Ero tulossa, mies olisi halukas tekemään vielä lapsen kanssani...

["minä"]

Olemme olleet yhdessä teineistä asti ja nyt yli kolmekymppisiä. Meillä on kaksi lasta. Nyt on ollut erosta puhetta jo pitkään, osaksi koska meillä on hyvin erilaiset näkemykset tulevaisuudesta. Mies haluaisi lähteä uralle, joka edellyttää matkustelua ja paljon poissaoloja kotoa. Minä olisin halunnut kolmannen lapsen, perhe-elämää... Tähän liittyy paljon, enkä ala kaikkea erittelemään mutta hetken mielijohdetta tämä ei ole.

Nyt päätimme viimein pistää eropaperit vireille. Yllätyksekseni mies ehdotti, että jos todella haluan sen kolmannen lapsen, voi hän pistää sen kanssani alulle, mutta ei silti halua jatkaa yhteistä elämäämme (olisi siis tälle mahdolliselle kolmannellekin etäisä). Onko aivan hölmöä että edes harkitsen...? En vain jaksa uskoa, että alkaisin tässä metsästämään mitään uusia miesehdokkaita. Kai me voimme lastenkin kanssa olla ihan täysi perhe?

 

["mä"]

mä lähtisin tohon hommaan jos uskosin jaksavani, hienoa että saisit kaikki lapset samalle isälle ja sisarukset kokonaisia visaruksia. rankkaa varmaan olla yksin raskausaikana ja pienen vauvan+aikaisempien lasten kanssa, mutta äkkiä ne isommiks kasvaa. eli siis jos olisin sä, niin hankkisin kolamnnen lapsen vaikka yksin joutuisin olemaan.

 

[-.-]

Miksi ette voi olla yhdessä matkatyöstä huolimatta?

 

["minä"]

Miksi ette voi olla yhdessä matkatyöstä huolimatta?

Ei ole kyse nyt pelkästään siitä. Mies ei haluaisi enää kolmatta vauva-aikaa ja tiemme ovat muutenkin ns.ajautuneet erilleen. Matkatyö nyt oli vain yksi esimerkki.

 

["vieras"]

Miksi ette voi olla yhdessä matkatyöstä huolimatta?

Sama kysymys tuli minullekin mieleen. Jos mies on valmis kolmanteen lapseen erosta huolimatta, niin tässä ei oikein joku täsmää. Onkohan tuo ero nyt loppuun asti ajateltu.

 

[hohhoijjaa]

siis sinun mielestä lapsi ei tarvitse isää? kyllä lapsi tarvitsee kaksi vanhempaa, itsekästä ajattelua tuollainen.

 

["minä"]

[QUOTE="mä";24699023]mä lähtisin tohon hommaan jos uskosin jaksavani, hienoa että saisit kaikki lapset samalle isälle ja sisarukset kokonaisia visaruksia. rankkaa varmaan olla yksin raskausaikana ja pienen vauvan+aikaisempien lasten kanssa, mutta äkkiä ne isommiks kasvaa. eli siis jos olisin sä, niin hankkisin kolamnnen lapsen vaikka yksin joutuisin olemaan.[/QUOTE]

Ensin kauhistuin koko ajatusta. Tiedän että tuntuisi odotusaikana pahalta kun vertaisin odotusta aikaisempiin, mutta toisaalta... Kyllä minä sen kolmannen haluaisin kuitenkin. Ajatus on ainakin vielä outo, mutta harkitsen sitä kyllä.

 

[Anatolia]

Todellakin tekisin lapsen, jos itse sellaista kovasti haluaisin.

Kaikki lapset samalle isälle - hyvä juttu.

Isätönhän lapsi ei missään nimessä olisi, kuten eivät olisi kaksi jo olemassaolevaakaan lasta eron jälkeen.

 

["minä"]

siis sinun mielestä lapsi ei tarvitse isää? kyllä lapsi tarvitsee kaksi vanhempaa, itsekästä ajattelua tuollainen.

