oletteko kaikki varmoja, että puolisonne on teille juuri se oikea..?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "dreamer"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="a p";24440817]No voisi siinä noinkin käydä.. Meillä on liian pitkä historia takana ja olemme kuitenkin kasvaneet yhteen vaikka rakkaus nyt jostain syystä liehuttaa jossakin muualla puolestani :(
Tämä on niin helvetin rankkaa ja auttaisi ehkä jo tuhannesti, jos saisin sen toisen pois mielestäni.. En viitsi kuitenkaan kokeilla tuota ehdottamaasi :)[/QUOTE]

Minä kokeilin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sillä lailla;24440822:
Jaa että oikein useampi mielenhäiriössä tai nuoruuden ymmärtämättömyydessä ensimmäisen kohdalle osuneen kaksilahkeisen kanssa pariutunut ilmestyy ketjuun.

Ei nyt kuitenkaan ensimmäinen kohdalle osunut ole.
En tiedä miksi rakkaus on loppunut. Ei vain ole sellaisia rakkaustunteita enää.
 
[QUOTE="vieras";24440823]no itse olin jo ennen lastamme aivan varma, että olen yhden miehen nainen ja oikea elämässäni mukana on ja vielä nytkin 20v. yhteiselon jälkeenkin siltä tuntuu. Pitkään liittoon kuuluu suvantovaiheet, unet jostakin toisesta on sallittuja, eihän se mitään tarkoita. Minä ainakin olen hyvinkin mielikuvitukseskas ja fantasioin milloin mistäkin, ne ovat vain ajatuksia joita ei ole tarkoitettu toteutuvaksi, ei todellakaan. Elämän suvannot syttyvät taas liekkiin ja rakkaus roihahtaa, ei samallatavalla kuin teininä, tunteiden palo onneksi tasaantuu, mutta rakautta monella tasolla ja tunteella, ne syvenevät ja muuttuvat, sitä se pitkä suhde mielestäni on.

Mutta sanonpa vaan sen ettei lapsi ole syy pysyä liitossa, jos itse koet sen vääräksi. Mieti minkälaisen mallin annat lapsellesi, koska joskus se eteen tulee kuitenkin, siis sinun katkeruutesi, kun liittoosi jäit.

Itse olen onnellinen siitä, että äitini erosi istästäni ollessani 5v. elämäni olisi varmasti ollut todella erilaista, tuskin olisin näin vahva ja itsevarma nainen, jos eronneet eivät olisi.[/QUOTE]

Kiitos! Meillä oli ennen lapsia jo vähän huonompia aikoja.. Mutta koskaan en osannut ajatella eroa. Lapsia ei suunniteltu pelastamaan mitään, vaan ihan silkasta rakkaudesta he tähän maailmaan syntyivät.
Yritän tosiaan tsempata itseäni, että tämä vaihe menee ohitse ja pian jo ihmettelen, että mitä minä oikein ajattelinkaan..
Niin ja eroavathan ihmiset..
 
[QUOTE="a p";24440846]Kiitos! Meillä oli ennen lapsia jo vähän huonompia aikoja.. Mutta koskaan en osannut ajatella eroa. Lapsia ei suunniteltu pelastamaan mitään, vaan ihan silkasta rakkaudesta he tähän maailmaan syntyivät.
Yritän tosiaan tsempata itseäni, että tämä vaihe menee ohitse ja pian jo ihmettelen, että mitä minä oikein ajattelinkaan..
Niin ja eroavathan ihmiset..[/QUOTE]

Näinhän ne tekee.
Ei oltais edes ensimmäisiä, tuskin viimeisiäkään.
 
[QUOTE="vieras";24440843]Ei nyt kuitenkaan ensimmäinen kohdalle osunut ole.
En tiedä miksi rakkaus on loppunut. Ei vain ole sellaisia rakkaustunteita enää.[/QUOTE]

Rakkaus on mennyt kotiisi johonkin soppeen piiloon. Siellä se kihertää "Etpäs löydä minua." Ja voi että sillä on kivaa. Juuri, kun olet melkein saamaisillasi sen kiinni, se hypähtää pois ulottuviltasi. Jonakin päivänä se kyllästyy piiloleikkiin ja asettuu sydämeesi. :)
 
[QUOTE="vieras";24440843]Ei nyt kuitenkaan ensimmäinen kohdalle osunut ole.
En tiedä miksi rakkaus on loppunut. Ei vain ole sellaisia rakkaustunteita enää.[/QUOTE]

No minä voin nyt sitten myöntää, että melkeinpä ensimmäinen kohdalle osunut on kyseessä.. Lukiossa tavattiin ja hän on myös ensimmäinen ja ainut seksikumppanini.. Tätäkin mietin usein, että voi..
 
