Kaksisuuntainen mielialahäiriö ja lapset, raskautuminen

["harmaana"]

Minulla on nyt todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö. Sairastan tyyppiä 2, eli minulle ei tule maniaa, ainoastaan hypomaniaa satunnaisesti, enemmänkin masennusta ja tasaisia vaiheita.

Kyselisin teiltä kokemuksia.

Meillä on kaksi lasta ja kolmas vielä haaveissa. En tiedä, että miten vauvahaaveiden nyt käy. En tiedä uskallanko, jos vaikka masennus tulee vauvan syntymän jälkeen pahana päälle.

Lääkityksenä on Cipralex 20mg aamuisin ja Ketipinor 400mg iltaisin. Tiedän, että Cipralexia voi syödä raskausaikana, mutta Ketipinoria tuskin?

Pärjään arjessa hyvin, tällä herkellä olen sairaslomalla vuoden loppuun ja en todellakaan tiedä, miten työt ynnä muut järjestyy myöhemmin.

Kertokaa jotain kokemuksia tästä sairaudesta!

 

[hyyh]

Et sitten yhtään mieti sitä, että levität tota sairautta eteenpäin?? Hoida ne entiset lapsesi niin hyvin kuin pystyt ja pistä tuubit tukkoon. Kaikkea sitä onkin..

 

[Venakko Milanna]

ensiks, ei kannatta pelätä etukäteen, jos tulee, niin ei enää voi mitään, pitää elää sen mukaan, ehkä ei tulee ollenkaan. Puhuu lääkärin kanssa tai tee päätös itse. Kun ei varma lääkäri ole ennustaja, eikä voi tietä miten pahana se voi tulla jos tulee. Myös tottakai lääkäri vaan kerro riskeistä että sun tilannessa se voi tulla.... kuitenkin päätä itse

 

["vieras"]

Et sitten yhtään mieti sitä, että levität tota sairautta eteenpäin?? Hoida ne entiset lapsesi niin hyvin kuin pystyt ja pistä tuubit tukkoon. Kaikkea sitä onkin..

Häpeäisit edes tuollaista kirjoittelua..

Minulla myös kaksisuuntainen, mutten tiedä kumpaa lajia. Odottelen myös vastauksia

 

["gen"]

Mulla kans tyyppi kaks ja ketipinor lääkityksenä. Saa syödä raskauden aikana mutta n kuukausi-kaks ennen laskettua aikaa pitää lopettaa ketipinor lääkitys ettei vauva saa vieroitusoireita. Ja ketipinoria saa käyttää imetysaikana

 

["harmaana"]

Minulla ei ole mitään ongelmaa hoitaa näitä nykyisiä lapsiani, vaan pärjään hyvin. Olen nauttinut tästä pitkästä sairaslomasta täysin rinnoin, kun olen saanut puuhata lasteni kanssa kaikkea mukavaa ja oikein ajan kanssa.

Minua ahdistaa, enkä oikein pysty julkisilla paikoilla toimimaan. Hypomania ilmenee lähinnä unien menetyksenä, ahdistuksena ja levottomuutena.

 

["Hellu"]

Sinuna keskustelisin ajatuksistasi lääkärisi kanssa ennen lopullista päätöstä olla tekemättä/tehdä vielä yksi lapsi. Masennus voi tulla tai voi olla ihan yhtä hyvin tulemattakin. Selvää lienee kuitenkin se, että hoitavaan tahoon kannattaa olla tiivis yhteys, mikäli päätät uskaltaa raskautua.

 

[Venakko Milanna]

[QUOTE="harmaana";24932230]
Minulla ei ole mitään ongelmaa hoitaa näitä nykyisiä lapsiani, vaan pärjään hyvin. Olen nauttinut tästä pitkästä sairaslomasta täysin rinnoin, kun olen saanut puuhata lasteni kanssa kaikkea mukavaa ja oikein ajan kanssa.