Kyllä lapset voi kasvatta hyvin ilman isääkin. Omassa tapauksessani kuitenkin isä olisi lapsen elämässä. Ei päivittäin, eikä lähi-isänä, mutta olisi kuitenkin. Tiedän että mies rakastaisi lasta siinä missä isompiakin.

 

[-]

Mä kyllä yrittäisin sitä kolmatta lasta. Tsemppiä ap!

 

[-.-.-.-.-..-]

Mitä teettekin, niin pääasia että molemmat ovat samaa mieltä.

Hienoa jos pystytte yhdessä vielä puhumaan ja käymään toiveita läpi. Moni nainen tekee salaa sen lapsen, jättää ehkäisyn pois ja valehtelee miehelle, se on kuvottavaa.

Entäs jos ei heti tärppää, jääkö mies niin pitkäksi aikaa että tärppää?

 

["vieras"]

Olisiko mies kuitenkaan kolmannelle yhtä hyvä isä kuin kahdelle aiemmalle? Kun kolmas kasvaisi, saisiko hän paljon vähemmän isän rakkautta? Vaikea sitä on lapselle selittää, miksei isä rakasta yhtä paljon. Jos kolmannella lapsella olisi eri isä, niin selittäminen olisi helpompaa. Kun jos kaksi aikaisempaa lasta on "hankittu" yhteisestä halusta ja mies on jonkin verran heidän kanssaan elänyt arkea, niin suhde on väkisin läheisempi. Lapsen kannalta tuo kuvio on helposti epäreilu, koska sisarukset olisivat isälle tärkeämpiä ja en vain omasta itsekkäästä halustani hankkisi kolmatta lasta.

 

[koip]

[QUOTE="minä";24699074]Ei ole kyse nyt pelkästään siitä. Mies ei haluaisi enää kolmatta vauva-aikaa ja tiemme ovat muutenkin ns.ajautuneet erilleen. Matkatyö nyt oli vain yksi esimerkki.[/QUOTE]

Isä haluaisi (ehkä) kolmannen lapsen, mutta ei vauvaa? En todellakaan tekisi, missään nimessä lapset eivät olisi isälle "samalla viivalla". Enemmin sitten vaikka yksi lapsi eri isälle.

 

["minä"]

Mitä teettekin, niin pääasia että molemmat ovat samaa mieltä.

Hienoa jos pystytte yhdessä vielä puhumaan ja käymään toiveita läpi. Moni nainen tekee salaa sen lapsen, jättää ehkäisyn pois ja valehtelee miehelle, se on kuvottavaa.

Entäs jos ei heti tärppää, jääkö mies niin pitkäksi aikaa että tärppää?

Meillä ei ole aikaisemminkaan tärpännyt mitenkään ensimmäisestä kierrosta, joten oletan että mies on miettinyt tätä kun asiaan tarjoutui. Mies etsii jo itselleen asuntoa, joten käytännön asiat varmaan pitäisi sumplia vaikka asuisimme virallisesti eri osoitteissa (kylläpä kuulostaa kliiniseltä... :xmas: ).

 

["Ninu"]

Lähtisin koittaan erosta huolimatta kolmatta lasta samalle isälle jos jaksat. En ymmärrä näitä joilla 3 tai 4 lasta, jokaisella eri isä

 

["minä"]

[QUOTE="vieras";24699148]Olisiko mies kuitenkaan kolmannelle yhtä hyvä isä kuin kahdelle aiemmalle? Kun kolmas kasvaisi, saisiko hän paljon vähemmän isän rakkautta? Vaikea sitä on lapselle selittää, miksei isä rakasta yhtä paljon. Jos kolmannella lapsella olisi eri isä, niin selittäminen olisi helpompaa. Kun jos kaksi aikaisempaa lasta on "hankittu" yhteisestä halusta ja mies on jonkin verran heidän kanssaan elänyt arkea, niin suhde on väkisin läheisempi. Lapsen kannalta tuo kuvio on helposti epäreilu, koska sisarukset olisivat isälle tärkeämpiä ja en vain omasta itsekkäästä halustani hankkisi kolmatta lasta.[/QUOTE]

Periaatteessa jaksan uskoa, että mies olisi kolmannelle isä siinä missä kahdelle ensimmäisellekin. Mutta tottakai tällaiset asiat pyörivät omassakin päässä...

