Mies sekoamassa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "epätoivoinen"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

"epätoivoinen"

Vieras
Ei puhu oikeastaa mitään, jatkunut jo taas useamman kuukauden ja hermot kireellä. ei näe mitään toivoa tai iloa elämässään, eikä halua hakea apua, ei usko, että kukaan osaa auttaa. Töissä käy ja lopun iltaa istuu usein läppäri sylissä. Apua, mitä voin tehdä? Menee ilo koko perheeltä :(
 
[QUOTE="Vieras";24864356]Tosi hankala tilanne...Meniskö mies työterveyteen edes? Jos joku siellä tajuais ohjata eteenpäin, ammattilaista jotkut uskoo enemmän kuin läheisiä.[/QUOTE]

Ehdoton ei kaikkeen avun hakemiseen :(
 
[QUOTE="epätoivoinen";24864362]Ehdoton ei kaikkeen avun hakemiseen :([/QUOTE]

Et sä voi oikein sitten tehdä mitään :( Paitsi tietenkin voisit laittaa kovat piippuun, jos olet valmis myös toteuttamaan sen. Sano lähteväsi lasten kanssa jos ei suostu hakemaan apua.

Suostuisko, jos sä soitat hälle ajan lääkäriin? Ei varmaan... Häntä vois kyllä auttaa, jos ottais avun vastaan. Nimim. kokemusta on...

Olet varmaan kertonut miltä susta tuntuu, auttaisko jos kirjoittaisit vielä kirjeen, jossa kerrot kaiken mitä päässäsi liikkuu?
 
Et sä voi oikein sitten tehdä mitään :( Paitsi tietenkin voisit laittaa kovat piippuun, jos olet valmis myös toteuttamaan sen. Sano lähteväsi lasten kanssa jos ei suostu hakemaan apua.

Suostuisko, jos sä soitat hälle ajan lääkäriin? Ei varmaan... Häntä vois kyllä auttaa, jos ottais avun vastaan. Nimim. kokemusta on...

Olet varmaan kertonut miltä susta tuntuu, auttaisko jos kirjoittaisit vielä kirjeen, jossa kerrot kaiken mitä päässäsi liikkuu?

Kertoisitko jotain kokemuksestasi? Kaikki auttais tähän epätoivoiseen tunteeseen. Kerran varasin lääkärin (tätä on ollut aikaisemminkin..), mutta suuttui kamalasti. Erosta on puhuttu (riidellessä) ja miehen mielestä teen omat ratkaisuni ja sen jälkeen häntä ei kuulema enää nähdä/tarvita..
 
Surullista. Jos uhkailu, lahjonta ja kiristys ei auta,niin sitten ei mikään. Ottaa lomamatkan, jos vaikka avautuis sillä? Jos ei mikään auta, niin ottaisin aikalisän avioliittoon...
 
[QUOTE="epätoivoinen";24864410]Kertoisitko jotain kokemuksestasi? Kaikki auttais tähän epätoivoiseen tunteeseen. Kerran varasin lääkärin (tätä on ollut aikaisemminkin..), mutta suuttui kamalasti. Erosta on puhuttu (riidellessä) ja miehen mielestä teen omat ratkaisuni ja sen jälkeen häntä ei kuulema enää nähdä/tarvita..[/QUOTE]

:(

Mä sain erään läheisen hakeen apua uhkailemalla, sai terapiaa ja lääkkeet, sai elämän ilonsa takaisin vähitellen, tie on vielä pitkä, mut eteenpäin ollaan menossa.

Itse olen myös ollut masennuksen kourissa ja olen edelleen, nyt tosin lääkitys kohillaan ja keskusteluapua kerran viikossa. En enää mieti juuri koskaan itsemurhaa ym. jaksan siivota ja nautin taas asioista mitkä ei ennen tuntuneet miltään. Olen vihdoin palaamassa elävien kirjoihin, vuosien rypemisen jälkeen (yritin itse selittää masennuksen, lähinnä ohittamalla ongelman).

Masennus saa suhteettomat mitat jos on ns. yksin. Se ei helpotu jos vaan antaa asian olla, vaan siihen pitää tarttua kiinni ja käydä se läpi. Yleensä siihen tarvitsee ammattiapua, harvemmin syvältä suosta voi itse nousta, ainakaan pitkäksi aikaa...

Mä tiedän mitä on elää ihmisen kanssa joka on tuos tilantees, se on kamalaa.
 
