Kaikki muut paksuna, paitsi minä, MIKSI???

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kuti...tti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Miksi sellaiset saa sen onnen, että saa vauvan, siis sellaiset, että se on VAHINKO, Eli kännissä "oho unohtu kortsu"

Itse olemme mieheni kanssa yrittäneet jo vuoden eikä mitään... tosin miehelläni on jo ikää mutta eihän se kuulema haittaa että miehet ovat hedelmällisiä koko ikänsä...
Ja minä olen nuori, äidiksi haluava ja lapsia rakastava nainen, mutta minulle ei tätä onnea näkööjään suoda...

Mikä edistäisi raskautta, muut kuin rakastelu, foolihappo, jalat ylös, ja ovulaation aikoihin.... Ja stressi ollaan jätetty kokonaan pois, en miehelleni edes sano milloin ovuloin, se on vain pelkkää rakastelua...

Mutta aina kuukautiset alkaa ja itku tulee...

KYLLÄ YHDENYÖN PANOT SAAVAT SEN ONNEN MUTTA EIVÄT NE JOTKA TOSIAAN YRITTÄVÄT!!!

Mä takerruin tuossa sun viestissä tohon, että stressi on jätetty kokonaan pois, etkä kerro miehelle milloin ovuloit. Tästä saa käsityksen, että tarkailet kuitenkin kokoajan itseäsi ja mietit milloin on ovis jne. Unohda tämä, mene fiiliksen mukaan, niin jospa teillekin vihdoin suotaisiin oma nyytti kainaloon.
 
Tarkoitin siis että sellaiset tulevat raskaaksi jotka hairahtuvat yhenyön juttuun, jotka eivät edes tahdo lasta ja tekevät sitten abortin, ELI NE JOTKA EIVÄT OSAA KÄYTTÄÄ EHKÄISYÄ.
Sitten oho olen raskaana ja eikun aborttia vääntämään, näitä tarkoitin. En parisuhteessa olevia, tai sellaisia jotka tahtovat lapsen sitten kun kuulee olevansa raskaana...

Mitenköhän musta tuntuu, etteivät ne hedelmällisyysrajoitteiset ainakaan sen tunnollisemmin ole hurjassa nuoruudessaan ehkäisyä käyttäneet kuin muutkaan. Useinhan hedelmättömyyshän on suoraa seurausta sukupuolitaudista.

Hedelmällisyysrajoitteisille ei vain satu melkein koskaan vahinkoraskauksia tunnetusta syystä. Silloin on helppo moralisoida niitä, jotka vahinkoraskauden ovat joutuneet kokemaan.
 
  • Tykkää
Reactions: Pinki
kovasti jaksamista ja tsemppiä aloittajalle. Menkää tutkimuksiin. Ei niistä haittaakaan ole. Vika voi olla ihan pienikin. Mutta sitten kun se vihdoin tärppää on se kaiken sen odottamisen arvoista.

Meille neljäs tulossa. Kolma ensimmäistä saivat alkunsa hoitojen avulla. Ja kyllä se oli vaikeaa aikaa, varsinkin ensimmäisen kanssa kun ei tiennyt missä vika.

Tätä neljättä ei enää samalla lailla yritetty. Ei vain käytetty ehkäisyä ja todettiin että jos ihme tapahtuu niin vauva otetaan ilolla vastaan. Reilut 2vuotta siinä meni ja nyt on pikkuinen tuloillaan. Ihan alussa vasta niin toivottava vain että kaikki menisi hyvin.

onnea teille miehesi kanssa, sitä on vain toivottava parasta. Mutta kyllä se onni teillekkin varmasti vielä suodaan.
 
Mä ymmärrän sun ajatukset jollain tasolla, mutta suosittelen ettei niitä kannattaisi sanoa ääneen, tajuat varmaan itsekin jollain tasolla niiden olevan ns kiellettyjä tunteita? Ne tosiaan kannattaa pitää sisällä. Nuo on normaaleja ajatuksia mitä pään sisällä voipi liikkua, huom: pään sisällä.
Minulla oli samankaltaisia, mutta tiedostin koko ajan että ne johtuvat pienistä kateuden/katkeruudenpuuskista enkä mä sen enempää ansainnu lasta kuin muutkaan.

