Mulla ei ole mitään elämää:(

["suru puserossa"]

Mä en jaksa enää yhtään tätä,päivät käyn töissä ja illalla kun tulen kotiin käyn tunnin puolentoista lenkillä ja sit suhkun kautta sohvalle ja siinä se päivä sitten oli,työmatkoihin menee 100km päivässä mutta töissä on ihan kivat työkaverit ja rento meininki jote tykkään olla siellä.
Mutta kun ei ole mitään elämää muuten arkena ei ole aikaa muuta kun se lenkki käydä ja viikonloppusin olen yksin...ei miestä ,ei lapsia,pari kaveria joilla omakin elämä vaikka lapsettomia ovatkin mutta ei juuri viikonloppuja yhessä olla.Onhan mulla sitten sisarus ja sen perhe mutta en mä nyt sielläkään voi rampata yhtenäänvaikka ei kuulemma haittaa kun olen tästä nyt puhunu siellä mutta eihän ne nyt välttämättä kehtaa sanoa.mut siis ei mulla ole mitään ja tänäänkin kaikki paikat kiinni ja en kestä olla täällä sisällä ja ulkona lenkkeilly koko viikon ni ei jaksais tänää mennä mut kai se on pakko.

Ja joo,saa antaa kommenttia jos haluaa mutta haukkumaan ei tarvitse ruveta muutenkin olo ihan Mun elämä "loppu" eron myötä,niin säälittävää kuin se onkin mutta ei mulla oikeesti ole enää mitään,yksin aina niin arkena kuin viikonloppusin.Elämässä oli niin paljon enemmän miehen kanssa vaikka oltiinkin kahdestaan aika paljon mutta meillä oli koko ajan jotain tekemistä niin nyt en osaa olla yhtään kun ei ole mitään ja ei ketään jonka kanssa jutella päivän jutuista ym.

Tiedän olevani säälittävyyden huippu mutta mä en vaan jaksa tällästä elämää.

 

[ihme mies]

Älä nyt edes viitsi. Se normaali arki nyt on mitä on, jos on työ ja pitkät työmatkat niin ei siinä kukaan ehdi ihmeitä iltaisin tehdä. Ne päivät vaan menee ja katoaa jonnekin ja jokainen työssäkäyvä tietää sen.

Mutta jos sulla ei ole lapsia eikä miestä velvoittamassa sua mihinkään niin mikä sua estää tekemästä mitä ikinä lystäät viikonloppuisin. Maailma on täynnä samanlaisia ihmisiä kuin sinä mutta ei ne tule sua kotoa hakemaan, mene itse juttelemaan niille, ei siihen tarvita edes kavereita tueksi. Tsemppiä.

 

[..]

Asutko maalla vai suuremmassa kaupungissa? Se tietysti vaikuttaa siihen mitä tarjontaa paikkakunnalla on.. Mutta nyt ryhdistäydyt! Yksin voi hyvin lähteä vaikka leffaan, kuntosalille, baariinkiin..
Liity johonkin netti-deitti systeemiin, siellä voit oikeasti tutustua ihmisiin ja löytää vaikka sen elämän miehenkin. Mun kaikki eronneet kaverit on viimeaikoina löytäneet uuden just netistä!
Mites työkaverit, voisko niitä tavata vapaa-ajallakin?

 

["Lilli"]

Kuules, jokainen on oman onnensa seppä. Sinun on ihan itse taottava eläämääsi niitä asioita joita haluat tehdä, josta pidät ja joista saat mielihyvää. Kukaan muu ei voi niitä päätöksiä tehdä puolestasi, sinun on itse tehtävä valintasi ja elettävä elämäsi, sinun tavallasi. Ja onnellisuuden eteen täytyy välillä tehdäkkin jotain.

 

["suru puserossa"]

Älä nyt edes viitsi. Se normaali arki nyt on mitä on, jos on työ ja pitkät työmatkat niin ei siinä kukaan ehdi ihmeitä iltaisin tehdä. Ne päivät vaan menee ja katoaa jonnekin ja jokainen työssäkäyvä tietää sen.

Mutta jos sulla ei ole lapsia eikä miestä velvoittamassa sua mihinkään niin mikä sua estää tekemästä mitä ikinä lystäät viikonloppuisin. Maailma on täynnä samanlaisia ihmisiä kuin sinä mutta ei ne tule sua kotoa hakemaan, mene itse juttelemaan niille, ei siihen tarvita edes kavereita tueksi. Tsemppiä.

