Lopettaako teidän uhmaikäiset lopullisesti ei-toivotun toiminnan, jos kerran kiellätte?

["a p"]

Kun toi minun kaksivuotias poikani on kesästä saakka heitellyt lähes päivittäin leluja, joskus muita kohtikin. Koskaan ei ole jätetty huomiotta, aina torutaan ja sanotaan painokkaasti että leluja EI saa heitellä, ja kun kieltäminen ei ole tehonnut, ollaan alettu viedä jäähylle toiseen huoneeseen pariksi minuutiksi.

Kun juttelee asiasta muiden kanssa, saa usein vastaukseksi että "etkö sä sitten kiellä sitä ollenkaan?"

Siis uskooko joidenkin uhmaikäiset todellakin kertakieltämisellä?

Päiväkodissakin juuri tässä eräänä päivänä sanoivat että poika oli heitellyt leluja, kysyin että onko heillä tiedossa konstia jolla saa sen loppumaan, ja kerroin omistani. Sanoivat ettei tuon kummempia konsteja ole.

Onko minun lapseni siis normaalia kovapäisempi kun ei usko? Muuten kyllä ihan normaali lapsi, ei mitenkään ylivilkas tms.

 

[Jätkä]

Meillä pian 3v uskoo joskus heti, mutta välillä vaatii pysäytyksen ja ihan kunnon perustelun miksi jotakin ei saa tehdä. Yritän välttää pelkän Ei:n käyttöä ja yleensä se toimiikin hyvin, esim "hyppisitkö mieluummin lattialla tyynyn kanssa, sohvalta voit tippua ja satuttaa itsesi"

 

[.............]

EI usko kertaheitolla koittakaa vielä sitä että sanotte eka kerralla että jos vielä lelu lentää niin lelut menee hukkaan....siis KAIKKI!!!! ja sen sit toteutatte jos lelu lentää.

tuo lelujen nakkelu kuuluu samaan kategoriaan tuon ikäisenä kuin pureminen, sylkeminen, nimistely, lyöminen ym....ne vaan on sitkeesti kitkettävä pois.
jännä ettei päiväkodissa ole tullut tämä mieleen, lieneekö siellä edes ammattitaitoista sakkia....

nimim "kasvatusoppia "jonkun verran" lueskellu"

 

[äiti tämäkin]

Tuohon jäähytykseen en usko ollenkaan. Minä menen lapsen tasolle ja haen katsekontaktin ja kiellän sitten uudestaan. Yleensä se riittää, mutta ei aina.

 

["a p"]

Meillä pian 3v uskoo joskus heti, mutta välillä vaatii pysäytyksen ja ihan kunnon perustelun miksi jotakin ei saa tehdä. Yritän välttää pelkän Ei:n käyttöä ja yleensä se toimiikin hyvin, esim "hyppisitkö mieluummin lattialla tyynyn kanssa, sohvalta voit tippua ja satuttaa itsesi"

Joo kyllä meilläkin kielto perustellaan aina, tyyliin että ei saa heittää lelua, se voi osua johonkin ihmiseen, ja voi sattua.

Kerran heitti minua sellaisella pienellä pallolla naamaan, pyysi kyllä anteeksi kun sitä vaadin, ja oli katuvainen, eli ymmärsi hyvin tehneensä jotain kiellettyä. Mutta silti tekee sitä uudestaan. :-/ :-(((

Kun vaan keksisi jonkun konstin, vaikka ei taida olla muuta kuin toistaa niitä samoja kieltoja ja rangaistuksia, ja toivoa että joskus menee jakeluun asti. :-/

 

[juu ei]

Uhmiksia ei ole enää,mutta murkku ei lopeta. Ja itsekin taannun aivan jästipääksi, kun toinen ei lopeta pienemmän tahallista ärsyttämistä ja kiusaamista. (ottaa tavaran eikä anna takaisin)

 

[Kerpele]

Ei.

