Onko hullua kehua toista paljon?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hulleriina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Hulleriina

Vieras
Mä oon tavannu uuden ihmisen, siis ihan ystävän, no okei pidän hänestä enemmänkin mutta se siitä, hän on todella kiva, kiltti, kultainen mua kohtaan ja mä muistan usein kehua häntä kuinka kiva ja ihana hän on. Onko se ihan hullua tehdä niin? En oikein osaa sanoa miltä hänestä tuntuu kun on tullut kehuttua niin paljon, tuntuu vaan et on ihana tehdä niin kun hän sellainen on. Ei siinä ettenkö itsekin ois saanu hältä kehuja mutta....voiko tuo vaivaannuttaa. En odota häneltä mitään ja välimme ovat erittäin avoimeksi kehittyneet nopealla aika välille, ja pidämme toisistamme.
 
Mä kyllä kehun mun rakkaita usein, päivittäin siis. Mutta en (ainakaan tietääkseni) tee sitä mitenkään älkön lipevästi, vaan usein vähän huumorilla höystettynä, ja paikkansa pitävistä asioista. Mun mielestä on ihana tuoda muille hyvää mieltä :).
 
Ihanaa että te olette sitä mieltä että se on ok. Joskus tunne että "lässytän" puolivieraalle ihmiselle liikaa, mutta hän vaan mielestäni on niin kertakaikkisen upea ja mahtava tyyppi. Enkä tosiaan ole mikään lipevä, vaan ihan oikeesti tarkoitan sitä. Olen samaa mieltä, pienillä asioilla ja sanoilla voi tehdä paljon hyvää. Voi kun niitä saisi enemmän itsekin. Ja minä kun en osaa ollenkaan kehua syyttä. Enkä ihan aina syystäkään. Mutta tätä uutta ystävääni jostain syystä osaan...liikaakin.
 
Ihanaa että te olette sitä mieltä että se on ok. Joskus tunne että "lässytän" puolivieraalle ihmiselle liikaa, mutta hän vaan mielestäni on niin kertakaikkisen upea ja mahtava tyyppi. Enkä tosiaan ole mikään lipevä, vaan ihan oikeesti tarkoitan sitä. Olen samaa mieltä, pienillä asioilla ja sanoilla voi tehdä paljon hyvää. Voi kun niitä saisi enemmän itsekin. Ja minä kun en osaa ollenkaan kehua syyttä. Enkä ihan aina syystäkään. Mutta tätä uutta ystävääni jostain syystä osaan...liikaakin.

Miten olette tavanneet ja kuinka kauan tunteneet toisenne? :)
 
Me ollaan tutustuttu työn kautta, pikkuhiljaa, ei tehdä samoja hommia mutta tavataan ohimennen työpaikalla. Ja on alettu viihtyä yhdessä vapaa-ajallakin, vaikka ikäeroa on huikeat noin 20 vuotta. Ihan naisia ollaan ettei mistään sellaisesta oo kyse kuitenkaan, enkä pidä häntä minään äitihahmonakaan, vaan on minusta kertakaikkiaan niin ihastuttava ihminen ettei sanat aina riitä ja näytän sen hänelle myös. Joskus vain mietin että onkohan tässä jotain liikaa kun olen kiintynyt niin kovasti ja nopeasti.
 
Oletko ap miettinyt, että taidat olla ihastunut tähän henkilöön? Ainakin ulkopuolisen silmin kuulostaa siltä. Onhan tuo aivan eri asia kuin oman perheensä kehuminen.
 
[QUOTE="bisse";24983425]Oletko ap miettinyt, että taidat olla ihastunut tähän henkilöön? Ainakin ulkopuolisen silmin kuulostaa siltä. Onhan tuo aivan eri asia kuin oman perheensä kehuminen.[/QUOTE]

Olen...koska olen niiiiin kiintynyt. Mutta en siis sillä lailla kuitenkaan, etten halua mitään sen suurempaa, nautin kehittyvästä ystävyydestämme. Mutta jos toinen vaistoaakin sen sitten jotenkin muuten? Eli onko kehut sittenkin pahasta. Ja tarkoitan et pidän kyllä hänestä kovasti mut en siis mitenkään seksuaalisesti vaan oon tykästynyt kun oon saanut nii ihanan immeisen elämääni.
 
[QUOTE="alkup.";24983436]Olen...koska olen niiiiin kiintynyt. Mutta en siis sillä lailla kuitenkaan, etten halua mitään sen suurempaa, nautin kehittyvästä ystävyydestämme. Mutta jos toinen vaistoaakin sen sitten jotenkin muuten? Eli onko kehut sittenkin pahasta. Ja tarkoitan et pidän kyllä hänestä kovasti mut en siis mitenkään seksuaalisesti vaan oon tykästynyt kun oon saanut nii ihanan immeisen elämääni.[/QUOTE]

Voisiko olla, että sinä vain suljet nuo suhdeajatukset pois mielestäni? Minulle ainakin on käynyt niin muutamiakin kertoja. Mm. tällä hetkellä olen ollut vuoden ajan todella ihastunut pitkäaikaiseen ystävääni. Hän tosin on mies ja minä nainen ja molemmat olemme hyvin tykästyneitä toisiimme. Itse en kuitenkaan uskalla alkaa kuvittelemaan mitään suhdejuttuja, koska hän on turhan rakas menetettäväksi suhdesekoilun takia.

Sisimmässäni siis tiedän, että tuo mies tuntuu "siltä oikealta" minulle. Olemme aivan kuin sielunsisaria, emme riitele koskaan, olemme toistemme seurassa aidompia kuin kenenkään muun kanssa, molemmat olemme sinkkuja. Tämä nyt on vain tällainen näkökulma.
 
[QUOTE="bisse";24983531]Voisiko olla, että sinä vain suljet nuo suhdeajatukset pois mielestäni? Minulle ainakin on käynyt niin muutamiakin kertoja. Mm. tällä hetkellä olen ollut vuoden ajan todella ihastunut pitkäaikaiseen ystävääni. Hän tosin on mies ja minä nainen ja molemmat olemme hyvin tykästyneitä toisiimme. Itse en kuitenkaan uskalla alkaa kuvittelemaan mitään suhdejuttuja, koska hän on turhan rakas menetettäväksi suhdesekoilun takia.

Sisimmässäni siis tiedän, että tuo mies tuntuu "siltä oikealta" minulle. Olemme aivan kuin sielunsisaria, emme riitele koskaan, olemme toistemme seurassa aidompia kuin kenenkään muun kanssa, molemmat olemme sinkkuja. Tämä nyt on vain tällainen näkökulma.[/QUOTE]

En tiiä voiko sitä ajatella ihan noin. Me olemme kumpikin perheellisiä ja eri ikäpolvea. Nyt kun pistät miettimään niin onhan meillä valtavan ihanat välit ja usein esim. halaamme ja meillä on sikälikin suht läheiset välit. Mutta eihän tästä nyt mitään suhdetta voi ikinä tulla, naisia kun ollaan ja niin isolla ikäerolla. Mutta toisaalta nyt kun sanoit niin en tiedä mitä hän ajattelee minusta ja kehuistani, mutta en toisaalta välitä siitä niin, ajatelkoon mitä tahansa kunhan välittää. Kai sitä uuteen ystäväänkin voi tavallaan ihastua?
 

Yhteistyössä