Miksi raskaus on alussa salaisuus?

[ddd]

Lähinnä mietin sitä, että miksi raskauden pitää omanatietonaan sinne maagiselle rv12 asti?
Tottakai ihan sekin ettei sitten tarvitse asiaa selittää jos huonosti käy..
Mutta että kertoisi ihan lähipiirille? Niille ihmisille joille kertoisi keskenmenostakin sitten jälkeenpäin.. Feisbuukkiin ei ehkä toinna julkaista... mutta miksi ei?

Miksi me suomalaiset ei osata iloita silloin kun ilonaihetta on ja surra silloin kuin surunaika? Ollaan semmoisia jossittelijoita ja pahimman pelkääjiä. : /

 

[Micosa]

Mä en ole kertonut raskauksistani kenellekkään vaikka viikot olleet pidemällä kuin 12. ol
Oen myöntänyt, jos joku kysynyt epäiltyään käyneen niin.

 

["Salaisuus"]

Kai sitä haluaa ensin itse mietiskellä ja pitää omana juttunaan. Ja jokainen ei halua kertoa edes niille lähimmille jos kehnosti käy. Ihan ymmärrettävää.

 

[Bonaire]

uskallan olla eri mieltä näin niinkun kahden kulttuurin perheen "edustajana"..mä kerroin ystäville heti alkuun,mies ei..syystä että heillä tämmöiset asiat annetaan muiden ihmisten huomata itse ja uskon,että osa syynä on taikausko,toivotaan ettei mitään pahaa tapahdu,jos ei kaikkien kanssa asiasta riemuitse

 

[tiiru]

Mä just julistin sen kaksplussalla tuntemattomillekin toissapäivänä sinä samaisena päivänä kun testin tein... Voin kertoa jos keskenmeno tulisi sekin on elämää, sen ikäviä puolia toki, toivottavasti ei kuitenkaan tule.
Ymmärrän hyvin jos joku taas ei halua sitten selitellä ja surra avoimesti jos näin mahd kävisikin, me kun olemme niin kovin erilaisia.

 

[ssssss]

kun näitä keskenmenoja on ollut jo useampia, haluaa säästää omia läheisiään. Ei sitä empatiaa kukaan jaksa.

 

[Empuuu]

Se on jotenkin niin henkilökohtainen juttu. Kolme keskenmenoa ja yhden onnistuneen raskauden kokeneena aion jatkossakin pitää raskauden ns. salassa, kunnes ollaan vähän turvallisemmilla viikoilla.

Kyllä mä ehkä esim. muutamalle siskolleni voisin kertoa aika aikaisin jo, mutta mieluummin en, eipä tarvitse sitten selitellä, jos käy huonosti. Netissä voisin kertoa, on jotenkin eri asia.

 

[nimmi]

En tiedä. Mun kuopuksen odotuksen huomasi muutamat läheiset vasta kaksi viikkoa ennen syntymää. En vaan halunnut puhua. Perheen lisäksi tiesi vain kaksi ystävääni.

Sukulaisille soitin vasta sairaalasta, kun vauva oli syntynyt....

 

[Sanna80]

Mä olen kertonut ja jos joskus vielä kertomista on, aion tehdä saman jatkossakin. Koska mä en malttaisi olla hehkuttamatta onneani mutta toisaalta jos hullusti kävisi, kaipaisin myös sitä sympatiaa ystäviltä ja läheisiltä joten kertoisin sitten senkin ja olisi se heillekin helpompi suhtautua keskenmenouutiseen jos ovat tienneet minun olevan edes raskaana...

 

["vieras"]

Ihan vain siksi, että ei kiinnostaisi selitellä puolitutuille joskus vuoden päästä, että ei meille tullutkaan vauvaa jne. Pelkäisin siis, että tieto raskaudesta leviäisi ja keskenmenosta ei leviäisi. Ja toisaalta, en haluaisi joutua lohduttamaan läheisiä tai edes kertomaan heille keskenmenosta, jos en juuri heiltä tukea kaipaisi.
Salaisuutena pitäminen tarkoittaa minusta myös sitä, ettei itsekään anna itsensä innostua liikaa ennen kuin viikkoja enemmän ja todennäköinen turvallisuus suurempi. En siis vielä itsekään olisi ehkä (?) keskenmenosta niin järkyttynyt, koska itsekin vielä himmailin ajatusta. Mutta en ole kyllä kokenut keskenmenoa ja raskaudet alkaneet helposti ja pienillä ikäeroilla.