 

["a p"]

EI usko kertaheitolla koittakaa vielä sitä että sanotte eka kerralla että jos vielä lelu lentää niin lelut menee hukkaan....siis KAIKKI!!!! ja sen sit toteutatte jos lelu lentää.

tuo lelujen nakkelu kuuluu samaan kategoriaan tuon ikäisenä kuin pureminen, sylkeminen, nimistely, lyöminen ym....ne vaan on sitkeesti kitkettävä pois.
jännä ettei päiväkodissa ole tullut tämä mieleen, lieneekö siellä edes ammattitaitoista sakkia....

nimim "kasvatusoppia "jonkun verran" lueskellu"

Joo ei tosiaan lastentarhanopettaja jonka kanssa juttelin, sanonut tuon enempää.

Niin vielä, tuon lisäksi näin kun poika eilen tönäisi ihka ensimmäistä kertaa toisen lapsen nurin. Ei päiväkodissa vaan vapaa-ajalla kaverini pojan. Sekin vielä. Tästä puuttuu vielä ne lyömiset ja puremiset. Ai niin, on poika kerran koittanut lyödä ja purra minua, siinä yhteydessä kun olen kieltänyt tekemästä jotain, eli uhmaamista on ollut. Mutta noita ei ole usein tapahtunut, tuo heittely on kaikkein yleisintä noista.

 

[vrs]

EI usko kertaheitolla koittakaa vielä sitä että sanotte eka kerralla että jos vielä lelu lentää niin lelut menee hukkaan....siis KAIKKI!!!! ja sen sit toteutatte jos lelu lentää.

tuo lelujen nakkelu kuuluu samaan kategoriaan tuon ikäisenä kuin pureminen, sylkeminen, nimistely, lyöminen ym....ne vaan on sitkeesti kitkettävä pois.
jännä ettei päiväkodissa ole tullut tämä mieleen, lieneekö siellä edes ammattitaitoista sakkia....

nimim "kasvatusoppia "jonkun verran" lueskellu"

No ei todellakaan noin.

Itse hölläisin vähän. Leluja ei saa heitella, totta, mutta selkeästihän tuossa tavoitellaan aikuisen huomiota ja reaktiota. Kokeile ennakoida, harhauta. Tuokin temppu unohtuu aikanaan. Ihan typerää mitään järkkyjä ja ylimitotettuja uhkauksia alkaa latelemaan.

 

[halipupu harmaana]

Eihän se lapsi mikään uhmaikäinen olekaan, jos kerrasta uskoo. Uhmaikä tarkoittaakin juuri sitä, että lapsi kokeilee uudelleen ja uudelleen missä ne rajat menee ja vanhempien ja ikuisten pitää aina uudelleen ja uudelleen kieltää ja komentaa, ja ottaa pois tekemästä "pahojaan". Ja siinä kannattaakin sitten olla johdonmukainen, ettei raja mene toisena päivänä tässä ja toisena tuolla ja siitäkös lapsi vasta innostuukin kokeilemaan, kun aikuinenkaan ei tiedä tarkkaan missä se raja menee ja rajat on eri aikuisilla eri paikassa. Ja yleensä 2v. on liian pieni jäähylle.

 

["a p"]

Eihän se lapsi mikään uhmaikäinen olekaan, jos kerrasta uskoo. Uhmaikä tarkoittaakin juuri sitä, että lapsi kokeilee uudelleen ja uudelleen missä ne rajat menee ja vanhempien ja ikuisten pitää aina uudelleen ja uudelleen kieltää ja komentaa, ja ottaa pois tekemästä "pahojaan". Ja siinä kannattaakin sitten olla johdonmukainen, ettei raja mene toisena päivänä tässä ja toisena tuolla ja siitäkös lapsi vasta innostuukin kokeilemaan, kun aikuinenkaan ei tiedä tarkkaan missä se raja menee ja rajat on eri aikuisilla eri paikassa. Ja yleensä 2v. on liian pieni jäähylle.

Ikää siis tarkemmin 2 v. 4 kk. Tuosta on varmaan monta mielipidettä mikä on sopiva ikä jäähylle, päiväkodissa eivät sitä käytä, mutta siellä sanottiin että tuonikäiselle jo voi kokeilla käyttää, ihan vähän aikaa, 1-2 min.