Mutta jokatapauksessa, toivottavasti teillä tärppää, kaikkea hyvää sinne :hug:
 
Tiedän tunteen. Meillä ensimmäinen raskaus "napsahti" heti. Lapsi oli kuitenkin sairas ja kuoli 1-vuotiaana.

Toista sitten teimmekin kaksi vuotta. Ja ympärillä kaikki tuntui olevan raskaana ja muutama ystäväkin teki abortin. Lopulta onni meitä jälleen kohtasi ja saimme ihanan vauvan! Tulin todella nopeasti taas raskaaksi ja kohta meillä olikin kaksi ihanaa lasta. Ja vielä "vanhoilla päivillä" meille kävi vahinko! Eli minä olen kokenut helpon raskautumisen, tahattoman lapsettomuuden ja vahinkoraskauden. Melkoista tunteiden vuoristorataa on tullut käytyä..
 
Mulla oli ihan samanlaiset fiilikset reilu kolme vuotta sitten, kaikki muut raskautuivat nopeasti tai "vahingossa" ja itselläni oli kovat paineet ja halu tulla äidiksi. Otti päähän jo kun näki vauvamahoja kaupungilla...huoh. Olin jo reilu 30v. joten paniikkia iski senkin vuoksi että ikä tulee vastaan. Vuoden pettymysten jälkeen raahasin miehen tutkimuksiin ja minut tutkittiin myös, ei kummassakaan mitään vikaa. Pari inseminaatiota tehtiin vaan ei tärpännyt, rämäkämpiin hoitohin en halunnut. Heitin jo kaikki paperit roskiin ja ajattelin että olkoon, minua ei ole sitten tarkoitettu äidiksi. Kuitenkin jatkoimme ilman ehkäisyä. Reilun puolen vuoden päästä, 2,5 vuoden yrittämisen jälkeen olin raskaana!

Ei siis kannata antaa periksi, voimia ja jaksamista yritykseen. Olet vielä nuori ja hedelmällisessä iässä :)
 
Onnea matkaan! Toivottavasti pian tärppäisi teilläkin!

Ja kylläpäs jotkut kommentoi ilkeästi. Ei ole vissiin mitään tajua siitä, miten raskasta voi olla, jos ei toiveista huolimatta raskaudu.
 
[QUOTE="Tintti";24849177]Tiedän tunteen. Meillä ensimmäinen raskaus "napsahti" heti. Lapsi oli kuitenkin sairas ja kuoli 1-vuotiaana.

Toista sitten teimmekin kaksi vuotta. Ja ympärillä kaikki tuntui olevan raskaana ja muutama ystäväkin teki abortin. Lopulta onni meitä jälleen kohtasi ja saimme ihanan vauvan! Tulin todella nopeasti taas raskaaksi ja kohta meillä olikin kaksi ihanaa lasta. Ja vielä "vanhoilla päivillä" meille kävi vahinko! Eli minä olen kokenut helpon raskautumisen, tahattoman lapsettomuuden ja vahinkoraskauden. Melkoista tunteiden vuoristorataa on tullut käytyä..[/QUOTE]

Lapsen kuolema :(
Jo pelkästään luettuna tuntuu kamalalle.
 
Ja hei jos tekee mieli tilittää tällaisesta, suosittelen tilittämistä lapsettomuusosioon, siellä ihan "luvalla" tällaista voi kirjoittaa ja sinua paremmin ymmärretään. :)
Täällä moni vain loukkaantuu ja saa mielesi entistä pahemmaksi haukkumalla tms sinua.. Se voi helpottaa jos saa vertaistukea, aika monella samantapaisia fiiliksiä kuitenkin.

Jos oikein muistan niin jossain palstan lapsettomuusosiossa oli oikein tilitysketju näille tunteille...
 

Yhteistyössä