Kyllä mä tiedän et arki nyt on tollasta mutta kun enää ei kotona ees odota ketään joka kysyis mite päivä meni ja mitä töissä oli.
En osaa vaan mennä juttelee tuntemattomille ihmisille(korkeintaan pikkusievässä),aina olen ollu sellanen etten vaan osaa mennä ja jutella tosta noin vaan.Ja tajuan ettei kukaan tule kotoa hakemaan.

 

["suru puserossa"]

Asutko maalla vai suuremmassa kaupungissa? Se tietysti vaikuttaa siihen mitä tarjontaa paikkakunnalla on.. Mutta nyt ryhdistäydyt! Yksin voi hyvin lähteä vaikka leffaan, kuntosalille, baariinkiin..
Liity johonkin netti-deitti systeemiin, siellä voit oikeasti tutustua ihmisiin ja löytää vaikka sen elämän miehenkin. Mun kaikki eronneet kaverit on viimeaikoina löytäneet uuden just netistä!
Mites työkaverit, voisko niitä tavata vapaa-ajallakin?

Asun kaupungissa tosin ei ole iso paikka silti,olen käynyt yksin liikenteessä ja ei siinä silleen mitään mutta kun kukaan ei tule mihinkään mukaan vaikka kysyn ei sitten koskaan,kaikkien käyttäytyminen muuttu heti kun musta tuli taas sinkku ihan kuin olisin joku spitaalinen,kukaan ei lähe minnekään,en mä nyt tarkota et aina tarvis mun kans lähteä mutta kun ei koskaan mut ehkä mä sitten vaan vingun turhaan.
Työkaverit on kaikki mua yli 20v vanhempia ja tosiaan asutaan eri suunnilla kun mulla sitä työmatkaa aika paljon.

 

[........]

sinuna lopettaisin työt ja hankkisin lähempää. ja ryhdistäytyminen muutenkin . turha valittaa yksinäisyyttä jos ei tee asialle kunnolla mitään. Aina löytyy seuraa kunhan etsii oikeasta paikasta.

 

["Yks"]

Onko sulla mahdollista muuttaa lähemmäs työpaikkaa jos duuni kerta on kiva niin helpompi ehkä kotia vaihtaa kuin töitä? Ehkä siitä sais semmosen kivan ponnahduslaudan "uuteen" elämäänkin

 

[Peesi]

Peesailen tuota muuttamista lähemmäs työpaikkaa..muutoinkin maisemanvaihdos voisi tehdä sulle terää.

 

[Jehnny Tightlips]

Missäpäin muuten vaikutat?

 

["suru puserossa"]

kas mun alotus elää täällä vielä. Olen asunut samalla paikkakunnalla missä töissä nyt niin monta vuotta mutta eron takia oli pakko muuttaa takaisin tänne mistä kotoisin olen.Paikkakunta jossa olen töissä on paljon pienenpi kuin tämä missä nyt asun mutta en kyllä tykkää täälläkään hirveesti olla mutta täällä on perhe ja ne muutamat kaverit.olen harkinnut muuttoa samalle paikalle kuin työt on mutta kun ex asuu siellä(tai ei asu tällä hetkellä muuttaa sinnepäin kyllä takaisin jossain vaiheessa kaiketi) niin en tiedä pystynkö siellä sitten olemaan kun täälläkin meidän törmäilyt on toistuvia ja en kestä sitä täällä saatika sitten pienellä paikalla.

 

["Meimi"]

Jos haluat jonknu, joka odottaa iloisena kun tulet töistä; hanki koira. Se on meillä ainoa joka tosissaan ilahtuu kun tulen töistä, vaikka kotona olisikin mies ja nämä pari lasta...

No, okei, tuo 100 km työmatka voip vähän rajoittaa mutta koirasta olisi tosissaan seuraa. Voisko joku käyttää sitä työpäiväsi aikana ulkona?

 

["suru puserossa"]

sinuna lopettaisin työt ja hankkisin lähempää. ja ryhdistäytyminen muutenkin . turha valittaa yksinäisyyttä jos ei tee asialle kunnolla mitään. Aina löytyy seuraa kunhan etsii oikeasta paikasta.

no en lopeta,monta vuotta tehnyt sinne sijaisuuksia ym lomia ja nyt olis ehkä mahdollisuus vakipaikkaan,se selvii tosin vasta ensvuoden alkupuolella ja jos olen ollut pätkätyöläinen monta vuotta ja vihdoin saanu jalan ovenväliin niin et mut ehkä vakinaistetaan niin en todellakaan lopeta siellä kun muutenkin vaikeaa saada nykysin töitä saatika vakipaikkaa.

