3v, jo vauvasta asti ujo ja hitaaasti lämpeävä ei meinaa sopeutua hoitoon :(???!!!

[huolionsuuri]

Eli 3 viikkoa on hän osa-aikaisesti hoidossa ollut, 3-4 päivää viikossa ja max. 6h kerralla. Menin siis osa-aikaisesti töihin.

Lapsi on jo vauvasta asti ollut ujo. Jo vauvamuskarissa selvästi oli hitaasti lämpeävä. kerran viikossa käytiin mll kerhossa nyt viimeiset 1,5 vuotta. Sielläkin nyhjää yleensä ensin sylissä... samoin jos ollaan menty kylään, menee lapsella tosi kauan ennen kuin uskaltautuu leikkimään muiden kanssa (yleensä jopa seuraavaan päivään....).

no nyt sitten hän meni hoitoon ja ongelmia riittää. hoidossa ei uskalla oikein puhua, haluaa olla koko ajan hoitajan sylissä (jolla olisi pienempiäkin hoidettavana...). Hoitopäivän jälkeen selvästi on paha mieli ja kiukuttelee, että "en halua mennä hoitoon".

Meneekö tämä ohi? Ei siis uskalla osallistua oikein toimintaan, haluaa olla hoitajan sylissä tai ihan vieressä jne... kun muut lapset leikkii keskenään.

 

[meil]

Eli 3 viikkoa on hän osa-aikaisesti hoidossa ollut, 3-4 päivää viikossa ja max. 6h kerralla. Menin siis osa-aikaisesti töihin.

Lapsi on jo vauvasta asti ollut ujo. Jo vauvamuskarissa selvästi oli hitaasti lämpeävä. kerran viikossa käytiin mll kerhossa nyt viimeiset 1,5 vuotta. Sielläkin nyhjää yleensä ensin sylissä... samoin jos ollaan menty kylään, menee lapsella tosi kauan ennen kuin uskaltautuu leikkimään muiden kanssa (yleensä jopa seuraavaan päivään....).

no nyt sitten hän meni hoitoon ja ongelmia riittää. hoidossa ei uskalla oikein puhua, haluaa olla koko ajan hoitajan sylissä (jolla olisi pienempiäkin hoidettavana...). Hoitopäivän jälkeen selvästi on paha mieli ja kiukuttelee, että "en halua mennä hoitoon".

Meneekö tämä ohi? Ei siis uskalla osallistua oikein toimintaan, haluaa olla hoitajan sylissä tai ihan vieressä jne... kun muut lapset leikkii keskenään.

Meillä nyt 4v tyttö joka ollut 1v4kk ikäisestä hoidossa. Ensin pari ekaa vuotta pph:lla ja nyt päiväkodissa. aina ollut myös ujo ja arka. Hyvin pyyhkii kuitenkin hoidossa nyt. aina ei tosin osallistu villeihin yhteisleikkeihin, ja yleensäkin ensin seuraa itse ja sitten päättää meneekö mukaan vai ei. On sovittu että hoidossakaan eivät painosta, vaan tietysti houkuttelevat mutta toisaalta antavat lapsen mennä omaan tahtiin. Ensimmäisen 6 kk tarvitsi enempi päiväkodissa hoitajan syliä ja sitä annettiin. Nyt ei enää sylittele vaan leikkii mukavasti muiden kanssa.

Mutta jos mennään esim. vierailulle paikkaa jossa vähempi käyty ja kyläpaikassa useampi lapsi, niin voi olla ekan puoli tuntia puhumatta jne ennen kuin siitä sitten lämpenee.

 

[mmmmmmmmm]

Meillä 4v sama juttu, mut ei uskalla edes hoitajia lähestyä, ainut tuki ja turva siellä pikkusisko 2v. Kova huoli kun itkee ettei tahdo mennä. Äidillä aina paha mieli mennä töihin....

