Ai että ottaa välillä pattiin tuo 1,5v...

[putput]

Onhan hän jo kolmas lapsi, mutta joka kerta tämä vaihe on niiiiiin rasittava. Mennään sitten nukkumaan, vaipanvaihtoon tai minne tahansa, mistä hän ei tykkää, niin hänen on pakko saada kokeilla "vähän" kynsiään mun ihoon. Vaippaa vaihtaessa potkii. Nukuttaessa pitää pitää kiinni koko ajan käsistä tai muuten raapii. Oi ah... Voimia ja kärsivällisyyttä siis tarvitaan, että taas jaksaa tämän vaiheen. Että jaksaa toistaa 2716 kertaa päivässä "ei, se sattuu". Piste ja aamen.

 

[tiiru]

Siis saako lapsi raivarit vai muuten vaan koittaa kynsillä raapia tms?

 

[putput]

Kyllä ihan suuttuu ja huutaa kun kynsii. Joskus pelkästään kynsii ilman itkua ja huutamista, kun ei halua vaikka kesken leikin vaipan vaihtoon, vaikka olis isot housussa. Isompia lapsia repiii jatkuvasti hiuksista. Huomion hakua selvästi. Sitten muka niin silitellään niiden hiuksia, kun saatiin huomio. Että melkosta huutokonserttia, kun isommat huutaa jatkuvasti ja välillä itkee, kun pienin raapii ja repii. Eli ei kohdistu pelkästään minuun.

 

[Joxu]

Ah ja siihen päälle kaikki ihanat raivarit, jotka on mittakaavaa järkyttävät. Hakkaamista, repimistä, karjumista, potkimista, päänsä hakkaamista niin, että otsa mustelmilla jatkuvasti, nipistelyä, raapimista, tavaroitten heittelyä/hajottamista, nukkumaan ei voi mennä ilman karjumista, herätä ei voi ilman karjumista, juoda ei voi ilman karjumista ja kunnon raivoomista. Raivari ei mene ohi, vaan jatkuu ja jatkuu. Meillä tytär 1v8kk ja on todella voimakas luonne, suuri tarpeinen ja voimakas tempperamentti. Ite itkun partaalla joka kerta kun, en saa tytärtä rauhottumaan .

 

[th1]

ja musta taas se on yks parhaimmista vaiheista Mua jotenki vaan pistää naurattamaan tuo tytön "raivoaminen" ja se kuin hän monesti alkaa itselleenki nauramaan kun tajuaa, miten hölmö hän on Tälle tepsii monesti se, että tekee ihan hullun hassuja ilmeitä aina kun tyttö alkaa heittäytymään hankalaksi niin ei mee kauan ku raivon keskeltä alkaa hillitön nauru :heart: Mutta tiedän, lapsia on monenlaisia ja esim. meidän vanhimmalle tuo ei ois ikipäivänä tepsiny, todennäköisesti ois vaan yltyny siitä lisää

 

[Maira]

Ah ja siihen päälle kaikki ihanat raivarit, jotka on mittakaavaa järkyttävät. Hakkaamista, repimistä, karjumista, potkimista, päänsä hakkaamista niin, että otsa mustelmilla jatkuvasti, nipistelyä, raapimista, tavaroitten heittelyä/hajottamista, nukkumaan ei voi mennä ilman karjumista, herätä ei voi ilman karjumista, juoda ei voi ilman karjumista ja kunnon raivoomista. Raivari ei mene ohi, vaan jatkuu ja jatkuu. Meillä tytär 1v8kk ja on todella voimakas luonne, suuri tarpeinen ja voimakas tempperamentti. Ite itkun partaalla joka kerta kun, en saa tytärtä rauhottumaan .

Kuulostaapa tutulta...

Jaksamisia!

 

["Pim"]

Onko se normaalia, jos meidän 1v 1 kk kuulostaa ihan samalta...ei tosin päätään hakkaa tai heittäydy mut muuten...mä luulin tosiaan, että vielä puoli vuotta ois aikaa siihen oman tahdon ilmenemiseen...

 

[tiiru]

Ah ja siihen päälle kaikki ihanat raivarit, jotka on mittakaavaa järkyttävät. Hakkaamista, repimistä, karjumista, potkimista, päänsä hakkaamista niin, että otsa mustelmilla jatkuvasti, nipistelyä, raapimista, tavaroitten heittelyä/hajottamista, nukkumaan ei voi mennä ilman karjumista, herätä ei voi ilman karjumista, juoda ei voi ilman karjumista ja kunnon raivoomista. Raivari ei mene ohi, vaan jatkuu ja jatkuu. Meillä tytär 1v8kk ja on todella voimakas luonne, suuri tarpeinen ja voimakas tempperamentti. Ite itkun partaalla joka kerta kun, en saa tytärtä rauhottumaan .