No mitkäköhän ne oikeat paikat on mistä löytää seuraa? itse kun kuulun niihin jotka ei vaan osaa aloittaa jutustelua uusien ihmisten kanssa tai vielä saada siitä jotain kaveri suhdetta aikaan.Kaikki kun ei ole yltiösosiaalisia.

 

["suru puserossa"]

[QUOTE="Meimi";24968880]Jos haluat jonknu, joka odottaa iloisena kun tulet töistä; hanki koira. Se on meillä ainoa joka tosissaan ilahtuu kun tulen töistä, vaikka kotona olisikin mies ja nämä pari lasta...

No, okei, tuo 100 km työmatka voip vähän rajoittaa mutta koirasta olisi tosissaan seuraa. Voisko joku käyttää sitä työpäiväsi aikana ulkona?[/QUOTE]

Joo on ollu harkinnassa mut en ota vaikka rakastan koiria mutta juuri tuon takia et joutuu olemaan sitten kokopäivän yksin en toistaiseksi ota ja vielä yksiöön.Kissatkin harkinnassa mutta niitä kun ei oikein voi viedä ulos kävelylle ja harrastaa niiden kanssa.

 

["vieras"]

Muuta hiukan lähemmäs työpaikkaa, vaikka työpaikan ja nykyisen asuinpaikan puoliväliin, niin päivästä ei mene niin paljon aikaa työmatkoihin, ja olet silti aika lähellä perhettäsi. Vaihda osa lenkeistä johonkin sosiaalisempaan liikuntaan, mikä sulle sopii, esimerkiksi tanssiin, joogaan, kuntosaliin tms. missä voit tavata uusia ihmisiä. Ja hanki kissa, siitä on seuraa, mutta ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa pitkistä pissatusväleistä niin kuin koiran kanssa. Tsemppiä sulle, syksy nyt on tällaista masennusaikaa muutenkin, kyllä se siitä!

 

["vieras"]

[QUOTE="suru puserossa";24968907]Joo on ollu harkinnassa mut en ota vaikka rakastan koiria mutta juuri tuon takia et joutuu olemaan sitten kokopäivän yksin en toistaiseksi ota ja vielä yksiöön.Kissatkin harkinnassa mutta niitä kun ei oikein voi viedä ulos kävelylle ja harrastaa niiden kanssa.[/QUOTE]

Osta rotukissa niin voit harrastaa kissanäyttelyitä, kissa-agilityä yms. Siellä tapaa uusia ihmisiä ja yhteisiä puheenaiheita ei tarvii edes miettiä.

 

[-]

Mulla sama paitsi että en käy töissä ja mulla on mies.

Päivät kuluu siivotessa. Sosiaalista elämää ei ole.

 

["suru puserossa"]

Mulla sama paitsi että en käy töissä ja mulla on mies.

Päivät kuluu siivotessa. Sosiaalista elämää ei ole.

Ootko kotiäiti vai muuten työtön?Mä en kestäis jos ei olis ees töitä,kesällä pidin hermolomaa kun ero tuli en vaan kyenny töihin niin kyllä se rupes tökkimään ajan myötä ja nyt oon ilonen et on töitä vaikkakin kaikki työkaverit on mua 20v ja enemmän vanhempia mutta parempi sekin kuin ei mitään.
Oliskin ees lapsi/a niin olis ehkä jotain mammakavereita saanu hiekkalaatikon reunalla mutta kun ei ole niin tuskin sitä voi mennä puistoon hengaamaan et jospa joku mamma sattuis juttelee.

Sulla on ees mies....mulla ei enää sitäkään.

 

[-]

[QUOTE="suru puserossa";24968982]Ootko kotiäiti vai muuten työtön?Mä en kestäis jos ei olis ees töitä,kesällä pidin hermolomaa kun ero tuli en vaan kyenny töihin niin kyllä se rupes tökkimään ajan myötä ja nyt oon ilonen et on töitä vaikkakin kaikki työkaverit on mua 20v ja enemmän vanhempia mutta parempi sekin kuin ei mitään.
Oliskin ees lapsi/a niin olis ehkä jotain mammakavereita saanu hiekkalaatikon reunalla mutta kun ei ole niin tuskin sitä voi mennä puistoon hengaamaan et jospa joku mamma sattuis juttelee.

Sulla on ees mies....mulla ei enää sitäkään.[/QUOTE]

Olen ollut yli vuoden jo sairauslomalla fyysisen vamman vuoksi. Vamman vuoksi en paljoa pysty edes harrastamaan. Ainoat sosiaaliset kontaktit on lääkäri, äitini ja mieheni.

