Oon 19v ja mulla on pieni lapsi.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";24552744]Miten kukaan jaksaa näin pitkiä provoja keksiä...[/QUOTE]
Minäkin luulin jo provoksi, mutta rupesin tosissani miettimään, ettei kukaan moista tekstimälliä jaksaisi ihan vain sen takia kirjoittaa. Saatoin olla väärässä. Tuo poikaystävä & housut -kommentti kuulosti jo niin veren kaivamiselta nenästä.
 
[QUOTE="vieras";24552711]Miksi (hemmetin idiootti) et tehnyt aborttia?

Olisi lapsellekkin ollut parempi vaihtoehto kun joku keskenkasvunen pissiLiisa.[/QUOTE]

En hyväksy aborttia, ainakaan omalla kohdallani. Aluksi ajattelin adoptoida, mutta äitini oli sitä vastaan. Oon sanonut suutuspäissäni, että annan lapsen pois. Äiti on ettei missään nimessä. Lapsi on niin ihana ilopilleri, vaikka mä en täysin valmis äidiksi. Tai olisin jos saisin edes jonkun verran hoitoapua. Tuskin teidänkään tarttee lasta ihan yksin hoitaa.
 
En olekaan ja oon siitä äitilleni sanonutkin. Tykkään vielä mennä ja vastuu lapsesta tuntuu liian isolta.

Voisit tehdä jonkun lapsettoman parin onnelliseksi ja adoptoida lapsesi.
Selvästikkään et edes rakasta lastasi, kun lapsen normi perustarpeet: ulkoilu, varhainen vuorovaikutus ja sosiaaliset kanssakäymiset sua rassaa ja jopa hävettää.
Kyllä lapsi tuon aikanaan vaistoaa ja teille jää huonot ja viilet välit.
 
[QUOTE="Veera";24552721]Ai poikaystävän kanssa pitää housut pitää jalassa? No niin varmaan.[/QUOTE]

No todellakin jos ei kerran tajua kumpikaan käyttää ehkäsyä.
 
[QUOTE="Veera";24552753]En hyväksy aborttia, ainakaan omalla kohdallani. Aluksi ajattelin adoptoida, mutta äitini oli sitä vastaan. Oon sanonut suutuspäissäni, että annan lapsen pois. Äiti on ettei missään nimessä. Lapsi on niin ihana ilopilleri, vaikka mä en täysin valmis äidiksi. Tai olisin jos saisin edes jonkun verran hoitoapua. Tuskin teidänkään tarttee lasta ihan yksin hoitaa.[/QUOTE]

Katso edellinen sivu mitä sinne kirjoitin.
 
[QUOTE="Veera";24552753]En hyväksy aborttia, ainakaan omalla kohdallani. Aluksi ajattelin adoptoida, mutta äitini oli sitä vastaan. Oon sanonut suutuspäissäni, että annan lapsen pois. Äiti on ettei missään nimessä. Lapsi on niin ihana ilopilleri, vaikka mä en täysin valmis äidiksi. Tai olisin jos saisin edes jonkun verran hoitoapua. Tuskin teidänkään tarttee lasta ihan yksin hoitaa.[/QUOTE]

Mä hoidan kolmea alle 6v hyvinkin pitkälle yksin.
 
Ette vaan ymmärrä. Olen tässä kokenut eron lapsen isän kanssa, jolta apua ei heru. Korkeintaan haluu vaan panna mua. Tarvitsen vain vähän hoitoapua, muuten pärjään lapsen kanssa.
 
[QUOTE="Veera";24552777]Ette vaan ymmärrä. Olen tässä kokenut eron lapsen isän kanssa, jolta apua ei heru. Korkeintaan haluu vaan panna mua. Tarvitsen vain vähän hoitoapua, muuten pärjään lapsen kanssa.[/QUOTE]
Vaikka vaikutat niin henkisesti lahjakkaalta ihmiseltä? :O
 
eikös äitisi olekin jo paljon hoitanut? paljon ollut apuna. Mikä on tarpeeksi??? Että saat olla housut kintuissa joka viikonloppu ( joo olen ilkeä ) Äitisi on järkevä, koska tuolla tahdilla niitä lapsia tulee lisää. Ehkä äitisikin ajattelee, että alat ottamaan vastuuta kun touhuan OMAN lapsesi kanssa.

Ja ei, ei meillä kaikilla ole hoitoapua edes tuon vertaa kuin sinulla.
 