Anteeksi mutta nauroin ääneen, ihan siitäkin syystä kun TIEDÄN MISTÄ PUHUT!!!! :headwall: (en tietenkään sun itkulle) :/

Meillä poika minusta vielä suht rauhallinen luonne, mutta nyt on tullut joku ihmeen "raivarit kaikesta"-vaihe ja kun yritän mennä lohduttamaan/silittelemään/puhumaan ystävällisellä äänellä, raivari yltyy vielä pahemmaksi ja silittävä käsi lyödään pois heti. Onneksi jo jonkin verran helpottanut kun yhdesä vaiheessa tämä oli jokapäiväiväistä ja joka tuntista..ei kivaa ei. :/

 

[putput]

Ah ja siihen päälle kaikki ihanat raivarit, jotka on mittakaavaa järkyttävät. Hakkaamista, repimistä, karjumista, potkimista, päänsä hakkaamista niin, että otsa mustelmilla jatkuvasti, nipistelyä, raapimista, tavaroitten heittelyä/hajottamista, nukkumaan ei voi mennä ilman karjumista, herätä ei voi ilman karjumista, juoda ei voi ilman karjumista ja kunnon raivoomista. Raivari ei mene ohi, vaan jatkuu ja jatkuu. Meillä tytär 1v8kk ja on todella voimakas luonne, suuri tarpeinen ja voimakas tempperamentti. Ite itkun partaalla joka kerta kun, en saa tytärtä rauhottumaan .

Tällasta meillä oli toisen lapsen kanssa ja mä niiiin jo pelkäsin, että tästä tulee samanlainen. Mutta ei näytä ihan niin pahalta. Mun piti välillä vaan pitää sylissä kiinni niin, ettei voinut satuttaa mua ja hän huusi ja huusi. Raivosi jopa 1,5 tuntia ennenkuin rauhottui. Nämä tilanteet vaati todella paljon hermoja ja välillä itkin jopa, että mitä pahaa olen tehnyt, kun olen saanut tällaisen lapsen... Noh, nyt hän on jo 5v ja on mitä ihanin penska. Tottelevaisin ja rauhallisin meidän perheestä, vaikka tuossa iässä oli meidän perheen kamalin lapsi Kamalalla tarkoitan nyt siis sitä, että oli todellakin väsyttävä tapaus ja meidän elämä ja puhe pyöri koko ajan vaan sen ympärillä, että mitä me tuon kanssa tehdään.

 

[tiiru]

Millos tämä vaihe on mennyt teillä ohi, kenellä jo isompia lapsia?

 

[asiak]

meillä tuo "raivari kaikesta"-vaihe on pian 4v täyttävällä.. aivan vihoviimeisen ärsyttävää. Tänään sai raivarin automatkalla ku ois halunu vettä ja kerroin ettei autossa ole vettä "no miksi" no ku autossa ei ole vesihanaa "niin mutta ku mä haluan".. niin saahan sitä haluta.. ja ärri purri mikä huuto ku ei saa vettä :/ yritä siinä sitten olla ettet hermostu

 

[putput]

[QUOTE="Pim";25117577]Onko se normaalia, jos meidän 1v 1 kk kuulostaa ihan samalta...ei tosin päätään hakkaa tai heittäydy mut muuten...mä luulin tosiaan, että vielä puoli vuotta ois aikaa siihen oman tahdon ilmenemiseen...[/QUOTE]

Meidän toisella lapsella se väkivaltasuus ja raivoaminen alkoi just jossain tuossa vaiheessa. Tällä lapsella tuli nyt "vasta" 1v4kk alkaen ehkä ja pahenemaan päin on.

 

[asiak]

Meil on myös pian 2v täyttävä temperamenttinen neiti.. mut hällä on lähinnä tallainen "minä ite vaihe" sekä se että on kokoajan mahan alus jalkoja täynnä. Mut päättäväinen kyllä osaa olla, jos ei halua syödä ite ni ei sitte syö ite, vaan ennemmin jättää koko aterian väliin

 

[putput]

Millos tämä vaihe on mennyt teillä ohi, kenellä jo isompia lapsia?

