oliko nyt reilua mieheltä?

[aargh]

Mies oli viime viikolla siis ma-ti päivät töissä 12h, ke vapaa, to-pe-la yöt töissä 12h ja sunnuntaina meni taas yöksi. Iltavuoroon lähtee 18.25 ja sitä ennen nukkuu tunnin pari ja aamulla nukkuu jonnekkin klo 14 yövioron jälkeen. Oli siis kotosalla keskiviikon ja satunnaisia tunteja ennen ja jälkeen yövuoron, jolloin haahuilee haamuna, eikä saa mistään tekemisestä kiinni. Tällä viikolla piti olla vain kaksi työvuoroa, mutta kuinka ollakaan, oli mennyt suostumaan ylitöihin,eli menee taas tänään yövuoroon ja sitten perjntaina taas. Loppujen lopuksi siis vapaata ei jää tällekään viikolle kuin ma, to ja sunnuntai.

Sen lisäksi,että työskentelee paljon,niin harrastaa myös 2-4krt/vk. Itse olen kotona vauvan kanssa, ja hoidan kaikki yöheräilyt ja pääasiassa muutenkin kaiken vauvanhoidon.Mies ei vaan ahneuksissaan ikinä kieltäydy ylitöistä ja minä olen ihan loppu kun periaatteessa vaativan vauvan yksinhuoltaja.

 

[jooei]

Tyhmä provo. Keksi parempi.

 

["a p"]

Tyhmä provo. Keksi parempi.

No kiitos, tämäpä auttoi, tuli paljon parempi mieli.

 

["Joops"]

Ei voi olla provo. Mulla melkein sama tilanne ja olin/olen aivan loppu. Erityislapsi vielä kyseessä. Harkitsin eroa.

 

["jeps"]

Huoh, kirjoitat kuin minun elämästäni... Onneksi muutama viikko sitten mies vaihtoi vuosien anelun jälkeen päivähommiin. Vuorot ovat tosin edelleen 12h, mutta ainakaan ei tule enää ylitöitä, koska vkloppuvuoroja ei ole.

 

["a p"]

[QUOTE="Joops";24668228]Ei voi olla provo. Mulla melkein sama tilanne ja olin/olen aivan loppu. Erityislapsi vielä kyseessä. Harkitsin eroa.[/QUOTE]

Sitä tässä itsekin synkimpinä hetkinä olen pohdiskellut. Mutta eipä sekään hyvä ratkaisu olisi. Kuitenkin miestäni rakastan ja hän minua. Valitettavasti tämä yhteiskunta vaatii rahaa ja rahaa saa vain kovalla työnteolla. Olen yrittänyt sanoa, että mielummin kiristän vyötä ja elän onnellisena yhdessä perheenä, kuin käytän paljon rahaa ja olen aina yksin.

 

["a p"]

[QUOTE="jeps";24668290]Huoh, kirjoitat kuin minun elämästäni... Onneksi muutama viikko sitten mies vaihtoi vuosien anelun jälkeen päivähommiin. Vuorot ovat tosin edelleen 12h, mutta ainakaan ei tule enää ylitöitä, koska vkloppuvuoroja ei ole.[/QUOTE]

Olen myös anellut miestä vaihtamaan päivätyöhön. Vaikka vuorot olisivat edelleen sen 12h, ja yksi viikonloppu kuukaudessa töitä, niin ainakin vapaapäivät olisivat säännöllisesti ja peräkkäin. On helpompi jaksaa, kun tietää että sitten on kolmen päivän vapaa, kun nämä jaksaa.

 

["Mä"]

olen kanssa

 

["muumi"]

Meillä on mennyt viisitoista vuotta noin... minä olen hoitanut lapset ja mies on laukannut töissä ja kulkenut vaikka missä. Luulisi,että arvostaa sitä,että on saanut tehdä sen mitä on halunnut ja antaisi nyt minullekin osani siitä,että olen omalta osaltani tehnyt mahdolliseksi hänelle ihmeelliset työajat jne. Vaan eipä käykään!! Miehen virsikirja menee justiinsa sekaisin jos hänen pitää osallistua kotona muuhunkin kuin omaan olemiseensa ja jos ehdotan jotain niin ei jaksa. Paskat ei vain enää halua.

Minä elän sitten suurinpiirtein niin,että minä ja lapset. Mies tekee mitä tahtoo. Sitten loukkaantuu kun me lähdemme jonnekin ja häntä ei oteta mukaan. Noh.. eipähän ole halunnut eikä ikinä töiden takia passaa mikään..
Tiedän,että olen itse itselleni tämän karhunpalveluksen tehnyt,että olen ollut niin hyvä sydäminen,että olen ajatellut,että mies saa nukkua,että jaksaa töissä, mies voi tehdä työvuoroja,kun minä olen ollut kotona... no luulin kyllä,että mies tajuaa,että voi tehdä saman minulle vaan eipä tajua ei.