Mä en nyt oikein täysin ymmärrä tätä ihmisten tuomitsemista ja melkeinpä haukkumista. 19-vuotias on aikuinen ihminen. Se ei tokikaan tarkoita sitä, että henkinen kypyysaste olisi huipussaan, mutta verrattuna esimerkiksi suurimpaan osaan 14-vuotiaista niin tuo 5 vuotta on hyvinkin ratkaiseva tekijä.

Miettikää sitä, että on monia 14-vuotiaita äitejä, ja nuorempiakin. Kuinka he selviytyvät lapsiarjesta? Suurin osa heistä asuu vielä kotona vanhempien luona ja on itsekin vielä aivan lapsi!

Tässä meillä on sentään aikuinen ihminen, joka asuu omillaan ja huolehtii itse itsestään.

Totta kai ihmiset ovat erilaisia. Osa haluaa 19-vuotiaina mennä ja bilettää kun osa taas on hyvinkin valmis asettumaan aloilleen ja perustamaan perheen.

Ap:n ei auta nyt muu kuin kantaa vastuu siitä mihin on jo lupautunut. Tässä vaiheessa et todellakaan jätä lastasi äitisi hoidetavaksi - tai kenekään muun! Vaikka kurjalta saattaa tuntua, niin biletykset ovat nyt tulleet tiensä päähän. Ihan oikeasti! Lapsi ansaitsee parempaa kuin äidin joka bilettää joka viikonloppu ja lapsi on milloin kenelläkin hoidossa.

Jos äitisi hoitaa lastasi edes pari kertaa kuukaudessa, niin se on hienoa! Et voi vaatia viittä päivää viikossa.

Sinun tulee myös sisäistää se, että vauva ei tarkoita erakoitumista. Saat silti nähdä kavereitasi - vauva vain on läsnä. Ihan samalla tavalla kaverisi voivat tulla kylään ja sinä mennä heille kuin ennenkin.
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä moni jputuu lapsensa ihan ilman muiden apuja hoitamaan, peräti useammankin vielä. Siinä sivussa käymään töissä tai opikelemassa, hoitaa kauppa-asiat ja ruuat ja vielä valvoakin yötä päivää kun on sairastelua.
Että sä oot avuton. Kannattaisko katsoa hiukan peiliin.
Jos lapsen isä ei ole huoltaja, niin sopikaa äitisi kanssa oheishuoltajuudesta. voisitte sopia, että lapsi on hänen luonaan vaikka kerran kuussa yhden viikonlopun. Sä hoitaisit muut, kuten se sulle kuuluukin. Tai pyydä sosiaalitoimesta lapsellesi tukiperhettä kerran kuussa.
 
[QUOTE="Veera";24552777]Ette vaan ymmärrä. Olen tässä kokenut eron lapsen isän kanssa, jolta apua ei heru. Korkeintaan haluu vaan panna mua. Tarvitsen vain vähän hoitoapua, muuten pärjään lapsen kanssa.[/QUOTE]

No et pärjää jos lapsen ulkoiluttaminenkin on jo ongelma.
Kuule aika monett meistä kaipaisi hoitoapua, mutta sitä ei useimmiten ole saatavissa. Vaikka se sun lapsesi olisi siellä mummolassa, ei se sinun vastuusi katoa minnekkään.

Mun lapseni on päivisin koulussa ja pk:ssa, mutta jos sieltä tulee soitto että lapsi on kipeä jaa pitää hakea pois, niin kyllä se olen minä joka sen lapsen sieltä hakee ja se olen minä joka on poissa töistä ja "kärsin" siitä muodossa tai toisessa.

Vanhemmuutta ei voi ulkoistaa, eikä lasta jättää tuntitolkulla muille tai useana kertana viikossa mummon hoiviin muutamaksi tunniksi. Tuliko tämä kenties yllätyksenä?
 
Ymmärrän että sun ikäistä ei aina jaksa kiinnostaa leikkiä lasten kanssa. Ei muakaan kiinnostanut lapset pätkääkään 19 vuotiaana :D Mut sä ite varmaan tiesit mitä tuleva pitää, kun päätit pitää lapsen. Jos kerta lasten kanssa heiluminen ei kiinnosta niin sillon olis ollut vaikka abortti kohallaan.

Mä tiiän et sä tarviit omaa aikaa ja ei aina kiinnosta toi ainainen puistossa käyminen, mut sun äitis vaan aattelee sun lapsen parasta ja ihan oikein kun valvoo teitä, kun sä et näytä olevas kovinkaan kypsä äidiks, kun luulet, että lasta voi kohdella miten sattuu. Anna lapses pysyvästi vaikka sijaisperheeseen kerta siitä ei suostuta ottaa vastuuta.
 