Meillä oli todella hankala tapaus tuo kakkonen ja hänen kohdallaan se kesti liki kolme vuotta todella rajuna. Puri kaikki lapset ja löi ja riehu ja piti vaan pitää aloillaan kun huusi raivos. Meinas satuttaa touhussa ittensäkin. Sitte se loppu ku seinään MUTTA, meillä oli todella voimakas lapsi ja jotenkin en usko, että tää nykynen 1,5v on ihan samaa luokkaa.

Ja kerronpa tässä nyt, että ei tuo ekaluokkalaisen uhma/murrosikäkään tunnu helpolta. Valittaa ja vinkuu kaikesta. Mikään ei ole hyvin. Ei halunnut lähteä isänsä mukaan autohommiin, mutta kun pienempi sitten halusi ja oli menossa, niin yhtäkkiä isompikin olis halunnu ja itkuhan siitä tuli. Sitä ennen halusi leikkiä koko päivän yksin, mutta kun se leikkikaveri sitten lähtikin, niin kaikki oli taas ihan huonosti. Oli eilenkin niin pahalla päällä, että motkotti mulle siitäkin, kun ruokakin on myöhässä 10min.

 

[tiiru]

Meillä oli todella hankala tapaus tuo kakkonen ja hänen kohdallaan se kesti liki kolme vuotta todella rajuna. Puri kaikki lapset ja löi ja riehu ja piti vaan pitää aloillaan kun huusi raivos. Meinas satuttaa touhussa ittensäkin. Sitte se loppu ku seinään MUTTA, meillä oli todella voimakas lapsi ja jotenkin en usko, että tää nykynen 1,5v on ihan samaa luokkaa.

Ja kerronpa tässä nyt, että ei tuo ekaluokkalaisen uhma/murrosikäkään tunnu helpolta. Valittaa ja vinkuu kaikesta. Mikään ei ole hyvin. Ei halunnut lähteä isänsä mukaan autohommiin, mutta kun pienempi sitten halusi ja oli menossa, niin yhtäkkiä isompikin olis halunnu ja itkuhan siitä tuli. Sitä ennen halusi leikkiä koko päivän yksin, mutta kun se leikkikaveri sitten lähtikin, niin kaikki oli taas ihan huonosti. Oli eilenkin niin pahalla päällä, että motkotti mulle siitäkin, kun ruokakin on myöhässä 10min.

Ok, meillä ei ole ollut tuota toisten satuttamista (kop kop) käden pois lyöminenkin taitaa vaan olla "älä koske".
Raivarissa tuppaa kyllä olemaan niin vihainen että saattaa lyödä oman päänsä siinä raivotessaan ja kun yrittää suojella niin siitähän se riemu vasta repeääkin...
Siinä sitten maassa selkä kaarella karjuu ja potkii lattiaa samalla lyöden päätään/otsaa lattiaan.

Välillä tulee kyllä mieleen että mitä ihmettä mä teen väärin? En mielestäni edes toimi äitinä lainkaan väärin, kai tämä on sitten normaali kehitysvaihe kun tuntuu olevan yleistä, ja se loppuu....toivottavasti. :S

 

[putput]

Kai se on ihan normaalia. Mä ainakin aikanaan tilasen ajankin perheneuvolaan ja sanoin, että tällä lapsella on joku vaiva/tauti/ongelma. Mutta ne oli sitä mieltä, että on voimakkaan temperamentin omaava lapsi, ihan normaali. Sillon ei kyllä naurattanut, kun lapsi ei normaalia päivää ollu nähnykään mun mielestä

Meillä esikoinen ei satuttanu toisia lapsia oikeastaan koskaan. Harvoin edes meitä loppujen lopuksi. Mutta olisko nää seuraavat sitten jo raisumpia ihan siksikin, kun elävät laumassa sisarusten kanssa. Esikoinen oli enemmän tarkkailija, kun oli toisia lapsia lähellä.

 

[Joxu]