 

["a p"]

Eihän se lapsi mikään uhmaikäinen olekaan, jos kerrasta uskoo. Uhmaikä tarkoittaakin juuri sitä, että lapsi kokeilee uudelleen ja uudelleen missä ne rajat menee ja vanhempien ja ikuisten pitää aina uudelleen ja uudelleen kieltää ja komentaa, ja ottaa pois tekemästä "pahojaan". Ja siinä kannattaakin sitten olla johdonmukainen, ettei raja mene toisena päivänä tässä ja toisena tuolla ja siitäkös lapsi vasta innostuukin kokeilemaan, kun aikuinenkaan ei tiedä tarkkaan missä se raja menee ja rajat on eri aikuisilla eri paikassa. Ja yleensä 2v. on liian pieni jäähylle.

Vielä, että sitähän se sana uhmaikä tosiaan tarkoittaa. Siksi vähän ihmetyttää nuo kommentit joita olen saanut moneltakin eri ihmiseltä, sellaiset missä vihjaillaan etten pidä lapselleni kuria, kun tämä heittelee leluja. Tuo on tosi yleistä että tehdään vanhemman auktoriteetti kyseenalaiseksi, vaikka kyseessä olisi juurikin uhmaikäinen, rajojaan kokeileva lapsi.

Tuon rajojen kokeilun lisäksi pojalla näkyy uhma muissakin jutuissa aika voimakkaasti, esim. on päiviä jolloin ihan kaikki on hänelle yksi iso EI. Eli EI pueta päälle, mennä potalle, EI lähdetä ulos, EI myöskään tull ulkoa sisälle. Koko poika on yksi iso EI. :-D

 

["minna"]

Ei lapsen kuulukaan uskoa jokaista asiaa heti kun kieltää ja lopettaa toimintaa sen jälkeen kokonaan. Sehän hakee rajojaan ja siksi kokeilee uudestaan ja uudestaan. Ennemmin pidän epänormaalina sitä, että lapsi tottelee jokaista käskyä heti eikä ikinä yritä uudestaa.

 

[.............]

No ei todellakaan noin.

Itse hölläisin vähän. Leluja ei saa heitella, totta, mutta selkeästihän tuossa tavoitellaan aikuisen huomiota ja reaktiota. Kokeile ennakoida, harhauta. Tuokin temppu unohtuu aikanaan. Ihan typerää mitään järkkyjä ja ylimitotettuja uhkauksia alkaa latelemaan.

sehän nyt on just noin! tuon ikäinen tajuaa että jos nakkelen en niitä saakaan (toki ne annetaan esim päivän päästä takaisin eli eka kieleettään ja sanotaan ettei niin tehdä ja jos tekee ne pitää ottaa pois ettei vahinko tule ja jos teko toistuu otetaan lelu puheitta pois.

mun poika sylki mua päin naamaa ton ikäisenä, no kerran mä sit räkäsin sitä takaisin ja siihen se loppu. näin tosin ei kehoteta missään oppaissa mut maalaisjärki ohoi mistäpä se lapsi tietää milta jokin asia toisesta tuntuu jos sitä ei itse jossain välissä koe....

 

[jassåå]

välillä uskoo, välillä ei...

 

[Kotilohikäärme]

No ei mun rakas jäärä mitään usko kerrasta, eikä ihan kahdestakaan. Usein pitää kädestä pitäen opastaa yksinkertaisia asioita ja lentävät legot menee aina loppupäiväksi takavarikkoon. Joskus huudetaan aamusta iltaan EItä ja ukona aina karkaillaan minkä keretään. Hihittäen
Tuo on semmoinen pikkuherra että missään ei oikein voi hetkeksikään päästää irti kun on jo ihan toisaalla. Kateellisena kattelen kun kaverin samanikäinen on niin kiltti. Toisaalta mä pidän kyllä normaalimpana iloista vauhtihirmuani kuin kaverin poikaa joka ei uhmaa, juokse, hymyile, naura...

