Toggle sidebar

Oletteko te miettineet kuka niitä teidän jäämistöjänne tonkii, kun kuolette?

Vastaa
P

Paatunut Parahdus

Aktiivinen jäsen
12.09.2008
7 370
-5
38
Ajattelin huomenna tutkia perusteellisesti nuo laskukaapit, päivittää ne, hävittää turhat paperit, polttaa kaikki vanhat kirjeet, päiväkirjat. Etsiä käsiin kaikki mitä en tahtoisi kenellekään näyttää.

Jotenkin tuntuu etten tahdo näyttää mitään mitä olin tai olen kenellekään. Etenkään lapsille. Minä olen joskus sopinut, että eräs ystäväni tulisi meille ja veisi kaikki valolle herkät aineistot pois, mutta tiedänpä sen, ettei tämä mies sitä nykyään soisi. Eli jäljelle jää varmaan nyt hävittäminen.

Oletteko te sopineet jotain kuka teillä asuntoa "tyhjentää". Tai edes miettineet sitä?
 
Olen miettinyt, ja itse asiassa heitin pois kaikki teinivuosien päiväkirjat ja rock-kalenterit ihan vaan siksi, että kuolisin häpeästä jos joku kävisi niitä läpi kuolemani jälkeen ellen olisi jo valmiiksi kuollut.
 
Done!

Tai siis meillä ei ole juuri mitään mikä ei sopisi kaikkien silmille, ja juuri siivosin kolme jätesäkillistä vanhoja laskuja ja nurkkiin keääntyneitä rojuja pois.

Mutta en kyllä kuolemaa ajatellen sitä ole tehnyt. Mulla vaan ei ole luurankoja täällä kaapeissa, kun haluan että on siistiä. Joitain muistojuttuja toki on, muttei mitään mitä ei vaikka lapset vois lukea.

Toivotaan nyt että kutenkin sais vielä elää muutaman kymmenen vuotta.
 
Lapset varmaan sen tyhjentää jos elän vanhaksi. Jos en, niin sitten mies. Ja olen hävitellyt pois kirjeitä ja jotain teiniajan teinix-ihqutuskalenterita, joita en halua jättää jälkeeni. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu.
 
Eiköhän se mies ole joka ne sitte kaivelee läpi. Omat vanhat päiväkirjat on jo sen käsissä käyny, minun luvalla :D Joten ei niiläkkään väliä... Eikäpä mulla taija mittään niin salasta olla etteikö se niitä sais nähä. Varmaan kyllä tietää sanomattaki mitä asioita en halua lapselle minusta tulevan tietoon, eli en huoli siitäkkään.
 
Ja asiaan, miä löysin kerran sellaisia papereita joita en missään nimessä olisi halunnut löytää.. Ja luin asioita mitä en olisi halunnut lukea mutta ihminen on utelias, se ei osaa lopettaa ajoissa.
 
Mä olen jo valmiiksi tuhonnut kaikki, paitsi kovalevyt. Niillä ei kauheasti ole, mut jotain kyllä. Osa on tosin sellaisten salasanojen takana että en mä tiedä riittääkö kellään into alkaa hakata auki.
Toki koko ajan tulee jotain paperia, siis kuitteja, laskuja, vahvistuksia jne, mutta ne on sellaisia, että ei haittaa vaikka kuka näkisi.
Lapsi toivottavasti minun jälkeeni kaiken tyhjentää, ja yritän tehdä homman helpoksi hävittämällä itse turhia sitä mukaa kun niitä voi.
 
Itse säännöllisesti hävitän kaiken epäilyttävän juuri tämän takia. Koskaan ei voi tietää millon kuolo korjaa.
Noi seksilelut on vaan sellanrn juttu että niitä en voi hävittää :D
 
Olen miettinyt, yksi matkalaukku minulla on, joka ei olisi kenekään silmille soveliasta katsottavaa. Ehkä se pitäisi hävittää. Siellä on yksi tai kaksi päiväkirjaa, joista ei kyllä kukaan saisi varmaan mitään selvää.( Niitä en ole hävittänyt, sillä jotenkin se, että tuhosin jossain vaiheessa kaikki omat aiemmat päiväkirjani, valtaosan valokuvistani yms. on vaivannut minua. Ja halusin tehdä vielä joskus aikamatkan menneeseen. Sen tosin tein kerran, enkä tiedä, tarvitseeko toiste). Lasteni en haluaisi sitä näkevän. Nykyinen mieheni tuskin niistä kiinnostuisi. Kenenkään muun en taas haluaisi niitä kyllä näkevän. Ehkä pitää miettiä, mitä sille laukulle tekisi.