 

[HoitoonVaan]

Ehtikö hän "harjoitella" hoidossa oloa ennen töihin menoasi? Sellaiset srk:n kerhot ym. vastaavat, joihin lapsi voi jäädä pariksi tunniksi ilman vanhempia ois hyvä valmistelu tuohon hoitoon jääntiin, mutta se nyt ei sua enää kauheesti auta kun oot jo töissä. Mutta ajattelin mainita muille jos on hoitoonlähtö edessä. Me myös laitettiin meidän 4 v. nyt eka ihan vaan 2 pv viikossa 4 tuntia pariks kuukaudeksi ennen mun töihin menoa sinne hoitoon (hoitomaksu ei tällai oo kuin muutaman kympin), tosin meillä siks kun tuo poika on ylisosiaalinen ja kaipaa leikkikavereita, ei tahdo lähtee pois sieltä hoidosta...

 

[mmmmmmmmmmm]

Ehtikö hän "harjoitella" hoidossa oloa ennen töihin menoasi? Sellaiset srk:n kerhot ym. vastaavat, joihin lapsi voi jäädä pariksi tunniksi ilman vanhempia ois hyvä valmistelu tuohon hoitoon jääntiin, mutta se nyt ei sua enää kauheesti auta kun oot jo töissä. Mutta ajattelin mainita muille jos on hoitoonlähtö edessä. Me myös laitettiin meidän 4 v. nyt eka ihan vaan 2 pv viikossa 4 tuntia pariks kuukaudeksi ennen mun töihin menoa sinne hoitoon (hoitomaksu ei tällai oo kuin muutaman kympin), tosin meillä siks kun tuo poika on ylisosiaalinen ja kaipaa leikkikavereita, ei tahdo lähtee pois sieltä hoidosta...

No meidän hitaasti lämpiävä lapsi oli vuoden seurakunnankerhossa et on yksin ollut mut pk uusi paikka uudet hpoitajat jne

 

[Cis]

No hitaasti lämpenevälle lapselle on 3 viikkoa lyhyt aika.
kyllä se lapsi sinne sopeutuu kun sille annetaan eikaa, eikä hutiloida.
toivottavasti hoitajat ottavat lapsen tarpeet huomioon eikä painosta tätä, siitä voi seurata ongelmia.
lapsi voi hyvin seurata juttuja ja istuskella sylissä jos se on mahdollista. aikansa katteltuaa varmasti rohkaistuu ja menee mukaan. onhan se ollut 3 vuotta kotona sun kanssa, on se aikmoinen muutos lapselle mennä päiväkotiin. rohkaisua vaan ja meette eteenpäin lapsen ehdoilla, kyllä se siitä!
muista keskustella paljon hoitajien kanssa ja painottaa niille omat toivomuksesi.

 

[mä en ikinä]

vois jättää lasta hoitoon, jos olis tommosta. enkä kyllä jätä jokatapauksessakaan. ollaan siis kotona.

 

[tillukas]

Meidän esikoinen on myös ujo ja hitaasti lämpeävä. Viime syksynä tyttö joutui hoitoon maailman ihanimmalle pph:lle. Ryhmässä oli samanikäinen tyttö ja vuotta vanhempi poika. Elokuun alussa (tyttö 2v6kk) tyttö aloitti, oli ensi kaksi viikkoa sopeutumassa ja sitten 7 tuntia päivässä. Marraskuun puolivälin ohi meni, ennenkuin tyttö oli täysin sopeutunut eikä hoitopäivä aiheuttanut kotona edes jälkikiukkuja. Ja tosiaan ryhmä oli pieni ja rauhallinen, hoitotäti myös hyvin rauhallinen ja tyyni.

Ja koska sopeutuminen oli hankalaa, alkoi seuraava mammaloma sitten vuodenvaihteelta, juuri kun tyttö oli tottunut. Mutta kotona on hyvä olla ja nyt ujostelu on lievempää kuin viime syksynä-talvena, jolloin saimme tutustua jo mutismiinkin. Eikä tyttö nykyäänkään puhu uppovieraiden nähden/kuullen edes meille. Mutta tämäkin on hyvä, kun näkee, ettei tyttö ahdistu vieraista ihmisistä heti. Eikä itke pelkoaan suu tiukkana viivana pelosta.

