Tajusin just et kaikki nuoruudenhaaveet jäi toteuttamatta.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ..
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

..

Vieras
Täytyy alkuun sanoa että rakastan lapsiani yli kaiken ja en vaihtaisi heitä mihinkään. Mutta siis, tulin 19-vuotiaana raskaaksi. Vahingosta joo, mutta järkytyksestä toivuttuani halusin pitää lapsen. Enkä ole katunut. Nyt olen 28v, ja tajusin äsken että kaikki mistä lukiossa haaveilin jäi tekemättä, lapsen takia... Haaveilin opiskelijaelämästä, suunnittelin että lähden vaihtoon ulkomaille, treenaan harrastustani yms... No, lapsi syntyi, olin kotona, toinen lapsi syntyi, taas olin kotona, opiskelin itseni lähihoitajaksi koska se oli nopein tie ammattiin, harrastus jäi siihen kun synnytyksestä jäi ikuiset vammat... Jotenkin tyhjä olo.
 
Minä ainakin koen saaneeni kaikkein parhaimmat asiat irti elämästä juuri siksi, etten ole hankkinut lapsia. Minulta olisi jäänyt tekemättä mieletön määrä asioita ja elämäni järisyttävimmät huippukohdat kokematta, jos olisin ryhtynyt äidiksi. Vieläkin lähellä 40 ikävuotta olen vapaa menemään ja tekemään mitä mielin ja niitä asioita on loputon lista.

Koskaan ei ole tarvinnut katua päätöstäni, eikä kertaakaan elämäni aikana ole tullut oloa, että jospa sittenkin. Äitiys ei ole naisen ainoa rooli, mutta jotkut ressukat vaan valitsevat äitiyden ja jättävät oman elämänsä elämättä ikään kuin toivoen, että lapset sitten eläisivät täydemmin.

Koskaan ei ole toki liian myöhäistä aloittaa sitä oman elämänsä elämistä, mitä toivon kovasti alaoittajalle.
 
28-vuotias on nuori! Tuossa iässä ehtii tekemään vielä ihan kaikkea. Siis ihan kaikkea.

28-vuotias on vielä nuori, mutta ihan kaikkea ei voi perheellinen ihminen tehdä. Nuori voi olla vain kerran, ja on ihan oikein tuntea haikeutta siitä, että oma nuoruus menee eri tavalla kuin on suunnitellut. On ihan oikein tuntea haikeutta silloinkin, kun nuoruus menee täysin suunnitelmien mukaan. Sen voi nimittäin elää vain kerran. Tähän elämän rajallisuuteen ihminen törmää kovaa usein ensimmäisen kerran kolmikymppisenä - ja sen jälkeen ainakin kerran vuosikymmenessä.

Aloittaja tehköön surutyönsä ja sen jälkeen miettiköön, mitä hänen toisen kierroksen haaveensa voisivat olla.
 
Itse en edes muista nuoruuden haaveita, ikää vähän yli kolmenkymmenen. Liekö niitä sen kummemmin ollutkaan. Onnellinen olen aina halunnut olla, mutta uskoa haaveiden toteutumiseen ei aina ole riittänyt. Lapsia en koskaan halunnut, mutta nyt on sekin projekti käsillä. No on minulla oma piha ja pieni kasvimaa, joita olen aina halunnut. Ja hyvä, ihana mies.

Sitten vaan miettimään, mitä haluat tehdä. Ovatko haaveesi sellaisia, että voisit niitä vielä toteuttaa? Voitko lähteä perheen kanssa vaikka työrupeamalle ulkomaille? Sairanhoitajalle luulisi löytyvän hommia. Onhan se eri asia kuin opiskelijavaihto, mutta voi silti olla antoisa kokemus. Myös lapsille.

Mistä muuten, arvoisat palstalaiset, haaveilette?
 