 

[.............]

nii ja tosiaan....älä käytä sanaa EI esim jos sanot lapselle "älä kävele lätäkköön" hän kuulee "kävele lätäkköön" tai "ei koske" lapsi kuulee "koske".... ja tän mä oon ihan itse enpiirisesti tutkinut mm ystävien lasten kanssa ja OIKEESTI toimii. vaihat siis lauseen niin että "kierrä lätäkkö" tai esim kun lapsi heittää juuri lelua ei sanota "ei heitä" vaan esim "leluilla leikitään"

 

[halipupu harmaana]

[QUOTE="a p";24653087]Vielä, että sitähän se sana uhmaikä tosiaan tarkoittaa. Siksi vähän ihmetyttää nuo kommentit joita olen saanut moneltakin eri ihmiseltä, sellaiset missä vihjaillaan etten pidä lapselleni kuria, kun tämä heittelee leluja. Tuo on tosi yleistä että tehdään vanhemman auktoriteetti kyseenalaiseksi, vaikka kyseessä olisi juurikin uhmaikäinen, rajojaan kokeileva lapsi.

Tuon rajojen kokeilun lisäksi pojalla näkyy uhma muissakin jutuissa aika voimakkaasti, esim. on päiviä jolloin ihan kaikki on hänelle yksi iso EI. Eli EI pueta päälle, mennä potalle, EI lähdetä ulos, EI myöskään tull ulkoa sisälle. Koko poika on yksi iso EI. :-D[/QUOTE]

Tuossa lapsen EI-jutussa aikuisen kannattaakin olla ovela ja käyttää kiertotietä ja ja sanoa että mennään leikkimään puistoon kavereiden kanssa, käydään pissalla jne... Ainakaan mihinkään sanasotaan 2v:n kanssa ei kannata alkaa, vaan napata lapsi kainaloon, viedä pissalle ja pukea ulos ja sillä selvä.

Mulla itsellä kuopus oli aikoinaan kova heittelemään tavaroita, heitti mm. mummin taskulampulla päähän yms, ikävää. Nopeaasti sitä itse oppi ennakoimaan tilanteet ja ottamaan lapselta pois tavaran ennen kuin se ehti lentää ja aina kun tavaraa lensi lapsi sai kunnon puhuttelun ja lisäksi piti paijata sitä, jota sattui. Ja oppihan se jäärä vihdoinkin ettei tavaroita heitellä, nyt ikää on 4v3kk ja tavarat ei lentele kuin joskus satunnaisesti kun suuttuu ja silloinkin seinään ei ihmisiä päin.

 

[Myrtille]

Meillä on käytössä kiellot ja rangaistukset. Jos ei jäähy tehoa, ehkä kannattaa miettiä jotain tehokkaampaa, niin että lapsi tajuaa ettei pahanteko kannata. Meillä tuonikäisen rangaistus on kuitenkin välitön, "lelu otettiin ois koska heitit sen, ja nyt olet arestissa nurkassa".

Mä olen jonkin verran selittänyt kieltoja mutta en liikaa, mun mielestä kiellon syyksi on riitettävä että äiti tai isä on kieltänyt. En nimittäin halua alkaa kolmevuotiaan kanssa loputtomia neuvotteluja joka asiasta, ja uskon että säännöt luo lapselle myös turvallisuuden tunnetta.

Näin siis meillä mutta alkuperäiseen kysymykseen vastatakseni, lapsi ei todellakaan tottele ensikiellosta...

 

[vrs]

sehän nyt on just noin! tuon ikäinen tajuaa että jos nakkelen en niitä saakaan (toki ne annetaan esim päivän päästä takaisin eli eka kieleettään ja sanotaan ettei niin tehdä ja jos tekee ne pitää ottaa pois ettei vahinko tule ja jos teko toistuu otetaan lelu puheitta pois.

Lapsi oppii, että jos teen mitä äiti kieltää, kostaa äiti mulle, mutta antaa kyllä kohta taas periks. Hetken suututtaa, kun lelu otetaan pois, mutta kyllä se muksu hyvin nopeasti oppii, ettei aikaakaan, niin sen lelun jo saa takaisin kuitenkin. Voihan sen YHDEN juuri lennossa olevan lelun laittaa jäähylle, jos ei osata sillä nätisti leikkiä, mutta ei mitään tollasta ihme "Kaikki lelut lähtee!"-uhkailua. Se on naurettavaa.

 

[Deleted member 70007]

Ei tyyliin uskonu ikinä. Ollessaan noin 3,5v lelut lenteli. Sanoin kylmänviileesti, että saako leluja heitellä. Vastaus oli, että saa. Minä sanoin että leluja ei heitellä. Jos heittelet, otan ne pois.