Minua ahdistaa, enkä oikein pysty julkisilla paikoilla toimimaan. Hypomania ilmenee lähinnä unien menetyksenä, ahdistuksena ja levottomuutena.[/QUOTE]

ei se varma kiva oo, mutta yritä vaan olla mietimättä siitä sairautta, silloin kun se iskee, mieti jotain muuta...
ja jos lapsia haluat niin tee vaan, omalla mielellä voit kuitenkin pahaakin masennus voitta, pitää vaan työskennellä sen kanssa

mulle kans voi tulla masennus kun synnytän ja aika vakava, olen jopa valmis siihen, koska nyt jo mieliala hyppää laidasta laitaan ja tokan jälkeen oli vakava tai keskivaikea masis. Voitin sen itse, ilman lääkitystä, pakotin itseä tekemään kaikenlaista ja myös hauska pitäminen auttoi. Vaikka kaikki sano alkoholi ja hauska pitäminen ei ole ratkaisu, mutta mun mielestä, se on, parempi mä teen jotain ja käyn ulkona kun istun kotona mietin oma pahaa olo ja syön lääkeitä. Mutta se on mun tapaus vaan, sulla on toinen asia, jos on kaksisuuntainen mielialahäriö, niin kyllä se sitten vaati lääkitystä. Mulla masennus oli kuitenkin sen takia kun elämää oli päin peetä+ varmasti hormoonit

 

[cipralex]

Miksei ne kaksi lasta riittäisi? Itsekin sairaana ja minulle yksi riittää, sillä pahoina aikoina sekin saattaa olla "liikaa". Mieti katkaiseeko kolmas "kamelin selän" ja mitä tapahtuu jos asiat menevät pahemmaksi. Entä tulevaisuus, työssä käynti kolmen lapsen äitinä, kestätkö sen? Entä jos lapsille tulee jotain, kolmas olisikin kovin vaativa, koliikkia, jotain pahempaakin jne.? Jokainen tilanne kannattaa miettiä etukäteen.

 

["harmaana"]

Itse en käytä alkoholia enää ollenkaan. Raskauttakaan en suunnittele juuri nyt, vaan muutaman vuoden kuluttua.

 

[Venakko Milanna]

[QUOTE="harmaana";24932333]Itse en käytä alkoholia enää ollenkaan. Raskauttakaan en suunnittele juuri nyt, vaan muutaman vuoden kuluttua.[/QUOTE]

välillä se voi olla hyvääkin lääke, elämää on yksin, niin hauskakin pakko pitää, jos vaan se ei ole joka päiväinen harrastus

 

["harmaana"]

Mua vaan ahdistaa niin paljon, etten halua lähteä pitämään hauskaa minnekkään baareihin tai kppiloihin, eikä se ole enää äitinä mun juttuni. Kaupassakäyntikin tuottaa tuskaa, niin en todellakaan lähde baariin.

 

[Venakko Milanna]

[QUOTE="harmaana";24932363]Mua vaan ahdistaa niin paljon, etten halua lähteä pitämään hauskaa minnekkään baareihin tai kppiloihin, eikä se ole enää äitinä mun juttuni. Kaupassakäyntikin tuottaa tuskaa, niin en todellakaan lähde baariin.[/QUOTE]

hairoittele... vaikka aloita jostain muusta kun baareista, mieti vaan tarkkaan mikä sua ahdista? Mitä siellä on niin pahaa juuri sinulle? Älä mieti siitä että ahdista, mieti mitä kiva siellä vois olla, unohda se pahaa olo tai anna sen olla, et siihen kuolee. Mutta jos siitä harjoitelet niin uskon että pikkuhiljaa se ahdistus vois lähteä tai ei enää ole niin pahaana joskus, mutta jos jäät pelkämään niin ahdistus entisestä enemmän, ei ees lääke ei terapia auttaa, sun mielikuvitus ja sinä itse voit auttaa itselle

 

["harmaana"]

En vaan halua nähdä ketään tuttuja ja olla sosiaalinen. Ahdistaa se, että joutuisin juttelemaan ihmisten kanssa. Nään kyllä sukulaisia ja oikeita ystäviä ihan säännöllisin väliajoin, mutta esimerkiksi apteekissa, kelassa tms. asiointi on täysin mahdotonta tällä hetkellä.