Yritän tässä vastata kaikille. En todellakaan oo housut kintussa nykyään. Oma aika ei tarkota bilettämistä, tosi harvoin käyn. Oon vain kerran tässä ollut yhden pojan kanssa, hain vaan lohdutusta eroon. Lapsen isä tulee käymään mun takia ei lapsen, haluis vaan sitä. Eli voi miettiä miten kusipää se on. Tarkotus oli kyllä olla yhdessä perheenä, mutta ei se sit onnistunut.

Ja enemmänhän se niin on, että nuorempana tekee mieli mennä useammin kuin vanhempana. Poikkeuksiakin on. Mä sain liian nuorena lapsen, mutta se ei tarkota että pystyisin lapsen antamaan pois. En ikinä vaan pystyis siihen. Olen ihan hyvä äiti kun vaan saan omaa aikaakin.
 
No ei mun mielestä sinne puistoon tarvi joka päivä mennä jos siltä tuntuu ettei huvita yhtään voihan sisälläkin lapsen kanssa olla ja tekemistä keksiä.itse olin 18v kun sain ensinmmäisen lapsen ja siis olin jo naimisissa ja haluttiin jo nuorena lapsemme...olen siittä asti itse hoitanut omat lapsemme.vanhempani ei ole koskaan katsonut lapsiamme kuin korkeintaan pari tuntia mutta siittäkin on jo vuosi tai kaks..viihdyn lasteni kanssa hyvin ja olen onnellinen että olen jo nuorena saanut lapseni.
 
Oon 19-vuotias ja mulla on pian vuoden ikänen poika. Ero tuli lapsen isän kans heti kun kuuli et oon raskaana. Eipä oo sen jälkee näkyny ei kuulunu. Hyvin pärjätään kahestaan, mutta taidanpa olla jonkin verran kypsempi kuin sinä...
 
Jankutan vielä. Sä et voi olettaa että äitisi hoitaisi lasta vain siksi että sä saisit omaa aikaa. Äitisi ei ole millään lailla velvollinen siihen.
Sun nyt täytyy tyytyä siihen mitä on.

Aina voi haluta mutta kaikkea saa.
 
Sitten mulle vielä valehdeltiin. Kaverit sano, että auttaa lapsen hoidossa. Ja muutenkin kaikki oli niin, että tuetaan ja autetaan. Se oli paska puhetta, yhtään ei olla autettu. Tein päätöksen lapsen pitämiseksi sen perusteella, että luulin, etten jää yksin kun jankutettiin siitä auttamisesta. Kun en halunnut tehdä aborttia vaikka meinasin, kaikki oli sitä mieltä, että pidä lapsi. Kyllä itekin halusin pitää, mutta toki sitä miettii kaikkia vaihtoehtoa kun raskaus ylläri ja olen niin nuori.

Äiti on kyl auttanut, mutta samalla saanut sekaantua mun elämään. Ja tottakai vien lapseni ulos joka päivä, mutta ei aina jaksa puistos, se on niin tylsää.
 
[QUOTE="nirppa";24552864]Oon 19-vuotias ja mulla on pian vuoden ikänen poika. Ero tuli lapsen isän kans heti kun kuuli et oon raskaana. Eipä oo sen jälkee näkyny ei kuulunu. Hyvin pärjätään kahestaan, mutta taidanpa olla jonkin verran kypsempi kuin sinä...[/QUOTE]

Sulle onneks olkoon kypsyydestäs.
 
[QUOTE="Veera";24552910]Sitten mulle vielä valehdeltiin. Kaverit sano, että auttaa lapsen hoidossa. Ja muutenkin kaikki oli niin, että tuetaan ja autetaan. Se oli paska puhetta, yhtään ei olla autettu. Tein päätöksen lapsen pitämiseksi sen perusteella, että luulin, etten jää yksin kun jankutettiin siitä auttamisesta. Kun en halunnut tehdä aborttia vaikka meinasin, kaikki oli sitä mieltä, että pidä lapsi. Kyllä itekin halusin pitää, mutta toki sitä miettii kaikkia vaihtoehtoa kun raskaus ylläri ja olen niin nuori.

Äiti on kyl auttanut, mutta samalla saanut sekaantua mun elämään. Ja tottakai vien lapseni ulos joka päivä, mutta ei aina jaksa puistos, se on niin tylsää.[/QUOTE]

Sinä olet YKSIN vastuussa lapsestasi nyt ja aina. Sä olet itse vastuussa omista päätösistäsi, älä yritä syyllistää muita OMISTA päätöksistäsi.
 

Yhteistyössä