Onhan mulla mies jota rakastan ja arvostan mutta kyllä sitä kaipaisi joskus muutakin seuraa.

 

[kamala mude]

Mulla on perhe ja monta lasta ja sitten on lapseton sisar ja veli. Ja voi kun toivoisin, että he asuisivat lähellä! Mä tykkäisin oikeasti vaikka olisivat joka päivä meillä. Joskus lomilla he tulee meille ja ovat monta päivää ja se on ihanaa. Aina tulee paha mieli kun he lähtee. Mun puolesta saisivat vaikka asua meillä!

 

["suru puserossa"]

Mulla on perhe ja monta lasta ja sitten on lapseton sisar ja veli. Ja voi kun toivoisin, että he asuisivat lähellä! Mä tykkäisin oikeasti vaikka olisivat joka päivä meillä. Joskus lomilla he tulee meille ja ovat monta päivää ja se on ihanaa. Aina tulee paha mieli kun he lähtee. Mun puolesta saisivat vaikka asua meillä!

mä en vaan kehtaa mennä kun ovat perheellisiä,olin jo kesällä kun ero tuli niin siellä vähän ottamassa aikaa itelle ja et saisin muuta ajateltavaa ja nytkin olen rampannut siellä mutta en vaan jotenkin kehtaa joka viikonloppu sinne pölähtää kun on heilläkin oma perhe-elämä.Vaikka siis onkin sanottu et olen samaa perhettä et tietysti saan aina tulla mutta eeihän se sitä tarkoita et sinne sitten jatkuvasti olis mentävä.Jos eivät asuisi niin korvessa niin voisin muuttaa sinnepäin itsekin.

 

[kamala mude]

[QUOTE="suru puserossa";24969162]mä en vaan kehtaa mennä kun ovat perheellisiä,olin jo kesällä kun ero tuli niin siellä vähän ottamassa aikaa itelle ja et saisin muuta ajateltavaa ja nytkin olen rampannut siellä mutta en vaan jotenkin kehtaa joka viikonloppu sinne pölähtää kun on heilläkin oma perhe-elämä.Vaikka siis onkin sanottu et olen samaa perhettä et tietysti saan aina tulla mutta eeihän se sitä tarkoita et sinne sitten jatkuvasti olis mentävä.Jos eivät asuisi niin korvessa niin voisin muuttaa sinnepäin itsekin.[/QUOTE]

Jos olisit mun sisko niin todellakin saisit tulla meille niin usein kun haluaisit.

 

[123rfjkbvdtjvi]

Harva arkena ehtii ja jaksaa oikein mitään, jos on päivät töissä tai opinnoissa, ja illat lasten kanssa. Onhan sulla ne viikonloput, käytä nyt hyvä ihminen hyödyksesi se että sinulla on viikonloppuja jolloin ei ole velvoitteita. Harrastuksia, menoja.

 

["suru puserossa"]

Jos olisit mun sisko niin todellakin saisit tulla meille niin usein kun haluaisit.

Tiedän että saan heille mennä mutta yritän etten nyt aina menisi niin ettei tule sitä oloa kellekään et käyn siellä koko ajan ja kukaan ei kehtaa sanoa et ei tarvii koko ajan tulla(vaikka ei ne niin nyt taida oikeesti ajatella kun on sanottu et saan tulla millon vaan eikai nyt muuten niin olis sanottu).

 

[aika jännää]

[QUOTE="suru puserossa";24968867]kas mun alotus elää täällä vielä. Olen asunut samalla paikkakunnalla missä töissä nyt niin monta vuotta mutta eron takia oli pakko muuttaa takaisin tänne mistä kotoisin olen.Paikkakunta jossa olen töissä on paljon pienenpi kuin tämä missä nyt asun mutta en kyllä tykkää täälläkään hirveesti olla mutta täällä on perhe ja ne muutamat kaverit.olen harkinnut muuttoa samalle paikalle kuin työt on mutta kun ex asuu siellä(tai ei asu tällä hetkellä muuttaa sinnepäin kyllä takaisin jossain vaiheessa kaiketi) niin en tiedä pystynkö siellä sitten olemaan kun täälläkin meidän törmäilyt on toistuvia ja en kestä sitä täällä saatika sitten pienellä paikalla.[/QUOTE]


Kuinka ei jaksa nähdä eksää? Ajattele, jos lapsia olisi ja lapset kasvavat,menevät naimisiin, saavat lapsia, on synttäreitä. Aina vaan näkee eksäänsä uusine naisineen. Itse en ole ottanut miestä asumaan eroni jälkeen ja siitä on kauan.