 

["vieras"]

Vauva- aika ja ero ovat hyvon iso rasite vanhemmille lapsille.

Ap, sinuna kokeilisin joka tapauksessa ensin elämää yksin lasten kanssa ja päätäisin vasta sitten, jaksanko yh: na vielä vauvankin kera. Myös taloudelliset seikat tuleehuomioida; onko sinulla varaa äitiyslomaan ja hoitvapaaseen ilman miehen taloudellista panosta? Elatusavulla ei juhlita.

Sinänsä ymmärrän hyvin sellaisen logikan, että halutaan kaikki lapset samalle isälle. Mutta eikö pitäisi ajatella olemassa olevien lastenkin parasta? Olemassa olevilla on varmasti paljon parempi elämä ja oltavat ilman kolmatta. Perhekuviosi on nyt vaan muuntumassa sellaiseksi, ettei siihen sovi iso perhe ongelmitta. Ei saa aasettaa vauvakuumetta järjen äänen edelle. Se on itsekästä.

 

["Noo"]

Kuka elättää sinut ja lapset? Isä löytää uuden rakkauden ja alkaa tehdä lisää lapsia ym

 

["vieras"]

En tekis kolmatta lasta "exän" kanssa. Onko eropäätös nyt lopullinen? Jos on, niin sä löydät varmasti vielä miehen jonka kanssa tehdä se koömas lapsi ja jolla on samanlaiset arvot ja tulevaisuudensuunnitelmat kuin sulla.
Niin löysi mun kaverikin, jolla oli muuten sama tilanne kuin sulla, mutta 1 lapsi. Nyt sai lapsen tämän uuden kanssa.

 

["minä"]

[QUOTE="vieras";24699200]Vauva- aika ja ero ovat hyvon iso rasite vanhemmille lapsille.

Ap, sinuna kokeilisin joka tapauksessa ensin elämää yksin lasten kanssa ja päätäisin vasta sitten, jaksanko yh: na vielä vauvankin kera. Myös taloudelliset seikat tuleehuomioida; onko sinulla varaa äitiyslomaan ja hoitvapaaseen ilman miehen taloudellista panosta? Elatusavulla ei juhlita.

Sinänsä ymmärrän hyvin sellaisen logikan, että halutaan kaikki lapset samalle isälle. Mutta eikö pitäisi ajatella olemassa olevien lastenkin parasta? Olemassa olevilla on varmasti paljon parempi elämä ja oltavat ilman kolmatta. Perhekuviosi on nyt vaan muuntumassa sellaiseksi, ettei siihen sovi iso perhe ongelmitta. Ei saa aasettaa vauvakuumetta järjen äänen edelle. Se on itsekästä.[/QUOTE]

Lapset ovat minulle kaikki kaikessa ja suurin syy siihen miksi olemme miehen kanssa pysyneet yhdessä näinkin pitkään. Missään nimessä en halua tehdä erosta entistä vaikeampaa lapsille, mutta toisaalta me eroamme kuitenkin varsin sopuisasti ja lasten isä tulee varmasti pysymään elämässämme varsin tiiviisti (muutenkin kuin joka toinen viikonloppu -periaatteella).

Itse en ole ajatellut tässä nimenomaan sitä että kaikki lapset olisivat samalle isälle, vaan sitä etten oikeasti osaa ajatella lähteväni etsimään mitään muita miehiä tähän. Ja se nyt nimenomaan jo olemassaolevien lasten takia.

 

["minä"]

[QUOTE="Noo";24699224]Kuka elättää sinut ja lapset? Isä löytää uuden rakkauden ja alkaa tehdä lisää lapsia ym[/QUOTE]

En ole tähän mennessäkään tarvinnut elättäjää, enkä ole sellaista etsimässä.

