Miksi anoppi on niin "epäempaattinen" ja aina puolustelemassa poikaansa?

[tuittuu]

Meillä menee miehen kanssa hyvin, on aina mennyt. Anopille olen aina ollut mukava ja mm. juhlapyhät poikkeuksetta ollaan oltu anopin luona, koska se on hänelle tärkeää. No, kolmas lapsemme on koliikkivauva ja erehdyin puhumaan anopille, että olen niin väsynyt, kun mieheni on paljon töissä (matkustelee ym..). Anoppi ei ollut yhtään empaattinen, alkoi sen sijaan paapattaa, kuinka hänen pojallaan on rankkaa, kun on perhe ja vaativa työ.. Siis meinasin tiputtaa leukani, eikö normaali ihminen sanoisi vaikka että jaksamista tms.?? Olin valvonut yön ja meinasin purskahtaa itkuun.. vastaavia esimerkkejä on enemmänkin, mutta tuossa nyt yksi. Inhottavaa, ja tulee paha mieli.

 

["niin"]

Äidit puolustavat poikaansa, niin teen varmaan itsekin. Ja tottahan se toki on, että ei sun miehelläskään ole helppoa olla paljon töissä.

 

[vieras*]

On eri asia sanoa olevansa väsynyt, kuin sanoa olevansa väsynyt koska puoliso on paljon töissä.

Jälkimmäinen pistää lapsen vanhemman helposti puolustukannalle.

 

["Vieras"]

Anoppi ehkä oppinut lapsesta asti että mies on jotenkin arvokkaampi ja miehen tarpeet menevät aina edelle ja mieheltä ei voi vaatia samaa osallistumista mm. lapsenhoitoon kuin naiselta...

 

[tuittuu]

No mutta, kun mies on ollut oikeasti jo monta päivää pois ja on yksin reissussa, niin aika moni varmaan sanoisi että on senkin takia väsynyt (aina ei noin pitkiä reissuja kuitenkaan ole).

Ihanko tosissaan mielestänne tuo on ihan normaalia käytöstä? Jos olisin anoppi, niin pyrkisin olemaan miniälle mukava, kun on kuitenkin naimisissa poikani kanssa....

 

[tuittuu]

No anoppi on oikeastikin sen polven naisia, joiden mielestä miesten ei tarvitse tehdä kotitöitä ynnä muuta. Mutta meneehän se nyt yli, jos noinkaan ei "saa" sanoa.

 

["Jelena"]

Tietenkin äiti puolustaa omaa poikaansa, etkö sitä tiennyt? Mikään muu ei ole niin suurta kuin äidin rakkaus poikaansa. Äiti ei halua kuulla mitään pahaa pojastaan, piste. Silloin hänessä herää leijonaemo. Sitä paitsi sä, vaikka olisit kuinka kiva, ja jopa rakkaaksi tullut miniä, olet silti se ämmä joka on vienyt hänen pienen viattoman pikkupoikansa... Äidin ja pojan side ei katkea koskaan. Mutta jos sä todella rakastat miestäsi, niin anoppi huomaa sen ja voi pitää sinusta. Mutta jos mokaan, hän vihaa sua enemmän kuin mitään muuta. Ota se huomioon, niin tulette aina toimeen.

 

["niin"]

No mutta, kun mies on ollut oikeasti jo monta päivää pois ja on yksin reissussa, niin aika moni varmaan sanoisi että on senkin takia väsynyt (aina ei noin pitkiä reissuja kuitenkaan ole).

Ihanko tosissaan mielestänne tuo on ihan normaalia käytöstä? Jos olisin anoppi, niin pyrkisin olemaan miniälle mukava, kun on kuitenkin naimisissa poikani kanssa....

Ja pyrin myös itse olemaan moittimatta miestäni anopin kuullen. Väsyminen on eri asia kuin väsyminen miehen takia. Anoppi ottaa tuon herkästi nenäänsä.

 

[tuittuu]

Eihän sitten anopin kanssa voi muodostaa normaalia ihmissuhdetta, sellaista "tasaveroista", että voi jutella kuin nainen naiselle.

Eri asia, jos olisin haukkunut tai moittinut miestä. Sanoin, että olen umpipoikkiväsynyt, kun mies on ollut pitkään työreissussa ja vauva on valvottanut. Ja sitten anoppi alkaa paatostamaan pojastaan.