Osa läheisistäkin on ihmetelly tyttären raivareita ja muutama lapsellinen kaveri sanonu, että eivät ole koskaan nähny lasta joka raivois tossa mittakaavassa kuin meijän tytär. Oon ite joskus aikoinaan hoitanu jonkin verran lapsia ja saman ikäsiä kuin oma tytär. Kyllähän nekin hermostu, mutta ei kyllä ihan tällä tavalla kuin meijän tytär. Kaippa se tästä aikanaan helpottaa, muuten tytär on ilonen, tytöks aika villi ja leikit tahtoo mennä välillä liiankin rajuiks ja sitten, onkin tahtia vähän rauhotettava ja siirtyy seuraavaan paikkaan huseeraamaan . Muille lapsille ei ole koskaan tehny pahaa, silittelee, halii ja käy suukottelemassa. Kaverin lapsen kanssa leikkivät pitkään kaksin, eli tutkivat yhessä leluja ja välillä käytiin kaverin kanssa kurkkimassa mitä tekevät. Aikuisia vierastaa jonkin verran, lähelle ei saa tulla kukaan läheisistäkään. On mun perään aika kovasti ja jos vessaankin meen yksin, niin tytär vetää järkyttävät raivarit. On tullu itelläkin muutamaan otteeseen mietittyy, että onkohan tolla tytöllä kaikki hyvin. Meijän elämä pyörii pelkästään tytön ympärillä ja kaikki keskustelut melki on tyttärestä ja hänen raivareista. Mies nyt pääsee huilaamaan kavereille, mutta mä en pysty etes tällä erää ajatteleekka, että lähtisin jonnekkin ilman tyttöä. Tytär huutaa mun perään ja ei suostu juomaan kun isä juotavaa tarjoo.

 

[tiiru]

Osa läheisistäkin on ihmetelly tyttären raivareita ja muutama lapsellinen kaveri sanonu, että eivät ole koskaan nähny lasta joka raivois tossa mittakaavassa kuin meijän tytär. Oon ite joskus aikoinaan hoitanu jonkin verran lapsia ja saman ikäsiä kuin oma tytär. Kyllähän nekin hermostu, mutta ei kyllä ihan tällä tavalla kuin meijän tytär. Kaippa se tästä aikanaan helpottaa, muuten tytär on ilonen, tytöks aika villi ja leikit tahtoo mennä välillä liiankin rajuiks ja sitten, onkin tahtia vähän rauhotettava ja siirtyy seuraavaan paikkaan huseeraamaan . Muille lapsille ei ole koskaan tehny pahaa, silittelee, halii ja käy suukottelemassa. Kaverin lapsen kanssa leikkivät pitkään kaksin, eli tutkivat yhessä leluja ja välillä käytiin kaverin kanssa kurkkimassa mitä tekevät. Aikuisia vierastaa jonkin verran, lähelle ei saa tulla kukaan läheisistäkään. On mun perään aika kovasti ja jos vessaankin meen yksin, niin tytär vetää järkyttävät raivarit. On tullu itelläkin muutamaan otteeseen mietittyy, että onkohan tolla tytöllä kaikki hyvin. Meijän elämä pyörii pelkästään tytön ympärillä ja kaikki keskustelut melki on tyttärestä ja hänen raivareista. Mies nyt pääsee huilaamaan kavereille, mutta mä en pysty etes tällä erää ajatteleekka, että lähtisin jonnekkin ilman tyttöä. Tytär huutaa mun perään ja ei suostu juomaan kun isä juotavaa tarjoo.

Kuulostaa kyllä rajuilta, "tiedän" mistä puhut mutta kuitenkin pienemmässä mittakaavassa joten voin vain kuvitella, koita jaksaa! :hug:

 

["vieras"]

Meillä on tyttö 1 v. 3 kk. ja kuukauden päivät on ollut aina välillä erittäin voimakasta oman tahdon osoittamista myös. Ei kylläkään sellaista kuin muutamalla täällä ketjussa, mutta olen silti ollut vähän ihmeissäni. "Kiva" tietää, että se on ikäkausijuttu joillain lapsilla. Olen vielä ammatiltani lastentarhanopettaja (en ole ikinä ollut pienten ryhmässä), mutta ihan ohi jotenkin silti tuntunut menneen...

Tytöllä on voimakas tahto, mutta onneksi hän on aina (muulloin) aurinkoinen ja ehkä siksikin kiukku menee helposti ohi. Jotenkin lapsen tuntien luulen, että se ei hirveästi tästä pahemmaksi ole menossa. Mutta "äiti kuva" ja sitten kun äiti näyttää lapsen kuvia kännykästä niin sitten hirveä huuto "isiii" (isin pitää näyttää niitä kuvia) ja sitten kun ei vaihdeta niin jonkun aikaa sitä selkä kaarella raivoamista. Tai "äiti nappaa" ja sitten kun äiti nappaa syliin niin kunnon raivari. Ja niin edelleen.

Tsemppiä vaan ap ja muut, uhmaikää, 6 v. uhmaa, murrosikää jne. odotellessa. Onneksi ne on suuren osan aikaa niin ihania!