 

["vieras"]

Itse sain kolmannen lapsen vasta eron jälkeen ja hällä on yhtä hyvä isä-suhde kuin muillakin Tekisin siis kolmannen sinun tilanteessasi, jos uskot että todella lapsen haluat.

 

[Chala]

Puhuttiin joskus samaa miehen kanssa, jos erottaisiin haluaisin lapset vain hänen kanssaan, täyssisaruksina, ei uusperhekuvioita, liikaa painolastia. Hän oli ihan samaa mieltä ja uskon että jos olisimme siihen päätyneet, olisi ihan vakavasti harkittu näitä asioita. En pidä mitenkään outona miehesi mielipidettä siis, enkä usko että lapsi olisi hänelle yhtään vähempää kuin vanhemmatkaan, vaikka ei tämän kanssa tietenkään ihan samanlaista suhdetta saisi rakennettua.

Pääasia että yhdessä päätätte mitä haluatte ja sinä tiedät mitä jaksat ja mihin uskallat lähteä.

 

["vieras"]

Itse olen vähän samantyyppisessä tilanteessa. Meillä on kohta 4-vuotias tytär. Itse olen jankuttanut ja jankuttanut toista lasta melkein 2 vuotta. Mies on ollut sitä vastaan kaiken maailman tekosyillä. Meille tuli asumusero kesäkuussa, koska mies on suoraan sanottuna täysi paska aviomieheksi. Samalla täytyy todeta että hän on aivan ihana isä, rakastava, tunteitaan näyttävä ja asettaa aina tytön etusijalle. Nyt hän haluaisi tulla takaisin, ja vaikka häntä rakastankin en usko hänen muuttuneen niin totaalisesti että minulla olisi tulevaisuudessakaan mitään arvoa hänelle. Hän on nyt puhunut siitä että haluaisi toisen lapsen kanssani eikä voisi kuvitellakaan toista naista lapsensa äidiksi. Itse olen vähän kahden paikkeilla, jos olisi ainoastaan kyse minusta niin ottaisin takaisin ja tekisin lapsen hänen kanssa, ja kun se sikailu taas alkaa niin heittäisin lopullisesti pellolle. MUTTA tässä on myös 3-vuotias lapsi mukana, eli tällä hetkellä tuntuu siltä että vaikka kuinka toivoisin sitä toista lasta ja tiedän että mies olisi mahtava isä lapselle, niin miten tyttäreni voisi ymmärtää tai päästä toisen eron yli. Jo tämä ero on ollut hänelle tosi vaikea koska hänellä todellakin on aivan mahtava suhde isänsä kanssa.... Vaikeita asioita! Ja itse kuuluun siis niihin jotka jostain selittämättömästä syystä ei halua lapsia eri miehien kanssa, vaan kaikki lapset saman miehen kanssa. Joten joko hyväksyn että en saa enemmän lapsia, tai sit hankin sen toisen lapsen vaikka en itse usko parempaan parisuhteeseen miehen kanssa...

 

[Madicken04]

Outo juttu, siis miehen kanta siihen ettei halua lisää lapsia suhteeseen mutta silti on valmis tekemään sen kolmannen lapsen. Haluaako hän siis pojjimmiltaan kuitenkin sen kolmannen lapsen, mutta ei halua konkreettisesti elää läsnä sitä vauva-arkea?

Mutta siis ymmärrän tilanteen jossa suhde on tullut loppuun ja halutaan erota, mutta kumpikin kaipaisi vielä yhtä lasta ja sisarusta olemassa olevalle/oleville lapsille. Jos kummallakaan ei ole uutta suhdetta ja toivovat lasten olevan täyssisaruksia, silloinhan tuo houkuttelisi ja voisin siihen ryhtyäkin. Yhdellä tutulla on moln tehty lapsi (jo aikuinen) ja heillä se ainakin oli toimiva juttu.