[QUOTE="nih";24463406]Minä ainakin koen saaneeni kaikkein parhaimmat asiat irti elämästä juuri siksi, etten ole hankkinut lapsia. Minulta olisi jäänyt tekemättä mieletön määrä asioita ja elämäni järisyttävimmät huippukohdat kokematta, jos olisin ryhtynyt äidiksi. Vieläkin lähellä 40 ikävuotta olen vapaa menemään ja tekemään mitä mielin ja niitä asioita on loputon lista.

Koskaan ei ole tarvinnut katua päätöstäni, eikä kertaakaan elämäni aikana ole tullut oloa, että jospa sittenkin. Äitiys ei ole naisen ainoa rooli, mutta jotkut ressukat vaan valitsevat äitiyden ja jättävät oman elämänsä elämättä ikään kuin toivoen, että lapset sitten eläisivät täydemmin.

Koskaan ei ole toki liian myöhäistä aloittaa sitä oman elämänsä elämistä, mitä toivon kovasti alaoittajalle.[/QUOTE]

No tähän vastineeksi, olen ehtinyt hankkia ammatillisen koulutuksen, suoritan maisteriopintoja yliopistossa, mula on ollut oma yritys, muuta työhistoriaa 15 vuotta, harrastan ja mulla on paljon ystäviä, kroppa on kuosissa aktiivisen liikunnan ansiosta näytän myös ikäistäni nuoremmalta, olen saanut elämänkokemusta ja tavannut hyvin erilaisia ihmisiä harrastukseni kautta, olen päässyt matkustamaan halutessani. Tämän lisäksi olen tehnyt kaksi ihanaa lasta, jotka ovat molemmat nyt kouluikäisiä ja itse olen 34- vuotias. Mistään en ole joutunut luopumaan, kaikelle on aikansa ja paikkansa ja voin snaoa, että kun on kaksi lasta saatellut päivähoitoon pulkassa, työntänyt sohjossa tai mielettömissä kinoksissa pinen vauvan vaunuja, purskahatnut itkuun väsymyksestä ja seuraavassa hetkessä liikutuksesta, ajanut itsensä äärirajoille eron myötä, niin elämä on ollut rikasta, rakasta enkä vaihtaisi päivääkään pois. Itseään voi kehtitää, elämäänsä voi elää ja juuri viime viikolla tajusin, että olen siinä nyt, mistä nuorena haaveilin, tosin en nuorena ajatellut tekeväni lapsia mutta hupsankeikkaa, kaikki on jopa apremmin kuin unelmissani. 40-vuotias, joka saa tehdä mitä haluaa... minä saan myös tehdä mitä haluan ja minulla on lapset elämässäni, joiden kasvua saan seurata ja joskus ehkä saan lapsenlapsia. Niitä et varmaankaan sinä tule näkemään. Olisiko niin, että sulta on itseltäsi nyt jäänyt jotain kokematta?
 
Unohdin kysyä SINULTA nih, miksi roikut tällaisella lapsekkaalla palstalla, jos mitään ei ole jäänyt kaivertamaan?

Minulla on lapsia. Mutta ymmärrän lapsettomia. Ei lapsia ole pakko haluta. Ja minua suorastaan vituttaa, kun ihmiset lapsettomille vääntään että olet jäänyt jostain paitsi... unohtaen, että jos on lapsia, niin kyllä siinä jää silloinkin jostain paitsi.
 
Pää pystyy ja kohti uusia haasteita!
Olet vasta 28v ja voit tehdä vielä vaikka mitä.

Minä olen 45v ja keksin ja toteutan uusia ja lämmittelen vanhoja harrastuksia. No okei, ei minusta enää viulistiksi tai akrobaatiksi olisi mutta kaikenlaista kivaa voi vielä tehdä.

Vaimo tosin kutsuu harrastuskokeilujani keski-iän kriisiksi mutta itse en tunnusta :D Tämän kesän harrastushankinnat ovat vene ja kalavehkeet ja äskettäin ostin digijärkkärin ja tilasin ison kasan kaikkea kamerakamaa. Vielä kun saisi kalaa ja osaisi ottaa valokuvia :D
Talveksi olen jo katsellut moottorikelkkaa.
 

Yhteistyössä