Mutta sitä olen miettinyt, että jos nyt pian kuolisin ja tänne muuttaisi joku uusi ihminen ( nainen) mahtaisi hän useasti kirota minut, kuinka joku voi olla niin epäjärjestelmällinen kuin minä. Tosin mies on siinä suhteessa, ehkä vielä asetta epäjärjestelmällisempi. Tosin en tiedä, miksi minua muka kuolemani jälkeen mikään liikuttaisikaan. Mutta ajatus jostain naisesta täällä kiroamassa minua on vähän epämieluisa.
 
Mietitty on, ja olen pyrkinyt "poistamaan" kaiken, mitä en halua julki tuotavan. Mies otti ja lähti, joten lapset kävisivät tämän läpi. Tai jos nyt ihan heti kuolisin, niin olisivat liian nuoria, joten sisarukset... Ei minulla ole varsinaisesti mitään "hui kauheaa" asioita, mutta eipä sitä tarvitse sitte miettiä sitäkään, että pitääkö joku asia säilyttää vai ei.
Tarpeellinen ja perheen yhteinen on jo jaettu yhteisissä tietokannoissa kuvineen ym. Joten muistot elävät ilman tätä huusholliakin. Esineistä jokainen saa sitten itse päättää.
 
Pitääpä tosiaan muistaa ohjeistaa vanhinta poikaa, että hävittää tai takavarikoi kaiken ihmetystä herättävän aineiston. Vaan eipä sillä, ei semmoista ainakaan vielä juurikaan ole päässyt kertymään.
 
En siis ole ainoa, joka tätä asiaa on miettinyt. Toisaalta ajatus tuntuu pahalle, onhan siellä paloja siitä mitä on joskus ollut, mitä on unelmoinut ja niin edelleen. Mutta kun siellä on myös muutamia satoja kappaleita enemmän tai vähemmän pölyttyneitä luurankoja, äärettömän paljon myötähäpeää synnyttäviä jorinoita ja niin paljon kuraa, ettei sitä voi kenenkään käsiin jättää. Ei ainakaan omille lapsilleen. Jos tietäisi varmasti etukäteen milloin kuolen, niin eihän se sitten olisi ongelma. Voisin heivata ne jollekin talteen, joka voisi saada niistä jotain iloa irtikin. Se nyt vain taitaa olla fakta, ettei sitä koskaan tiedä miten, milloin ja missä asennossa täältä lähtee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Paatunut Parahdus:
En siis ole ainoa, joka tätä asiaa on miettinyt. Toisaalta ajatus tuntuu pahalle, onhan siellä paloja siitä mitä on joskus ollut, mitä on unelmoinut ja niin edelleen. Mutta kun siellä on myös muutamia satoja kappaleita enemmän tai vähemmän pölyttyneitä luurankoja, äärettömän paljon myötähäpeää synnyttäviä jorinoita ja niin paljon kuraa, ettei sitä voi kenenkään käsiin jättää. Ei ainakaan omille lapsilleen. Jos tietäisi varmasti etukäteen milloin kuolen, niin eihän se sitten olisi ongelma. Voisin heivata ne jollekin talteen, joka voisi saada niistä jotain iloa irtikin. Se nyt vain taitaa olla fakta, ettei sitä koskaan tiedä miten, milloin ja missä asennossa täältä lähtee.
Click to expand...

Anna ne jollekkin, se voi sitten aikanaan antaa ne eteenpäin =)
 
Olen miettinyt kun ei perhettä joka hoitaisi homman...Periaatteessa sisarukset, mutta tuskin ryhtyvät siivoamaan kämppääni jos kuolen. En halua hävittää mitään millä on muistoarvoa, toivon että saan vanhana muistella.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa