3v poika kaataa tai potkii joka päivä 10kk vauvaa. Mitä voin tehdä?

[wiwala]

Ihan yhtäkkiä tuo kohtaus tulee, mahdoton vahtia ihan joka minuutti siinä vieressä.

Kaataa vauvan tai potkaisee.

Ollaan käytetty jäähyä, ollaan selitetty, ollaan jätetty huomiotta jne... silti tuo käytös ei lopu vaan toistuu ihan joka päivä.

Olen miettinyt, että tehoaisiko ihan kunnon tukkapölly, vai miten tuo menee perille, että toisia ei satuteta, eikä vauvaa varsinkaan.

Ollaan kasvatettu "pehmeästi" (ilman kuritusväkivaltaa, haukkumisia, uhkailuja) , meillä ei ole kotona ongelmia vanhempien välillä, siis MIKÄÄN ei selitä tuota lapsen käytöstä. Olen sitä kyllä miettinyt.

Alkaa vihan tunteet olla itsellä jo aika suuria tuota isompaa kohtaan. Joka päivä sama homma, vaikka kaikkeni annan että lapsi viihtyy kotona. Ulkoillaan, leikitään, pelataan, askarrellaan jne...

Äskenkin 3v sai kylpeä reilun tunnin ja vahdin vauvan kanssa. Sitten leikittiin autoilla. Tultiin keittiöön, meinasin ruveta tekemään marjapuuroa niin esikoinen kaatoi vauvan suoraan selälleen niin että takaraivoon tulee kuhmu.

Oikeasti, miten tuollainen laitetaan kuriin?

 

["Piika-äiti"]

Lelunarikka? Jokaisesta töllöntyöstä lähtee äidin määräämä lelu 2-7 päiväksi kaappiin.

 

[MarieHos]

Ihan yhtäkkiä tuo kohtaus tulee, mahdoton vahtia ihan joka minuutti siinä vieressä.

Kaataa vauvan tai potkaisee.

Ollaan käytetty jäähyä, ollaan selitetty, ollaan jätetty huomiotta jne... silti tuo käytös ei lopu vaan toistuu ihan joka päivä.

Olen miettinyt, että tehoaisiko ihan kunnon tukkapölly, vai miten tuo menee perille, että toisia ei satuteta, eikä vauvaa varsinkaan.

Ollaan kasvatettu "pehmeästi" (ilman kuritusväkivaltaa, haukkumisia, uhkailuja) , meillä ei ole kotona ongelmia vanhempien välillä, siis MIKÄÄN ei selitä tuota lapsen käytöstä. Olen sitä kyllä miettinyt.

Alkaa vihan tunteet olla itsellä jo aika suuria tuota isompaa kohtaan. Joka päivä sama homma, vaikka kaikkeni annan että lapsi viihtyy kotona. Ulkoillaan, leikitään, pelataan, askarrellaan jne...

Äskenkin 3v sai kylpeä reilun tunnin ja vahdin vauvan kanssa. Sitten leikittiin autoilla. Tultiin keittiöön, meinasin ruveta tekemään marjapuuroa niin esikoinen kaatoi vauvan suoraan selälleen niin että takaraivoon tulee kuhmu.

Oikeasti, miten tuollainen laitetaan kuriin?

No tuo keino ei varmastikkaan tehoa, jos yrität saada lapselta omaa väkivaltaisuuttaan pois.

Minä kieltäisin lapselta kivat pois. Ensin varoittaisin lasta, että jos kiusaa sisarustaan, niin ei saa tehdä sitä/häneltä otetaan jokin pois. Ja kylmän viileesti voisin pitää takavarikossa rakasta leluaan muutamankin päivän. Ei mitään mukavuuksia lapselle niin kauan kun itse tekee kiusaa.

Tuo varoittaminen kannattaa muistaa, eikä vaan suin päin ottaa lapselta kivaa pois.

 

["vieras"]

Erikoishuomiota pari päivää äidiltä isommalle. Menkää vaikka uimahalliin kahdestaan tai leikitte ilman vauvaa.
Tai ota isompi vauvan hoitoon mukaan enemmän, esim. voi näyttää kylpyleluja kylvyssä pienelle tai tuoda vaipan , laittaa rasvaa jne.

 

[Tuupu]

Itselläni 4-vuotias ( tyttöpuoli ) yhden ainoan kerran potkaisi vauvaa. Mutta silloin tein selväksi että niin ei tehdä, kerroin että siinä voi käydä niin pahasti että toinen voi kuolla tai vammautua. Ja sanoin että en voisi varmaan antaa sitä anteeksi. Mutta se että voiko niin sitten omalla lapselle sanoa. Tukkapöly saattaisi olla kohillaan. Varmasti kamalaa kun yritätä antaa pojalle huomiota ja silti käytös jatkuu tuollaisena.

 

["aap"]

meillä on jo takavarikossa monta kassia leluja. ei ole auttanut. jäljelle jää aina kuitenkin joku lelu millä leikkiä.

 

["Piika-äiti"]

Minusta ap huomioi esikoista aika kiitettävästi, mutta ainahan siinä lapsen huomioisessa on petrattavaa.

Meillä toimi myös sellainen vauvan suojelualue, eli ihan lähelle vauvaa ei vaan tiettynä aikana saanut mennä. Se oli pakko perustaa kun esikoinen ole melkein 4, toinen melkein 2 ja lisäksi oli vauva. Eli jo tälle suojelualueelle menemisestä tuli rajoituksia. Kun lapset tottuivat tähän, se toimi hyvin.

 

["vieras"]

Juu, meillä oli samanlaista, lopulta ratkesin ja huusin esikoiselle niin että ikkunat helisi: onko minullakin lupa potkia sinua??? niin että tämä katsoi silmät selällään ja alkoi itkeä, mutta lopettipa siihen. Toki sen jälkeen keskusteltiin ja pidin sylissä mutta koville otti että sai menemään perille.

 

["aap"]

lisään vielä että on pakotettu aina pyytämään anteeksi ja joka kerta selitän että vauvan päähän sattuu todella paljon ja se voi joutua sairaalaan/lääkäriin jne....

Mä oikeasti luulen että tuon luonteessa on jotain sellaista mikä on "otollisempi" tuolle väkivaltaiselle käyttäytymiselle.. eihän kaikki lapset ole tuollaisia!!

Mutta joku keino tässä pitää keksiä. Lapsi käy kerhossa 1-2 kertaa viikossa, siellä on kiltti kuin mikä.

 

["äiti"]

Tohon pitää tarttua ja mieluiten molemmat vanhemmat yhdessä sanovat asian niin, että epäselvyyttä ei jää, edes 3-vuotiaalle. Meillä nuo lempileluhommat ei auttaneet, kun kaikki lelut kelpasivat ja jos omia ei ollut niin isoilta sisaruksilta löytyi aina jotain ryövättävää. Mä olen kieltänyt vauvan tönimisen, rantaan menemisen yksin ja pihasta yksin poistumisen ja niissä on menty ihan suusanallisesti, mutta viesti on mennyt perille. Kyllä lapset yleensä tietää missä totaalinen raja menee.

 

["vieras"]

[QUOTE="Piika-äiti";25047638]Minusta ap huomioi esikoista aika kiitettävästi, mutta ainahan siinä lapsen huomioisessa on petrattavaa.

Enpä tiedä. Mulle tuli tästä hänen kertomastaan vihantunteesta sellainen olo, että lapsi vaistoaa sen kyllä. En tarkoita, että vihassa olisi sinänsä mitään pahaa, se on ymmärrettävää ja ap on silti hyvä äiti jne. Mutta pitää myös ymmärtää, että lapsi on 3-vuotias eli hyvin pieni. Kiusata ei silti saa tietenkään.

 

["Vieras"]

Jos toinen on yli 2 vuotta ollut teidän universumin keskipiste ja saanut paljon huomiota niin onhan se nyt ihan järkyttävän iso muutos saada sisarus. Varsinkin nyt kun vauva ei vaan ole ja möllötä eli vie siis vielä enemmän teidän huomiota ja vauva alkaa kiinnostumaan isoveljen tavaroista jne.

Tukkapölly ym. väkivalta varmaan lopettaa hetkellisesti pienemmän mukiloinnin mutta miten 3-v tajuaa, että äiti saa satuttaa mutta hän ei? Tiedosta myös, että tuonikäinen lapsi osaa kertoa tällaisesta muille. Kannattaa muistaa, että aivojen rakenteessä parikymppiseksi saakka jatkuu syy-seuraus-suhteiden ymmärtäminen.

Oletteko kysyneet miksi hän käyttäytyy miten käyttäytyy? Voisiko esim joku hieman vieraampi, esim isovanhempi kysyä? 3-v osaa jo yllättää ja voi kertoa jotain ihan järjellistä. Onko 3-vuotiaalla muuta leikkiseuraa puistossa jne? Voisiko häntä kehua, jos osaa "hoitaa" pikkuista? Alkaisi empatian tunteita kehittyä ja kokisi enemmän olevan vastuussa pikkuisesta? Ja kaikesta satuttamisesta jäähylle vaikka istuisi joskus siellä koko illan.

 

["aap"]

ja tuosta huomioimisesta, kun mun mielestä me miehen kanssa huomioidaan tuota esikoista ainakin tarpeeksi

Joka ilta jompi kumpi meistä lähtee esikoisen kanssa kaksistaan ulos, esikoinen saa ajella pyörällä, polkuautolla jne... Minä luen iltasadun kahdestaan esikoisen kanssa, vauvan päiväuniajat leikitään jne.. joka päivä sanon lapselle että hän on ihana poika ja äidin rakas jne.. EN YMMÄRRÄ!

 

["hkk"]

Meillä 3v ja 11kk ikäinen vauva. Vanhempi ei ole koskaan satuttanut vauvaa. En tiedä miksi, mutta minusta on erittäin kummallista jos jo noin "iso", joka ymmärtää hyvin puhetta, haluaa satuttaa vauvaa. Eikö lapsellasi ole mitään empatiakykyä? otatko itsekään isomman lapsen tunteita yms huomioon? Jotenkin saan sen käsityksen, ettet ole ollut empaattinen isommalle, joten hänkään ei sitä tärkeää taitoa osaa.

En nyt sano kuitenkaan, että olisin oikeassa kuvitelmani kanssa, enhän minä sitä voi tietää...

Meillä ehkä lähtisi kaikki lelut pois ja leikkisin vauvan kanssa ja käskisin isomman pois meidän läheltä, jos on satuttanut vauvaa. Sanoisin myös tiukkaan sävyyn, tai huutaisin että anti olla viimeinen kerta tai minä potkaisen sinua.

En tiedä...

 

[just tuli telkkarista..]

Aikuisten kesken väkivaltaa, lapselle kasvatusta??

Ennakoi, hanki pienemmälle leikkikehä, selitä, selitä uudestaan, laita jäähylle..

 

[Draumsyn]

Minä yksinkertaisesti vahdin niin hyvin, ettei tuollaista tapahdu. 4-v ei saa mennä lähelle pientä, jos ei aikuinen ole vieressä. Jos taas olen kiinni ruoanlaitossa niin, etten pysty joka sekunti katsomaan, isompi on toisessa huoneessa ja pienen on oltava minun kanssani keittiössä.

 

[tytön äitee]

Meillä samanikäiset lapset, molemmat tyttöjä. Aikani laitoin jäähylle isompaa, lahjoin, yritin selittää, annoin hänen hoitaa vauvaa jne. Sitten yhtenä päivänä kun isompi ihan huvin vuoksi kävi taas tökkäämässä pienen selälleen, mulla kilahti ja karjuin hänelle päin naamaa, että etkö todellakaan ymmärrä että tuo sattuu, ei täällä sinuakaan kukaan käy tönimässä. Sinä lopetat tuon satuttamisen tähän pisteeseen, tässä ja nyt, katsokin ettei mun tarvitse huomauttaa asiasta enää kertaakaan. Kolmeveelle tuli itku ja säikähti huutamistani, enkä ole siitä itsekään järkin ylpeä, mutta siihen loppui siskon kaataminen, tökkiminen, pureminen ja tukistelu.

 

["aap"]

Siis mä olen ihmisenä herkkä ja lämmin ja empaattinen lasta kohtaan.. Nyt tosin näiden tilanteiden johdosta lämpimät tunteet on väistyneet ja tilalle on tullut sitten niitä pettyneitä, vihaisia tunteita. Mutta noin yleensä, mä olen herkkä ja mukava, myös lastani kohtaan, ja yrittänyt opettaa empatiaa mm. omalla esimerkillä.

Siis totta kai syy-yhteys olisi selvä, että jos mä olen ilkeä lapselleni hän on ilkeä vauvalle, tai jos mun ja miehen välillä olisi riitoja tai väkivaltaa niin lapsi oireilisi sitä vauvaan jne... MUTTA KUN EI OLE.

Mutta ehkä ratkaisu on siinä että en todellakaan, ikinä jätä noita lähekkäin kahdestaan minnekään. Hankalaa sikäli, kun 10kk osaa jo kävellä tukea vasten ja konttaa kovaa.

 

["aap"]

Niin ja joo, ihmettelen itsekin miten vähän empatiaa tuolla on vauvaa kohtaan. Ehkä sitä joillakin on enemmän jo tässä iässä, joillakin vähemmän. Kuitenkin lapsi tykkää eläimistä ym. eikä pyri vahingoittamaan niitä.

 

[Anatolia]

Missään nimessä 3 v lasta ei saa päästää päivittäin (tai viikoittainkaan!) potkimaan ja kaatamaan vauvaa. Pakko on pystyä vahtimaan, kun kerran on lapsia hankkinut - tylysti sanottu varmaan, mutta minusta asia on näin. Eri asia jos tuo olisi satunnaista, mutta tuo on jokapäiväistä, ja vanhempien tehtävä on taata lapsilleen turvallinen koti ja elinympäristö.

Ehkä isommalla on tylsää kotona äidin ja vauvan kanssa? Joskus se virikehoitokin on ihan harkitsemisen arvoinen juttu...

 

["vieras"]

[QUOTE="aap";25047658]lisään vielä että on pakotettu aina pyytämään anteeksi ja joka kerta selitän että vauvan päähän sattuu todella paljon ja se voi joutua sairaalaan/lääkäriin jne....

Mä oikeasti luulen että tuon luonteessa on jotain sellaista mikä on "otollisempi" tuolle väkivaltaiselle käyttäytymiselle.. eihän kaikki lapset ole tuollaisia!!

Mutta joku keino tässä pitää keksiä. Lapsi käy kerhossa 1-2 kertaa viikossa, siellä on kiltti kuin mikä.[/QUOTE]

Teidän pitäisi ottaa käyttöön joku todella paha rangaistus mikä kolahtaisi lapselle suoraan. Kaikkiin muihin rangaistuksiin on tottunut jo joten ne eivät tunnu niin pahoilta. Lelujakin saa pitää kun kaikkia ei oteta pois.

Meillä 5 vuotias tyttö kiusaa noin kerran viikossa kissoja. Ollaan kaikenlaisia rangaistuksia kokeiltu että lopettaisi mutta ne eivät tunnu tytöstä itsestään pahoilta pitkään. Sen takia jatkaa toimintaansa.

Nyt viimein kun meni hermot siihen kiusaamiseen sanoin että seuraavalla kerralla kun kiusaa kissoja niin kerhoon ei mennä. Jokaisesta tällaisesta kiusaamisesta yksi kerho kerta pois. Muistutetaan aina jos vähänkin näyttää siltä että olisi menossa kissojen kimppuun että muista mitä siitä seuraa jos kiusaa. Tämä rangaistus otti meillä todella koville ja toivonkin että tämä tehoaisi tarpeeksi hyvin ja lopettaisi sen jatkuvan kiusaamisen.