Jos anopit on tällaisia, niin morjens, en edes enää yritä olla ystävä hänen kanssa.

 

["jopas"]

No millä se mies tällä hetkellä kotitöitä tekisikään, jos kerran on työmatkalla??

Joskus ottaa aivoon nää jutut tällä palstalla (ja tää ei nyt liity ap:n kertomaan juttuun, vaan ihan yleisellä tasolla mainitsen). Nainen kertoo, että on väsynyt, koska on paljon yksin lasten kanssa kotona, eikä mies tee kotona mitään. Sitten ketjun edetessä käy ilmi, että mies tekee tosi paljon duunia ja vapaa-ajan rakentaa perheelle taloa. Edelleen käy ilmi, että huolimatta työssäkäynnistään ja rakennuspuuhista, mies valvoo toisinaan myös öisin itkuisen vauvan kanssa. Ja siltikään nainen ei ole tyytyväinen miehensä panokseen perheen puolesta. Mä en todellakaan tajua. Missähän vaiheessa se mies saa levätä ja nukkua???

 

["vieras"]

Mä en kestä tuota "sen polven ihmisiä" Ja kutut! Otetaan vaikka, että anoppisi on 65-vuotias.
Mitäs luulet että se on tehnyt vuonna 69? Ja puolet 70-lukua? Polttanu maria ja riekkunut festareilla ja polttanut tissiliivejä barrikaadeilla! Ollut kommarinuorissa?

Mun mutsi on 63 ja puhuu englantia sujuvasti ja käyttää tietokonetta. Ei IKÄ ole mikään este oppimiselle. Kyllä oppii kun opettelee.

 

["Jelena"]

Eihän sitten anopin kanssa voi muodostaa normaalia ihmissuhdetta, sellaista "tasaveroista", että voi jutella kuin nainen naiselle.

No tuohan on itsestäänselvää. Ei hän ole SULLE ikinä kaveri, ei nainen, koska sä olet hänelle se nainen joka on HÄNEN poikansa kanssa.

 

["vieras"]

[QUOTE="jopas";24850453]No millä se mies tällä hetkellä kotitöitä tekisikään, jos kerran on työmatkalla??

Joskus ottaa aivoon nää jutut tällä palstalla (ja tää ei nyt liity ap:n kertomaan juttuun, vaan ihan yleisellä tasolla mainitsen). Nainen kertoo, että on väsynyt, koska on paljon yksin lasten kanssa kotona, eikä mies tee kotona mitään. Sitten ketjun edetessä käy ilmi, että mies tekee tosi paljon duunia ja vapaa-ajan rakentaa perheelle taloa. Edelleen käy ilmi, että huolimatta työssäkäynnistään ja rakennuspuuhista, mies valvoo toisinaan myös öisin itkuisen vauvan kanssa. Ja siltikään nainen ei ole tyytyväinen miehensä panokseen perheen puolesta. Mä en todellakaan tajua. Missähän vaiheessa se mies saa levätä ja nukkua???[/QUOTE]

Vika on miehessä, kun se ei tajunnut sanoa vauvaa JA taloa vinkuvalle naiselle, että molempia ei voi saada yhtä aikaa.
On sulaa hulluutta rakentaa talo pikkulapsiaikana.

 

["niin"]

Eihän sitten anopin kanssa voi muodostaa normaalia ihmissuhdetta, sellaista "tasaveroista", että voi jutella kuin nainen naiselle.

Eri asia, jos olisin haukkunut tai moittinut miestä. Sanoin, että olen umpipoikkiväsynyt, kun mies on ollut pitkään työreissussa ja vauva on valvottanut. Ja sitten anoppi alkaa paatostamaan pojastaan.

Jos anopit on tällaisia, niin morjens, en edes enää yritä olla ystävä hänen kanssa.

Ajan kanssa, vuosien kuluessa ja ajan teitä molempia hioessa saattaa sellainen tasa-arvoinen hieno ystävyyssuhde syntyäkin.

Mutta ei sitä muutaman vuoden ajalla kannata odottaa.