 

[Venakko Milanna]

[QUOTE="harmaana";24932446]En vaan halua nähdä ketään tuttuja ja olla sosiaalinen. Ahdistaa se, että joutuisin juttelemaan ihmisten kanssa. Nään kyllä sukulaisia ja oikeita ystäviä ihan säännöllisin väliajoin, mutta esimerkiksi apteekissa, kelassa tms. asiointi on täysin mahdotonta tällä hetkellä.[/QUOTE]

ei sun pakko nähdä tuttuja jos et halua, lähtee vaikka yksin jonnekin, älä mielummin jää kotona, jos sellainen tunne, se oikeasti vaan pahentaa tilannen. Muistan itsekin miten pahaa olo oli, enkä halunut mihinkään ja mitään ja kans kaikki ahdistanut. Mutta potkinut itseä perselle ja olin jo vuoden päästä eri ihminen. Nyt mulle voi samoin käydä ja tiedän että se on vaikea pistä itseä vauhtiin, melkein voi sanoa etä helvetin vaikea, mut usko pois auttaa

 

["harmaana"]

Käyn terapiassa kerran-kaksi viikossa.

Tuntuu vaan siltä etten pysty menemään minnekkään. Kaupassa käyn kerran viikossa koko perheen kanssa, kun on pakko.

 

[Venakko Milanna]

[QUOTE="harmaana";24932603]Käyn terapiassa kerran-kaksi viikossa.

Tuntuu vaan siltä etten pysty menemään minnekkään. Kaupassa käyn kerran viikossa koko perheen kanssa, kun on pakko.[/QUOTE]

Musta vaan tuntu että ne terapeutit pistä pää vielä enemmän sekaisin. Oletko kokeillut mielummin vyöhyketerapia tai homeopatia? Mä luulen se on paljon parempi vaihtoehto. Ja oikeasti, ulkoilee, käy jossain, menee vaikka paukkulle baariin tai järjestä joku biilet, juhla kavereiden kanssa, askartelee, ompelee, tee jotain muuta, älä mieti pahaa oloa jatkuvasti, se ei auttaa sinua, eikä terapeuti auttaa siihen, kaikki on sinusta kiinni, mikä olo itselle haluat.
Onko sinulla jotain sellaista mistä sä tykkäät, vaikka jotain hullua? Mistä unelmoit?

 

["harmaana"]

Ulkoilen kyllä päivittäi lasten kanssa, käyn juoksemassa ja koiran kanssa lenkillä, sienestä ja marjastan. Näistä asioista nautin, mutta muiden ihmisten kanssa en kykene vaan toimimaan.

 

[Venakko Milanna]

no mutta hyvää että teet jotain, eikä sun tarvi nauttia olla muiden kanssa, mutta se mitä pelkäät ja mitä ahdistaa sun pitää vaan treenata itseä ja miettiä miksi. Mutta vielä kerran tosi hyvää juttu kun teet jotain ja käyt ulkona

 

[Pari sanaa]

Olen pahoillani sairastumisestasi! En tiedä noista tyypeistä mitään, mutta eräässä sukulaisperheessä on käynyt niin, että perheen molemmat lapset perivät sairauden toiselta vanhemmaltaan, eikä heidän elämänsä ole todellakaan ollut hallinnassa. Ehkä kannattaisi jutella lääkärin kanssa raskautumistoiveista ja siitä todennäköisyydestä, että lapsesi voisi periä sairautesi. Kovasti voimia!

 

[Venakko Milanna]

Olen pahoillani sairastumisestasi! En tiedä noista tyypeistä mitään, mutta eräässä sukulaisperheessä on käynyt niin, että perheen molemmat lapset perivät sairauden toiselta vanhemmaltaan, eikä heidän elämänsä ole todellakaan ollut hallinnassa. Ehkä kannattaisi jutella lääkärin kanssa raskautumistoiveista ja siitä todennäköisyydestä, että lapsesi voisi periä sairautesi. Kovasti voimia!

no ei se vältämättä, en usko että riski on suuri, tuskin

 

["tiina"]

no ei se vältämättä, en usko että riski on suuri, tuskin

Oletko banniaikanasi perehtynyt myös lääketieteeseen ja ihmisen perimään?