 

[tytön äitee]

Ei meillä ainakaan mitään tylsistymistä ollut, sanoisin että ennemminkin uhmaa. Lapsi huomasi että tästä äiti suuttuu kaikista eniten kun kiusaan siskoa, sai sillä negatiivista huomiota. Huomasin myös, että isompi purki omia pettymyksiään pienempään käymällä mottaisemassa tätä. Päiväkodissahan vasta tätä tapahtuukin, lapset kotiutuu sieltä mustelmille purtuina ja raavittuina kun hoitajat ei aina ehdi paikalle.

Meillä ainakin yhteiselo muuttui taas sävyisäksi kun puhdistettiin vähän ilmaa. Neuvolasta muuten kysyin heidän kantaansa tähän virikehoitoon kun meitäkin on sinne painostettu, sieltä sain vastauksen ettei kolmevuotias tarvitse virikehoitoa vaan se tarkoitettu lapsille joiden kotona on sosiaalisia, vuorovaikutuksellisia ongelmia eikä arki toimi. Ts. sosiaalitapauksille. Tavallisen perheen tavallinen 3-vuotias ei tarvitse virikehoitoa.

 

[isoäiti mölykylästä]

Missään nimessä 3 v lasta ei saa päästää päivittäin (tai viikoittainkaan!) potkimaan ja kaatamaan vauvaa. Pakko on pystyä vahtimaan, kun kerran on lapsia hankkinut - tylysti sanottu varmaan, mutta minusta asia on näin. Eri asia jos tuo olisi satunnaista, mutta tuo on jokapäiväistä, ja vanhempien tehtävä on taata lapsilleen turvallinen koti ja elinympäristö.

Ehkä isommalla on tylsää kotona äidin ja vauvan kanssa? Joskus se virikehoitokin on ihan harkitsemisen arvoinen juttu...

peesi tähän. tuo virikehoito olis varmaan ihan hyvä juttu. ei siellä joka päivä tarviis olla, vaan esim. 3 päivänä viikossa.

 

["aap"]

No ihan hyvä että joku sanoo suoraan mitä ajattelee, että siis tuollaista ei saa päästä tapahtumaan. Mun täytyy kehitellä jotain portteja tänne, koska muuten on vaikea vahtia (kun selän kääntää on vauva jo vaihtanut paikkaa jne..) .

Tuo 3v on mielestäni ihan fiksu, nauttii kerhosta. Täällä ei enempää kerhoja ole, päiväkoti olisi, mutta kun mulla on niin selkärangassa se että "virikehoitoon ei saa viedä jos on vauvan kanssa kotona", niin en ole ajatellut sitä vaihtoehtoa. Tuo 3v ehkä tylsistyy kotona, se on totta. Nauttii paljon virikkeistä, vierailuista, leikkiseurasta.. Mutta kyllä mä kotona yritän puuhata niin paljon kuin kykenen, mutta aika äkkiä tuo isompi tylsistyy.

 

["minä"]

Vaikea keksiä mikä on pojan motiivi teolleen. Itse mietin onko niin, että kaikki kiva hänen kanssaan tapahtuu pääasiassa silloin kun vauva nukkuu tai on toisen vanhemman kanssa? Että hän haluaisi vauvan pois kuvioista päästäkseen itse jo leikkimään äidin kanssa. Toki kirjoitit että kylpyhetkeä vahdit vauvan kanssa..
Miten hän käyttäytyy muiden pienten lasten kanssa? Miten ylipäätään suhtautuu muihin lapsiin? Osaako osoittaa empatiaa muille? Esim aspergerin oireyhtymään kuuluu empatiakyvyttömyyttä.

Mutta minun mielestäni mustasukkaisuus voi olla niin voimakasta että purkautuu tuollaisena tekona. Minun kohta 5 vuotias poikani, rauhallinen kuin mikä, on kiukuissaan sanonut tappavansa pikkuveljen ettei se enää sotkisi leikkejä. Tai toivovansa ettei veli olisi koskaan syntynytkään tms. Nyt tilanne on tasoittunut mutta kyllä mustasukkaisuus aiheuttaa näköjään rajujakin reaktioita. ( ja ei, en tiedä mistä tuo tappaminen on tullut sanavarastoon )