 

["jopas"]

[QUOTE="vieras";24850470]Vika on miehessä, kun se ei tajunnut sanoa vauvaa JA taloa vinkuvalle naiselle, että molempia ei voi saada yhtä aikaa.
On sulaa hulluutta rakentaa talo pikkulapsiaikana.[/QUOTE]

Joo, noinhan se tällä palstalla menee: tapahtui mitä tahansa, niin vika on loppupeleissä aina miehessä. Huomattu on.

 

[tuttua]

Olen havainnut samaa omassa anopissani. Aoppi on tosi kiva ja mukava, mutta huomaa vaan omien lastensa ahkeroinnin. Meillä on miehen kanssa hyvin tasasesti jaettu kotityöt ja ollaan itse jakoon tyytyväisiä. meillä on vastarakennettu omakotitalo ja mies on tehnyt pihatöitä, kun mulle on jäänyt lastenhoito ja muut kotityöt. Sitten anoppi jaksaa vaan paasata meille, että mies tekee liikaa hommia ja on niin väsynyt, kun sillä on niin paljon töitä. Ärsyttää, koska ei se tee yhtään sen enempää hommia, kun mäkään. Oikeastaan se tekee vähemmän, kun sillä on tärkeä harrastus, jossa käy ja mulla ei ole mitään. Eikä se mua sinällään haittaa, kun olis mulla mahdollisuus, jos haluaisin. Samanlainen se on toisen lapsensa kanssa. Päivittelee, aina, että sillä lapsella on niin rankkaa, kun joutuu lasta hoitamaan paljon yksin, kun sen mies tekee paljon työtä. Mulle vaan tulee sellanen olo tosta lastensa säälimisestä, että minä ja sen toisen lapsen puoliso ei tehdä riittävästi. Tää ärsyttää mua, mutta ymmärrän, että äiti osaa olla huolissaan vaan omista lapsistaan.

 

[tuittuu]

No mä en tietenkään ole sitä mieltä, että työreissussa olevan miehen pitäisi tehdä kotityöni tai jotain muuta. Ei tässä ole nyt kyse siitä.

Olenko tosissaan ainoa, jota ärsyttäisi tällainen?

Miksi mun äiti osaa olla mukava ja empaattinen miestäni kohtaan? Isäni on kuollut, joten en voi sitä suhtautumista verrata.

 

[,,,]

[QUOTE="vieras";24850455]Mä en kestä tuota "sen polven ihmisiä" Ja kutut! Otetaan vaikka, että anoppisi on 65-vuotias.
Mitäs luulet että se on tehnyt vuonna 69? Ja puolet 70-lukua? Polttanu maria ja riekkunut festareilla ja polttanut tissiliivejä barrikaadeilla! Ollut kommarinuorissa?

Mun mutsi on 63 ja puhuu englantia sujuvasti ja käyttää tietokonetta. Ei IKÄ ole mikään este oppimiselle. Kyllä oppii kun opettelee.[/QUOTE]

Allekirjoitan tämän. Tosin varsin moni iäkkäämmistä on tuollaisia, mutta ei väistämättä. Samoin olen jopa itse törmännyt anoppeihin, jotka eivät sokeasti vain kehu jälkikasvuaan, vaan ymmärtävät myös miniän puolen asioista.

 

["jep"]

[QUOTE="Jelena";24850405]Tietenkin äiti puolustaa omaa poikaansa, etkö sitä tiennyt? Mikään muu ei ole niin suurta kuin äidin rakkaus poikaansa. Äiti ei halua kuulla mitään pahaa pojastaan, piste. Silloin hänessä herää leijonaemo. Sitä paitsi sä, vaikka olisit kuinka kiva, ja jopa rakkaaksi tullut miniä, olet silti se ämmä joka on vienyt hänen pienen viattoman pikkupoikansa... Äidin ja pojan side ei katkea koskaan. Mutta jos sä todella rakastat miestäsi, niin anoppi huomaa sen ja voi pitää sinusta. Mutta jos mokaan, hän vihaa sua enemmän kuin mitään muuta. Ota se huomioon, niin tulette aina toimeen. [/QUOTE]

Mutta on sellaisiakin anoppeja, jotka vähättelevät ja syyttävät poikaansa aina tilaisuuden tullen, ja asenne omaan poikaan on lapsesta asti ollut tyyliä "mutta mitäs SINÄ teit?"

 

[uppppp]

up