitan olla meuhkaamatta mutta välillä korotan hänellekin ääntäni jos tekee mielestäni jotain pöhköä.