[QUOTE="vieras";24440855]Näinhän ne tekee.
Ei oltais edes ensimmäisiä, tuskin viimeisiäkään.[/QUOTE]

No niinpä.. Mutta tulee vain jotenkin epäonnistunut olo jo pelkästä ajatuksestakin.. :(
 
[QUOTE="mä";24440862]Mutta lapsillenne olisitte ne ainoat oikeat vanhemmat.[/QUOTE]

Juuri näin! Ja tämän lauseen takia olen lähes tulkoon valmis jättämään omat haaveet/kaipaukset ja elämään tässä liitossa loppuun asti.. Mutta silti se piru korvani takana riehuu ja kertoo kuinka onnellinen voisin ollakaan muualla..
 
[QUOTE="a p";24440859]No minä voin nyt sitten myöntää, että melkeinpä ensimmäinen kohdalle osunut on kyseessä.. Lukiossa tavattiin ja hän on myös ensimmäinen ja ainut seksikumppanini.. Tätäkin mietin usein, että voi..[/QUOTE]

Ahaa. Minä taas löysin miehen opiskelupaikastamme. Olin päättänyt mennä naimisiin ja olin lukenut, että saman koulutustason omaavat ihmiset pysyvät keskivertoa paremmin yhdessä pitkään. Minulta meni 29 vuotta siihen, että kysyin silloin tällöin itseltäni rakastanko miestäni ja aina vastaukseni oli ei, mutta kerran yhtäkkiä, vastaus oli "kyllä, minä rakastan miestäni". Nyt olemme olleet 31 v. naimisissa ja kyllä, minä rakastan miestäni. :)
 
[QUOTE="a p";24440876]Juuri näin! Ja tämän lauseen takia olen lähes tulkoon valmis jättämään omat haaveet/kaipaukset ja elämään tässä liitossa loppuun asti.. Mutta silti se piru korvani takana riehuu ja kertoo kuinka onnellinen voisin ollakaan muualla..[/QUOTE]

Elämää ei ole annettu ihmiselle sitä varten, että hän etsisi itsekkäästi omaa "onneaan" eikä onni tule etsimällä, eikä kukaan ole kestosti onnellinen. Kun löydät sen Ainoan Oikean Sielunkumppanin, vips vain ja hän pettää sinua ja jättää sinut. Kuule, elämä voi todella yllättää. Rukoilen puolestasi, että enkelit auttavat sinua.
 
[QUOTE="sinnikäs";24440880]Ahaa. Minä taas löysin miehen opiskelupaikastamme. Olin päättänyt mennä naimisiin ja olin lukenut, että saman koulutustason omaavat ihmiset pysyvät keskivertoa paremmin yhdessä pitkään. Minulta meni 29 vuotta siihen, että kysyin silloin tällöin itseltäni rakastanko miestäni ja aina vastaukseni oli ei, mutta kerran yhtäkkiä, vastaus oli "kyllä, minä rakastan miestäni". Nyt olemme olleet 31 v. naimisissa ja kyllä, minä rakastan miestäni. :)[/QUOTE]

Mun pitää siis vaan odottaa, että saan tuon ahaa elämyksen ;) Heh.. No mutta parempaa isää lapsilleni ei voisi olla..ja moni nainen antaisi mitä vaan saadakseen mieheni. Ihan ok näköinen ja huomaavainen.. Että olen tyhmä!!! :(
 
[QUOTE="mä";24440887]Elämää ei ole annettu ihmiselle sitä varten, että hän etsisi itsekkäästi omaa "onneaan" eikä onni tule etsimällä, eikä kukaan ole kestosti onnellinen. Kun löydät sen Ainoan Oikean Sielunkumppanin, vips vain ja hän pettää sinua ja jättää sinut. Kuule, elämä voi todella yllättää. Rukoilen puolestasi, että enkelit auttavat sinua.[/QUOTE]

Kiitos sinullekin!! Minusta tuntuu, että osuit tässä aika naulan kantaan.. Niin ja olisin todella kiitollinen jos oikeasti rukoilisit :)
 
[QUOTE="a p";24440859]No minä voin nyt sitten myöntää, että melkeinpä ensimmäinen kohdalle osunut on kyseessä.. Lukiossa tavattiin ja hän on myös ensimmäinen ja ainut seksikumppanini.. Tätäkin mietin usein, että voi..[/QUOTE]

no et ole ainoa, minunkin mies on ainut seksikumppani:) En usko ollenkaan et se ruoho olisi jotenkin makoisampaa toisaalla, joo ja pakko tunnustaa, etten kyllä jaksais ollenkaa uusien suhteiden kuvioita. Omani on täydellinen seksikumppani minulle, uutta keksii välillä piristykseksi, olemme kyllä luodut toisillemme, näin on. Osaa yllättää vieläkin minut monin tavoin. Toisaalta taas, ei ostele koruja tai kukkasia, mutta olenkin sen puutteen ratkaissut ostamalla ne itse:) Eli emme toki ole täydellisiä, minussakin on puutteita vaikka muille jakaa, mutta olemme siedättyneet toisiimme luulenpa vain.
 