 

["joku"]

Itse kerroin esikoisesta vasta np-ultran jälkeen. Mutta silloin koko yritys oli salaisuus. Nyt ollaan yritetty toista jo kauan ja monet tietää siitä joten luulen et kerron melkeen heti kun saan viivan tikkuun. Ainakin ennen np-ultraa.

 

["vieras"]

Aloitus kertoo siitä, ettei ymmärretä, että jokainen on erilainen.

 

[Fantaihana]

uskallan olla eri mieltä näin niinkun kahden kulttuurin perheen "edustajana"..mä kerroin ystäville heti alkuun,mies ei..syystä että heillä tämmöiset asiat annetaan muiden ihmisten huomata itse ja uskon,että osa syynä on taikausko,toivotaan ettei mitään pahaa tapahdu,jos ei kaikkien kanssa asiasta riemuitse

Ihan sama juttu meillä. Kuopuksesta mies ei kertonu edes omalle äidilleen ennen kun poika oli syntyny. Ei kuulemma ollu mitään syytä kertoa ennen sitä. Tän kolmannen kanssa ihan sama juttu. Monet sen kaverit on huomannu ihan muutama viikko sitten (nyt rv 36 menossa) kun ollaan oltu juhlissa että mä oon raskaana. Ja samalla tavalla hän tekee kavereidensa vaimojen raskauksien kanssa, ilmottaa vaan yhtäkkiä et se ja se sai tossa muutama viikko sitten vauvan, et voitais käydä moikkaamassa niitä. Ja nää on vaimoja joita mäkin olen tavannut ja mies on tienny jo pitkään raskauksista mut ennen kun vauvat on syntyny niin en mä kuulemma sillä tiedolla olis mitään tehny. :xmas:

Esikosta kerroin esim. mun vanhemmille heti mut kuopuksesta kerroin vasta kun olin np-ultrassa käyny ihan sen takia et raskaus sai alkunsa kun oltiin Nigeriassa 3 kk ja tultiin kotiin just sillon kun rv 11 alko, eli samalla viikolla kävin ultrassa. Nykysestä raskaudesta kerroin heille vasta rv 12 jälkeen ihan siitä syystä että meillä oli mun veljen häät jossain rv 11 paikkeilla enkä halunu viedä huomiota heidän häistä kertomalla ennen kun häät oli ohi.

 

[näin mulla]

Mulla ainakin oli kova pelko keskenmenosta (eka meni kesken) rv12 jälkeen uskalsi jo vähän luottaa siihen, että on tosiaan saamassa vauvan niin viitsi kertoa. Kerroin tosin joillekkin tutuille, että yritetään mutta en sen enempää kuin yhdelle ystävälle, siskolle joka sattu oleen kylässä kun tein testin ja puolisolle tietenkin. Jos olisi mennyt uudelleen kesken en olisi halunnut/pystynyt puhua siitä kenenkään kanssa, joten en kertonut ennen rv 12.

 

[rur]

[QUOTE="vieras";25010534]Aloitus kertoo siitä, ettei ymmärretä, että jokainen on erilainen.[/QUOTE]

Pöh, kai nyt kysyä saa, asiaa paremmin ymmärtääkseen. Sekö on ymmärtämistä ja hyväksyntää, että ei koskaan kysytä keneltäkään mistään mitään?

 

["vieras"]

Itse kerroin vasta rv12 kun oli eka ultrakin takana (äitini tosin sanoi arvanneensa jo aiemmin). Mahdollinen keskenmeno olis todennäkösesti jääny vaan mun ja miehen tietoon - ehkä parille kaverille olisin voinutkin kertoa. Lisäksi oli kiva pitää näinkin henkilökohtainen asia miehen ja mun omana salaisena onnena varsinkin raskauden alussa kun itsekin vasta totutteli ajatukseen tulevasta lapsesta. Olin ihan tyytyväinen ratkaisuun - nimittäin sitten kun raskaudesta kerrottiin muillekin, ei kukaan mulle mistään muusta enää puhunutkaan. Mies oli kertomisesta samoilla linjoilla mun kanssa.

 

[Näkymätön Ninni]

Mä kyl oon hehkuttanut heti kaikille, on se niin ihanaa! :heart:

Olen myös km:n kokenut ja silloin oli hyvä kun oli ihmisiä jotka raskaudesta tiesi niin saatoin tukeutua heihin sitten surussani..