Ompa surullinen tilanne :( Herättäiskö fakta miehen? Siis jos ettisit faktatietoa masennuksesta, masennustestin saataville ja luetteloa oireista ja näyttäisit miehelle ja kertoisit, että olet tosi huolissasi. Haluaisit auttaa miestä ja niin edelleen, pyytäisit tekemään masennustestin (netistä löytyy) ja juttelisit, että tämä tilanne on korjattavissa. Se ei ole ikuinen, jos hakee siihen apua ja lääkityksen.

Mulla on masentunut mies, joten tutuua juttua on..
 
[QUOTE="epätoivoinen";24864280]Ei puhu oikeastaa mitään, jatkunut jo taas useamman kuukauden ja hermot kireellä. ei näe mitään toivoa tai iloa elämässään, eikä halua hakea apua, ei usko, että kukaan osaa auttaa. Töissä käy ja lopun iltaa istuu usein läppäri sylissä. Apua, mitä voin tehdä? Menee ilo koko perheeltä :([/QUOTE]

Mulle käy aina noin jos en oo saanut rakastella vaimoni kanssa muutamaan päivään. En tiedä miksi. Joku läheisyyspuutossyndrooma kai.
 
Tuttu tilanne kun muistelen miten meillä exän kanssa meni :(
Mies vaipui syvään masiskseen kaikki oli häntä vastaan jopa minä petin häntä
( ;) tosin vain miehen mielikuvituksessa)
töitä ei halunnut tehdä (työtön) kun kuulemma minä edelleen petin (tuli kuvioon sairaalloinen mustasukkaisuus)
Sain miehen muutaman kerran lähtemään hakemaan apua mutta silloinkin minä olin se joka tilasin ajan ja minun piti lähteä mukaan,
tai sitten en mene oli miehen kommentti.
Mies oli niin lukossa että lopulta minä jouduin puhumaan miehen kuullen lääkärille minkälaista perhehelvettiä me elämme josta ensi dignoosi lääkärillä että minä en kehtaa tunnustaa olevani masentunut.
Lääkäri siis pyyti minut huoneeseen juttelemaan mieheni mukaan kun mies ei suostunut sinne menemään ilman minua.
Lopulta sanoin lääkärillekin että poistun huoneesta ja hän saa jutella mieheni kanssa tilanteesta,
ja tehdä päätelmänsä kuka tässä olikaan masentunut.
Niimpä sitten mies tulikin hetken kuluttua huoneesta ulos resepti kourassa,
oli sanonut ainoasteen ettei osaa nukkua, eli unilääkettä!
Tuo muuta tehnytkään kotona kuin nukkunut tai vainoharhaisesti tutki vaatekaappeja missä minun salarakastajani lymyilisi.
Tietäähän sen ettei siitä apua ole jos pelkkiä unilääkkeitä antaa ja ei terapiaa.
Mies sitten keksi alkaa vetämään alkoa siihen sekaan jotta paha olo helpottuu :(
ja sekös olikin hyvä ratkaisu :(
Vuoden sitä katselin uhkailin jättäväni johon mies monasti nauroikin että et sinä minua jätä.
Lopulta jätin ja siitäkös alkoi huume ja itsemurhayritys kierre ja syyllistäminen minua kohtaan kuinka jätin sairaan ihmisen.
Nyt tiedän sen verran tuosta ihmisestä että luottotiedot poltti velat sai ja vankilassakin kävi mutta hermo ei kestänyt ja hoitoon joutui vuosien jälkeen lopultakin,
kiitos vankilan ;)
Asuu jossain tukiasunnoissa tätä nykyään ja siihen loppuu tietoni tuosta ihmisestä tosin eipä kiinnostakkaan.
Mutta pointtini että toista ihmistä ei voi pakottaa hoitoon jos ei valmis avautumaan ja kertomaan miksi kaikki on synkkää.
Ja se monien ihmisten väärä luulo ettei sairasta saa jättää niin joskus on vaan pakko ennekuin itse alkaa oireilemaan ja sairas ihminen saa muutkin sairastumaan,
se tapahtuu hyvin herkästi sillä sairas osaa kyllä syyllistämisen taidon kuin manibuloinninkin.
Joskus tuo keino saattaa olla jopa se jolla saa masentuneen pelastettua.

Nykyhetkeeni jos vertaan,
olisi pitänyt vain heti lähteä kun mies sairastui ja kieltäytyi avusta.
Mutta onneksi elämä edessä ja olen onnellinen nykyhetkeeni :) Vuoden elämästäni siis laitoin hukkaan exän kanssa.
 

Yhteistyössä