[QUOTE="a p";24440876]Juuri näin! Ja tämän lauseen takia olen lähes tulkoon valmis jättämään omat haaveet/kaipaukset ja elämään tässä liitossa loppuun asti.. Mutta silti se piru korvani takana riehuu ja kertoo kuinka onnellinen voisin ollakaan muualla..[/QUOTE]

Tai onnettomampi - et voi tietää. Entäs jos se uusi olisikin väkivaltainen hullu, mustasukkainen manipuloija jne. Vois tulla ikävä sitä turvallista syliä, vaikkakin jo niin tuttua...
 
Jospa juttelisit miehesi kanssa siitä miltä siusta tuntuu.
 
Oon varma. Kohta 7 vuotta ollan oltu yhdessä, joista 1 naimisissa. Kolme lasta. Rakastan miestäni todella paljon. En haluaisi elää ilman häntä. On meillä toki riitojakin välillä...silti en voisi kuvitella ketään muuta hänen tilalleen.
 
Jospa juttelisit miehesi kanssa siitä miltä siusta tuntuu.

Bingo! - Meille kävi niin, että arjen huolet veivät kaiken ajan emmekä hoksanneet jutustella keskenämme. Sitten tuossa olikohan toissa vuonna aloin jutella mieheni kanssa, oikein järjestää aikaa vain meille, seurusteluun, toisiimme tutustumiseen. Siitähän vasta kivaa seurasi, monin tavoin ja parasta oli se, että vihdoin tajusin mieheni todella rakastavan minua, juuri minua.
 
[QUOTE="a p";24440931]Mieheni murtuisi täysin :([/QUOTE]

Kyllä naisen täytyy sen verran nokkela olla, että osaa varoen luotsata keskustelua. Mistä te oikein puhutte? Puhutteko te ollenkaan suhteestanne? Kysele mieheltäsi hänen mielipiteitään ja kuulostele, onko hän sittenkin se oike.
 
Bingo! - Meille kävi niin, että arjen huolet veivät kaiken ajan emmekä hoksanneet jutustella keskenämme. Sitten tuossa olikohan toissa vuonna aloin jutella mieheni kanssa, oikein järjestää aikaa vain meille, seurusteluun, toisiimme tutustumiseen. Siitähän vasta kivaa seurasi, monin tavoin ja parasta oli se, että vihdoin tajusin mieheni todella rakastavan minua, juuri minua.

Ehkä tuota aikaa voisi vähän järjestääkin.. Niin ja jutellakin.. mutta enpä vois ikinä sille sanoa, että tunteeni ovat näin jäässä mitä ovat..
 
Mun mies ei todellakaan oo oikea mulle, mutta jostain syystä mä en osaa irrottautua tästä meidän suhteesta. Osittain lasten, ja osittain sen takia, koska tiedän mitä helvettiä ensimmäiset kuukaudet tulisivat olemaan, jos miehen jättäisin.
 
Bingo! - Meille kävi niin, että arjen huolet veivät kaiken ajan emmekä hoksanneet jutustella keskenämme. Sitten tuossa olikohan toissa vuonna aloin jutella mieheni kanssa, oikein järjestää aikaa vain meille, seurusteluun, toisiimme tutustumiseen. Siitähän vasta kivaa seurasi, monin tavoin ja parasta oli se, että vihdoin tajusin mieheni todella rakastavan minua, juuri minua.

Just noin, tuossa on hyviä neuvoja. :)
Voisitte ainakin yrittää elvyttää tunteet eloon.
 
[QUOTE="a p";24440949]Ehkä tuota aikaa voisi vähän järjestääkin.. Niin ja jutellakin.. mutta enpä vois ikinä sille sanoa, että tunteeni ovat näin jäässä mitä ovat..[/QUOTE]

Juu, no älä hyvä ihminen mene sitä hänelle sanomaan!! - Teepä tällainen koe: kun olette nukkumaan menossa, mutta teillä ei ole kiire nukahtaa, pyydä miestäsi pitämään sinua hyvänä, vaikka hieromaan sinua tai silittämään tukasta, mitä tahansa hellyyttä, joka ei liity seksiin. Kerro hänelle, että haluaisit kokea hänen kosketuksensa niinkuin silloin alussa, kun olitte tavanneet, kerro, että sinulla on ikävä hänen läheisyyttään. Pyydä häneltä sellaisia asioita, joita tahdot.
 

Yhteistyössä