 

[putput]

Joxu, kyllä siinä voimia kysytään. Ja vaikka tuon ikänen puhettakin jo ymmärtää, niin ei läheskään saman verran kuin joku 3v vaikka. Parasta olis, kun itsekin sais hengähdystauon suht säännöllisesti. Kävis vaikka lenkillä ja joku muu hoitas ne raivarit sillä aikaa. Eniten mulla aina on tympässy just nuo nukkumaan menemiset, kun sillon aikanaan juuri ne oli toiselle lapselle todella hankalia ja sillon tuli se huutokohtaus, joka kesti yli tunnin.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25117698]Meillä on tyttö 1 v. 3 kk. ja kuukauden päivät on ollut aina välillä erittäin voimakasta oman tahdon osoittamista myös. Ei kylläkään sellaista kuin muutamalla täällä ketjussa, mutta olen silti ollut vähän ihmeissäni. "Kiva" tietää, että se on ikäkausijuttu joillain lapsilla. Olen vielä ammatiltani lastentarhanopettaja (en ole ikinä ollut pienten ryhmässä), mutta ihan ohi jotenkin silti tuntunut menneen...

Tytöllä on voimakas tahto, mutta onneksi hän on aina (muulloin) aurinkoinen ja ehkä siksikin kiukku menee helposti ohi. Jotenkin lapsen tuntien luulen, että se ei hirveästi tästä pahemmaksi ole menossa. Mutta "äiti kuva" ja sitten kun äiti näyttää lapsen kuvia kännykästä niin sitten hirveä huuto "isiii" (isin pitää näyttää niitä kuvia) ja sitten kun ei vaihdeta niin jonkun aikaa sitä selkä kaarella raivoamista. Tai "äiti nappaa" ja sitten kun äiti nappaa syliin niin kunnon raivari. Ja niin edelleen.

Tsemppiä vaan ap ja muut, uhmaikää, 6 v. uhmaa, murrosikää jne. odotellessa. Onneksi ne on suuren osan aikaa niin ihania![/QUOTE]

Joxulle vielä erityisesti voimia!

 

[putput]

Jonku kerran on käyny mielessä, että voishan tässä ottaa lapsivapaa-viikonlopun... Tai sen entisen raivoavan, nykysen 5 veen voisin ottaa mukaan. Mutta en tätä pikkusta uhmaikästä enkä isoa uhmaikästä.

 

["vieras"]

Huh, pitää varautua että meilläkin on tuollaista. Poika on nyt vasta 1v ja kynsii ja repii hiuksista tosi kovasti vaikka aina sanotaan, että sattuu, silitä varovasti jne. Saattaa tarrata alahuuleen kiinni ja puristaa todella kovaa ja tunkee sormiaan (muiden) nenään. Mä olen jokusen kerran ollut melko hakatun näköinen pojan jäljiltä kun silmä on turvonnut ja poskessa jälki Pukeminen ja vaipan vaihto on ihan kamalaa, kun toinen rimpuilee, sätkii, potkii, kynsii, repii vaatteita ja vaippaa omaan käteensä, puree, kirkuu (innosta tai raivosta) ja nauraa rätkättää tai sai raivarit. Joskus se vaipanvaihto/pukeminen on siis hänestä joku älyttömän hauska leikki ja joskus taas saa raivarit kun koitetaan pitää kiinni. Olen usein itse ihan hiestä märkä operaatin jälkeen, kun toinen kiemurtelee niin että meinaa lattialle pudota, repii mua tukasta ja naamasta ja itse koittaa pitää toisella kädellä kiinni ja toisella saada vaippaa tai housuja joka ilmansuuntaan sätkiviin jalkoihin... Naurattamaanhan se yleensä itseäkin alkaa kun kuvittelee, miltä touhu näyttäisi jos joku katsoisi vieressä.

Jos näkee jotain mitä haluaa mutta ei saa, kamala kirkuminen ja huutaminen, sama jos kiellän jotain tai en päästä jonnekin. Vielä onneksi nuo raivarit on pelkkää ääntä eli ei satuta itseään tai muita, tuo repiminen ja raapiminen ei liity raivareihin. En tiedä että muuttuuko helpommaksi (jos se raivoaa ja osoittaa nyt mieltään niin ettei enää vanhempana tarvitse? toivossa on hyvä elää) vai vaikemmaksi, mutta jotenkin mulla on paha ennakko-aavistus kun toinen on ollut ihan pienestä vauvasta asti hyvin vaativa...

 

[Joxu]

Voimia myös teille muille.

 

[putput]

Kiitos!

Ihan kiva kuitenkin lukea tarinoita, että en ole ainoa. Että tää nyt on vaan vaihe joka on kestettävä. Mutta jos meinaa ihan olla lopussa, niin apua kannattaa hakea! =)

Mut nyt lähen unille. Hyvää yötä!