Vastaus oli ei, ja lelu lensi. Nappasin sen maasta ja tuumasin että selvä. Lapsi rääkyi ja itkipotki, mutta rauhoittui kuitenkin nopeesti. Seuraavana päivänä käytiin hakees lelu takasin, ei oo sen jälkeen enää lennelleet.

 

[Todellakin nimetön nyt]

Aloittaja, voin lohduttaas sua että täällä on pahempi tilanne, lasta kielletään, perustellaan miksei jotain saa tehdä, otetaan leluja takavarikkoon, annetaan parempaa tekemistä, kehutaan onnistumisista, annetaan huomiota...
mutta edelleen saan nauttia siitä että tapetit lähtee seinistä, piirustuksia löytyy lattioista, sylkee, huutaa korvaan, repii vaatteita (venyy piloille), naarmuttaa dvd:t jos saa käsiinsä, ei usko jos jonnekin ei saa mennä, kävelyreissuilla ottaa jalat alleen ja karkaa jos saa tilaisuuden...

Siitä tiedän ettei ole kuuro kun sanotaan jotain, kielletyn tekeminen kiihtyy ja satavarmasti jatkaa tuhotekojaan ja lähtee karkuun. Eikä ymmärrä tippaakaan jos toista sattuu, nauraa takaisin. Osa tästä on varmasti mustasukkaisuutta vastasyntyneestä veljestä mutta kysyy kyllä lehmän hermoja ja mietin loppuuko tämä koskaan, ulkopuoliset tosiaan luulee ettei meillä edes yritetä pitää kuria

 

["vieras"]

[QUOTE="a p";24652915].

Kun juttelee asiasta muiden kanssa, saa usein vastaukseksi että "etkö sä sitten kiellä sitä ollenkaan?"

Siis uskooko joidenkin uhmaikäiset todellakin kertakieltämisellä?

Onko minun lapseni siis normaalia kovapäisempi kun ei usko? Muuten kyllä ihan normaali lapsi, ei mitenkään ylivilkas tms.[/QUOTE]

Tervetuloa kovapäisen lapsen elämään. Voin kertoa että nämä ihanat uhmäiät, tuo 2v, sitten 2,5 v sitten 3v sitten 3,5 v sitten 4v sitten 4,5 ja niin edelleen sillä erotuksella että pikkuhiljaa alkaa helpottamaan tuossa 4,5 v kieppeillä....

Kiellät ja kiellät ja silti tekee. Saa raivokohtauksen ja raivoaa parikin tuntia, nukahtaa päiväunille ja ei pahus, jatkaa TAAS...

Nyt mulla on onneksi suht.rauhallinen ja siedettävästi totteleva, hyvinkin moneen asiaan keskittyvä 6v tyttö

 

["a p"]

Tuossa lapsen EI-jutussa aikuisen kannattaakin olla ovela ja käyttää kiertotietä ja ja sanoa että mennään leikkimään puistoon kavereiden kanssa, käydään pissalla jne... Ainakaan mihinkään sanasotaan 2v:n kanssa ei kannata alkaa, vaan napata lapsi kainaloon, viedä pissalle ja pukea ulos ja sillä selvä.

Mulla itsellä kuopus oli aikoinaan kova heittelemään tavaroita, heitti mm. mummin taskulampulla päähän yms, ikävää. Nopeaasti sitä itse oppi ennakoimaan tilanteet ja ottamaan lapselta pois tavaran ennen kuin se ehti lentää ja aina kun tavaraa lensi lapsi sai kunnon puhuttelun ja lisäksi piti paijata sitä, jota sattui. Ja oppihan se jäärä vihdoinkin ettei tavaroita heitellä, nyt ikää on 4v3kk ja tavarat ei lentele kuin joskus satunnaisesti kun suuttuu ja silloinkin seinään ei ihmisiä päin.

Joo muuten meillä myös pitää paijata sitä jota sattuu. Ja sen on oppinut jo hyvin.

Täytyykin treenata tuota EI:n vähentämistä selittämällä asioita toisella tavalla. Tuntuu välillä ettei mitään muuta sanaa tule käytettyä niin paljon. ;-)

 

[Pampas]

Ei todellakaan lopeta. Ei päivässä eikä viikossakaan.