Eli koita jaksaa!

 

[Cis]

vois jättää lasta hoitoon, jos olis tommosta. enkä kyllä jätä jokatapauksessakaan. ollaan siis kotona.

kun se kiukuttelee kouluunlähdön kanssa niin pidätkö sen kotona?

Jotkut tekee töitä, lasta ei voi sinne mukaan ottaa.

 

[vierestä]

Meidän esikoinen on myös ujo ja hitaasti lämpeävä. Viime syksynä tyttö joutui hoitoon maailman ihanimmalle pph:lle. Ryhmässä oli samanikäinen tyttö ja vuotta vanhempi poika. Elokuun alussa (tyttö 2v6kk) tyttö aloitti, oli ensi kaksi viikkoa sopeutumassa ja sitten 7 tuntia päivässä. Marraskuun puolivälin ohi meni, ennenkuin tyttö oli täysin sopeutunut eikä hoitopäivä aiheuttanut kotona edes jälkikiukkuja. Ja tosiaan ryhmä oli pieni ja rauhallinen, hoitotäti myös hyvin rauhallinen ja tyyni.

Ja koska sopeutuminen oli hankalaa, alkoi seuraava mammaloma sitten vuodenvaihteelta, juuri kun tyttö oli tottunut. Mutta kotona on hyvä olla ja nyt ujostelu on lievempää kuin viime syksynä-talvena, jolloin saimme tutustua jo mutismiinkin. Eikä tyttö nykyäänkään puhu uppovieraiden nähden/kuullen edes meille. Mutta tämäkin on hyvä, kun näkee, ettei tyttö ahdistu vieraista ihmisistä heti. Eikä itke pelkoaan suu tiukkana viivana pelosta.

Eli koita jaksaa!

Tuosta mutistmista. onkohan meilläkin sitä kun lapsi ei puhu uudessa kyläpaikassa mitään ekaan puoleen tuntiin, ja sittenkin kun puhuu normaalisti niin lähinnä minulle. Hoidossa puhuu normaalisti. Vai onko mutismi kokonaan puhumattomuutta? Kävittekö jossakin neuvoa jo kysymässä vai miten?

Anteeksi jos menee aivan vierestä, tuo mutismi kun ei ole millään tavalla minulle tuttu asia.

 

["vieras"]

vois jättää lasta hoitoon, jos olis tommosta. enkä kyllä jätä jokatapauksessakaan. ollaan siis kotona.

Aattelit sitten järjestää kotiopetuksen?

 

[huolionsuuri]

Välillä kyllä ahdistaa, että miksi tää on niin vaikeeta, miksi me ei olla onnistuttu kasvattamaan lapsesta sellaista "reipasta" jne... muun muassa anoppi on aina ihmetellyt lastamme, kun "se on niin arka jos tulee vieraita" jne...

 

[meil]

Tuota samaa mekin on jouduttu joiltain kuulemaan, tai paras oli kun mun lapseton kaveri tokaisi 9 kk ikäisen tyttöni vierastaessa häntä, että kannattaa varmaan tosiaankin käydä ihmisten ilmoilla, ettei käy niin samalla tavalla enää...

Kun lapsi oli pieni kävimme mll perhekahvilassa satunnaisesti ja meillä kävi kavereita, mutta silti hän ujostelee. Nyt on tosiaan olult päiväkodissa ja silti on ujo luonne. Isänsä on ollut lapsena vielä ujompi, että eiköhän tuokin ole periytyvä luonteenpiirre. Karaiseminen ei ainakaan mitään auta.

Ujoista lapsista sanotaan, että ovat monesti kovasti empaattisia, ja näin meillä ainakin on

 

[ja]

olettehan te asiaa jo selvästi "harjoitelleet" tai ainakin ottaneet kontaktia muihin lapsiin käymällä mll:n perhekerhossa, vauvamuskarissa jne.